Kyynyn talollisia

 

PÄNTÄNEEN KYYNYN TALO- JA HENKILÖHISTORIAA

1. Esa Tuuri: Kyynyn varhaishistoriaa

2. Olli Tuuri: Kyynyn myöhempiä vaiheita

Kyynyn varhaishistoriaa

Esa Tuuri

Kauhajoelta Päntäneelle tullessa heti Parjakannevan jälkeen jo 1500-luvulla aukesivat Kyynyn tilan pellot pienen laidunalueen jälkeen.

Kyyny on ainut kylän kuudesta kantatalosta, jonka isännän nimi on tiedossa vuodesta 1571 alkaen. Mitenkä kuitenkin voimme tietää jotta tämä ensimmäinen isäntä Klemetti Yrjänänpoika oli Kyynystä koska tilojen nimiä ei vielä kirjattu tähän aikaan? Apuna tässä on seikka että Klemetin isännyys kesti sen verran kauan, että asutus kylässä ehti vakiintua. Alkuaikoina oli Päntäneellä monta uudisraivausyritystä, jotka kuitenkin suurimmaksi osaksi epäonnistuivat viimeistään 1600-luvun alun katovuosien aikaan. Vain kylän kuusi kantataloa selvisivät tämän ajan yli, ja sen jälkeen isännyyttä voi seurata missä järjestyksessä talot olivat  luettelossa.

Nimi Kyyny löytyy kirjallisista lähteistä vuonna 1608. Kyyny talonnimenä historiallisen ajan alussa oli harvinainen ja esiintyi Päntäneen lisäksi vain Ikaalisissa. Sana kyyny tarkoitti vanhalla suomen kielellä silmien siristelyä. Katsella kyynysilmin = katsella silmät puoliksi ummessa. Sopisi henkilön liikanimeksi joista usein kehittyi sukunimi.

Ensimmäiset isännät

Klemetti Yrjänänpojan isännyysaika oli vuosina 1571-1611.  Ensimmäisinä vuosina hän oli siis kirjattuna kauhajokiseksi, Päntänehän esiintyy omana kylänä vasta vuodesta 1579.

Kymmenysveroluettelossa on ilmeisesti Klemetin poika Yrjänä Klemetinpoika (vai onko etunimi ja isännimi vaihtaneet paikkaa?) vuosina 1601,1606 ja 1611, ja sama nimi on myös henkiveroluettelossa 1610. Vuosina 1609 ja 1613 esiintyy luetteloissa Valpuri-leski.

Jo 1608 maantarkistusluettelossa löytyy nimi Matti Kyyny (kuva). Samassa luettelossa määriteltiin talon manttaaliluvuksi ¼. Hyvin harvinaista että joku isäntä kirjattiin tähän aikaan sukunimellä.

Tästä herää ajatus että jos juuri tämä Matti Kyyny toi talolle nimen. Sattumoisin juuri samoihin aikoihin 1600-luvun alussa Ikaalisten Kiialankylän Kyyny autioituu noin seitsemäksikymmeneksi vuodeksi.

Jatkossa, vuorovuosin, aikana 1612–1618, on Kyyny kirjattuna Matti Kyynyn ja Tuomas Matinpojan autioksi. Tämän jälkeen on Tuomas Matinpoika isäntänä 1622 asti.

Seuraavasta vuodesta vuoteen 1634 on Lauri Mikinpoika isäntänä. Ruotu- ja väenottoluettelon 1627 mukaan hän oli 30-vuotias, siis syntynyt n. 1597.  Vuonna 1626 oli talon karjavarallisuus: yksi tamma ja yksi varsa, kolme lehmää, kaksi hiehoa ja vasikka. Lampaita oli viisi joista nuoria kolme. Kaksi sikaa oli kasvamassa teuraskuntoon. Kylvösiementä oli tynnyrillinen.

Perttu Yrjänänpoika isäntänä

Pertusta alkaen rupeaa tarpeellista tietoa sukulaisuussuhteista löytymään ja monet tämän päivän Kyynyläiset ovat myös Pertun jälkeläisiä. Perttu syntyi noin vuonna 1607 ja oli ensin isäntänä vuosina 1635 - noin 1644, parina viimeisenä vuotena tilan ollessa veroautiona. 1635 näkyy myös eräs Jussi Krekonpoika huonemiehenä.

Ilmajoen kesäkäräjillä vuonna 1644 Luukas Prusinpoika Päntäneeltä pyysi saada ottaa ¼ manttaalin verolla olevan aution talon samasta paikasta, mitä Perttu Yrjänänpoika on asunut ja mikä talo on nyt ollut 3 vuotta autiona. Ilmeisesti Perttu oli ollut ainakin tilapäisesti kykenemätön viljelemään, koska pellot olivat nurmettuneet, mutta rakennukset olivat vielä kunnossa. Tämän kertovat käräjäpöytäkirjat. Luukas oli aikaisemmin asunut Kauhajoen Panulaa, mutta hän myi sen talon Tyni Hannunpojalle.

Luukas oli isäntänä vuoteen 1651, jonka jälkeen Perttu taas ohjaksiin ja hän on kirjattu isännäksi aina vuoteen 1676 asti. Luukas näyttäisi esiintyvän Kyynyn jälkeen Kurikan Nenättömänkylän Hoiskan isäntänä.

Luukas palaa kuitenkin tilapäisesti mukaan kuvaan 1655 talvikäräjillä. Siellä karhuaa Vaasalainen kauppias Morten Eriksson 1648 kuolleen Wiljam Rossin saatavia kuolinpesän puolesta, ja Luukas oli yksi velallisista. Jutussa mainitaan että Luukas on Päntäneeltä. Kaupunkimatkat tehtiin silloin vielä Vaasaan, Kristiinahan perustettiin vasta 1649, ja tie Päntäneeltä sinne tuli ympärivuotiseen kulkukuntoon vasta 1680-luvulla.

Kesäkäräjillä 1661 Perttu Yrjänänpoika ilmoittaa että hänen verotalonsa vieressä on Alpila-niminen torpanpaikka, jota on verotettu 1/6 manttaalista. Tätä paikkaa on eräs huonemies viljellyt kauan aikaa sitten. Perttu haluaa liittää nämä maat tilaansa. Olisikohan tämä huonemies ollut Prusi Sipinpoika joka on 1656 henkiveroluettelossa? Hän on ainut sopiva ehdokas. Tämän jälkeen verotetaan Kyynyä 5/12 manttaalista.

1663 teki siltavouti katselmuksen Suur-Ilmajoella, ja monelle isännälle rapsahti sakot huonosti hoidetuista teistä ja/tai silloista. Yksi heistä oli Perttu Yrjänänpoika jolle sen vuoden kesäkäräjillä mainitusta syystä tuomittiin sakot. Teitten ja siltojen kuten aitojenkin hoitovelvollisuus jaettiin kylän isäntien kesken, ja kullakin oli oma osuutensa.

Kyynyn tilukset ovat Päntäneenjoen itä/kaakkoispuolella ja Nirvan joen vastakkaisella rannalla. Pertulla on ilmeisesti ollut tapana laiduntaa karjaansa myös joen toisella puolella. 1669 sai Nirva uuden isännän Erkki Paavonpojan. Erkki ei näköjään pitänyt siitä että Perttu laidunti myös hänen puolellaan, ja siksi hän haastoi Pertun käräjille talvella 1671. Erkki sai tahtonsa läpi, ja 40 markan sakon uhalla Perttu kiellettiin ajamasta karjaansa Erkin karjatielle ja laitumelle joen ”pohjoispuolella”. 1671 maakirjassa on maininta että Pertun tila on uudisraivaus ja tullut verotukseen vuonna 670 – juuri näin, kirjuri ei aina merkannut vuosituhatta.

Oheisessa kuvassa (1686 lyhennysluettelosta) mainitaan että Kyyny on saanut 1/6 manttaalin vähennyksen ”herrasväen aikaan”.

Oheisessa kuvassa (1686 lyhennysluettelosta) mainitaan että Kyyny on saanut 1/6 manttaalin vähennyksen ”herrasväen aikaan”.

Herrasväen aika tarkoittaa Kuningatar Kristiinan hallitusaikaa vuosina 1653–1674, jolloin esim. koko Suur-Ilmajoki läänitettiin kreivi Klaus Tottille ikuisiksi ajoiksi, ja oli osa ns. Kaarleporin kreivikuntaa, jonka pääpaikka oli Uusikaarlepyy. Kreivikunta peruutettiin lopullisesti kruunulle vasta vuonna 1686.

1670-luvulla rupesivat kaupunkimatkat suuntautumaan Kristiinaan. Matkaa sinne oli alle puolet siitä mitä matka Vaasaan oli. Asia paljastuu kun käräjillä esiintyi pari Pertun velkajuttua Kristiinan porvareille.

Pertun isännyysaika loppui dramaattisesti. Tämä paljastuu kesäkäräjillä 1701, jolloin vasta eräs Tuomas Krekonpoika vaati saamisiaan Pertun Mikki-pojalta koskien yhtä viljatynnyriä ja yhtä Ruotsin taalaria mitä Perttu oli ajat sitten lainannut. Tällöin lautamiehet kertoivat oikeudelle että Perttu oli varastanut Kauhajoen kirkosta (viimeistään vuonna 1676) ja sitten karannut talostaan. Hänen irtain omaisuutensa oli takavarikoitu mutta koska talo oli kruununtalo, se säilyi perheen hallinnassa.

1674 -1675 kirjoista ilmenee että Pertun silloinen vaimo oli nimeltään Valpuri tai Maria Pentintytär. Lapsia Pertulla oli ainakin Mikki, Brita, Yrjänä ja Valpuri.

Mikki Pertunpoika isäntänä 1677-1703

Pertun poika Mikki jatkoi sitten isännyyttä isänsä jälkeen. Mikin vaimo oli nimeltään Maria Tuomaantytär, ja lapsia heillä oli ainakin Mikki, Kustaa, Susanna, Heikki, Valpuri ja Simo.

Mikki esiintyy syyskäräjillä jo toisena isännyysvuotenaan. Hänet tuomittiin suorittamaan Kerttu Matintyttärelle samasta kylästä tynnyrin ruista perintövaatimuksesta tämän vanhempien Matti Pertunpojan ja Brita Sipintyttären jälkeen. Patronyymistä ja perintövaatimuksesta päätellen Matti Pertunpoika voisi olla Mikin veli, mutta tästä sukulaisuudesta ei ole muuta näyttöä.  

Kyynyn maat rajoittuvat Parjakannevan eteläpäässä Heikkilään, missä isännällä Matti Klemetinpojalla näyttää olleen niittymaita. Siellä on ilmeisesti myös kappalaisella Jaakko Haustramniuksella niittyomistuksia. Kesäkäräjillä 1694 käsiteltiin rajariitaa:

Kappalainen arvoisa ja oppinut Jaakko Haustramnius valitti naapurinsa Matti Klemetinpojan Kauhajoelta kanssa Mikki Pertunpojasta Päntäneeltä, joka oli hakannut alas heidän niittynsä aidan ja laskenut karjansa laiduntamaan niitylle sekä syksyllä että keväällä. He sanoivat, että he ovat menettäneet paljon niityn tuotosta, koska hänen karjansa ramppaa ja laiduntaa pitkään niityillä, joihin hänellä ei ole mitään osuutta. Tämän vuoksi he pyysivät, että aidan kaataminen kiellettäisiin.

Mikki selvitti, että vanhastaan on tapana, että niityt jätetään laidunnettavaksi sen jälkeen kun ne on niitetty. Kantajat vastasivat, ettei heidän karjansa mene Mikin niityille ja Mikillä on muutoin hyvä laidun ja omat niityt, missä laiduntaa.

Päätettiin, että koska kantajien karja ei mene vastaajan niitylle, vaan pitävät karjansa sieltä pois, niin Mikkiä kiellettiin laillisella uhkasakolla kaatamasta heidän niittyaitaansa ja päästämästä karjaansa sinne. [käännös Markku Pihlajaniemi]

Mikki Mikinpoika talon ohjaksissa 1704- noin 1718

Isä-Mikin jätettyä talon ohjat pojalleen, talossa asuivat vielä kaikki muutkin sisarukset. Käytännössä näyttävät Mikki ja Kustaa yhteistoimin isännöineen taloa. Mikki avioitui Anna Nisuntyttären kanssa Ilmajoelta (Jalasjärveltä?) ja Kustaa Vappu Klemetintyttären kanssa Päntäneen Käyrästä.

Keturin isäntä kestikievarinpitäjä Antti Yrjänänpoika valitti syyskäräjillä 1704 että Mikki Mikinpoika on sulkenut kuninkaanväylän, siis tehnyt padon yli koko jokiuoman. Tästä tuomittiin Mikki 3 hopeataalarin sakkoon sillä tämä oli laissa kielletty.

Ja kohta alkoi isonvihan aika. Sama väki asui talossa. Miehitysjoukot käyttivät ohi kulkevaa kohtalaisen uutta maantietä, ja ohi kulkiessaan hävittivät rakennukset ja siinä yhteydessä Mikki raadeltiin työkyvyttömäksi. Tästä johtuen talo oli jonkin aikaa autiona ja pellot ehtivät nurmettua, kunnes Kustaa-veli otti käytännössä isännyyden.

Isonvihan jälkeen

Rauhan palattua alkoi jälleenrakennuksen aika, ja se otti vuosia. Seuraava käräjäjuttu syksyltä 1731 antaa yhteenvedon tapahtumista:

Naimisissa oleva 24 vuotta vanha renki Matti Mikinpoika Päntäneeltä pyytää päästä hallitsemaan 5/12 manttaalin kruununtaloa Kyynyä, samasta paikasta. Tätä taloa on hänen isänsä Mikki Mikinpoika aikaisemmin asunut ja hänen isänsä veli Kustaa Mikinpoika hallitsee sitä nyt.

Hänen mainittu isänsä selittää, että sitten kun vihollinen oli ryöstänyt kaiken hänen omaisuutensa, se jätti hänet kovilla iskuilla ja piinalla, jatkuvaan työhön ruumiiltaan heikoksi ja kykenemättömäksi. Hänen oli pakko jättää talo autioksi. Tämän jälkeen hänen mainittu veljensä Kustaa Mikinpoika, vihollisen miehityksen aikaan, kun pellot olivat nurmikoituneet, otti talon ja on aina siitä saakka Mikki Mikinpojan ylöspitoon hänelle jättänyt 8 kapanalaa peltoa, noin 8 krinninmaata niittyä, sekä huonetilaa talossa muun muassa, niin ettei hänellä ole mitään valittamista veljestään.

Kustaa Mikinpoika on erittäin tyytymätön, jos hänet nyt veljenpojan taholta syrjäytettäisiin, kun hän on vaikeimpana vihollisen miehityksen aikana ottanut vastaan rappiolla olleen kruununtalon ja lapiolla aukaissut sen nurmettuneet pellot. Hän on nimismiehen ja lautamiesten todistuksella maksanut vuosittaiset verot ja muutenkin hyvin hallinnut ja rakentanut taloa. Hän on nyt vähän ikääntynyt ja työn rasittama, mutta hänellä on 3 lasta, jotka ovat hänen valvonnassaan ja heikolla avullaan työskennelleet ylläpitäen taloa. Sitä vastoin kantaja, renki Matti Mikinpoika aina sitten vihollisaikojen ollut palveluksessa vierailla, eikä talon tai vanhempiensa palveluksessa.

Koska Kyyny on kruununtalo, jätetään ratkaisu nöyrimmästi Herra Kenraalimajuri Maaherra Korkeasyntyinen Paroni Reinholt Wilhelm von Essenin oikeudenmukaiseen päätäntävaltaan. [käännös Markku Pihlajaniemi]

Kustaa sai pitää isännyyden ja seuraava isäntäpari oli Kustaan vävy Hannu Simonpoika Kauhajoen Marttilasta ja tytär Maria Kustaantytär (1734-1761).

Kyynyn myöhempiä vaiheita

Olli Tuuri

Kartta Israel Wänman 1761, MMH uudistuskartat, KA Helsinki
Kaikki kuvat aukeavat isompina niitä klikkaamalla!

Kuudennusmiehenäkin toiminut Matti Hannunpoika Kyyny (1735-1805) otti puolen manttaalin Kyynyn haltuunsa vuonna 1762 puolisonaan Susanna Simontytär. Heidän jälkeensä talon isännyys jaettiin vanhimman ja nuorimman pojan, Antin (1757-1808) ja Salomonin (1779-1850) kesken 5.10.1801 tehdyllä kauppakirjalla. Matti Kyynyn vävy, talollinen Juho Rahkola valittiin kuudennusmieheksi Matti Kyynyn tilalle vuonna 1805.

Kyyny ja Nirva sijaitsevat Päntäneen kylän pohjoispäässä joen erottamina, Nirva joen länsipuolella. Maantie seuraa jokilinjaa Kyynyn puolella jokea. Suomen sodan aikana v. 1808 venäläiset sytyttivät palamaan Kyynyn molemmat talot vetäytyessään Parjakan taistelun jälkeen Karijoelle. Kyynyn ensimmäisen kantatalon paikalla (viereinen kartta) sijaitsee jäljempänä kuvatussa halkomisessa Alakyynyksi nimetty talo.

Matin veljistä Hannu Hannunpoika (s. 1754) oli Nirvan ja Erkki Hannunpoika (s. 1737) Keturin vävyisäntä

Tämä tarkastelu keskittyy Kyynyn talossa vuosina 1899-1900 ja 1905-1909 tehtyihin halkomisiin, joissa tilaosuuksista muodostettiin omat kiinteistöt ja purettiin tilojen yhteisomistus. Ensimmäinen vuonna 1899 aloitettu toimitus kohdistui Antti Matinpoika Kyynyn talo-osuuteen.

Antti Kyynyn kuoltua v. 1808 hänen omistamansa talo-osuus siirtyi hänen tyttärelleen Katariinalle (s. 1787), joka avioitui ensimmäisen kerran v. 1809. Tätä Kyynyn puolikasta kutsuttiin Alakyynyksi tai Rintakyynyksi (1/4 manttaalia). Katariina Antintytär sai kiinnekirjan Kyynyn taloon v. 1811 ja jäi leskeksi jo vuotta myöhemmin. Hänellä oli yksi tytär, Albertiina Siimonintytär (1818-1876), toisesta avioliitosta, joka päättyi puolison kuolemaan 1821. Katariina Antintyttärellä oli vielä kolmaskin avioliitto kuudennusmies Juho Heikki Juhonpojan (s. 1799) kanssa. Heikki kuoli keuhkotautiin 15.10.1843.

Tuomas Rinta-Kyyny 1816-83
Kuva: E. Metsä-Pentilän arkisto

Albertiina Siimonintytär avioitui Jalasjärveltä Päntäneelle tulleen Tuomas Tuomaanpoika Köykän (1816-1883, kuva vieressä) kanssa v. 1839 ja he yhdessä ostivat leskiemäntä Katariina Antintyttären talo-osuuden 1/4 manttaalia 20.10.1843 tehdyllä kauppakirjalla 100 hopearuplalla. Tämän kaupan seurauksena Kyynyn talossa toimitettiin ensimmäinen halkominen v. 1846. Edellinen kartoitus oli isojaon peruja vuodelta 1761. Tämän talo-osuuden halkominen aloitettiin vuonna 1899. Halkomisen valmistuttua vuonna 1900 osuuksia omisti neljä talollista, yhteensä 0,2500 eli 1/4 manttaalia. Kyynyn toinen puolikas koki vastaavan halkomisprosessin muutamaa vuotta myöhemmin, siitä alempana. Tuomas Köykän lisäksi Päntäneelle tuli Köykän talosta toinenkin vävyisäntä hänen nuoremman veljensä Aapeli Tuomaanpojan ottaessa Pentilän isännyyden 1840-luvulla.

Rintakyyny / Alakyyny 

Ennen vuoden 1900 halkomista Alakyyny tai Rintakyyny saattoivat tarkoittaa koko Kyynyn talon puolikasta, halkomisen jälkeen niistä tuli tilanosan nimi (alla taulukossa not 3 ja 4) ja myös sukunimi (Ala-Kyyny/Rinta-Kyyny). Vastaavalla tavalla Kyynyn toista puolta kutsuttiin usein Mäkikyynyksi (sukunimenä Mäki-Kyyny).

Vuoden 1900 halkomisessa muodostui neljä tilaa, yhteensä 0,2500 eli 1/4 manttaalia:

1 Kyyny 0.1250 eli 1/8 mtl: Akseli Nikodemuksenpoika Uusi-Kyyny (1863-1933)

2 Ylinen 0,0208 eli 1/48 mtl: Antti Hermanni Matinpoika Yli-Kyyny (1871-1942)

3 Alakyyny 0,0417 eli 1/24 mtl: Esaias Kaarlenpoika Ala-Kyyny (s. 1863)

4 Rintakyyny 0,0625 eli 1/16 mtl: Tuomas Tuomaanpoika Rinta-Kyyny (1874-1949)

Alla oleviin talokauppoihin liittyvä kaavio. Alarivin tilanne v. 1900

Vuoden 1900 halkomista edeltäviä talokauppoja:

• Albertiina Siimonintytär Kyynyn kuoltua v. 1876 hänellä ja puolisollaan Tuomas Tuomaanpojalla (s. 1816) oli hallussaan puolet eli 1/4 manttaalia Kyynyn verotalosta. Albertiinan kuoleman jälkeisessä perintökirjassa 1/4 manttaalin talon omistus jaettiin leski-isäntä Tuomas Tuomaanpojan ja hänen seitsemän lapsensa kesken.

• Puolet eli 1/8 manttaalia talo-osuudesta päätyi vuonna 1878 Tuomaan ja Albertiinan pojalle Siimonille (s. 1848), joka kuoli jo kesällä 1881. Hänen talo-osuutensa, joka sai nimen Uusikyyny (halkomisessa pelkkä Kyyny), myytiin lesken ja lasten holhoojien toimesta Hermanni Matinpoika Uusi-Kokolle ja hänen vaimolleen Maija Liisa Tuomaantyttärelle, jotka myivät Uudenkyynyn 1.7.1890 tehdyllä kauppakirjalla Akseli Rikhard Nikodemuksenpoika Kyynylle ja hänen vaimolleen Hilda Maria Heikintyttärelle.

• 

  Tuomas Rinta-Kyyny 1874-1949
  Kuvan om. Raimo Kangas

  Rintakyynyn toinen puoli siirtyi Siimonin nuoremmalle veljelle Aapeli Tuomaanpojalle (s. 1857), joka oli juuri avioitunut Yrjänäisen talon tyttären Maria Kustaava Emmanuelintyttären kanssa. Aapelin veli Tuomas Valentin Tuomaanpoika (s. 1845) oli Nirvan talollinen.

• Aapeli (s. 1857) myi talostaan puolet (1/16 mtl) v. 1895 veljenpojalleen Tuomas Tuomaanpoika Rinta-Kyynylle (s. 1874, vier. kuva), joka oli juuri avioitunut Ylirahkolan tyttären Maria Aleksandra Malakiaantyttären kanssa. Heillä oli tytär Lempi Albertiina (s. 1895), joka avioitui v. 1921 Toivo Kankaan kanssa ja he jatkoivat Rintakyynyn talollisina vuodesta 1925. Tuomas Rinta-Kyyny oli talollinen ja liikemies.

• Aapeli myi toisen puolen (1/16 mtl) talostaan v. 1890 Pukkilan talolliselle Hermanni Maunu Hermanninpoika Krusbergille (s. 1841, k. 1894), jolta 1/48 mtl Ylinen (Ylikyyny) päätyi jo v. 1893 Hermanni Israelinpoika Kalliolle (s. 1844) ja hänen vaimolleen Kaisa Olivia Juhontyttärelle. Heiltä tilaosuus siirtyi heidän vävylleen Antti Hermanni Matinpoika Keturille eli Yli-Kyynylle (s. 1871) ja tyttärelleen Aurora Hermannintyttärelle v. 1895.

• Hermanni Maunu Kyynyn leski Kaisa Jaakontytär avioitui teuvalaisen Jaakko Harjun kanssa v. 1896, lunasti lastensa perintöosuudet ja myi haltuunsa tulleen 1/24 manttaalin tilaosuuden Teuvalta tulleelle Esaias Kauppilalle ja hänen vaimolleen Anna Rosinalle 12.11.1897. Tästä tilaosuudesta syntyi Alakyyny.

Vuonna 1900 päättyneen halkomisen tilajako pinta-aloineen.
Kuvat aukeavat isompina niitä klikkaamalla!

Tämän sivuston taulukot ja kartat: Kyynyn halkomiskartta 1900. Maanmittaushallituksen uudistusarkisto (KA). Alla osasuurennoksia yllä olevasta kartasta.

7 Alakyynyn kartano, jossa Kyynyn talojen yhteiskäytössä ollut tuulimylly (9), 8 Uusikyyny, kartanotontti, 234 Ylinen, kartanotontti, 337 Vitiäisen torppa, myöhemmin Rintakyynyn kartanotontti. Ruudussa 247 Ilosen torppa Alakyynyn mailla.

Uusikyynyn halkominen 1924

Vanhempi maanmittausinsinööri E. Recksén jakoi, paalutti ja pyykitti Uusikyynyn talon halkomismenettelyssä v. 1924 kolmeen osaan: Akseli ja Hilda Kyyny eli Herrala (0,0298 mtl), heidän poikansa Svante Uusi-Kyyny (0,0496 mtl) ja Eevert Kyyny (0,0397 mtl). Halkominen pohjautui komissiomaanmittari L. P. Pitkäsen tekemään halkomiseen v. 1900.

Niemelän torpan lunastus 1924

Uusikyynyn halkomismenettelyn yhteydessä v. 1924 Toivo ja Adeliina Kantoniemi lunastivat Uusikyynyn talo-osaan kuuluneen Niemelän torpan (0,0059 mtl).

Uusikyynyn halkominen 1924. Maanmittaushallituksen uudistusarkisto (KA)

Alakyynyn halkominen 1933

Kauhajoen Kunnallislehti 20.6.1929

Alakyynyä kaupattiin vapaaehtoisella huutokaupalla kesällä 1929. Esaias Ala-Kyynylle ja hänen vaimolleen Anna Rosina Ala-Kyynylle myönnettiin avioero Kauhajoen talvikäräjillä 31.1.1933. Puolet tilasta myytiin naapurina olevalle Mäki-Kyynylle. Maanmittari Niilo Virtamo toimitti Alakyynyn tilan halkomisen vuonna 1933 Iisakki Mäki-Kyynyn pyynnöstä. Talollinen Iisakki Mäki-Kyyny oli saanut lainhuudon Alakyynyn puolikkaaseen 11.9.1933. Tila jaettiin kahteen yhtä suureen osaan: Esala (4:72) ja Alakyyny (4:73). Esala tuli Iisakki ja Lyydia Mäki-Kyynyn omistukseen Alakyynyn jäädessä Anna Rosina Ala-Kyynylle (s. 1870 Teuva). Jakorajat paalutettiin ja pyykitettiin joulukuussa 1933. Toimitus perustui maanmittari L. P. Pitkäsen vuosina 1899-1900 suorittamaan Kyynyn halkomiseen. 

Ilosen torpan lunastus 1923

Alakyynyn halkomisen yhteydessä esitettiin maarekisteriote, josta ilmeni, että jaettava Alakyynyn tila oli saanut rekisterinumeron 4:45 vuonna 1923 päättyneessä lohkomistoimituksessa, jossa 0,0008 manttaalin Ilonen-niminen tila (4:44) erotettiin Alakyynyn tilasta. Tilaa asui Matti Efraiminpoika Ilonen (s. 1856 Jalasjärvi) vaimonsa Kaisan (s. 1853) kanssa.  Erottaminen pohjautui Ilosen torpan lunastukseen, joka oli vahvistettu maaherran päätöksellä 27.12.1922. Matti Ilonen oli palkittu Etelä-Pohjanmaan Maanviljelysseuran myöntämällä Maanraivaajain palkinnolla vuonna 1912. Ilosen tila sai uudeksi omistajaksi Frans Oskari ja Lilja Mäensivun 25.11.1925 tehdyllä kaupalla, mutta Matti ja Kaisa Ilonen asuivat tilalla loppuelämänsä 1930-luvulle saakka. Tila on edelleen Mäensivun suvun hallinnassa.

Alakyynyn halkominen 1933, Ilonen vas.ylh. Maanmittaushallituksen uudistusarkisto (KA)

Maanmittaushallitus 1933, osasuurennus pitäjänkartan lehdestä Päntäne. Ilonen 4:44 merkitty, mutta Alakyyny vielä halkomatta.

Mäkikyyny

Salomon Matinpojan (1779-1850) osuus Kyynystä, ns. Mäkikyyny, oli Kyynyn talon puolikas, kuten edellä käsitelty Rintakyynykin. Antti Matinpoika (Rinta-)Kyynyllä oli vain yksi perillinen, Salomonilla (1779-1850) ja vaimollaan Maria Heikintyttärellä (1784-1866) niitä oli täysi tusina. Vuosi 1808 oli Kauhajoella levoton Suomen sotaan liittyvien taistelujen takia. Tuolloin kasakat polttivat mm. Kyynyn talon Parjakannevan taistelun yhteydessä. Salomonin kuoltua v. 1850 leskiemäntä jatkoi talonpitoa keskinäisen testamentin antamilla valtuuksilla ja Mäkikyynyn jakautuminen pienempiin tilaosuuksiin alkoi.

Vuonna 1910 päättyneen halkomisen tilajako pinta-aloineen.

4:1 Mäkikyyny 0,0417 eli 1/24 mtl Iisakki (vävy) ja Salomon Matinpoika Mäki-Kyyny

Salomon Matinpoika Kyyny (s. 1851) myi 8.7.1902 tehdyllä kaupalla puolet 1/12 manttaalin Mäkikyynystä vanhimmalle tyttärelleen Maria Sofialle (s. 1879) ja vävylleen, Matti Korpikyynyn pojalle Matille (alla oleva Rintamäki 4:2). Salomon Matinpojan kuoleman (1907) jälkeen tila oli kuolinpesän hallussa, kunnes tytär Lyydia (s. 1886) avioitui Iisakki Matintytär Yrjänäisen (s. 1884) kanssa ja he ostivat toisen puolen Mäkikyynystä säilyttäen vanhan nimen.

4:2 Rintamäki 0,0417 eli 1/24 mtl Matti Matinpoika Rintamäki

Matti Matinpoika Korpikyyny eli Rintamäki (s. 1877) ja puolisonsa Maria Sofia Salomonintytär ostivat puolet Salomon Matinpojan isännöimästä Mäkikyynystä v. 1902. Matti Rintamäki kuoli Titanic-onnettomuudessa 15.4.1912, mutta leski lapsineen jatkoi talonpitoa.

4:3 Keskikyyny 0,0185 eli 1/54 mtl Salomon Heikinpoika Kyyny

Heikki Salomoninpojan 1/36 mtl osuus Mäkikyynystä jaettiin kahtia v. 1899. Salomon Heikinpoika (s. 1853) sai Keskikyynyksi nimetyn 1/54 manttaalin tilaosuuden, joka siirtyi myöhemmin hänen pojalleen Jaakolle (s. 1880, vaimo Roosa). Toisen osan, 1/108 manttaalin Katajamäen, osti Tuomas Filipinpoika Rahkola (s. 1854)

4:4 Kalliokyyny 0,0416 eli 1/24 mtl Juho Jaakko Heikinpoika Kyyny

Juho Jaakko Heikinpoika (s. 1858) ja hänen vaimonsa Maija Liisa Jaakontytär (s. 1857) sai kiinnekirjan Kalliokyynyyn 1890.

4:5 Katajamäki 0,0093 eli 1/108 mtl Vihtori Myllykorpi

Katajarannan eli Katajamäen ensimmäinen tilallinen oli Alarahkolan talollisen Filip Rahkolan poika Tuomas, joka osti tilaosuuden v. 1899 vaimonsa Susannan kanssa. Susanna (s. 1856) oli Heikki Salomoninpoika Kyynyn tytär. Hän myi sen Rahkolan entiselle tilalliselle Vihtori Myllykorvelle v.1906 ja Vihtori edelleen Matti (s. 1889) ja Hilda Keski-Kyynylle v. 1913. Tuomas ja Susanna siirtyivät Kyynystä Ollinoikoosen varrelle Rannan palstatilalle. Myllykorpi palasi Rahkolaan v. 1914 entisen Ojalan torpan tiluksille.

4:6 Hietala (ent. Seppi) 0,0139 eli 1/72 mtl Juho Erkki Hietala

Ananias Juhonpoika Korpikyynyn kuoltua vuonna 1900 hänen 1/24 manttaalin talo-osuutensa jaettiin kolmeen osaan, Hietala, Kujakyyny ja Latvala, kukin 1/72 manttaalia. Hietalan aiempi nimi oli Seppi tilaa isännöineen Salomon Iisakinpoika Sepin (s. 1858 Ilmajoki) mukaan, joka osti 1/72 manttaalin tilan v. 1902. Häntä seurasi Alajärveltä perheineen v. 1908 tullut Juho Erkki Hietala (s. 1861 Alajärvi), joka tituleerataan kolportööriksi, uskonnollisten kirjojen ja lehtien kaupustelijaksi. Hän oli Kyynyssä vain yhden vuoden, mutta jätti nimensä tuolloin omistamalleen talo-osuudelle. Häntä seurasi Iisakki Humalamäki (s. 1856) ja vaimonsa Kustaava jo v. 1909 (kts Nevala).

Vuonna 1913 Hietala sai isännäksi kurikkalaisen Iisakki Leander Harjunpään (s. 1886), jonka vastavihitty vaimo Ilmi Salomonintytär oli Kyynyn tytär. Vuonna 1915 Hietala jaettiin kahtia uusille tilallisille: Nikolai ja Hilja Luoma-Kyyny 0,0104 mtl ja Juho ja Adeliina Vainionpää 0,0035 manttaalia.

4:7 Kujakyyny 0,0139 eli 1/72 mtl Stefanus Ananiaanpoika Kuja-Kyyny

Stefanus Ananiaanpoika (s. 1874) ja Albertiina Juhontytär Kuja-Kyyny saivat kiinnekirjan Kujakyynyn tilaan v. 1901.

4:8 Latvala 0,0139 eli 1/72 mtl Juho Ananiaanpoika Latva-Kyyny

Juho Nestori Ananiaanpoika (s. 1869) ja Kaisa Sofia Eenokintytär (s. 1876 Isojoki) saivat kiinnekirjan Latvakyynyn tilaan v. 1902.

4:9 Korpikyyny  0,0416 eli 1/24 mtl

Juho Nestori Matinpoika (s. 1874) ja Maria Kustaava (s. 1865) Korpi-Kyyny ostivat talon Juhon vanhemmilta vanhemmilta Matti Juhonpoika (s. 1844) ja Kaisa (s. 1841) Korpi-Kyynyltä vuonna 1908. Juho Nestorin nuorempi veli Matti osti Mäkikyynystä v. 1902 tilan, joka sai nimekseen Rintamäki. Matti hukkui Titanic-onnettomuudessa v. 1912.

4:10 Nevala (eli Nevakyyny 0139 eli 1/72 mtl Hermanni Jeremiaanpoika Nevala eli Neva-Kyyny

Hermanni Jeremiaanpoika (s. 1862) ja Liisa Malakiaantytär (s. 1861) Neva-Kyyny ostivat tilan v. 1898. Tilaa viljeli vuoteen 1898 saakka Iisakki Malakiaanpoika ja Kustaava Humalamäki, jotka palasivat Kyynyyn v. 1909 (kts Hietala).

Vanhan Mäkikyynyn talolliset (10) halkomisen jälkeen noin vuonna 1910

 

Mäkikyynyn länsiosa. Maanmittaushallituksen uudistusarkisto (KA)

Tekstissä olen kirjoittanut tilannimet yleensä ilman yhdysviivaa, mutta sukunimet yhdysviivan kanssa. Vanhoissa asiakirjoissa käytäntö oli vaihteleva, mutta pääosin kuvatun kaltainen.

Lähdetiedot osittain tekstissä

Päälähteenä Kauhajoen ja Ilmajoen käräjäkuntain tuomiokirjojen pöytäkirjat (KA Vaasa)

Kauhajoen ja lähiseurakuntien rippikirjat (SSHY)

Digikansalliskirjasto

Henkikirjat

Maanmittaushallitus Uudistuskartat (KA Helsinki)

Raimo Ketolan henkilötietokanta www.raketola.fi/

Liisa Ruismäki: Kauhajoen Historia (1987)