Hae tästä blogista

15.11.2023

Nirva

Nirvan talollisia ja torppareita
Olli Tuuri: Vanha Ylinirva, Rintakyyny ja Kullas
Jouko Kuisma: Vanha Alanirva ja sen torpat


Nirva

Olli Tuuri


Kartta Israel Wänman 1761, MMH uudistuskartat, KA Helsinki
Kaikki kuvat aukeavat isompina niitä klikkaamalla!
Liisa Ruismäen Kauhajoen Historiassa on Kauhajoen talojen isäntä- ja emäntäluettelo 1770-luvulle saakka. Nirvan isännistä viimeinen siinä luettelossa on Erkki Heikinpoika (1735-1768) puolisonaan Susanna Heikintytär (1731-1768). He kuolivat miltei samanaikaisesti, Susanna synnytyksen komplikaatioihin ja Erkki kolme päivää myöhemmin "pistokseen" (stygn). Heidän kuoltuaan v. 1768 taloa ylläpiti lampuoti Antti Jaakonpoika (1734-1808) puolisonaan Anna Juhontytär. Heidän kautensa osuu Kauhajoella v. 1769 alkaneen isojaon toimiin. Nirva ja Kyyny sijaitsevat Päntäneen kylän pohjoispäässä joen erottamina, Nirva joen länsipuolella. Maantie seuraa jokilinjaa Kyynyn puolella jokea. Kasakat polttivat tien varressa sijainneen Kyynyn talon Parjakannevan taistelun yhteydessä vuonna 1808 (viereinen kartta). Nirvan kantatalo sijaitsi tuolloin paikassa, jossa nykyinen Nirvan-Kokon tie ylittää Päntäneenjoen.

Nirvan talon isännyys palasi suvulle v. 1782, jolloin sen otti Erkki ja Susanna Nirvan tytär ja vävy, Kyynyn talollisen poika Hannu Hannunpoika (1754-1818), joka oli juuri avioitunut Justiina Erkintyttären (1759-1847) kanssa. Hannun veljistä Matti Hannunpoika (s. 1735) oli Kyynyn ja Erkki Hannunpoika (s. 1737) Keturin vävyisäntä. Nirvan ensimmäinen torppari Iisakki Tuomaanpoika Iso-Tuisku tuli Kurikasta Nirvaan v. 1788 ja hänkin oli löytänyt puolison Kyynyn sisarusparvesta, Valpuri Hannuntyttären (s. 1752). Nirvan talon aiemmista vaiheista on Esa Tuuri laatinut artikkelin, joka löytyy Eteläpohjalaiset Juuret-julkaisusta 1/2024.


Hannu Nirva

Hannu Hannunpoika Nirva laittoi isännöimänsä 5/12 manttaalin Nirvan myyntiin keväällä 1802. Uudet talolliset Nirvaan löytyivät Kurikasta. Eerik Jaakonpoika Vähäkoivisto ja Mikko Juhonpoika Lipaskuusi ostivat Nirvan yhdessä 900 riikintaalerin kauppahinnalla. Kauppakirja laadittiin 10.5.1802. Talo oli ensin yhteisomistuksessa, mutta jo pari vuotta myöhemmin Nirvan jaosta laadittiin toimituskirja, jonka tavoitteena oli Nirvan tasajako Ala- ja Ylinirvaksi molempien manttaalilukuna 5/24 (kaavio alempana).

Talokauppaa käsiteltiin vielä syyskäräjillä 10.11.1802 ja talvikäräjillä 19.4.1803. Justiina Erkintytär, joka oli perinyt Nirvan vanhemmiltaan, ei ollut aktiivinen toimija Nirvassa. Talokaupankin hoiti puoliso, vävyisäntä Hannu Nirva, joka käräjäpöytäkirjojen mukaan ei kysynyt puolisoltaan lupaa talokauppaan. Hannu Nirvan puolison Justiinan edusmiehenä käräjillä toimi maaviskaali Jakob Inberg, toisinaan myös lanko Tuomas Halkola. Syyskäräjillä 30.11.1803 Justiinan haaste hylättiin ja hänelle jäi mahdollisuus viedä asia Vaasan Laamanninoikeuteen (tutkimatta).

Hannu Nirvalle näyttävät käräjäsalit tulleen muutenkin tutuiksi sekä kantajan että vastaajan rooleissa. Hän oli useilla käräjillä syytettynä mm. setelien väärentämisestä ja jopa varkauksista (lisää aiheesta Kauhajoen historia s. 541). Myös aktiivinen toiminta rahanlainaajana aiheutti paljon riitajuttuja. Sitaatti Kauhajoen Historia-kirjasta s. 122: Nirvan Hannu-isäntä oli harrastanut enemmän rahanlainausta ja ilonpitoa kuin talonasumista. Seurauksena oli sitten perintötilan joutuminen kruunulle. Talokauppojen aikaan Nirva oli kuitenkin perintötila, joten kruunulle joutuminen lienee tapahtunut isännyyden alkuaikoina.

Tekstiin liittyvä detalji käräjäpöytäkirjasta 30.11.1803 §126 (KA Vaasa)
Edellä mainitussa vuoden 1802 käräjäistunnossa puolustus esitti 12.7.1790 päivätyn kuninkaallisen kamarikollegion veroasiakirjan, joka osoitti Hannu Nirvan lunastaneen 5/12 manttaalin Nirvan kruununtilan verotilaksi ja siten olevan Nirvan talon laillinen edusmies (målsman). Vieressä osakuva käräjäpöytäkirjan kyseisestä tekstikohdasta. Henkikirjoissa maanluonnon muutos näkyy kuitenkin vasta Hannu Nirvaa seuraavien omistajien kohdalla. Painavin syy siihen, että käräjäoikeuden päätös kääntyi Hannu Nirvan eduksi, oli kruununtilan lunastus, ns. perinnöksiosto.

Edellä kuvattua riitaa kevään 1802 talokaupan laillisuudesta edelsi 23.2.1801 laadittu aiesopimus. Kyse oli talojen vaihtokaupasta, jossa Hannu Nirva ja ilmajokelainen Jaakko Juhonpoika Latva-Röyskö aikoivat vaihtaa talojaan keskenään. Hannu Nirva olisi saanut Nirvan vastineeksi 5/16 manttaalin Latvaröyskön ja välirahaa reilut 305 riikintaaleria. Kaupan jäätyä toteutumatta uudet, edellä mainitut ostajat löytyivät seuraavana keväänä 1802. Ylinirvan puolikas näyttää olleen 1800-luvun alkuvuosina spekulatiivisten kauppiaiden riistaa.

Hannu Nirvaa koskevia käräjäjuttuja löytyy hänen kuolinvuoteensa 1818 asti ja vielä sen jälkeenkin. Kristiinankaupunkilaisen kauppiaan ja raatimiehen Erik Parmanin kuolinpesä haki Kristiinankaupungin raastuvanoikeuden istunnossa talvikäräjillä 1817 vielä saataviaan Hannu Nirvalta vuosien 1803-04 hankinnoista, joista valtaosa oli maksettu tervatynnyreillä (75 tynnyriä á 3 taaleria). Terva vaihtui lähinnä silakoihin, ruisjauhoihin, tupakkaan ja suolaan käteisen rahan lisäksi. Saatavaa oli kuitenkin kauppiaalle jäänyt.

Tervaan liittyy eräs toinenkin käräjöinti, jossa Hannu NIrva oli kantajana. Syyskäräjillä 1806 Hannu Nirva väitti Tuomas Pentilän samaisena syksynä ottaneen luvatta hänen hevosensa vainiolta ja vieneen sillä tervaa Kristiinankaupunkiin vaatien Pentilältä neljä taaleria korvausta. Nirvan mukaan Tuomas Pentilä oli vielä kaupunkimatkalta palattuaankin käyttänyt samaista hevosta peltotöissään. Tuomas kiisti syytteen ja asia lykättiin todistajien puuttuessa talvikäräjille 1807, jonne Tuomas Pentilä jäi tulematta. Käräjäoikeus kuuli paikalla olleita Hannu Nirvan kutsumia todistajia, Pentilän torpparia Matti Juhonpoikaa ja entistä talollista Simo Ilkkaa, joka oli tavannut Tuomas Pentilän Kristiinankaupungissa ja saanut kuulla Pentilän olevan matkassa Hannu Nirvan omistamalla hevosella. Ilkka oli kotimatkalla poikennut Nirvan luona ja kertonut hevosesta. Todistajan mukaan Pentilä sittemmin yritti sopia asian tarjoamalla kaksi riikintaaleria korvaukseksi, mutta Nirva halusi kolme. Poisjäämisestä tuli Pentilälle 3 taalerin 16 killingin sakko ja asian jatkokäsittely siirrettiin seuraaville käräjille. Ehkä asiasta päästiin sovintoon, koska talvikäräjien 1807 pöytäkirjoista ei asian jatkokäsittelyä enää löytynyt, mutta edustakoon se yli 200 vuotta vanhaa versiota ajoneuvon luvattomasta käyttöönotosta.


Nirvan ensimmäiset torpat 1787 ja 1788

Nirvan ensimmäinen, v. 1787 perustettu torppa oli esillä Ilmajoen talvikäräjillä 12.3.1810 (§170), jolloin käsiteltiin kyseisen torpan myynnin laillisuutta. Torpparina oli ollut Hannu Nirvan kurikkalaissyntyinen lanko Iisakki Tuomaanpoika, joka oli avioitunut Hannu Nirvan sisaren Valpuri Kyynyn kanssa v. 1774 ja Nirvan torpan myytyään v. 1807 siirtynyt Alahalkolaan talolliseksi. Häntä kutsutaan jäljempänä käräjäpöytäkirjan tapaan Iisakki Halkolaksi ja Nirvan uutta torpparia Iisakki Nirvaksi. Iisakki Yrjänänpoika Nirva oli ollut ennen Nirvaan tuloa Harjunpään torpparina Teuvalla. Kantajina asiassa olivat Samuel Nirva, jota edusti hänen isänsä käräjätuomari Pietari Västi ja Markus Nirva edusmiehenään filosofian kandidaatti Salomon Hanelles. Iisakit olivat paikalla henkilökohtaisesti, mutta Iisakki Nirvalla oli avustajana auskultantti Wiljam Forman.

Iisakki Tuomaanpoika Halkola oli ollut Nirvan torpparina jo edellisten omistajien, Mikko Heikinpojan ja Markus Nirvan apen Samuel Nirvan aikaan. Kantajien näkemyksen mukaan Iisakki Halkola oli myynyt torppansa ilman talon omistajien suostumusta ja vaativat Iisakki Nirvan lähtemään torpasta. Auskultantti Forman muistutti, että jo aiempi talollinen Hannu Hannunpoika Nirva oli sallinut torppaa koskevia oikeuksia langolleen Iisakki Halkolalle ja hänen jälkipolvilleen (att nyttja och besitta uti sina barns och barnabarns lifstid). Iisakki Halkolan myydessä torppansa 14.2.1807 Iisakki Nirvalle Nirvan talo oli jo siirtynyt Hannu Nirvalta kahdelle uudelle omistajalle, Mikko Lipastille ja Eerik Koiviston kautta Samuel Nirvalle. Torpan luovutus tapahtui kesäkuussa 1807.

Todistajana asian käsittelyssä ollut Iisakki Kaarlela sanoi olleensa Nirvassa nyt jo edesmenneiden talollisten Antti Kyynyn ja Hiskias Halkolan kanssa ja tavanneensa Nirvan talolliset muutama päivä ennen kaupantekoa, jolloin talolliset olivat kertoneet olevansa tyytyväisiä vastaajien tekemään torpan kauppaan. Markus Nirvan avustaja Hanelles muistutti, että Iisakki Nirva ei ollut koskaan tehnyt taloon taksvärkkiä eikä häntä torpan kauppakirja siihen velvoittanutkaan. Hanellesin mukaan torpan säilyttäminen edellyttäisi työvelvollisuutta.

Oikeus katsoi päätöksessään Hannu Nirvan 16. kesäkuuta 1787 tekemän torpparisopimuksen velvoittavan edelleen talollisia, koska torpan kaupan yhteydessä vuonna 1807 silloiset Nirvan talolliset olivat Iisakki Kaarlelan todistuksen mukaan kaupan hyväksyneet. Osapuolet maksoivat vetorahan, joten asiaa ilmeisesti käsiteltiin vielä vuoden 1811 laamannioikeudessa Vaasassa. Iisakki Nirva asui torppaansa kesään 1814 saakka, jolloin hän muutti perheineen Teuvan Äystölle Peltoniemen taloon isännäksi. Nirvan torppa lienee palannut tuolloin talon haltuun.

Iisakki Tuomaanpoika Nirva, Halkola, e. Iso-Tuisku
Nirvan torppari, Alahalkolan talollinen, s. 7.10.1748 Kurikka, k. 28.11.1833
1. puoliso: ∞ 20.6.1774 Kurikka Valpuri Hannuntytär Kyyny, s. 26.11.1752, k. 24.11.1817
2. puoliso: ∞ 26.12.1818 Priitta Teevahainen e. Honko, s. 31.8.1755 Isojoki, k. 10.11.1841

Lapset:
1-1) Maria lisakintytär, s. 27.6.1776 Kurikka, k. 19.5.1845
1. puoliso: ∞ 12.10.1799 Iisakki Henrikinpoika Rahkola, torppari, s. 11.6.1777, k. 1.10.1808
2. puoliso: ∞ 30.12.1810 Iisakki Malakiaanpoika, Rahkolan torppari, suutari, s. 22.4.1790
2-1) Susanna Iisakintytär, s. 1.5.1778 Kurikka, k. 29.11.1844
Puoliso: ∞ 26.6.1801 Samuel Erkinpoika Käyrä, Yli-Käyrän isäntä, s. 15.1.1780, k. 16.2.1833
3-1) Jaakko Iisakinpoika, s. 20.7.1779
4-1) Liisa Iisakintytär, s. 9.11.1780 Kurikka, k. 6.4.1863
1. puoliso: ∞ 27.12.1799 Antti Antinpoika Ströman, Nirvan torpan vävy, s. 24.9.1770 Ilmajoki, k. 22.5.1806
2. puoliso: ∞ 28.2.1809 Juho Heikinpoika, Ala-Halkolan isäntä, s. 1.11.1781, k. 25.7.1857
5-1) Sabina Iisakintytär, s. 2.7.1785 Kurikka, k. 30.9.1850 Teuva
Puoliso: ∞ 26.12.1804 Jaakko Jaakonpoika, Rintalan talollinen Teuvalla, s. 3.8.1782

Hannu Nirva teki toisen torpparisopimuksen 13.4.1788. Torppariksi tuli Hannu Nirvan vaimon veli Mikko Erkinpoika Nirva. Torppaa kutsuttiin Majurin torpaksi (Major). Sopimus uudistettiin 19.10.1796 Mikon avioiduttua joulukuussa 1793 Maria Antintytär Iso-Tuiskun kanssa. Marian isä Antti Iso-Tuisku oli edellä mainitun Nirvan torpparin Iisakki Tuomaanpojan serkku. Avioliiton kaikki lapset kuolivat ennen aikuisuutta. Miehensä kuoltua v. 1830 Maria Antintytär käräjöi (mm. talvikäräjillä 1830) niittyalueista, joita viljeli myös uusi torppari Iisakki Iisakinpoika. Sekaannusta aiheutti v. 1828 tehty Nirvan halkominen, jonka hahmottaminen maastossa lienee vaatinut aikaa. Myös tämä torppa lienee palannut taloon Marian kuoltua v. 1845.

Mikko Erkinpoika Nirva, Majurin torppari Nirvassa, s. 2.9.1761, k. 7.6.1830
Puoliso: ∞ 27.12.1793 Maria Antintytär Iso-Tuisku, s. 15.2.1765 Kurikka, k. 17.4.1845
Lapset kuolivat vauvaiässä.


Ylinirvan talollisia 1802-1828

Nirvan jaon alkuvaiheet 1802-06
ja vanhan Ylinirvan isäntäluettelo
Ylinirvan peräkkäiset talolliset Mikko (Mickel) Lipaskuusi ja Matti Kustaanpoika ovat jääneet toistaiseksi henkilötiedoiltaan tuntemattomiksi. Ilmeisesti Nirvan uusista omistajista vain ns. Alanirvan ostanut Erkki Jaakonpoika Koivisto asui talossa, mutta vuodesta 1806 lähtien siellä näyttää asuneen molemmat isännät Samuel Samuelinpoika ja Matti Kustaanpoika.

Nirva tuli kahden omistajan yhteisomistukseen v. 1802, heistä edellä mainittu Samuel Samuelinpoika Nirva haki ns. sovintojakoa käräjäoikeudelta. Vasta Ilmajoen syyskäräjillä marraskuussa 1806 esitti kruununnimismies Adam Qvist Nirvan maiden ja metsien jaosta 10.8.1804 laaditun toimituskirjan, jossa myös yhteinen kartanoalue rakennuksineen eriteltiin. Adam Qvist oli viimeinen Ruotsin vallan ajan nimismies Ilmajoella.


Matti Kustaanpoikaa seurasi Ylinirvassa Mikko Heikinpoika Koivisto, joka on jäänyt tuntemattomaksi. Ylinirva sai paremmin tunnetun isännän, kun herasuomari (häradsdomare) Pietari Västin* poika Samuel Pietarinpoika Västi Ilmajoelta osti Ylinirvan 5/24 manttaalin talo-osuuden edelliseltä omistajalta Mikko Heikinpojalta 19.11.1807 noin 527 riikintaalerin kauppahinnalla. Kauppasummasta osa tuli maksettavaksi Mikko Heikinpojan velkojille Johan Koukkarille (n. 166 taaleria) ja Eerik Vähäkoivistolle (n. 125 taaleria).

*Pietari Västin (s. 1751 Ilmajoki) puoliso oli Priitta Samuelintytär Koivisto (s. 1747 Kurikka), jonka veli Samuel Samuelinpoika osti Nirvan talon v. 1802 yhdessä em. Matti Kustaanpojan kanssa, joten Nirva oli vähän aikaa lankomiesten isännöimä. Perheellä oli kolmaskin yhteys Päntäneelle, sillä Priittan ja Samuelin veljen Iisakin vaimo oli Liisa Antintytär Keturi (s. 1754). Pietari Västi oli vaatimattomista oloista kohonnut vaikutusvaltaiseen asemaan. Hän oli mm. Korsholman eteläisen kihlakunnan edusmies Porvoon valtiopäivillä. Nuorena miehenä hän on kertonut olleensa renkinä Päntäneellä neljän vuoden ajan: kaksi vuotta Pentilässä ja kaksi vuotta Rahkolassa. Pietari Västistä on Kauhajoen Joulu 1982-lehdessä Lauri Tuurin kirjoittama artikkeli.

Seuraava omistaja Nirvaan tuli jo reilun kolmen vuoden kuluttua Harjan talosta. Taneli Jaakonpoika Harja vaihtoi omistamansa 65/192 manttaalin talo-osuuden Harjankylästä (Alaharja) Samuel Pietarinpoika Västin eli Nirvan omistamaan 5/24 manttaalin osuuteen Nirvan taloa (ns. Ylinirva) 6.4.1811 saaden Västiltä talonvaihdossa välirahaa 250 riikintaaleria.

Vuonna 1814 Nirva sai Teuvalta Alanirvan Kullan torppariksi Jaakko Matinpoika Marttilan (s. 1788) perheineen. Jaakon isä oli Marttilan talollinen, joka oli muuttanut Teuvalle uudistilalliseksi 1700-luvun lopussa. 12 vuotta Nirvassa asuttuaan Jaakko Kulla eli Nirva ja vaimonsa Anna Matintytär ostivat 12.5.1826 tehdyllä kauppakirjalla puolet eli 5/48 manttaalia Ylinirvan talosta Taneli ja Justiina Nirvalta.

Taneli Nirvan raha-asiat olivat huonossa jamassa ja rippikirjamerkintä faller för starka drycker kertoo muistakin ongelmista. Häntä ja Nirvaa koskevia pakkohuutokauppailmoituksia julkaistiin Åbo Allmänna Tidningissä jo vuodesta 1817 lähtien, eikä talonpuolikkaasta luopuminenkaan pelastanut velkaongelmaista Taneli Nirvaa ajautumasta ulosottoon, jonka seurauksena hänelle jäänyt toinenkin puoli Ylinirvaa myytiin pakkohuutokaupalla v. 1826. Saatavia peri mm. kruunu ja ilmajokelainen Erik Johansson Koski, joka osti huutokaupassa Nirvan talo-osuuden ja myi sen 24.1.1828 em. Jaakko Matinpojalle, joka hänkin oli lainannut Taneli Nirvalle rahaa keväällä 1825 ja haki saataviaan talvikäräjillä 1827. Jaakko Matinpoika sai siten 5/24 manttaalin Ylinirvan kokonaisuudessaan omistukseensa.

Ylinirvan talollisia 1828-

Jo helmikuun talvikäräjillä 12. helmikuuta 1828 torpparista talolliseksi noussut Jaakko Matinpoika Nirva haki käräjäoikeudelta lupaa Nirvan jakamiseksi kahteen yhtä suureen osaan. Oikeus myönsi luvan maanmittarin toimin tehtyyn tilan halkomiseen, joka toteutettiin jo saman vuoden kesällä. Edellä mainitussa lupahakemuksessa (1828) viitataan Nirvassa 25. lokakuuta 1804 tehtyyn sovintojakoon, jossa osapuolina olivat Nirvan entiset omistajat Samuel Samuelsson ja Gustaf Gustafsson Nirva. Jaakko Matinpojan ja Nirvan toista puolta ("Alanirvaa") tuolloin edustavan Matti Kaarlonpojan (1784-1831) välillä oli jaon yksityiskohdista laajoja erimielisyyksiä, mikä sai jakoa toimittavan maanmittarin J. V. Sundstedtin ajoittain epätoivoiseksi. Lopulta sopu syntyi ja maanjakotoimitus valmistui 17.6.1828. Jaon aikana Nirvoilla oli vielä yhteiskäytössä oleva kartanotontti, mutta Jaakko Matinpoika oli valmis siitä luopumaan, koska ei siellä asunutkaan. Hän asui Kullan torpassa, joten luonteva asuintalo uudelle Nirvan talolliselle oli Jaakon entinen kotitorppa, joka 1828 jaossa siirrettiin Alanirvasta Ylinirvan omistuksiin. Torppa sijaitsi samalla paikalla, mihin v. 1907 halkomisessa Kullas (10:12) sijoittui. Torpista Jaakko Matinpojalle jäi jaossa oman torpan (Kulla) lisäksi Udonmäki, muut torpat jäivät toiselle isännälle.

Ylinirvan seuraava isäntä tuli paremmin tunnetuksi talollisena Keturissa kuin Nirvassa. Edellisten talollisten poika Heikki Jaakonpoika Nirva ja kihlattunsa Maria Liisa Matintytär Havunen, ostivat Ylinirvan Heikki Jaakonpojan vanhemmilta 26.3.1838 lunastaen Heikin vanhemman veljen Jaakonkin (s. 1811) perintöosuuden. Jaakko-veli avioitui Pentilän taloon v. 1840 ottaakseen talon isännyyden. Hänen kohtalokseen koitui tyyfus kaksi vuotta myöhemmin. Pentilä sai sitten vävyisännän Jalasjärven Köykästä kuten Rintakyynykin vähän aiemmin.

Heikki Jaakonpoika Nirva puolisoineen jätti Ylinirvan isännyyden ainoalle pojalleen, 21-vuotiaalle Jaakko Maunu Heikinpoika Nirvalle 14.8.1865 ja osti samalla päivämäärällä itselleen Keskiketurin talon. Jaakko Maunu oli avioitunut 18-vuotiaan Albertiina Hermannintytär Ala-Kokon kanssa syksyllä 1861. Molemmat kuolivat keuhkotautiin jo vuonna 1867, minkä jälkeen Heikki ja Maria Liisa Nirva eli Keturi myivät Nirvan talonsa kahdelle ostajalle tasan: edellä mainitun miniänsä, Albertiina Hermannintyttären, veljelle Juho Hermanninpoika Ala-Kokolle ja Tuomas Valentin Tuomaanpoika Rinta-Kyynylle 10.12.1870 tehdyllä kauppakirjalla. Ensin mainittu tunnetaan nimellä Kullas tai Kullas-Nirva, kun taas jälkimmäinen käytti nimenään sekä vanhaa Rinta-Kyynyä että Nirvaa ja etunimenään usein pelkkää Valentinia. Hautaristissä on teksti Tal. T. Valentin Nirva. Hän oli Päntäneen ensimmäinen lautamies.
Tuomas Valentin ja Albertiina Nirva

Juho Hermanninpoika Ala-Kokon eli Kullaan ensimmäinen vaimo oli Tuomas Valentin Rinta-Kyynyn vaimon Albertiinan (Havunen, s. 1846) nuorempi sisar Serafia (s. 1847). Serafian kuoltua keuhkotautiin jo 26 vuoden iässä Juho Hermanninpoika Kullas avioitui Klaara Tuomaantytär Rinta-Kyynyn kanssa. Hän oli edellä mainitun Tuomas Valentin Rinta-Kyynyn sisar. Heikki Jaakonpoika Nirvan eli Keturin vaimo Maria Liisa Matintytär oli Tuomas Valentin Rinta-Kyynyn vaimon Albertiina Jaakontytär Havusen täti.

Tuomas Valentin ja Albertiina Rinta-Kyynyn eli Nirvan v. 1874 valmistunut kotitalo kuvausvuosi noin 1900. Kuvassa istuvat henkilöt vas. Albertiina Rinta-Kyyny, -, T. V. Rinta-Kyyny, Aapeli Kyyny. Tuomas Valentin ja Aapeli ovat veljeksiä ja kuvan omistajan serkkuja. Talo rakennettiin noin 300 metriä länsilounaaseen paikasta, mihin Juho Kullas asettui taloksi.
Kuva: Eino Metsä-Pentilän arkisto, om. Marja-Liisa Vuorela. Kuvan omistaja v. 1900 oli Matti Käyrä.

Vanha Ylinirva tuli siis vuonna 1870 lankomiesten Tuomas Valentin Tuomaanpoika Rinta-Kyynyn ja Juho Hermanninpoika Ala-Kokon yhteiseen omistukseen, mutta kummallekin tuli oma talo kartanoineen ja kaikesta yhteisomistuksesta luovuttiin viimeistään v. 1907 aloitetussa halkomisessa. Alla vielä kumpaankin talo-osuuteen liittyviä muutoksia ennen Nirvan halkomista.

HUOM! Nimeä Ylinirva tilannimenä käytettiin Nirvan toisesta puolikkaasta erotuksena Alanirvasta vuodesta 1802 lähes vuoteen 1870 saakka, jolloin eräs Alanirvasta lohkaistu tilaosuus nimettiin Ylinirvaksi (halkomisessa rek.no 10:1). Tuolloin vanha Ylinirva siirtyi kokonaan Tuomas Valentin Rinta-Kyynyn (Nirva) ja Juho Ala-Kokon (Kullas) yhteisomistukseen. Halkominen vuosina 1907-09 perustui pääosin maiden jyvitykseen, mutta vastasi maantieteellisesti melko hyvin vuonna 1870 vallinnutta kahtiajakoa, jonka perusta oli vielä vuoden 1828 halkomisessa. Molemmilla Nirvoilla oli yhteinen kartano samassa pihapiirissä vielä vuonna 1828, jolloin Ylinirvan kartano siirtyi Kullan torpan paikalle. Vanha yhteinen kartano jäi siis vanhalle Alanirvalle. Siitä lohkaistiin edellä mainittu "uusi" Ylinirva (10:1), jonka kartanorakennukset jäivät samalle entiselle yhteismaalle jokivarteen sillan kupeeseen.

Tuomas Valentin Nirva eli Mäki-Nirva eli Rinta-Kyyny

Suupohjan Kaiku 30.10.1903

Tuomas Valentin Nirvan puoliso Albertiina Jaakontytär kuoli vuonna 1900 ja leski-isäntä avioitui Hilma Rosina Pentilän (s. 1871, synt. Koivukorpi) kanssa 1901. Hilmalle avioliitto oli myös toinen ensimmäisen miehensä Oskari Mäki-Pentilän hukuttua kevätjäihin 1898.

Tuomas Valentin Nirva (eli Mäki-Nirva) kuoli 58 vuoden iässä lokakuussa 1903 ja hänelle jäi ensimmäisestä avioliitosta viisi aikuiseksi elänyttä lasta. Heistä v. 1878 syntynyt Sofia Tuomaantytär oli avioitunut vuoden 1903 keväällä Vilhelm Valdemar Mäki-Pentilän kanssa (myöhempi nimi Vilho Pentilä), joka oli Sofian äitipuolen Hilma Rosinan ensimmäisen miehen Oskari Mäki-Pentilän nuorempi veli. Vilho Pentilä ja Sofia Tuomaantytär lunastivat talo-osuudet Sofian sisaruksilta vuonna 1904 ja myivät ne edelleen v. 1908 Hilma Rosinalle ja hänen kolmannelle aviomiehelleen Vilhelm Matinpoika Möykylle (s. 1871), joka tunnetaan talokaupan jälkeen nimellä Vilhelm Mäki-Kullas. Avioliitto oli Vilhelmille toinen. Vilhelm ja Hilma Rosina Mäki-Kullaalla oli kolme yhteistä lasta: Vilho, Uuno ja Valma (Korhonen). Vuonna 1933 Mäkikullas jaettiin kahtia Vilhon ja Uunon kesken. Nirvan halkominen aloitettiin Vilho Pentilän pyynnöstä v. 1907, mutta valmistui vasta tilan ollessa uudella omistajalla, kuten lopussa olevasta jaon yhteenvedosta käy ilmi.

Vanhaan Rintakyynyn tilaosuuteen jäi Nirvan halkomisen jälkeen Mäkikullaan lisäksi vuonna 1902 torppansa lunastaneet Joonas ja Albertiina Hakala ja Kyynyssä asuvan Tuomas ja Maria Aleksandra Rinta-Kyynyn tila (Rinta 10:17), joka koostui Tuomaan äidin Albertiinan perintöosuudesta ja lunastetuista sisarosuuksista.

Juho Kullas eli Kullas-Nirva eli Rinta-Kullas
Suupohjan Kaiku 29.04.1902

Juho Hermanninpoika Kullas kuoli keuhkokuumeeseen v. 1902, jolloin talosta irrotettiin perinnön ja kaupan kautta tilaosuudet kahdelle tyttärelle ja vävylle: 5/128 eli 0,390 manttaalia Albertiinalle ja vävy Hermanni Malakiaanpoika Rahkolalle eli Yli-Kullaalle sekä 5/192 eli 0,0260 manttaalia Maria Vilhelmiinalle ja vävy Vilhelm Korhoselle (tilannimi Koivisto). Maria Vilhelmiinan kuoltua v. 1919 Vilhelm avioitui Vihtori Alangon tyttären Miili Sofian (s. 1897) kanssa (kts jäljempänä Alangon torppa). Kullasta tuli isännöimään Juho Hermanninpojan kuoltua hänen poikansa Juho Erkki Kullas, joka avioitui Isojoella v. 1888 syntyneen Hilda Emilia Ketolan kanssa v. 1908. Tilojen nimien sekamelskaa täydentää Juho Erkki Kullaan tilaosuuden nimeäminen aluksi henkikirjoissa Alanirvaksi, mutta 1920-luvulla tila näkyy henkikirjoissa nimillä Kullas tai Rintakullas.

Kuten yllä olevien talollisten "sukunimistä" näkyy, nimikäytännön sekavuus Pohjanmaalla ei rajoittunut tilannimiin. Vasta vuoden 1921 alussa voimaan astunut sukunimilaki velvoitti jokaisen käyttämään yhtä sukunimeä.

Vieressä kuva Rintakullaan talosta. Lähde: Suomen maatilat 1933, Vaasan lääni.
 
K. Aug. Johansson: Nirvan tilukset mitattu 1907, pyykitetty 1909, maarekisteriin merkitty 1911. MMH uudistusarkisto, KA (2015)


Nirvan jaot: 1804, 1828 ja halkominen 1907-1909
 
Nirvan talo kartoitettiin ja jaettiin kahtia vuonna 1828 maanmittari P. J. Sundstedtin toimesta. 80 vuotta myöhemmin tehdyssä Nirvan halkomisessa vuoden 1828 jakoon suhtauduttiin kuin ns. sovintojakoon, jollainen Nirvassa oli tehty jo vuonna 1804 ilman kartoitusta. Maanmittari K. Aug. Johanssonin vuosina 1907-1909 tehdyssä halkomisessa maat jyvitettiin, rajat pyykitettiin ja lopulta Nirva kartoitettiin ja jaettiin 19 erilliseen tilaan. Tiloista kuusi (tilanot 10:12-17) edusti vanhaa Ylinirvaa, mutta vanhoja tilusrajoja ei enää noudatettu tiukasti. Entisen Alanirvan tiloista (10:1-11) lisää alempana Jouko Kuisman esityksessä. Tiloista Kujala (10:18) ja Lilla (10:19) olivat lunastettuja torppia, joiden maita murrettiin halkomisessa useiden talollisten maista. Kujala (10:18) tuli vähän myöhemmin myös Vilhelm Korhosen omistukseen. Vilhelm Korhonen alkoi käyttää tilan nimeä Koivisto sukunimenään.

Alla vanhasta Ylinirvasta Nirvan halkomisessa muodostetut tilat, yhteensä 0,2083 eli 5/24 manttaalia. Kyseiset tilat ovat alla olevassa taulukossa punaisessa kehyksessä.

10:12 Juho Erkki Juhonpoika, Kullas  0,0390 manttaalia
10:13 Herman Malakiaanpoika, Ylikullas 0,0390   "
10:14 Vilhelm Jaakonpoika, Koivisto 0,0260   "
10:15 Joonas Jaakonpoika, Hakala 0,0070   "
10:16 Vilhelm Matinpoika, Mäkikullas 0,0695   "
10:17 Tuomas Valentin Nirva eli Rintakyyny, Rinta 0,0278   "
 
Nirvan halkominen 1907-09, MMH uudistusarkisto, KA
Vanhasta Ylinirvasta halkomisessa muodostetut tilat 10:12-17 kehystettynä

 

Mäkikullaan ja Kullaan torppia

Halkomisen jälkeen 1920-luvun alussa Mäkikullaan torpat Lakso sekä Pahkalan veljesten Pahkala ja Luomala lunastettiin omiksi tiloikseen. Pahkalan veljesten vaimot olivat myös sisaruksia. Heidän isänsä oli Tuomas Eenokinpoika Ala-Rahkola:
  • Lakso 0,0020 mtl: Juho Jaakko Tuomaanpoika (s. 1857) ja Amalia Jaakontytär (s. 1864)
  • Pahkala 0,0036 mtl: Antti Antinpoika Pahkala (s. 1881) ja Aurora Tuomaantytär (s. 1880)
  • Luomala 0,0055 mtl: Juho Antinpoika Pahkala (s.1874) ja Liisa Kustaava Tuomaantytär (1878-1909)
Lunastettuja Kullaan torppia:
  • Pitkämäki 0,0103 mtl: Sameli ja Maria Pitkämäki. Pitkämäen torpan sopimus tehty 30.4.1833, jota muutettu 21.5.1838 Kurikasta tulleen Juho Ananiaanpoika (s. 1806) ja Kaisa Matintytär Pitkämäen ryhtyessä torppariksi.  Heidän poikansa Matin (s. 1840) lapset lunastivat Pitkämäen torpan Juho Erkki Kullaalta 17.10.1919 (10:49) ja jakoivat tilan kolmeen osaan.
  • Alanko 0,0058 mtl: Vihtori Antinpoika (s. 1870) ja Karoliina Alanko tekivät sopimuksen torpastaan v. 1902. Tytär Miili Sofia, s. 1897.
Tilalliset myivät vuosisadan alussa lukuisia pieniä palstatiloja, mikä ei näkynyt "kantatilan" manttaaliluvussa ennen kuin palstatilajärjestelmä lakkautettiin ja niistä tuli vuodesta 1927 lähtien tavallisia itsenäisiä verovelvollisia tiloja, joille määrättiin manttaali.

Nirvan halkominen 1907-1909, toimituspöytäkirjojen yhteenveto

Halkomistilaisuuteen kokoonnuttiin Nirvan perintötalolla 8.9.1907 talollinen Vilhelm Valdemar Juhonpoika Pentilän anomuksesta. Pentilä halusi omistamansa osuuden 5/72 manttaalia erottamista Nirvan perintötalon no 10 tiluksista. Tilaisuuteen saapuivat seuraavat Nirvan numeron osakkaat:

Tuomas Samelinpoika 5/144 mtl kiinnekirja 15.9.1902
Aleksanteri Matinpoika 5/288 kiinnekirja 22.11.1901
Sameli Heikinpoika 5/288 kiinnekirja 13.11.1897
Eenokki Eenokinpoika 5/576 I lainhuud. 27.4.1907
Juho Jaakko Eenokinpoika 5/576 I lainhuud. 27.4.1907
Matti Juhonpoika 5/288 kiinnekirja 24.10.1896
*OT: edelliset yht. 5/48 manttaalia (vanhaa Alanirvaa)

Jaakko Iisakinpoika 5/288 mtl, omistusasiapapereita ei ole
Iisakki Antinpoika 5/288 I lainhuud. 29.9.1907**, Maria Ranta-Nirva edusti miestään
Iisakki Iisakinpoika 5/288 I lainhuud. 16.11.1905
Kaarle Samelinpoika 5/288 II lainhuud. 24.4.1907
Antti Jaakonpoika Nurmi 5/144 II lainhuud. 27.4.1905
*OTedelliset yht. 5/48 manttaalia (vanhaa Alanirvaa)
**OTIisakki Antinpoika Ranta-Nirva kuoli Titanicilla 15.4.1912

Juho Erkki Juhonpoika 5/128 mtl kiinnekirja 5.5.1905
Vilhelm Jaakonpoika 5/192 II lainhuud. 10.9.1902
Herman Malakianpoika 5/128 kiinnekirja 18.11.1904, hänen edestä läsnä oli Matti Hiskiaksenpoika Halkola
Joonas Jaakonpoika Hakala  1/144*
Vilhelm Juhonpoika 5/72 kiinnekirja v. 1907
Tuomas Rintakyyny 1/36 kiinnekirja 9.5.1905
*Amerikassa oleskelevan puolesta tuli saapuville hänen täysi-ikäinen poikansa Juho Jaakko Hakala ilmoittaen, että he omistavat 1/144 manttaalia kauppakirjan 26.5.1902 nojalla, mutta tälle osalle ei ole vielä saatu lain vahvistusta, koska talo on ostettu isännän Amerikassa olon aikana.
**OTedelliset yhteensä 5/24 manttaalia (vanha Ylinirva)

Tilaisuutta jatkettiin viljelysmaiden ja metsien jyvityksellä samana syksynä ja nautintoselitys valmistui 18.3.1908 pidettyyn kokoukseen, jossa myös kirjattiin 4.10.1906 Nirvan talosta murrettu Antti Heikinpoika Kujalan omistama Kujala-niminen perintötorppa.

Ehdotusjaon valmistuttua toimitusmaanmittari saapui Nirvaan 5.10.1909. Asianomaisista oli Vilhelm Juhonpoika Pentilä kauppakirjalla 1.10.1908 myynyt talonosuuden 5/72 manttaalia talolliselle Vilhelm Matinpoika Möykylle. Samoin oli Eenokki Eenokinpoika myynyt talonsa 5/576 manttaalia Iivari Samelinpoika Koskelle, jolle oli myönnetty I lainhuudatus 23.4.1909. Keväällä 1909 kuolleen Sameli Heikinpojan sijasta läsnä oli hänen leskensä Albertina. Aiemmin ulkomailla oleskellut Herman Malakianpoika oli nyt itse saapuvilla. Kuvernöörin määräyksen 16.3.1908 mukaan Lilla-nimiselle perintötorpalle murrettiin tilukset Nirvan asianomaisesta osasta. Torpan omistaja leski Serafia Samelintytär Lilla oli paikalla. Tilaisuudessa määriteltiin myös erotetuille torpille, Kujala ja Lilla, manttaaliosuudet.

Taloillensa ottivat asianomaiset seuraavat tilannimet ja litterat (sama kaaviona ylempänä):
10:1 Tuomas Samelinpoika otti nimen Ylinirva
10:2 Aleksanteri Matinpoika Luoma
10:3 Albertina Matintytär Latva
10:4 Iivari Samelinpoika Koski
10:5 Juho Jaakko Eenokinpoika Keskinirva
10:6 Matti Juhonpoika Lyly
10:7 Jaakko Iisakinpoika Rintamaa
10:8 Iisakki Antinpoika Ranta
10:9 Iisakki Iisakinpoika Rinne
10:10 Kalle Samelinpoika Nirva
10:11 Antti Jaakonpoika Nurmi
10:12 Juho Erkki Juhonpoika Kullas
10:13 Herman Malakianpoika Ylikullas
10:14 Vilhelm Jaakonpoika Koivisto
10:15 Joonas Jaakonpoika Hakala
10:16 Vilhelm Matinpoika Mäkikullas
10:17 Tuomas Rintakyyny Rinta
10:18 Antti Heikinpoika Kujala Kujala
10:19 Serafia Samelintytär Lilla

Jako lopetettiin ja oli maalle paalutettu 4.12.1909. Päätettiin, että viljelysmaat vaihtuvat 1.10.1910. Aidat ja ladot siirretään talvikaudella 1910-11.

Tekstissä olen kirjoittanut tilannimet yleensä ilman yhdysmerkkiä, mutta sukunimet yhdysmerkin kanssa. Vanhoissa asiakirjoissa käytäntö oli vaihteleva, mutta pääosin kuvatun kaltainen. Ylläolevissa tilaluetteloissa tilannimi seuraa tilallisen nimeä (etunimi + patronyymi).

Lähdetiedot osittain tekstissä
Päälähteenä Kauhajoen ja Ilmajoen käräjäkuntain tuomiokirjojen pöytäkirjat (KA Vaasa) Kauhajoen ja lähiseurakuntien rippikirjat (SSHY)
Digikansalliskirjasto
Henkikirjat
Maanmittaushallitus Uudistuskartat (KA Helsinki)
Raimo Ketolan henkilötietokanta www.raketola.fi/
Liisa Ruismäki: Kauhajoen Historia (1987)




Ala-Nirva

Jouko Kuisma

Ala-Nirva/ Lilla-Nirva suku/isäntäluettelo

Kaikki kuvat aukeavat isompina niitä klikkaamalla!


1806

Nirvan aiemmista vaiheista lisää blogitekstin alussa. Samuel ja Maria ovat muuttanet Ala-Nirvaan (5/24 mtl) 1806 lopulla. Vaihtokauppa 4.10.1806: Samuel Samuelinpoika Keski-Koivisto Kurikasta vaihtoi 5/24 mtl Nirvan Erkki Koivistolta, joka sai Koivistolta vapautuneen tilan torppineen. Tästä juontui vielä käräjäriita Samelin kuoleman jälkeen. Koivisto vaati 1810 Markus Nirvalta 60 riikintaalerin Samuelin velkaa.

Sameli Samelinp. Keski-Koivisto s.2.10.1751 Kurikka, Koivisto, k.12.4.1808 Päntäne, Nirva.
Vmo Maria Jaakontr. s.5.11.1763 Teuva, Nisula, k.1.10.1831 Päntäne, Nirva
Henkikirjoissa mainitaan Nirva 5/12 mtl Utan Åbo, yhtiökumppani ei asunut Nirvassa.

Heillä oli lapset.
1. tytär Liisa Samuelintr. jatkaa miehensä Markus Antinp. Sillanpää (s.4.2.1782 Ikaalinen) kanssa Ala-Nirvaa
2. tytär Maria Samuelintr. asuu naimattomana talossa. Luopuu 1840-luvulla perintöosuudestaan sisarentyttäriensä hyväksi.
3. tytär Justiina Samuelintr. asuu miehensä Heikki Jeremiaanp. kanssa Nirvan Kujala -torppaa.

Samuel kuolee 12.4.1808 ja Maria jatkaa leskenä talonpitoa. Sodan aikana ryssät riehuvat Kauhajoella aiheuttaen vahinkoa lähes kaikissa taloissa. Ala-Nirvan talon vahingot ovat Samuelin osalta 144 riksiä ja 20 killinkiä, sekä Marian 48 riksiä ja 24 killinkiä. Vieressä Marian tekemä korvausanomus.

Alla ote 31.1.1809 pidetystä Samuel Samuelinpoika Ala-Nirvan perunkirjoituksesta. Perunkirjoituksen alussa todetaan, että "asianomaiset ovat asianmukaisesti 28.11.1807 lainhuudattaneet Ala-Nirvan talon oston ja siten saaneet siihen korkeasti kunnioitetun kihlakunnanoikeuden kiinnityksen". Talon omaisuus oli suhteellisen niukka, joka ilmenee perunkirjoituksesta.

Kupari-, tina- ja messinkiesineitä oli vanha viinapannu hattuineen ja piippuineen. Lisaksi oli pieni rikkinainen kuparikattila, tinatuoppi ja messin­kinen kynttilänjalka.
Karjasta mainittiin, että "viime kesänä sodan melskeissä keisarillisen Ve­näjän joukot veivät mm. talon hevoset ja kärryt sekä suurimman osan nauta­ karjasta, niin että taloon jäi vain kaksi lehmää". Ajo- ja peltokaluja oli kaksi rekeä, kaksi auraa ja kaksi äestä. Työkaluista oli lueteltu vain "rautaiset", joita oli mm. uusi ja vanha rautakanki, kaksi kirvestä, saha, viisi höylää, kolme kairaa, kuokka, harppi, plakkilyhty, plakkituoppi ja puntari. Tervaa talossa oli 15 tynnyriä, joka oli varattava erilaisiin ulostekoihin ja kruunun saataviin.
Vaatteita oli niukasti, musta sortuutti eli päällystakki, housut, harmaat liivit ja koirannahkainen lakki. Ehkä huonommat jätettiin luetteloimatta. Ei ole myöskään luetteloa puisista tarve-esineistä, joita oli joka talossa monenlaisia.
Lopuksi Maria-leski ilmoittaa luopuvansa talosta ja antavansa sen hallin­ nan tyttärelleen Liisalle ja tämän miehelle Markukselle silla ehdolla, että he vastaavat talon veloista ja syytingeistä. Nuoremmille tyttärille Marialle ja Justiinalle talon uudet haltijat velvoitettiin antamaan kummallekin lehmä sitten kun nämä sitä vaativat. (Eila Poskiparta).
  
Perunkirjoitustilaisuudessa talollinen Iisakki Kaarlela esitti vaatimuksena 4 riikintaalerin saatavasta pesästä, mutta kuolinpesän osakkaat kiistivät sen. Joten hakija velvoitettiin tuomaan väitteensä saatavastaan esiin laillisessa järjestyksessä.

 

Perunkirjoituksen puumerkit.

                                                               

Näin 31.1.1809 Nirvan 5/24 mtl talon hallinta siirtyi Liisa Samuelintyttärelle ja hänen miehelleen Markus Antinpojalle em. syytinkisopimuksessa mainituin eduin.


n. 1810

Liisa Samuelintr. 13.6.1784 Teuva Kauppila, k.2.5.1853, Päntäne, Nirva

1.pso Markus Antintp. s.4.2.1782, Ikaalinen, Simpsiö, Sillanpää, k. 28.2.1782 (lainhuuto 8.9.1816, jossa Maria Jaakontr sai syytingin)
Lapset:
Samuel Markuksenp. Ala-Keturi /Nirva s.31.7.1805, k.7.3.1868. pso. Priitta Leena Eenokintr. Ala-Keturi. Katso Päntäne blogi: Keturi
Maria Markuksentr. Nirva, s.1.12.1809, k.23.9.1899, Päntäne, Nirva, 
pso.Juho Salomoninp. Ala-Kyyny asuvat Nirvan talon Harju-torpassa. Heidän poikansa Juho Juhonp. s.30.6.1854 ja vmo Wilhelmiina Samuelintr. jatkavat torppareina vuodesta 1885. Juho Juhonp. kuolee 16.9.1904 ja Harju siirtyy uusille haltijoille.
Leena Markuksentr. Ala-Nirva s.12.5.1813, k.8.3.1900 Päntäne, Nirva
Pso.Samuel Salomoninp Ala-Nirva, s.2.1.1812, k.30.1.1897. He jatkoivat Ala-Nirvan 5/48 mtl talonpitoa vuodesta 1844 yhdessä Kaisa Matintyttären perheen kanssa.
Johannes Markuksenp. Nirva, s. 30.12.1815, k. 5.10.1842, Päntäne, Ala-Nirva

2.pso Matti Kaarlonp. Nummikoski, s.16.8.1784, k. 20.7.1831, vih. 22.11.1818 k. 20.7.1831, Päntäne, Nirva
Lapset:
Albertiina Matintr. s.12.10.1819, ->Ala-Marttila-> k.4.7.1898 Kulla-Nirva, pso 11.121852, 
pso Matti Matinp Lylysalo s.20.7.1832 k.? Ei lapsia?
Kaisa Sofia Matintr. s.25.12.1821, k. 26.4.1905 -> Ala-Nirva 5/48 mtl (asuivat puoliksi Ala-Nirvan taloa Leena Markuksentr, A3, kanssa vuoteen 1870. Tällöin Kaisan puolikas saa pitää nimen Ala-Nirva, 5/72 mtl).
Matti Matinp. s.31.1.1824 -> Lilla-Nirva trp.
Lisa Matintr. s.14.11.1826, k.21.10.1827 Ala-Nirva
Kreeta Liisa Matintr. s.13.3.1829, k.13.3.1830 Ala-Nirva
Herman Matinp. s.12.3.1830, k lapsena Ala-Nirva

Nirvan talon kartta vuodelta 1828. 

Tilojen merkit on lisätty: No 56, Ala-Nirva (myöhemmin nimetty RNo 10/1, vihreä raja) ja No 56a Yli-Nirva (myöhemmin nimetty RNo 10/2, punainen raja).

1831

Matti Kaarlonpoika kuolee 20.7.1831. Hänen jälkeensä pidettiin perunkirjoitus.

Matilta jäi vaimonsa Liisan lisäksi neljä lasta, pojat Matti ja Hermanni sekä tyttäret Albertiina ja Kaisa Sofia, jotka kaikki olivat alaikäisiä. Heidän etujaan valvoivat talolliset Heikki Kyyny ja Juho Keski-Keturi. Lesken edusmiehenä oli lautamies Juho Kokko.

Talo oli 22 vuoden aikana vaurastunut ja omaisuutta on luetteloitu monta sivua. Kiinteistöstä arvioitiin vain puolet, koska toinen puoli kuului Liisan edellisestä avioliitosta oleville lapsille. Lisäksi mainittiin, että edesmenneellä Matti Kaarlonpojalla ei ollut omistusoikeutta kiinteistöön. Irtaimesta mainittiin ensin hopeat: taskukello, pikari, hopeahelainen piippu ja vanhaa hopeaa 50 kopeekan arvosta. Kateista rahaa oli 5 ruplaa 33 kopeekkaa. Kuparia ja messinkiä oli viinapannun lisäksi kupariset kattila ja kahvipannu sekä isompi ja pienempi nappo ja messinkinen kynttilänjalka.

Ajo- ja peltokaluja oli kiesit, paremmat ja huonommat rauta-akseliset kärryt, paremmat ja huonommat puuakselikärryt, kirkkoreki, erilaisia työrekiä yhdeksän kappaletta, kaksi tukkirekeä, kaksi kääntöauraa, kaksi aaraa ja kaksi äestä. Työkaluja oli mm. kaksi rautakankea, kaksi piilukirvestä, muita kirveitä kahdeksan kappaletta, kolme kairaa, kuokkia, lapioita, sirppejä, viikatteita, kylvövakka, pohdin, tahko ja nikkaripenkki.

Vaatevarasto oli Matti-isännällä melkoinen. Oli turkki sinisellä päällys­ kankaalla, huonompi turkki, harmaa kaprokki eli pitkä takki, vanha kap­rokki, musta sortuutti, sininen jakku, kaksi troijyä, viisi paria housuja, kolmet liinahousut (alushousut?), kuusi paitaa, joista yksi palttinainen, kolme paria sukkia, uudet pieksut, paremmat ja huonommat koirannahkakintaat, henkselit, samettiliivit, punaiset villaliivit, valkoiset ja punaraitaiset liivit, kaksi samettimyssyä, joista toinen nahkareunalla, koirannahkalakki sekä parempi ja huonompi hattu. Matti taisi olla "komianhenkinen". (Eila Poskiparta).
 
1844

Leena Markuksentytär ja miehensä Samuel Samuelinp. (2.1.1812, Ala-Kyyny) merkitty isäntäpariksi.
Samoin Kaisa Matintytär (Leenan sisarpuoli) ja miehensä Samuel Iisakinp. (s.25.7.1822 Yli-Halkola), joten sisarpuolet miehineen asuvat Ala-Nirvan talon puoliksi. 
Sisarpuolet Leena ja Kaisa saivat naimattoman tätinsä Maria Samuelintr:n perintöosuuden Ala-Nirvasta. Leena 28.9.1842 ja Kaisa 14.4.1846. Molemmat luovutukset annettiin elinkäistä syytinkiä vastaan (OT). Näin heistä tuli Ala-Nirvan talon puolikkaiden omistajat (molemmilla 5/48 mtl).

Kaisan veli Matti Matinpoika (Lilla s.3.1.1824) myi 13/144 mtl osan Ala-Nirvasta edellä mainituille eli kälylleen Samuel Iisakinpojalle ja hänen vaimolleen Kaisa Matintyttärelle 28.3.1846. Mukana alaikäisten lasten osuudet (OT).

Maria Markuksentr ja miehensä Juha Samuelinp. Ala-Kyyny asuvat Harjun torppaa.
 
Matti Matinp. s.31.1.1824 k.23.4.1904 Päntäne, Ala-Nirva -> Lilla-Nirva trp. (RK 1844-51) Matti lunastaa Lillan torpan => Lilla-Nirva.
1.pso Albertiina Iisakintr. s. 1.9.1826, k. 1853-54
2.pso Albertiina Samuelintr. s.1.11.1832, k. 1863
3.pso Serafia Samuelintr. Yli-Heikkilä, s. 11.8.1840, k.13.7.1929


Samuel Salomoninpoika Nirva ja vaimonsa Leena Markuksentytär hakivat 16.4.1864 lainhuutoa 5/48 manttaliin Nirvan verotaloa.

Kauppakirja:
Täten luovutan minä Maria Samuelintytär Nirva holhoojani Heikki Jeremiaanpojan (Justiina-tädin mies, Kujalan trp) suostumuksella minulle kuuluvan kiinteän perintöosuuden Nirvan 5/24 manttaalin verotalosta no 10 sisaren tyttärilleni Kaisa Matintyttärelle ja hänen miehelleen Samuel Iisakinpojalle sekä Leena Markuksentyttärelle ja hänen miehelleen Samuel Salomoninpojalle syytinkiäni vastaan.
 
Kauhajoki 10. huhtikuuta 1846

Näin Ala-Nirva 5/24 mtl on jakaantunut kahdeksi tilaksi á 5/48 mtl  sekä Lilla trp on lunastettu omaksi 5/144 mtl tilaksi.


1865  

Kaisa Matintytär jää leskeksi 1863 ja luovuttaa tilan jatkon pojalleen Iisakki Samuelinpoika (s.14.12.1847) Nirvalle. Iisakki kuolee 15.3.1892 45-vuotiaana, leskiäitinsä Kaisan asuessa syytingillä.
 
Kaisa Matintyttären toinen poika Tuomas Samuelinp. (s. 22.12.1849) muuttaa 1878 torppariksi Rinta-Kyynyn Vitiäisen torppaan.
 
6.11.1865 Liisa Markukentytär ja Samuel Samuelinpoika myyvät 5/48 mtl Ala-NIrvan talonsa pojalleen Jooseppi Samuelinp. (vaimo Albertiina Matintr.)   3200 mk:lla.
Tilan nimi RK:ssa muuttuu 1875 Yli-Nirvaksi. Vanhemmat Leena ja Samuel asuvat talossa edelleen syytingillä. 
 
1881
 
Matti Matinpoika Lillan torpan kauppakirja 1881
Matti Matinp. Lilla ja hänen 3. vaimonsa Serafia Samelintr. Yli-Heikkilä ostavat 7.11.1881 1500 mk:lla osuuden Jooseppi Samuelinpojalta hänen 5/48 mtl NIrvan tilasta. Lisäksi kauppaan kuului elinikäinen syytinki Joosepin vanhemmille Leena Markuksentyttärelle ja Sameli Salomoninpojalle. Serafia oli saanut 1876 perintöosuutensa (330 mk) Yli-Heikkilän kotitalostaan. Matin ja Serafian pojista kaikki neljä menivät Amerikkaan, mutta Aleksanteri palasi takaisin Nirvankylään. Tytär Emma Loviisa s.17.2.1870) meni naimisiin Sameli Yli-Käyrän kanssa (Ala-Keturi).  Käyrä

1895

Joosepin tytär Maria Kustaava ja vävy Matias Juhonpoika Yrjänäinen s.22.11.1870 asuvat Yli-Nirvaksi nimetyssä 5/144 mtl talossa. Jooseppi oli kiinnittänyt 6.10.1870 omistamansa 5/48 mtl Nirvan talon Heikki Nirvalle 2510 mk:sta.
 
Iisakki Ala-Nirva kuoleman jälkeen 1893 ja talo jaetaan. Leski Kaisa ja ja tytär Hilma saavat 5/72 mtl (2/3 osaa) ja tytär Maria miehensä Antti Jaakonp. Vähämäki s.15.9.1871 saavat 5/144 mtl (1/3). Heidän tilansa saa myöhemmin nimen Nurmi.

Lilla-Nirva jaetaan kahteen osaan puoliksi Aleksanteri Matinp. ja lankonsa Samuel Heikinp kanssa. Poika Aleksanteri, s. 27.11.1878, vmo Maria Tuomaantr., s.21.9.1876, saa 5/288 mtl => Luoma-Nirva.
Vävy Samuel Heikinp., s. 18.12.1866, vmo Albertiina s. 29.11.1866, saavat myös 5/288 mtl => Latva-Nirva.

1900

Isakki Samuelinpoika Ala-Nirvan (Kaisa ja Samuel puolikas) uusi omistajasukupolvi on:
Kaarle Antti Ketomäki s. 17.11.1872 vmo Hilma Iisakint. sekä anoppi Serafia: Ala-Nirva 5/78 mtl.
Antti Vähämäki s.15.9.1871 vmo Maria Kustaava Iisakintr. s. 27.10.1871: Nurmi 5/144 mtl.
Juho Jaakko Iisakinpoika s.5.3.1877, vmo Kaisa Sofia Tuomaantr. Rinta-Kyyny s.7.5.1879 (Juhon serkku).
 
Yli-Nirvan nimellä RK:ssa kulkevan puolikkaan isännät.
Tuomas Samuelinp. 22.12.1849 (Kaisan poika) ja vmo Maija Sofia Vitiäinen muuttavat 1901 Jooseppi Nirvalta ostamaansa Yli-Nirvan 5/144 mtl osaan.
Vävy Matias Yrjänäinen isännöi 0,0168 mtl (n. 5/288 mtl) taloa, jonka nimi on nyt Uusi-Nirva. Jooseppi ja Albertiina ovat syyytingillä talossa.

Yli-Nirvan nimellä RK:ssa kulkevaa osaa (0,0240 mtl) muuttaa asumaan Tuomas Samuelinpoika (s. 22.12.1849, k. 16.3.1932), joka on Joosepin serkku (jaetun Ala-Nirvan toisen puolikkaan omistajan Kaisan poika). Vaimonsa Maija Sofian kuoltua 15.7.1905 Tuomas menee 1911 naimisiin serkkunsa Albertina Latva-Nirvan kanssa (jäänyt leskeksi 13.6.1909) ja muuttaa Latva-Nirvaan. 
Talossa itsellisenä asunut Tuomas Tuomaanp. s.1.10.1883 muuttaa Amerikkaan 1906. Vmo Olga Antintr. Liupakka, s.237.1887 Perho. vihitty Amerikassa 1914. 
Myös Jaakko Lutvig Tuomaanpoika s.1.10.1883 muuttaa 1911 Amerikkaan, jonne vaimonsa Aurora Iisakintr myös muuttaa 1914.

Talon ostaa vuonna 1913 entinen Ala-Rahkolan talollinen Juho Samelinp. Nevala, s.21.9.1861, vmo Adolfiina Tuomaantr. s.11.12.1866. Yhden osan ko taloa ostaa 1902 Iisakki Antinp. s.28.12.1870 Äijönkylästä ja tila saa nimen Ranta (-Nirva).

MMH uudistusarkisto, KA


Nirvan perintötalon halkomisessa 8.9.1907 talolliset ottivat seuraavat nimet: 

10:1 Tuomas Samelinpoika s.22.12.1849 otti nimen Ylinirva (e. Ala-Nirvaa, Kaisan poika)
10:2 Aleksanteri Matinpoika s.27.11.1878 Luoma(-Nirva) (e. Ala-Nirvaa, Matin poika)
10:3 Albertina Matintytär s.29.11.1866 Latva (-Nirva) (e. Ala-Nirvaa, Matin tytär)
10:4 Iivari Samelinpoika Koski (muuttaneet 1908 Latva-Koski)
10:5 Juho Jaakko Eenokinpoika Keskinirva (muutt. 1895 Ala-Keturista, löysät)
10:6 Matti Juhonpoika Yrjänäinen s.22.11.1870 Lyly (Ala-Nirvaa, Leenan pojan Joosepin vävy)
10:7 Jaakko Iisakinpoika s.5.3.1877 Rintamaa, Rinta-Nirva (Juho Jaakko Iisakinp. Rinta-Nirva, Kaisan pojanpoika)
10:8 Iisakki Antinpoika Ranta-Nirva (muuttanet Äijönkylästä 1902)
10:9 Iisakki Iisakinpoika s.20.12.1884 Rinne(-Nirva) (e. Ala-Nirvaa, Kaisan pojanpoika)
10:10 Kalle Samelinpoika Ketomäki s.2.17.11.1872 Nirva ( e.Ala-Nirvaa, Kaisan pojan vävy Ketomäki)
10:11 Antti Jaakonpoika s.15.9.1871 Nurmi (-Nirva) (e. Ala-Nirva, Kaisan Iisak-pojan vävy)



ALA-NIRVAN TORPAT

NIRVAssa oli 1700-luvun lopulla kaksi torppaa nimiltään Nirva ja Major. Niiden vaiheista lisää ylempänä otsikolla Nirvan ensimmäiset torpat  1787 ja 1788. Sen sijaan jo 1809 henkikirjassa Nirvaan on merkitty kolme torpparia, Isak Yrjönpoika (Nirva trp), Mikko Erkinpoika (Major) ja Mikko Sigfridinpoika (Lilla). Vuoden 1810 rippikirjoissa on jo neljä torppaa, Major, Lilla sekä Kulla ja Uudonmäki. Näistä ainakin Kulla ja Udonmäki olivat Yli-Nirvan torppia, oletettavasti myös Major, koska sen haltija oli Hannu Nirvan lanko.

Kuvassa 1820 henkikirjan sivu Nirva No 10 5/12 mtl. Torpparit Yrjö Matinpoika (Udonmäki),
Mikko Erkinpoika (Major), Jaakko Matinpoika (Kulla) ja Mikko Sigridinpoika 

Ala-Nirvan Lilla-torppa ilmestyy henkikirjoihin vuonna 1809, jolloin siellä on torpparina Mikko Sigfridinpoika s.s.9.9.1764 vaimonsa Maria Liisa Jaakontyttären s. 10.8.1784 kanssa.

Yli-Nirvan puolella 1800-luvun alussa oli Kullan, sekä Uudonmäki-torpat. Nämä lienee perustettu myös Suomen sodan jälkeen. Kullassa asui Jaakko Matinpoika s.1763  vaimo Anna Matintytär s.1776 ja Uudonmäessä Kaappo Matinpoika s. 1785 vaimonsa Susanna Iisakintytär s.1786  kanssa.

Ala-Nirvan talokaupan jälkeen Major-nimisessä torpassa asui edelleen Mikko Erkinpoika s.1757 vaimonsa Anna Matintyttären s.1757 kanssa. Mikko kuolee 7.6.1830, mutta leski jatkaa asumista Majorin torpassa kuolemansa saakka. Vuonna 1844 Majorin torppa katoaa rippikirjoista.

SUKUTORPAT, Lilla, Kujala ja Harju

Toinen torppa on Lilla, jota asuu vuodesta 1824 Mikko Sigfridinpoika vaimonsa Maija Liisa Jaakontyttären  kanssa aina Mikon kuolemaan 1826 saakka. Torppaa jää asumaan leski ja lapset Eenokki s.1.10.1813, Heta s.13.6.1815, Heikki s.12.1.1817 ja Iisakki s.1.6.1824.  Pojat ja Heta muuttavat lähitaloihin rengeiksi (Halkola, Pentilä, Kyyny ja Heta  piika Kaarlelassa). Lopuvutensa Maija on itsellinen Nirvassa ja kuolee 15.2.1845.

Ala-Nirvan Matti Matinpoika s.31.1.1824 muuttaa vaimonsa Albertiina Iisakintyttären s.10.9.1826 kanssa Lillan torppariksi 1844. Ruismäen (Kauhajoen Historia) mukaan tällainen sukulaistorpparius oli yleistä Pohjanmaalla. Torpan kontrahti saattoi olla ilman taksvärkkiäkin, siis perintöosuus.

Myös Ala-Nirvan Justiina Samuelintyttärelle ja miehelleen Heikki Jeremiaanpojalle lohkaistaan 1830 luvulla uusi torppa, joka saa nimekseen Kujala. Justiina ja Jeremias asuvat Kujalaa vuoteen 1860 saakka, jolloin Kujala jaetaan kahdeksi torpaksi heidän poikiensa Heikin s.1.4.1827 ja Antin s.22.1.1839 kesken. Antin puolikas on Lillan torppa, Heikin Yli-Nirvan (e. Ala-Nirva). Tässä vaiheessa torppari Matti Matinpoika Lilla vaihtoi Yli-Nirvasta omistamansa 1/3 Kujalan torpan Antin puolikkaaseen.

Heikki  ja vaimonsa Maija Sofia Juhontytär muuttavat toiseen puoliskoon. Maija kuolee 14.4.1902 ja Heikki 19.10.1913.Heidän ollessa lapsettomia, tämä puoli Kujalan torppaa siirtynee Yli-Nirvan hallintaan.

Antti ja Sofia asuvat toista puoliskoa ja saavat lapset Emma Loviisan (s.1.6.1863) ja Vihtorin (s.15.5.1874).  Heikki kuolee 4.2.1913 ja Vihtori lunastaa torpan (0,0076 mtl). Poika Heikki Antinpoika s.7.9.1865.

Ala-Nirvan tytär Maria Markuksentytär saa miehensä Juhon kanssa Harju-nimisen uuden torpan. He asuvat sitä Juhon kuolemaan saakka. Kun lapset ovat jo kuolleet, torppa siirtyy Latva-Heikkilän Samuel Iisakinpojalle vuonna 1892 ja Maria on syytingillä Harjussa kunnes kuolee 23.9.1899.

NIRVAN TORPAT 1810-1894

ALA-NIRVA      RK:ssa vuodesta


Nirva trp 1810: Major trp 1816, RK 1844: försvunnit. Lienee liitetty Ala-Nirvan kotipalstaan.
Lilla trp 1810: Mikko Sigfridinpoika, vuodesta 1840 Matti Matinpoika jatkaa (ns. sukulaisuustorppari)
Riihimäki trp 1825: Salomon Kaaponpoika pitää torppaa ja poikansa Elias jatkaa. Torppa katoaa 1870.
Kujala trp 1834: Justiina Samuelintr ja miehensä Heikki (sukulaisuus)
Harju trp 1844: Maria Markuksentytätr ja miehensä Iisakki saavat Harju-nimisen torpan (sukulaisuus)
Haaranoja trp 1844: Jaakko Mikonpoika ja vaimo Kaisa Juhontytär. Torppa poistuu 1860.
Järvenperä trp 1844-1851: Elias??
Savela trp 1852: Kustaa Salomoninpoika ja Rebekka Mikontr. Vuodesta 1885 Samuel Kustaanpoika.
Hautaoja trp 1867: Iisakki Jaakonpoika, vuodesta 1860 Sigfrid Jaakonpoika ja Sofia Heikintr.
Nevanpää trp 1875: Samuel Iisakinpoika ja vmo Anna Samuelintytär.
Mäntylä trp 1875: Mikko Kaisanpoika ja vmo Kaisa Salomonintr. (RK. 1875-1884: hör till Lilla-Nirva)??
Mäkynen trp* 1850: Juho Taavetinpoika ja Kaisa Jaakontr.
Ojanperä trp 1852: Elias Juhonpoika ja Anna Liisa Jaakontr.

Nirvan torpat 1856. Tarkat paikat arvoitu.


*Vieressä puhtaaksikirjoitettu Samuel Salomoninpoika Nirvan s.12.5.1813 (Leena Markuksentr. mies) ja Juho Taavetinpojan s.14.4.181820 välinen Mäkysen torpan kontrahti. Eila Poskiparta/arkisto

”Uusi ”YLI-NIRVA (e. Ala-Nirvaa)


Kuusela trp. 1860-1875: Jaakko Matinpoika s.10.7.1824, torpparit vaihtuu tiheästi
Kujanpää 1875: Samuel Kustaanpoika ja Sofia Matintr.

Torpparit yleensä lunastivat torppansa itsenäisiksi tiloiksi, jolloin torpan nimi muuttui tilan nimeksi. Myöhemmin 1922 sukunimilain voimaantullessa tilan nimi yleensä tuli myös omistajan sukunimeksi. 

Kaikki kuvat aukeavat isompina niitä klikkaamalla!

Ala-Nirvan torppia


Antti Nurmi s.15.9.1871 ja vaimonsa Maria Kustaava Kaisantytär  Ala Nirva s.27.10.1871.
Tyttäret Veera (Löytölä), Elma (Rinne) ja Laura (Mannila).


Luoma-Nirva

Latva-Nirvan väkeä syyskesän töihin lähdössä 1914. Edestä oikealta vasemmalle Serafia Lilla-Nirva (mamma), lapset Toivo, Laimi (Jaakkola), Viljami, Riku, Olga (Luopa, Säntti), Tilda (Mäki, Peltomaa).
Kuvan omistaa Lauri Jaakkola.

Aleksanteri Luoma-Nirva.
Kuuluu Aleksanteri (Luoma-) Nirvan lupatodistukseen, vakuuttaa Kauhajoki 15.9.1914 J. Silfverberg, nimismies" Kuva: Saara Koskela, jonka äiti Veera Löytölä o.s. Nurmi

Yli-Nirva (Keijo Jaakola)

 Matti Matinpoika Nirva s. 3.1.1824, k. 23.4.1904 ja vaimo Serafia s.11.8.1840, k. 13.7.1929

Kuvan omistaja: Lauri Jaakkola

Osasuurennos edellisestä