Hae tästä blogista

9.8.2016

Keturin vaiheita

Keturin vaiheita vuoteen 1911

Olli Tuuri



Vuonna 1909 alkaneen Keturin halkomisen päättyessä Keturi oli jakautunut 22 erilliseen tilaan, jotka on luetteloitu tekstin lopussa. Miten siihen on päädytty, selvinnee tekstistä ja sitä havainnollistavista kaavioista. Alussa Esa Tuurin yhteenveto Keturin talon alkuvaiheista. Keturin halkomiset alkoivat vuonna 1799, niitä selvittelen jäljempänä.

Kartta Israel Wänman 1761 (KA). Kuvassa näkyvä kartanoalue sijoittuu myöhemmän Alaketurin kohdalle.
Kaikki kuvat aukeavat klikkaamalla.


Vuoden 1932 karttapohja (pitäjäkartta, MML, KA), jossa ylemmän kartan alue on rajattu sinisellä viivalla. Keturin rajalinja merkitty punaisella viivalla.
Ilmavalokuva vuodelta 1947 (MML). Kartan ulkorajat vastaavat yllä olevan vuoden 1932 kartan rajoja.


Keturin talon alkuvaiheista

Esa Tuuri



Keturi on yksi Päntäneen kuudesta vanhimmasta kantatalosta. Keturi talonnimenä esiintyy 1500-1600-luvuilla vain Ikaalisissa ja Päntäneellä, niin kuin useat muutkin Päntäneen kantatalojen nimet. Lieneeköhän paikka ollut alkujaan Ikaalislaisten eräsija? Ensimmäiset kirjoihin merkityt veroisännät eivät silti välttämättä ole Ikaalisista. Yhtä todennäköistä on että he tulivat jokivartta pitkin pohjoisesta, ja ottaneet viljelykseen vanhan asutuspaikan. Paikkojen nimillä oli yllättävän hyvä säilyvyys vaikka olisikin ollut asutuskatkos. Siis vain nimen perusteella ei voi tehdä sen enempää johtopäätöksiä asukkaiden taustoista. Nimi lienee ollut, sen selityksen mukaan minkä olen nähnyt, alkujaan ammattinimi, tarkoittaen teurastajaa.

Varhaisin asutus


Keturi on mitä todennäköisimmin ollut asuttuna jo 1570-luvulla, jolloin ensimmäiset kyläläiset ilmestyvät veroluetteloon. Joku Päntäneelle merkityistä isännistä asui taloa, mutta kuka? 1500-luvun loppupuolella oli nimittäin kylässä vilinää. Parhaimmillaan oli kymmenysveroluettelossa listattuna toistakymmentä nimeä, mutta ilman talonnimiä.

Tapio Piirron tutkimusten mukaan on kuitenkin ensimmäinen isäntä, jonka varmuudella voi sanoa asuneen Keturissa, on Lauri Pietarinpoika, jonka isännyyskausi alkoi vuonna 1598 ja jatkui vuoteen 1628 saakka.

Laurin isännyysaika loppui varsin dramaattisesti. Nimittäin vuoden Ilmajoen 1627 kesäkäräjillä oli hän syytettynä oman poikansa Matin (synt. noin 1591) kuolemantuottamuksesta, josta teosta hänet tuomittiin menettämään henkensä. Tuomio jätettiin kuninkaan vahvistettavaksi. Lauri Pietarinpoika näyttää tuomion jälkeen karanneen, koska vuoden 1634 kesäkäräjillä tuli esiin että hänet on nähty Ilmajoella ja melkein saatu kiinni. Tähän loppuvat tiedot hänestä.


Uusi suku ohjaksiin


Laurin ja hänen sukunsa näin häivyttyä tilalta on 1629 veroluettelossa isännäksi merkitty Esko Prusinpoika jolle tila oli myyty, ja vuodesta 1630 Esko Martinpoika. 1634 taas Esko Prusinpoika aina 1652 asti. Näin siis ovat isännät kirjattuna. Herää epäilys jos kyseessä onkin kirjurin virhe ja on kyseessä vain yksi Esko, nimittäin Prusinpoika. Sillä alkuaikoina kirjurit usein ennen maakuntakierrostaan kopioivat vanhan veroluettelon nimet valmiiksi uuteen kirjaan, ja siis myös virheet.

1653 veroluettelossa ovat kylän talojen nimet merkittyinä ensimmäistä kertaa. Keturin isäntä nyt myös vaihtuu. Uusi isäntä on Yrjänä Yrjänänpoika. Yrjänä oli Esko Prusinpojan vävy ja oli aviossa Petronella Eskontyttären kanssa. Saman vuoden sekä talvi- että kesäkäräjillä tuli esiin että Esko ei ollut suorittanut lainhuudatuksia ostettuaan talon, ja hän huudatti mainituilla käräjillä talon toisen ja kolmannen kerran. Lainhuudatus usein unohtui, ja tehtiin sitten näin viime tingassa.

Lapsia perheessä oli ainakin Antti josta tuli seuraava isäntä sekä Maria joka eli kotona naimattomana. Kaksi sisarista muutti Tukholmaan. Näistä Kerttu oli ensin aviossa kalastaja Martti Heikinpojan kanssa ja sitten nuottakalastajan, myöhemmin laivapuusepän Matti Heikinpojan kanssa. Valpuri taas avioitui Eurajoella syntyneen Klemetti Matinpojan kanssa, ja perheeseen syntyi kolme lasta. Molemmat perheet asuivat Tukholman Södermalmilla. Molempien perheiden kaikki jäsenet kuolivat 1690-luvulla.

Petronella kuoli n. 1674 ja Yrjö avioitui uudelleen erään Valpuri Heikintyttären kanssa.

Yrjänän isännyysaikana näyttää talon elämä olleen rauhallista. Appiukko Esko on osallistunut talon toimintaan, se näkyy siitäkin että hän on edustanut taloa verotustilaisuuksissa. Verottaja nimittäin kirjoitti sen nimen kirjoihin kuka taloa tilaisuudessa edusti, ja hän ei välttämättä aina ollut isäntä.


Antti Yrjänänpoika


Yrjänän poika Antti tuli isännäksi vuonna 1675. Antti oli kolmasti aviossa. Ensimmäinen avio oli Liisa Klemetintytär Heikkilän kanssa. He saivat monta lasta: Liisa, Marketta, Heikki, Sipi, Brita, Susanna ja Valpuri. Antin poika Jaakko oli joko Liisan tai seuraavan vaimon Nilla Jaakontyttären Rahkolasta kanssa yhteinen. Kolmas vaimo oli Nilla Ollintytär Rahkola, edellisen Nillan veljentytär.

Antin aikana tuli Keturista myös kestikievari (ks. alempana). 1698 käräjillä kestikievarinpitäjä Antti Keturi esittää että Rahkolan Heikki Ollinpoika oli tullut kykenemättömäksi eikä ole pystynyt kruunun maksujaan suorittamaan. Talo oli joutunut selvitystilaan ja kruununvouti Westrenius oli asettanut sinne toisen asujan, Yrjänä Yrjänänpojan. Antti Keturi esitti, että hänen poikansa Heikki, joka suunnitteli avioliittoa Heikki Ollinpojan Liisa-sisaren kanssa, (he avioituivat n.1698) voisi lunastaa talon, jotta se pysyisi suvussa. Näin sovittiinkin. Käräjäjutusta käy myös ilmi että Antti Keturin toinen vaimo Petronella oli myös Olli Rahkolan tytär, siis isällä ja pojalla oli sisarukset vaimoina. Suunnitelma ei kuitenkaan toteutunut.

Antin isännyysaika oli veroluetteloiden mukaan vuoteen 1700 asti. Käytännössä Antti sai pitää ohjakset käsissään vielä muutaman vuoden. Poika Heikki joka ei siis muuttanutkaan Rahkolaan vaan josta tuli seuraava isäntä, jaksoi tätä vastuuta vain pari vuotta, jonka jälkeen hän jätti isännyyden veljelleen ja muutti Kurikkaan. Ilmajoen kesäkäräjillä syyskuun loppupuolella 1707 tuli esille asia, jossa kestikievarinpitäjä Antti Keturi Päntäneeltä vahvisti sovitteluratkaisun esikoisoikeudesta Keturin ¼ manttaalin kruununtaloon. Hänen poikansa Heikki Antinpoika on saanut oikeudestaan isältään 50 taalaria ja lehmän, koskien sekä isän- ja äidinpuoleista perintöä.

Karijokisen Heikki Tapaninpoika Prosin kanssa olevat erimielisyydet niitystä Kankalonjärvellä olivat esillä Lappväärtin kesäkäräjillä 1703. Maaherran päätettäväksi jätettiin ehdotus että Prosi saisi niitystä käyttönsä neljä krinninalaa ja Keturi kaksi.

Naapuruussuhteita Antti hoiti myös käräjätuvan kautta. Riitoja syntyi sekä metsästys- ja kalastusasioissa. Antti sekä Erkki Prusinpoika Nirvasta käräjöivät vuonna 1687 syyskäräjillä Halkolan Perttu Simonpoikaa vastaan. He eivät halunneet että Halkolan maat olisivat ulottuneet heidän maittensa väliin joen ”heidän” puolelle. Halkolan rakennukset kun olivat joen toisella puolella. Neljän lautamiehen ryhmä määrättiin tekemään katselmus. Mitä tämän päivän kartasta näemme, Halkola sai pitää suuren alueen haastajien maitten välissä.

Talvikäräjillä 1704 oli esillä tulipalo joka oli tuhonnut Keturin jauhomyllyn. Antti sai korvausta pitäjäläisiltä kolme kupariäyriä joka savulta pitäjässä rakennuskaaren 37. pykälän mukaan.


Kestikievari


Päntäne oli kauan aikaa se ”viimeinen pysäkki”, mihin kärrytie pohjoisesta päättyi. Vain kinttupolut johtivat rannikolle ja etelään. Kristiinankaupungin perustamisen 1649 jälkeen tuli kuitenkin tarve kunnollisen maantien rakentamiseen sinne Kauhajoenkin suunnalta. Suunniteltu tie ohitti kylän ja mm. Keturin talon. Ensimmäiset määräykset tien teosta tulivat jo vuonna 1657, jolloin paikalliset asukkaat saivat käskyn sen rakentamiseen.  Tie valmistui kuitenkin vasta noin vuonna 1690.

Kun tämä tie sitten oli tullut jonkinlaiseen kulkukuntoon, matkustajat alkoivat käyttää Keturia pysähdyspaikkanaan, vaikka se ei virallisesti ollutkaan kestikievari. Antti Yrjänänpoika valittikin käräjillä, ettei hän saanut tarjoamastaan kestityksestä majataloille kuuluvia vapauksia. Lautamiehet puolestaan todistivat, että kestikievari Päntäneellä oli hyvin tarpeellinen, ja tämän perusteella maaherra myönsi Keturille kestikievarin valtakirjan. Tästä saatiin kihlakunnan todistus päivättynä 28.7.1684. Keturista oli lähimpään majataloon Karijoella 2 peninkulmaa ja kirkonkylän Knuuttilaan 1 peninkulma. Talosta tuli myös postitalo. Keturi toimi sitten kestikievarina paria vuotta vaille 200 vuotta.


Sipi Antinpoika


Antin toinen poika Sipi oli seuraava isäntä ja hänen isännyyskautensa kesti isonvihan yli vuodesta 1703 vuoteen 1737. Sipi oli poikamies ottaessaan isännyyden, mutta vanhempien avustuksella talonpito hoitui. Hän avioitui muutaman vuoden päästä (1708) Anna (tai Annika) Niileksentyttären kanssa. Anna oli tällöin palveluksessa pappilassa, nähtävästi sisäkkönä. Sisäköksi pääseminen vaati yleensä jonkin verran kokemusta ”hienoston” tavoista. Pari sai monta lasta: Maria, Riitta, Antti, Jaakko, Susanna, Perttu, Sipi ja Heikki. Elämä talossa näytti olevan normaaleilla raiteilla ennen Isoavihaa. Mitään erikoisempaa ei perheestä löydy asiakirjoissa.


Isoviha


Tämän miehistysajan aikana olivat olosuhteet aika sekavia, ja esim. veroluettelot puuttuvat pääsääntöisesti. Uuden tien valmistuttua oli kauttakulkuliikenne lisääntynyt, ja myös sotajoukot käyttivät tätä väylää.

Isonvihan alussa on taloon merkitty nokkaverovelvollisia Sipi Antinpoika, vaimo Anna Niileksentytär, äiti Petronella ja poika Jaakko. 1714 tuli talosta veroautio. Talo oli kuitenkin asuttuna koko miehitysajan, sillä kirkonkirjoissa on useita merkintöjä tältä ajalta. 1714 kuolee vanhaemäntä Lilla (Petronella Ollintytär, Antti Yrjönpojan leski) 63-vuotiaana. 1716 saavat Jaakko Keturi ja Susanna Klemetintytär Liisa-nimisen tyttären. Susanna löytyy tyttärensä kanssa vanhasta kotitalostaan Käyrästä Isonvihan jälkeen. Todennäköisesti mainittu Jaakko on Antti Keturin poika, siis Sipin veli ja Liisan toinen mies. Liisan 1701 naima Jaakko Matinpoika Kauhajärveltä joka rupesi sotilaaksi lienee menehtynyt sodassa, niin kuin moni muukin pitäjän sotilaista.

Rauhan palattua, Ilmajoen syyskäräjillä 5 päivänä syyskuuta 1722 Sipi Antinpoika Päntäneeltä pyytää verovapautta ¼ manttaalin Keturiin koska tilan kaikki rakennukset olivat poltettu lukuun ottamatta riihtä ja paria pienempää latoa. Tämä oli tapahtunut mitä ilmeisimmin miehitysjoukkojen toimesta. Peltoa on viljelyksessä vain 2½ tynnyrinalaa ja muut vainiot ovat olleet kahdeksan vuotta kesannolla, joita puut ja sammal ovat valtaamassa. Hän anoi kuuden vuoden verovapautta, joka jäi maaherran vahvistettavaksi. Sipi oli sitten isäntänä vielä vuoteen 1737 asti.

Antin kuoltua v. 1761 Priitta avioitui Erkki Hannunpoika Kyynyn (s. 1737) kanssa, joka hänkin kuoli 1769. Sen jälkeen Antin ja Priitan kahdesta pojasta nuorempi, 21-vuotias Jaakko, sai sitten talon isännyyden. Sipin poika Antti (1712–1761) isännöi Keturia vuosina 1738–1761. Hänellä oli ensin lapseton avioliitto Maria Antintytär Laurusen kanssa, joka kuoli 1741. Antti avioitui sitten1743 Priitta Martintyttären Ikkelästä (1724-1780) kanssa. Antilla ja Priitalla oli kuusi yhteistä lasta jotka olivat Juho, Jaakko, Katariina, Liisa, Anna ja Marketta.
Lähteet:

  • Käräjäpöytäkirjaotteet ja käännökset Markku Pihlajaniemen arkistosta
  • Tapio Piirron Ilmajoki-trilogia (asiakirjatiedot koottuna kyseisiltä ajanjaksoilta): 1546-1634, 1635-1675, 1676-1699 
  • Veroluettelot Valtionarkiston Digiarkistosta


Keturin jaot alkoivat vuonna 1799

Olli Tuuri


Mäkiketurin, Keskiketurin ja Alaketurin alkuvaiheet

Muutokset omistussuhteissa 1880-luvulle saakka

Taulu 1
Jaakko Antinpoika Keturi, Keturin isäntä 1770-1802, s. 9.3.1749, k. 13.8.1815
Puoliso: ∞ 8.10.1769 Liisa Yrjänäntytär Uuro, Keturi, s. 11.1750, k. 30.1.1821
     Lapsia:
     1. Kaisa, s. 25.11.1771, Tauluun 2.
     2. Israel, s. 29.3.1777, k. 1808, sotilas.
     3. Kreeta, s. 14.12.1779, Tauluun 4.
     4. Anna, s. 13.11.1781, ∞ 12.7.1802 talollinen Iisakki Korpi, s. 1777 Lapväärtti, k. 1831 Lapväärtti.
     5. Hedvig, s. 13.11.1781, ∞ 28.7.1816 talollinen Juho Tuomaanpoika Ala-Korhonen
     6. Maria, s. 14.12.1779, k. 26.1.1849, ∞ 7.6.1811 talollinen Jaakko Erkinpoika Yli-Yrjänäinen (leski), s. 1768, k. 1845.

Taulu 2   (taulusta 1)
II  Kaisa Jaakontytär Keturi, s. 25.11.1771, k. 15.6.1837
Puoliso: ∞ 28.10.1791 Mikko Jaakonpoika KohluKeturi, Alaketurin talollinen, s. 29.10.1768, k. 23.8.1823
      Lapsia:
      1.  Hermanni, s. 19.1.1793 Tauluun 3.

Taulu 3   (taulusta 2)
III  Hermanni Mikonpoika Keturi, s. 19.1.1793, k. 8.12.1836
Puoliso: ∞ 11.7.1816 Jalasjärvi Maria Iisakintytär EskolaKeturi, s. 23.7.1790 Jalasjärvi, k. 28.5.1868
      Lapsia:
      1.  Antti Kustaa Keturi, s. 16.5.1817. Puoliso: ∞ Hedvig Juhontytär Katila, s. 16.7.1821 Peräseinäjoki.
      2.  Jaakko Adolf Keturi, Lähdeniemi, Puskan torppari, s. 17.6.1824, k. 21.9.1880. Puoliso: ∞ 16.7.1848 Liisa Heikintytär Puska, s. 9.7.1817.
      3.  Iisakki Keturi, Mäkynen, Luoma, Keturin torppari, s. 16.9.1825, k. 13.8.1900. Puoliso: ∞ 22.6.1851 Engla Vilhelmiina Juhontytär Ahola, s. 22.1.1829 Karijoki.

Taulu 4   (taulusta 1)
II  Kreeta Jaakontytär Keturi, s. 14.12.1779, k. 23.11.1850.
1. puoliso: ∞ 1.5.1797 Eenokki Erkinpoika YrjänäinenKeturi, talollinen, Keturin vävyisäntä 1802-, s. 31.12.1770, k. 19.2.1833. Perukirja.
      Lapsia:
      1.  Israel, s. 1.12.1797. Tauluun 5.
      2.  Herman Maunu, s. 31.8.1804. Tauluun 6.
2. puoliso: ∞ 30.10.1840 Antti Juhonpoika Keturi, Ala-Keturin isäntä, s. 1.9.1780. Hänen isänsä oli taulun no 1 Jaakon veli, kyseessä siis serkkuavioliitto.

Taulu 5   (taulusta 4)
III  Israel Eenokinpoika Keturi, s. 1.12.1797, k. 20.1.1880
Puoliso: ∞ 2.12.1815 Maria Liisa Joosepintytär Yli-LaurunenKeturi, s. 14.2.1792, k. 13.2.1878
      Lapsia:
      1.  Hermanni, s. 28.11.1832, k. 29.8.1905. Puoliso: Maija Liisa Tuomaantytär Keturi, s. 18.7.1832 Jalasjärvi, k. 17.11.1888.
      2.  Juho Jaakko, s. 6.1.1838, k. 18.4.1925. 1. puoliso: Albertiina Eenokintytär Turja, s. 3.4.1840, k. 23.8.1890. 2. puoliso: Priita Leena Salomonintytär Mäki-Keturi, s. 22.6.1855, k. 30.11.1936.

Taulu 6   (taulusta 4)
III  Herman Maunu Eenokinpoika KeturiKaarlela, talollinen Kaarlelassa, s. 31.8.1804, k. 19.2.1868. Hänestä ja pojastaan Eenokista lisää Kaarlelaa koskevassa kirjoituksessa.
Puoliso: ∞ 14.6.1823 Helena Iisakintytär Kaarlela, s. 8.9.1803, k. 9.8.1857.
      Lapsia:
      1.  Eenokki, talollinen Kaarlelassa, s. 23.4.1828, k. 13.10.1861 Viapori. Puoliso: ∞ 18.1.1847 Serafia Matintytär PentiläHavunen, e. Kaarlela, s. 11.2.1828, k. 19.12.1870.
      2. Maria Vilhelmiina, s. 6.8.1836, k. 12.1.1882. Puoliso: ∞ 1855 Gabriel Emmanuel Juhonpoika Uuro, talollinen Uurossa, s. 17.8.1833.

Kauppakirja 4.4.1799 (VMA)
Kauppakirja 19.10.1802 (VMA)
Kaisa Jaakontytär (1771-1837) avioitui 1791 ja oli miniänä Harjankylän Kohlussa siitä lähtien. Paluu Keturiin koitti vuonna 1800. Kaisan vanhemmat myivät puolet omistamastaan Keturin talosta Kaisalle ja tämän puolisolle Mikko Jaakonpoika Kohlulle (1768-1823, kauppakirja vasemmalla) keväällä 1799, mutta tilan haltuunotto siirrettiin seuraavaan kevääseen. Keturin manttaaliluvuksi ilmoitettiin tuolloin 11/24 (=22/48), joka oli ns. perintömaata. Mikon ja Kaisan osuus oli siten 11/48 manttaalia. Keturissa oli lisäksi kruununmaata 1/48 manttaalia, joten kokonaismanttaaliluku oli 23/48, desimaalilukuna 0,4792 (69/144 = 46/96 = 23/48). Sitä lukua käytettiin talokauppojen kauppakirjoissa ja lainhuudatuksissa 1800-luvun alkupuolelta lähtien, vaikka vasta vuonna 1894 kruununosuuskin julistettiin perintömaaksi. Näin ollen Kaisa Jaakontyttären ja Mikko Jaakonpojan osuus Keturista oli puolet em. 23/48:sta eli 23/96 manttaalia. Jaon suoritti maanmittari Jonas Högman.

●Mikko Jaakonpojan nuorempi veli Taneli Jaakonpoika (s. 1773) tuli myös Päntäneelle vaihtaessaan omistamansa Alaharjan talon Sameli Pietarinpojan isännöimään Nirvan talon puolikkaaseen v. 1811. Mikko, Taneli, Kaisa ja Maria Liisa olivat myyneet omat perintöosuutensa Kohlusta (yht. 6/13 osaa Kohlun 5/8 manttaalin talosta) veljilleen Matille ja Antille 20.10.1803.

Syksyllä 1802 Jaakko Antinpoika ja Liisa Yrjöntytär luopuivat kokonaan Keturin isännyydestä siirtämällä omistamansa Keturin toisen puolikkaan Kreeta-tyttären (1779-1850) ja vävypojan Eenokki Erkinpoika Yrjänäisen (1770-1833) hallintaan. Oikealla kuva kauppakirjan kopiosta, joka oli liitteenä ensimmäisen lainhuudatuksen haussa syyskäräjillä 1802. Myös heidän omistusosuutensa, jota kutsuttiin Mäkiketuriksi, tuli olemaan 23/96 manttaalia

Mikko Jaakonpojan ja Kaisa Jaakontyttären omistama Keturin puolikas, jota jo tuolloin kutsuttiin nimellä Alaketuri, siirtyi heidän pojalleen Hermanni Mikonpojalle hyvin yksityiskohtaisen kauppakirjan saattelemana 2.9.1816. Hermanni oli avioitunut samana kesänä Jalasjärveltä lähtöisin olevan Maria Iisakintytär Eskolan kanssa. Samaan aikaan syyskäräjillä 1816 Hermanni Mikonpoika Ala-Keturi todettiin Hedvig Tuomaantytär Klingin (s. 1.10.1791) 10.12.1815 syntyneen poikalapsen isäksi. Poika, joka sai kasteessa nimen Hermanni, kuoli 26 vuoden iässä hermokuumeeseen.

● Heidän poikansa Iisakki (s. 1825) avioitui karijokelaisen Engla Vilhelmiina Aholan kanssa 1851 asettuen torppareiksi Keturiin, ensin Mäkyseen 1854 ja vuonna 1874 Luomaan. Tytär Eliina (s. 1866) ja vävy Otto Mäkikorpi (s. 1870) Karijoelta jatkoivat Luoman torpan hallintaa ja lunastivat sen lopulta omakseen Luoma-nimiseksi tilaksi (0,0058 mtl) vuonna 1919 alkaneella lunastusmenettelyllä. Lunastettava torppa ulottui viiden vuokranantajan alueelle: Sameli Ala-Keturi, Jaakko Siltaketuri, Sameli Ojapuskan perilliset (Nurminen), Viljami Heikkilä (Kuhmoinen) ja Nikolai Rintaketurin perikunta. Kartta selityksineen lopussa tekstiosan jälkeen.

Jo kolme vuotta myöhemmin 25.10.1819 Hermanni Mikonpojan 23/96 manttaalin Alaketurista lohkaistiin kolmannes edellä mainitun kestikievarinpitäjänäkin tunnetun talollisen Eenokki Erkinpoika Keturin ostaessa siitä 23/288 manttaalia. Tämän tilaosuuden, josta muodostui Keturin kolmijaon kolmas elementti Keskiketuri, hän siirsi pojalleen Israel Eenokinpojalle 10.2.1820. Samanaikaisesti Eenokki siirsi Israelille samankokoisen (23/288 mtl) maa-alueen eli kolmanneksen omistamastaan 23/96 mtl Mäkiketurista. Israelin saannoksi tuli siten 23/144 manttaalia eli kolmannes koko Keturista, mikä oli 22-vuotiaan Israelin ennakkoperintöosuus vanhemmiltaan. 40 vuotta myöhemmin (27.10.1860) Israel Eenokinpoika ja vaimonsa Maria Liisa Joosepintytär myivät tämän 23/96 manttaalin osuuden Keturista tasan pojilleen Hermannille (s. 1832) ja Juho Jaakolle (s. 1838) yhteensä 380 hopearuplan kauppasummalla.

Israelin nuorempi veli Herman Maunu Eenokinpoika (tuolloin 15-vuotias) sai vastaavan osuuden 23/144 manttaalia Mäkiketurista tultuaan täysi-ikäiseksi vuonna 1825. Hän oli avioitunut kaksi vuotta aiemmin Helena Iisakintytär Kaarlelan kanssa. Helenan vanhemmat, Kaarlelan vävyisäntä Iisakki Mikonpoika (s. 1767) ja hänen vaimonsa Hedvig Iisakintytär olivat saaneet vuonna 1805 omistukseensa 1/2 manttaalin Kaarlelan, josta he luopuivat 4.11.1829 kahdella kauppakirjalla. Puolet sai heidän poikansa Iisakki Iisakinpoika (s. 1807) ja hänen vaimonsa Priitta Leena, toisen puolikkaan omistajaksi tuli tytär Liisa Iisakintytär (Helenan sisar) ja vävy Juho Joosepinpoika. Lisää Kaarlelan talon omistussuhteista kirjoituksessa Kaarlelan vaiheita.

Kaarlelan puolikkaan tuoreet omistajat Liisa Iisakintytär ja vävy Juho Joosepinpoika Kaarlela vaihtoivat 4.12.1829 Kaarlelan osuutensa Herman Maunu Eenokinpoika Keturin ja hänen puolisonsa Helena Iisakintyttären kanssa. Herman Maunu Eenokinpoika Helena-vaimoineen lunasti sittemmin itselleen koko Kaarlelan. Näin Juho Joosepinpoika vaimoineen sai haltuunsa kolmanneksen Keturista (23/144 manttaalia) ja 350 seteliriksiä välirahaa, mutta heidän omistuksensa muuttui vielä ennen seuraavaa satokautta. 22.3.1830 Juho Joosepinpoika ja Israel Eenokinpoika vaihtoivat samankokoiset talo-osuutensa keskenään maineen ja taloineen. Juho sai tästä vaihtokaupasta vielä 200 seteliriksiä välirahaa. Tähän vaihtokauppaan haettiin myös entisten omistajien, Eenokki Erkinpojan ja Kreeta Jaakontyttären, hyväksyntä. Israel Eenokinpojasta tuli Mäkiketurin ja Juho Joosepinpojasta Keskiketurin isäntä.

Keturin kolmijako säilyi vuoden 1834 jälkeen melko pitkään, kuten alla oleva tilanne vuoden 1875 henkikirjoissa kertoo:


  1. Hermanni ja Juho Israelinpojat             23/96                  Mäki-Keturi (0,2396 mtl)
  2. Henrik (Heikki) Jaakonpoika Nirva      23/288                Keski-Keturi (0,0799 mtl)
  3. Anton Ludvig Borg                                  23/144                Ala-Keturi (0,1597 mtl)
Sama Keturin kolmijako näkyy yllä olevassa kartassa vuodelta 1856 (Kalmbergin kartasto)

Keskiketuri



Juho Joosepinpojan isännyys Keskiketurissa oli kestänyt vain neljä vuotta hänen luopuessaan talostaan 15.9.1834 ja muuttaessaan perheineen Teuvalle. Hän myi puolet omistuksestaan, 23/288 manttaalia, em. Israel Eenokinpojalle, jonka entinen omistusosuus 23/144 manttaalia (kolmannes Keturista) nousi 23/96 manttaaliin eli puoleen koko Keturista.

Juho Joosepinpoika (s. 1793 Teuva) lähti perheensä kanssa Keturista vuodenvaihteessa 1834-35 siirtyen paikasta toiseen. Ensimmäinen kohde oli Teuvan Kauppilan kylän Ristiluoma, josta vuotta myöhemmin saman kylän Heikkilään ja 1839 Riipin kylän Varalaan, kaikissa niissä tilallisena. Varalasta hän lähti tammikuussa 1843 Isojoelle Willamon kylän Hirsimäkeen kolmen nuorimman lapsen kanssa. Sielläkin oltiin vain 2 vuotta. Juho palasi lopulta Kauhajoelle Kaarlelan Majamäkeen torppariksi kesällä 1845. Majamäen torpparina jatkoi hänen jälkeensä poikansa Iisakki vaimonsa Anna Leenan kera vuodesta 1856. Heidän tyttärensä Eliina (s. 1870) ja hänen puolisonsa Nestori Kaaponpoika Puska (s. 1869) olivat Kaarlelan halkomisessa 1912 syntyneen Majamäen isäntäpari.

Toisen puolikkaan Keturin talo-osuudestaan, 23/288 manttaalin Keskiketurin, Juho Joosepinpoika myi vuonna 1834 Samuel Markuksenpoika Nirvalle (s. 1805), jonka omistuksessa Keskiketuri-nimen säilyttänyt tila pysyi lähes 30 vuotta. Samuelin vaimo oli Priitta Leena Eenokintytär Heikkilä (s.1806), jonka isäpuoli oli Alaketurin isäntä Antti Juhonpoika Keturi (s. 1780), yllä mainittujen Kaisa ja Kreeta Jaakontytärten serkku.

Samuel Markuksenpojan vuonna 1834 hallinnoima 23/288 (~ 0,08) manttaalin Keskiketuri-niminen tila oli 1/8 koko Keturin manttaaliluvusta 23/48 (~ 0,48). Yhdessä Alaketurin kanssa Keskiketuri muodosti puolet Keturin manttaaliluvusta kuten Mäkiketurikin yksinään.


Mäkiketurin ja Keskiketurin rajaselvitys 1859

Samuel Markuksenpoika ja Israel Eenokinpoika teettivät rajaselvityksen metsistään ja muista ulkoalueistaan vuonna 1858. Jaakko Jaakonpojan Alaketuri ja Samuel Markuksenpojan Keskiketuri muodostivat tuolloin yhdessä puolikkaan koko Keturin tilasta toisen puolen, Mäkiketurin, kuuluessa Israel Eenokinpojalle. Mittauksissa todettiin Samuel Markuksenpojan hyötyneen aiemmista rajoista niin metsäalan, niittyjen kuin torpanmaidenkin osalta. Keturin kolmijaon ulko- ja sisärajat paalutettiin kesän 1859 aikana maanmittari Isak Sundstedtin toimesta.

Keturi ulottuu lännessä Karijoen ja Teuvan rajoja vasten ja sinne ne metsäpalstat silloinkin rajoittuivat; Karijoen sijaan rajanaapurin nimi oli tuolloin Lapväärtti. Keturin pohjoinen metsävyöhyke Halkolan rajaa vasten kuului Alaketurille, eteläiset palstat Kaarlelaa vasten Mäkiketurille ja niiden keskelle sijoittui nimensä mukaisesti Samuel Markuksenpojan Keskiketuri.

Rajankäyntiin liittyi alla oleva 5-kohtainen loppuselvitys:
1. Paalutetulla rajalinjalla erotetaan osapuolten metsäpalstat toisistaan.
2. Ristiharjun torpan niitty jää viideksi vuodeksi Samuel Markuksenpojan käyttöön ja hän siirtää pois torpparakennuksen.
3. Samuel saa polttaa tervaksi hallussaan olevat tervaspuut Ristiharjun laaksossa ja myydä terva.
4. Samuel saa käyttää Ristiharjun tervalaaksoa tämän vuoden, mutta sen jälkeen laakson käyttö vaihtuu vuosittain Israelin ja Samuelin kesken.
5. Israel lupasi kaivaa uudelle rajalle samanlaisen rajaojan kuin Samuel oli kaivanut vanhalle, nyt jäi Israelin puolelle jääneelle rajalle.

Rajasopimuksen allekirjoitukset 1859. Samuel Markuksenpoika Keturi ei tyytynyt pelkkään puumerkkiin.
Maanmittauskonttorin arkisto, KA Vaasa

Lähes 30 vuoden omistuksen jälkeen Samuel, joka oli saanut astioiden kruunausoikeudet kesällä 1853, ja Priitta Leena myivät Keskiketurin vävylleen ja tyttärelleen Juho Matinpoika ja Maija Liisa Samuelintytär Keturille 26.11.1863 kauppahinnalla 4400 hopeamarkkaa, josta 1500 maksettiin lapsille Matti, Helena, Katariina, Alpertiina ja Sofia. 1560 markkaa meni myyjän velkojen maksuun. Pojista Markus sai Alangon torpan ja Juho Jaakko Pihlajamäen torpan. Vain kaksi vuotta myöhemmin, 14.8.1865, Juho ja Maija Liisa myivät Keskiketurin Heikki Jaakonpoika Nirvalle ja ryhtyivät torppareiksi Keturin talossa. Perhe muutti v. 1879 Virroille Vermaksen taloon Niemen torppariksi.

Rajasopimuksessa mainittu Ristiharjun torppa siirtyi talolle v. 1853, jolloin ainoana torpparina ollut Aleksanteri Tanelinpoika (s. 1824) perheineen muutti pois. Aleksanterin äiti Liisa oli Antti Sipinpoika Keturin tyttärentytär.


Heikki Nirva Keskiketurin isännäksi 1865


Heikki Nirvan isä Jaakko Matinpoika Marttila tuli Päntäneelle Ala-Nirvaan Kullan torppariksi vuonna 1814 isännöityään Kangasalustan uudistilaa Teuvalla kymmenisen vuotta. Hän hankki 1830-luvulla omistukseensa 5/24 manttaalin Ylinirvan tilan, jonka luovutti kaupalla pojalleen Heikille ja tämän kihlatulle Maria Liisa Matintytär Havuselle 26.3.1838. Kyseessä oli puolet Nirvan 5/12 manttaalin talosta. Kauppaan kuului lunastusosuus Jaakko-veljelle, joka avioitui vuonna 1840 Pentilään vävyisännäksi, mutta kuoli lavantautiin jo 1843.

Heikki Jaakonpoika Nirva puolisoineen siirsi Nirvan isännyyden 21-vuotiaalle pojalleen Jaakko Maunulle 14.8.1865 ja osti samalla päivämäärällä itselleen Keskiketurin talon. Jaakko Maunu oli avioitunut 18-vuotiaan Albertiina Hermannintytär Ala-Kokon kanssa syksyllä 1861. Molemmat kuolivat keuhkotautiin jo vuonna 1867, sen jälkeen Heikki Nirva myi talon kahdelle ostajalle tasan: Juho Hermanninpoika Ala-Kokolle ja Tuomas Valentin Tuomaanpoika Rinta-Kyynylle. Ensin mainittu tunnetaan nimellä Kullas kun taas jälkimmäinen käytti pääosin Nirva-nimeä. Juho Ala-Kokon vaimo Klaara Tuomaantytär oli edellä mainitun Tuomas Rinta-Kyynyn sisar. Heikki Nirvan vaimo Maria Liisa Matintytär oli Tuomas Rinta-Kyynyn vaimon Albertiina Jaakontytär Havusen täti.

Kuudennusmiehenkin titteliä joskus kantaneen Heikki Nirvan eli Keski-Keturin elämä oli sittemmin rikkonaista, avioliittokin hajosi. Hän tuli käräjäpaikoilla tutuksi sekä kantajana että etenkin vastaajana. Yleensä hän selvisi tuomioista sakoilla, mutta Nirvaa isännöidessään v. 1862 takavarikoidun omaisuuden väkivaltaisesta haltuunotosta Hovioikeus tuomitsi hänet vuodeksi pakkotyöhön Viaporin linnoitustyömaalla. Heikki Jaakonpoika piti Keturissa kestikievaria; siitäkin syntyi käräjäjuttuja laittoman oluen myynnin vuoksi.

Heikin vihitty puoliso Maria Matintytär testamenttasi omaisuutensa 3.7.1885 Tuomas Valentin Nirvalle, jonka tuolloinen vaimo oli Marian veljentytär:
Minä Marja Matintytär Keturi olen yksinäisyydesä ajatelu Elämääni ja Kuolemaani kun olen näin turvattomaksi maalisesti joutunu. Miehestäni Henteriki Keturista Lailisesti Eroitettu ja lapsistani jo aikaisen kuoleman kautta niin olen Itekseni Täydestä ymmärryksestä ja vapaasta tahdosta Päätänyt kaiken omaisuuteni mitä jäljelä on jälkeen kuolemani Testamentata Taloliselen Valentiini Tuomaanpojalen Nirvalan ja Hänen Lapsilen, Sillä ehdolla, että minun Huolellisesti Hoitaa ja kunnialla viimeiseen lepooni saattaa.
Joka Todistetaan Kauhajoella Ilmajoen Kurikan Jalasjärven ja Kauhajoen Kihlakuntaa 3. päivä Heinäkuuta 1885.
Marja Matintytär Keturi (merkki)
Todistavat Talollinen J. H. Halkola kirjoiti sama, ja Emäntä Marja Hanna Halkola (nimimerkki)
Heikki Jaakonpoika Nirva, Keturi, Keski-Keturi, s. 15.1.1817, k. 24.3.1904 Karijoki.
Puoliso: ∞ 21.7.1839 Maria (myös Marja, Maija) Liisa Matintytär Havunen, s. 31.1.1816, k. 7.4.1894. Lapset:
1. Jaakko Maunu, s. 15.1.1840, k. 10.11.1867. Puoliso: ∞ 4.10.1861 Albertiina Hermannintytär Kokko, s. 29.1.1843, k. 24.4.1867.
2. Tuomas, s. 20.12.1841, k. 17.6.1843.

Keskiketurin myöhemmät vaiheet

Ilkka-lehti 11.8.1927
Heikki Nirva ja vaimonsa Maria Liisa Matintytär myivät Keskiketurin varakirkkoherrana toimineelle kappalaiselle Karl Oskar Kraftille ja tämän vaimolle Karoliinalle 7.3.1882 tehdyllä kauppakirjalla. Syytinkiläisenä talossa jatkoi Heikki Nirva, joka torppareiden ja kasvattinaan olevan Matti Gabrielinpoika Udonmäen kanssa "isännöivät" taloa vuoteen 1886 asti, jolloin Kraftin pariskunta luopui 23/288 manttaalin Keskiketurista paikkakunnalta poismuuton takia. 4.12.1886 tehdyllä kaupalla he myivät talon Antti Heikki Antinpojalle (s. 1855) ja Matti Jaakonpojalle (s. 1848), jotka molemmat tulivat Teuvalta Suksen talosta. He ostivat Keski-Keturin tasan, kummankin omistusosuus tuli olemaan 23/576 eli 0,0399 manttaalia. Kraft muutti Nakkilaan, jonka kirkkoherrana kuoli vuonna 1912.

Antti Heikki Antinpoika Keturi myi puolet osuudestaan 2.6.1902 Paulus Juhonpoika Alaselle, joka muutti Keturiin Isojoelta. Tämä tila sai nimen Alanen, sen viljelyä jatkoi 1930- luvulla Isojoelta tullut vävyisäntä Aleksi Saari. Antti Heikki Keturille jäi samankokoinen (23/1152 eli 0,0199 manttaalia) tila nimeltään Ketoketuri. Hänellä oli 15 lasta kolmesta avioliitosta. 8.5.1922 Antti Heikki Keturin poika Samuel Edvard (s. 1889), joka oli hiljattain palannut Amerikasta, lunasti tilan itselleen, mutta myi sen veljelleen Aleksi Keturille (s. 1902, pso Lempi Ottilia) vuonna 1926 ja lähti takaisin Amerikkaan. Amerikkaan jäi kaksi muutakin Antti Heikki Keturin poikaa: isänsä kaima, Amerikassa Andrew Henry Keturi, ja Alfred Keturi.

Matti Jaakonpojalla ja vaimollaan Susannalla oli kolme lasta, joista vanhin oli tytär Lempi Maria (s. 1883). Lempi Maria ja hänen puolisonsa Samuel Samuelinpoika Ojapuska ostivat kolmanneksen Keskiketurista eli 23/1728 (=0,0133) manttaalia 16.11.1908 tehdyllä kauppakirjalla. Tila sai nimekseen Nurminen. Samuel Ojapuska kuoli Michiganissa v. 1917. Amerikassa oli kuollut lähes 10 vuotta aiemmin myös hänen isänsä Samuel Juhonpoika (s. 1856), joka oli Puskan talollinen. Leskeksi jäänyt Lempi Maria avioitui Leander Malmilan kanssa vuonna 1920. Matin ja Susannan nuorimmainen Jaakko Keski-Keturi (1894-1990) osti kotitilastaan 0,0230 manttaalia vuonna 1920. Hän oli maanviljelijän toimen ohella poliisina vuodesta 1918. Lapsista keskimmäinen, Sigrid Sofia (s. 1888) ei ilmeisesti koskaan avioitunut. Jaakko Keski-Keturin viljelemä tilanosa säilytti Keskiketuri -nimen. Sameli ja Albertiina Mäkynen lunastivat torppansa Jaakko ja Hilma Keski-Keturilta 14.10.1921.


Alaketuri


Palataan Hermanni Mikonpoikaan, jolle vuoden 1819 kaupan jälkeen jäi 23/144 manttaalin Alaketuri eli kolmannes Keturista. Hermanni myi Alaketurin 2.5.1825 edellä mainitulle Kaisa ja Kreeta Jaakontytärten serkulle Antti Juhonpoika Keturille (s. 1780), joka oli avioitunut Ala-Heikkilän lesken Kreeta Jaakontyttären kanssa v. 1810. Kreetalla oli kuusi lasta edellisestä avioliitosta. Kreeta kuoli 1838 ja Antti luopui Alaketurista 12.9.1839 myytyään sen sisarensa Sabinan pojalle Jaakko Jaakonpoika Heikkilälle (s. 1817) ja tämän vaimolle Maria Juhontyttärelle. Leskiserkukset Kreeta Jaakontytär ja Antti Juhonpoika avioituivat syytinkiläisinä 1840 (yllä olevassa kaaviossa heidät on merkitty tähdellä), Kreeta Jaakontytär kuoli 1850 ja Antti avioitui vielä uudelleen vuonna 1853. Kolmaskin vaimo oli nimeltään Kreeta, Kaarlelan itsellisen leski Kreeta Siimonintytär (s. 1793 Isojoki). Neljä vuotta myöhemmin vuoden 1857 syyskäräjillä 77-vuotiaalle syytinkiläiselle Antti Juhonpoika Keturille haettiin holhoojaa, koska hän oli vanha eikä pystynyt enää huolehtimaan itsestään eikä asioistaan. Holhoojaksi määrättiin Eenokki Matinpoika Rahkola. Antti kuoli 84 vuoden iässä 12.2.1864.

Antti Juhonpoika Keturi, Ala-Keturin isäntä 1826-1839, s. 1.9.1780, k. 12.2.1864
1. puoliso: ∞ 2.1.1810  Kreeta Jaakontytär Kokko, Ala-Heikkilä, s. 10.5.1766, k. 23.2.1838. Perukirja.
2. puoliso: ∞ 30.10.1840  Kreeta Jaakontytär Keturi, s. 14.12.1779 , k. 23.11.1850
3. puoliso: ∞ 23.9.1853  Kreeta Siimonintytär Kaarlela, s. 21.6.1793, k. 1871

Jaakko Jaakonpoika Heikkilä eli Ala-Keturi myi talonsa 27.11.1863 Wilhelm Renforsille 4600 hopeamarkalla. Renfors (s. 1816) oli ollut vuodesta 1847 virkamies Kristiinankaupungissa, mutta häntä tituleerataan myöhemmin myös maanviljelijäksi ja porvariksi, olihan hän lihakauppias ja omisti teurastamon. 26.4.1865 Wilhelm Renfors sai Hypoteekkiyhdistykseltä 3000 markan lainan, jonka vakuutena oli kiinnitys Ala-Keturin taloon. Renforsin vaimo Aleksandra Wilhelmina (o.s. Grönlund s. 1826) kuoli Kristiinankaupungissa lavantautiin tammikuussa 1866 (perukirja), mikä lienee johtanut päätökseen luopua Alaketurista jo samana vuonna. Renfors sopi talokaupasta kristiinankaupunkilainen kauppiaan Anton Ludvig Borgin (ent. Hasselblatt) kanssa 27.6.1866. Kauppa toteutui, mutta sen sotkuisia yksityiskohtia selviteltiin pitkään käräjillä. Borg oli avioitunut vuonna 1864 Matilda Christina Forsmanin kanssa, joka oli Johan Frösénin vaimon Maria Aurora Forsmanin sisar.

  • Kauppahinnaksi sovittiin 8000 markkaa, maksettavaa tuli siis em. kiinnelainan lisäksi 5000 markkaa, joka jaksotettiin yli kuuden vuoden ajalle. Kauppaehdoissa todettiin ostajan saavan täydellisen kauppakirjan haltuunsa vasta lokakuussa 1866 maksettuaan kauppahinnan ensimmäisen erän 1200 markkaa. Toinen erä 800 markkaa oli määrä maksaa tammikuussa 1867 ja sen jälkeen vuosittain 500 markkaa. Ensimmäinen lainhuuto myönnettiin Borgille 7.10.1867. 
  • Mustaisluoman torppaa hallitsi Ylihalkolasta tullut Hermanni Tuomaanpoika kuolemaansa 1863 asti. Kolme vuotta myöhemmin kuoli hänen vaimonsa Maija Liisa Mikontytär, jonka isä Mikko Jaakonpoika (s. 1768) oli ollut Alaketurin ensimmäinen isäntä (kts ylin kaavio). Alaketurin tuolloinen isäntä, leskeksi toisen kerran 6.1.1866 jäänyt Wilhelm Renfors teki uuden sopimuksen 22.9.1866 Hermanni Tuomaanpojan tyttären Amalian (s. 1842) kanssa, joka jäi torppaan sisarensa kanssa. Kolme kuukautta aiemmin kesällä 1866 hän oli jo "myynyt" Mustaisluoman torpan tyttärelleen Ida Wilhelmiinalle (s. 1848). Sopimukseen lisättiin 20.9.1866 ehto, että W. Renfors voi myydä torpan edelleen, kuten hän tekikin kaksi päivää myöhemmin Ida Wilhelmiinan holhoojan hyväksynnällä. Borg haastoi Renforsin käräjille, koska Renfors oli tehnyt em. sopimukset myytyään jo Alaketurin hänelle. Samoilla käräjillä Borg jätti yli 4000 markan vahingonkorvausvaatimuksen, joka koski siirtymävaiheessa puutteellisesti tehtyjä korjuu- ja kylvötöitä, sikojen ja muiden eläinten aiheuttamia laidunvahinkoja ja ilmoittamatta jääneitä syytinkivastuita. Renfors oli jo Hämeenkyrössä ja häntä edusti varanimismies Herman Kulla.

Renforsin tie lasten kanssa vei Hämeenkyröön kesällä 1867, jossa hän vähän aikaa ehti toimia maakauppiaana ennen kuin keuhkotauti nujersi 12.1.1869. Hän kuoli 55-vuotiaana jättäen jälkeensä viisi alaikäistä lasta ja morsiamen, jonka kanssa oli jo haettu kuulutukset avioliittoa varten. Isänsä kuoltua toiseksi vanhin tytär Johanna Maria Renfors (s. 1854) asui Päntäneen Kaarlelassa vuoteen 1879 asti.

Wilhelm Renfors, s. 26.12.1813 Tyrvää, k. 12.1.1869 Hämeenkyrö.
Puoliso I: ∞ 6.2.1847 Turku Wilhelmina Lillberg, s. noin 1825, k. 6.4.1849 Kristiinankaupunki.
Lapset:
1.  Ida Vilhelmina, s. 22.1.1848 Kristiinankaupunki. Muutti Karjaalle 1877, Helsinkiin 1880.
Puoliso II: ∞ 5.2.1850 Kristiinankaupunki Aleksandra Vilhelmina Grönlund, s. 12.8.1826, k. 6.1.1866 Kristiinankaupunki.
2.  Johanna Maria, s. 19.4.1854 Kristiinankaupunki. Tuli Hämeenkyröstä Päntäneen Kaarlelaan isänsä kuoltua 1869, sieltä Lohjalle 1879.
3.  Johan Wilhelm, s. 2.9.1857 Kristiinankaupunki. Muutti Hämeenkyröstä Tampereelle 1872, sieltä synnyinkaupunkiinsa 1881.
4.  Elisabeth Josefina, s. 10.9.1860 Kristiinankaupunki, k. 18.8.1910 Hämeenkyrö.
5.  Agnes Alexandra, s. 16.4.1864 Kristiinankaupunki. Muutti Hämeenkyröstä Tampereelle 1892.

Borgilla oli ongelmia Alaketurin talonhoidon lisäksi pankin kanssa Hypoteekkipankin lähtiessä hakemaan 3000 markan saatavaansa. Alaketuri tuli Hypoteekkiyhdistyksen asettamalle pakkohuutokauppalistalle 31.12.1868. Huutokaupan pitopäiväksi oli ilmoitettu 18. toukokuuta 1869. Käräjäpöytäkirjojen liitteistä löytyy kauppakirja, jossa Borg myi Alaketurin veljelleen Carl Wilhelm Hasselblattille 3. toukokuuta 1869, siis kaksi viikkoa ennen aiottua huutokauppaa. Kauppahinta oli 7440 markkaa. Saman vuoden syyskäräjillä uudelle omistajalle myönnettiin ensimmäinen lainhuutokin, mutta asia ei edennyt pidemmälle. Tarkoitus lienee ollut vain välttää pakkohuutokauppa. Alaketurin omistus näyttääkin säilyneen kauppias Anton Ludvig Borgilla ja Renforsin 3000 markan velkakirjalle vuodelta 1865 saatiin edelleen kiinnitys Alaketurin taloon. Borg piti Keturissa vähän aikaa kauppapuotiakin v. 1871.

Mustaisluoman torpan kontrahti 1872 (VMA)
Alaketuriin kuuluvan Mustaisluoman torpan "Torpparin kontrahti" kuvastaa tilanteen sekavuutta. Sopimus tehtiin 14.10.1872 Sameli Matinpoika Myllykoskelle ja hänen vaimolleen Anna Kristiina (Annastiina) Heikintyttärelle. He hakivat sopimukselle kiinnitystä Hasselbladtin omistamaan 23/148 manttaaliin Keturin verotaloa Ilmajoen talvikäräjillä 1873. Itse kontrahti on Borgin laatima veljensä valtuuttamana (enligt fullmakt). Ohessa kuva käräjäpöytäkirjan liitteenä olevasta kopiosta. Kuvat aukeavat klikkaamalla.

Alaketuri edusti manttaaliluvultaan (23/144 eli 0,1597 mtl) edelleen kolmasosaa koko Keturista Heikki Juhonpojan ja Ulla Antintyttären ostaessa sen kauppias Anton Ludvig Borgilta 15.1.1876. Sitä ennen he olivat viljelleet Ritaojan tilaa Karijoen Ylikylässä Heikin isän, Ala-Käyrän talollisen pojan Juho Iisakinpoika Käyrän jälkeen. Juho Iisakinpoika palasi Karijoen Ritaojan isännyyden jälkeen vuonna 1870 vaimonsa ja nuoremman poikansa kanssa appiukkonsa hallitsemaan Kaarlelan Vähämäkeen. Ritaojasta on myös kirjoitusasu Riitaoja. Myytyään Alaketurin Borg osti maatilan Virroilta, jossa hänestä tuli Vermaan kartanon pehtoori.


Juho Iisakinpoika Käyrä, Vähämäki, s. 24.8.1820, k. 23.10.1873. 
Kaarlelan torppari (Vähämäki), Ritaojan isäntä Karijoella, Vanhemmat: Iisakki Erkinpoika Käyrä (1785-1824), Ala-Käyrän isäntä 1807-24. Ulla Jaakontytär Latva-Pietilä (1788-1831). Heistä lisää Käyrän taloa koskevassa jutussa.

1. puoliso: ∞ 1.2.1846 Maija Liisa Heikintytär Vähämäki, s. 4.10.1818, k.15.5.1860. Maija Liisan vanhemmat Heikki Tuomaanpoika (s. 1789 Hämeenkyrö) ja Klaara Juhontytär (s. 1788) avioituivat Teuvalla ollessaan Varalan talossa palvelusväkenä. Sieltä he muuttivat Päntäneelle Käyrän taloon, jossa olivat torppareina 1814-17 ja vuodesta 1818 Kaarlelan Vähämäen torppareina.
Lapsi:
Heikki Juhonpoika Käyrä, Vähämäki, Ala-Keturi, Ritaojan isäntä 1870-76, Ala-Keturin isäntä 1876-, s. 21.8.1847, k. 6.4.1888.
Puoliso: ∞ 1869 Karijoki Ulla Antintytär Erkkilä, s. 14.1.1842 Teuva, k. 17.2.1893.
Lapset:
1. Otto Aleksanteri Ala-Keturi, Ala-Keturin isäntä, s. 9.4.1871 Karijoki. Puoliso: ∞ 6.11.1893 Aurora Hermannintytär Rinta-Kyyny, s. 22.2.1873.
2. Amalia Vilhelmiina, s. 2.6.1872 Karijoki, k. 13.10.1912. Puoliso: Nikolai Matinpoika Könnö, s. 15.11.1870, k. 28.12.1904.
3. Elina Justiina, s. 24.3.1875 Karijoki, k. 1.10.1906. Puoliso: ∞ 13.6.1896 Jaakko Matinpoika Könnö, s. 1.4.1873, k. 24.3.1943. Lapset Tyyne Maria, s. 1898 ja Elma Amalia, s. 1901.

2. puoliso: ∞ 1861 Helena Samuelintytär Keturi, s. 23.9.1832, k. 23.10.1873.
Lapsi:
Juho Juhonpoika Rahkola, s. 8.7.1864. Lähti Amerikkaan 1891 ja jäi sinne.
Puoliso∞ 1884 Anna Kaisa Antintytär Kariluoma, Rahkola, Kankalo, s. 2.11.1864 Karijoki, k. 17.2.1936 Karijoki. Heistä lisää Rahkolaa koskevassa kirjoituksessa. Anna Kaisasta lisää myös ylempänä Mäkiketurin yhteydessä ja erillisessä blogissa.
Lapset:
1. Juho Jaakko Yli-Prosi, s. 23.11.1884, k. 24.6.1962 Karijoki. Puoliso: ∞ 1905 Julia Eufrosyne Otontytär Yli-Prosi, s. 17.2.1881 Karijoki, k. 6.3.1937 Karijoki.
2. Hilda Helena Sofia Rahkola, Kankalo, Kuutti, s. 23.5.1889, k. 8.9.1952 Minnesota, USA. Puoliso: ∞ 1911 Samuel Rikhard Israelinpoika Kuutti, s. 5.2.1888, k. 19.7.1968 Minnesota, USA.
 

Sameli ja Emma Ala-Keturi A. Niemistön
kuvassa 1927. Jouko Kuisman arkisto
Heikki Ala-Keturin kuoltua vuonna 1888, vanhin poika Otto Aleksanteri (s. 1871) peri Heikin osuudesta puolet (23/288) ja tyttäret Amalia Vilhelmiina (s. 1872) ja Elina Justiina (s. 1875) kumpikin neljänneksen (23/576). Kaikki lapset olivat tuolloin alaikäisiä ja oikeus määräsi heidän holhoojakseen talollisen Iisakki Käyrän.

Otto Ala-Keturi haki ensimmäisen lainhuudatuksen perintöosalleen vasta syyskäräjillä 1897 myytyään puolet (23/576) siitä Sameli Juhonpoika Käyrälle ja hänen vaimolleen Emma Loviisa Matintyttärelle tammikuussa 1894. Otto ja Sameli Ala-Keturi olivat kolmannen polven serkuksia. Heidän isiensä isoisät Samuel ja Iisakki olivat kahtia jaetun Käyrän ensimmäiset isännät: Samuel Ylikäyrän ja Iisakki Alakäyrän (kaavio alla).

Vuonna 1900 Otto myi loputkin Alaketurista em. kolmelle omistajalle tasan. Kukin sai siten 23/1728 mtl (=0,0133) lisää. Ostajat olivat siis Sameli ja Emma Ala-Keturi (yhteensä 0,0533 mtl), Jaakko Matinpoika Könnö ja Elina Justiina Heikintytär Ala-Keturi sekä Nikolai Matinpoika Könnö ja Amalia Vilhelmiina Heikintytär Ala-Keturi. Amalian ja Elinan puolisot olivat veljeksiä. Otto Ala-Keturi lähti Amerikkaan vuonna 1904 ja jäi sille tielle. Vaimo haki käräjäoikeudelta päätöstä avioeroon 26.3.1912.

Sameli ja Otto Ala-Keturi olivat kolmannen polven serkkuja  
Alaketuri jakautui näin kolmeen yhtä suureen tilaan, kunkin manttaaliluvuksi tuli 23/432 (=0,0533). Kukin niistä muodosti 1/9 koko Keturista, siis yhdessä ne olivat edelleen kolmasosa koko Keturista. Samelin ja Emman Alaketuri säilytti nimensä. Amalian ja Nikolain osuus sai nimekseen Rintaketuri, Elinan ja Jaakon talo sai nimekseen Siltaketuri. Elinan kuoltua 1906 Jaakko lunasti lasten perintöosuudet. Heidän edunvalvojanaan toimi Vilhelm Rahkola. Jaakko avioitui leskeksi jääneen Maria Iisakintyttären kanssa (s. 1881), jonka edellinen puoliso Kaarle Matinpoika Könnö oli Jaakko ja Nikolai Könnön veli. Jaakko ja Maria saivat vielä kolme tytärtä.

Nikolai Matinpoika Rinta-Keturi, e. Ala-Keturi, e. Könnö, s. 15.11.1870, k. 28.12.1904
Puoliso: 1895 Amalia Vilhelmiina Heikintytär Ala-Keturi, s. 2.6.1872 Karijoki, k. 13.10.1912
Lapset:
1) Ellen Maria Nikolaintytär Alaniemi e. Ala-Keturi, s. 15.1.1898, k. 1978
    Puoliso: 1918 Viljami Alaniemi eli Ala-Heikkilä, s. 14.7.1892, k. 1976
2) Elsa Eliina Ala-Keturi, s. 11.2.1901, k. 3.2.1925
3) Niilo Patrik Rinta-Keturi e. Ala-Keturi, s. 1.1.1904, k. 1991
    Puoliso: 1932 Lempi Maria Rinne-Rahkola, s. 15.11.1908, k. 1978 

  • Nikolain ja Amalian kuoltua Rintaketuri jaettiin kahteen osaan v. 1920: Kuhmoinen (1/3) ja Rintaketuri (2/3). Kuhmoista isännöi vävy Viljami Ala-Heikkilä vaimonaan Ellen Maria Nikolaintytär (o.s. Rinta-Keturi). Rintaketurina säilynyt loppuosa jäi Elsalle ja Niilolle.
  • Siltaketurista erotettiin neljänneksen kokoinen Keturi-niminen tila halkomisen kautta v. 1923 talon tyttärelle Tyynelle ja vävylle Yrjö Hautalalle. Kantatila säilytti nimen Siltaketuri.
  • Sameli ja Emma Ala-Keturi myivät Alaketurin talon pojilleen Jaakolle ja Vilholle v. 1934. Jaakon puolikas sai nimen Keturila Vilhon pitäessä vanhan Alaketurin.
  • Otto Luoman lunastettua torppansa vuonna 1919 alkaneella lunastusmenettelyllä, 0,0058 manttaalin Luoma-niminen tila tuli olemaan osa vanhaa Alaketuria. Sen seurauksena kunkin vanhasta Alaketurista muodotuneen tilan (3 kpl) manttaaliluku laski 0,0019-0,0020 manttaalia. Mm. Siltaketurin manttaaliluku muuttui 0,0532:sta 0,0512:een.

Aronojan torppa Keturissa

Aronojan torppa Keturissa sai alkunsa Iisakki Iisakinpojan (s. 24.10.1851 Kurikka) tullessa perheineen Tarkasta Keturiin 1880-luvun alussa. Yhteys Keturiin löytyy Iisakin puolisosta Serafia Heikintyttärestä (s. 1845), joka oli Keturin Pihlajamäen torpparin Heikki Iisakinpojan (s. 1819 Lapväärtti) tytär. Heikki Iisakinpojan äiti oli Keturin talollisen Jaakko Antinpojan tytär Anna (s. 1781). Perhe asui Aronojassa v. 1891 asti, jolloin Iisakki lähti Amerikkaan. Heidän jälkeensä Aronojaa asutti Hermanni Jaakonpoika Puskan (s. 8.8.1841) perhe vuoteen 1939 asti.

Hermanni Jaakonpoika jäi leskeksi Aronojan torpassa vuonna 1903. Avioliitosta Serafia Iisakintytär Käyrän kanssa oli syntynyt 8 lasta, joista viisi kuoli lapsena. Hermanni avioitui Karijoella leskeksi v. 1893 jääneen Anna Kaisa Antintytär Välihaudan (o.s. Peltoniemi) kanssa syksyllä 1905. Anna Kaisa Aronoja muutti v. 1897 syntyneen tyttärensä Julian kanssa Keturin Aronojan torppaan syksyllä 1906.

Vuoden 1932 pitäjäkartta (MML, KA)
Torppari Hermanni Jaakonpoika Aronoja oli jo marraskuussa 1921 hakenut Kauhajoen vuokralautakunnalta päätöstä vuokra-alueensa lunastamiseksi ja lupa oli myönnetty, mutta asia jäi siihen. Hermanni Aronoja kuoli 86 vuoden iässä v. 1927 Anna Kaisan ja Julian jatkaessa Aronojan torppareina. Anna Kaisa Aronoja toteutti lunastuksen 1.3.1935. Lunastettavan Aronoja-nimisen tilan (8:84) pinta-ala oli 0,85 hehtaaria, josta 0,44 ha  peltoa ja 0,41 ha metsää. Torpan sijainti näkyy oheisessa vuodelta 1932 olevassa kartassa. Hermanni Jaakonpoika Aronojan ja hänen perheensä omistusaikana Aronoja toimi laittoman alkoholin myynti- ja valmistuspaikkana lukemattomine käräjätuomioineen.

Anna Kaisa Aronoja kuoli tapaturmaisesti v. 1936 ja hänen tyttärensä Julia myi Aronojan Eino ja Tyyne Kuuttiselle 18.5.1939 ja he edelleen 18.9.1939 Samuel ja Lilja Kuuttiselle, siis Eino Kuuttisen isälle ja äitipuolelle.

Hermanni Jaakonpoika Aronoja, e. Puska, s. 8.8.1841 , k. 2.1927 
1. puoliso: ∞ 7.11.1865 Serafia Iisakintytär Käyrä, s. 14.4.1841 , k. 23.3.1903. Kahdeksan lasta, joista kolme eli aikuisikään:

1)  Hermanni Hermanninpoika Aronoja, s. 1.7.1874 , k. 6.10.1900 
Puoliso:  Maria Alma Aliina Juhontytär Skogman, s. 17.8.1878 Siipyy
2)  Nikolai Hermanninpoika Aronoja, s. 29.6.1877 , k. 5.6.1940 USA
Puoliso: Selma Adelina Liljeström, s. 14.2.1877 Lapväärtti, k. 9.9.1965 Kanada
3)  Hilma Serafia Hermannintytär, s. 4.2.1881 

2. puoliso: ∞ 30.9.1905 Karijoki Anna Kaisa Antintytär Välihauta, Aronoja e. Peltoniemis. 16.3.1865 Lapväärtti, k. 3.11.1936. Neljä lasta aiemmasta avioliitosta Jaakko Nestori Iisakinpoika Välihaudan kanssa (s. 12.3.1861 Kauhajoki, k. 29.12.1893 Karijoki) ja tytär Julia (s. 28.5.1897 Karijoki), joka muutti Kauhajoelle äitinsä kanssa 30.10.1906.


Mäkiketurin jako: Mäkiketuri ja Yliketuri

Hermanni Israelinpoika Mäki-Keturi


Alussa olevan kaavion vasenta puolikasta, joka Keturin ensimmäisessä jaossa tuli Kreeta Jaakontyttären ja vävyisäntä Eenokki Erkinpojan haltuun, kutsuttiin Mäkiketuriksi. Mäkiketurin manttaaliluku oli alun perin puolet koko Keturin talosta. Vuonna 1819 siihen liitettiin Alaketurista 23/288 manttaalia, mutta samansuuruinen osa siitä irroitettiin 1834 Keskiketuriksi, joten manttaaliluku säilyi (23/96). Israel Eenokinpojan ja Maria Liisa Joosepintyttären jälkeen talonpitoa jatkoivat heidän poikansa Hermanni ja Juho Jaakko, joiden omistukseen Mäkiketuri siirtyi tasaosuuksin, 23/192 manttaalia kummallekin, vuonna 1860. He pitivät sen jakamattomana yhteisviljelyssä pitkään. Heidän hallussaan oli neljännes Puskankin talosta vuosina 1863-1866.


Taulu 1
Israel Eenokinpoika Mäki-Keturi, s. 1.12.1797, k. 20.1.1880.
Puoliso: ∞ 2.12.1815 Maria Liisa Joosepintytär Yli-Laurunen, s. 14.2.1792, k. 13.2.1878.
 Lapset:
 1.  Hermanni, s. 28.11.1832. Tauluun 2.
 2.  Juho Jaakko, s. 6.1.1838. Tauluun 3. 

Taulu 2
Hermanni Israelinpoika Mäki-Keturi, s. 28.11.1832, k. 29.8.1905.
Puoliso: ∞ 20.1.1854 Maija Liisa Tuomaantytär Rajala, s. 12.3.1832 Jalasjärvi, k. 17.11.1888.
 Lapset:
 1. Hermanni, s. 13.4.1855. Puoliso: ∞ 5.7.1884 Anna Kaisa Juhontytär Sjuls, e. Bergström, s. 20.9.1848 Lapväärtti. Muuttivat Amerikkaan.
 2.  Iisakki Valentin, s. 26.8.1860. Lähti Amerikkaan 1887.
 3.  Maria Amalia Hakala, s. 4.6.1871, k. 7.3.1941 Jalasjärvi. Puoliso: ∞ 12.4.1891 Matti Juhonpoika Harjunpää, Hakala, s. 13.8.1870. 

Taulu 3
Juho Jaakko Israelinpoika Yli-Keturi, s. 6.1.1838, k. 18.4.1925.
      1. puoliso: Albertiina Eenokintytär Turja, s. 3.4.1840, k. 23.8.1890.
 Lapset:
 1. Juho Jaakko, s. 12.10.1869, k. 19.1.1904. Puoliso: ∞ 20.9.1902 Iida Alpertiina Juhontytär Rönnback, s. 7.1.1878 Karijoki, k. 18.2.1914.
 2.  Maria Liisa Rantamaa, s. 16.5.1874, k. 6.8.1911.
 3.  Emma Sofia, s. 28.11.1876, k. 15.12.1959.
 4.  Aleksandra Aurora, s. 21.6.1881, k. 10.7.1970.
      2. puoliso: ∞ noin 1891 Priitta Leena Salomonintytär Lehtimäki, s. 22.6.1855, k. 30.11.1936.
 Lapset:
 5.  Matilda Gardberg, s. 19.3.1892 . Puoliso: ∞ 1915 USA Ralph Gardberg, s. 1894.
 6.  Lyydia Tuisku, s. 30.5.1894, k. 6.1.1989. Puoliso: ∞ 19.7.1919 Frithiof Juhonpoika Kujansivu, Tuisku, s. 15.11.1885.
 7. Hanna Albertiina Koivisto, ent. Yli-Halkola, s. 4.7.1895. 1. puoliso: ∞ 3.10.1915 Juho Iivari Samuelinpoika Yli-Halkola, s. 16.4.1894, k. 3.12.1922. 2. puoliso: ∞ 27.9.1924 Jaakko Emanuelinpoika Koivisto, Rahkolan tilallinen, s. 8.7.1897.
 8.  Elina Valpuri Mäkinen, käsityönopettaja, s. 5.2.1898, k. 25.4.1987 Isojoki. Puoliso: Svante Arvid Mäkinen, s. 26.4.1906 Isojoki.
 9.  Lempi Justiina Paavola, s. 31.12.1901, k. 20.2.1986. Puoliso: Tauno Johannes Paavola, s. 19.2.1908, k. 17.3.1996.



Hermanni Israelinpoika Mäki-Keturin talo-osuuden jakautuminen 1909-11 halkomiseen asti (OT)

Hermanni myi puolet (23/384 mtl) osuudestaan vävylleen ja tyttärelleen Matti Juhonpoika Harjunpäälle ja Maria Amalia Hermannintyttärelle tammikuussa 1891. Jostain syystä he myivät sen jo saman vuoden huhtikuussa Nirvan torppari Sameli Samelinpoika Udonmäelle ja hänen puolisolleen Alpertiina Antintyttärelle ja lähtivät itse torppareiksi Äijöön. Samelista ja Alpertiinasta tuli pitkäaikainen omistajapari, he pitivät myös Päntäneen kestikievaria viisivuotiskauden 1901-1905. Vuoden 1909 Keturin jaossa tämä osuus kantoi vanhaa nimeä MäkiketuriSameli oli muutaman kerran Amerikassakin talon hintaa tienaamassa ja kotiin lapsikatraan kanssa jäänyt Alpertiina viljeli taloa. Samelin Amerikassa ollessa Hermanni Israelinpoika syytti Alpertiinaa hänelle kuuluvan syytinkikäälyn (Lutintaustakääly) viljelemisestä. Sameli sai edusmiehekseen tuolloin rättärinä toimineen Akseli Lindforsin, joka oli Turkin sodan veteraani ja entinen poliisi. Asia oli esillä useilla käräjillä ja päätyi lopulta sovintoon.

Samelin täyttäessä 85 vuotta v. 1937 hänestä oli seuraava onnittelukirjoitus Vaasa-lehdessä. 

Vaasa 4.5.1937
Tänään täyttää 85 vuotta talon vanhaisäntä Sameli Mäki-Keturi Kauhajoen Päntäneellä. Hän on syntynyt Päntäneellä Uronmäki nimisessä torpassa. Nuoruutensa ja osan lapsuuttaankin on hän joutunut viettämään toisen palveluksessa, sillä jo 9-vuotiaana oli hän Kauhajoen kirkolla silloisessa Yli-Panulassa ajopoikana. Kuuluisan nälkävuoden tapahtumat, jolloinka hän oli palveluksessa Keski-Knuuttilassa, muistaa hän varsin hyvin. Mentyään naimisiin Alpertiina Sillanpään (Kainastolta) kanssa, otti hän jonkun vuoden kuluttua vanhempainsa torpan haltuunsa, ryhtyen sitä viljelemään. Torpparina olo ei kuitenkaan eteenpäin pyrkivää miestä kauankaan tyydyttänyt, jotenka hän osti Mäki-Keturin talon. Pian asui hän talon heikossa kunnossa olevat maat hyvään kasvukuntoon, tehden hyvin runsaasti uutta peltoa. »Kevaria» hän piti tuossa talossa aikoinaan useita vuosia. Ajan tavan mukaan on hänkin ollut Amerikassa, »käväisten» siellä kokonaista kolme kertaa. Raskaasta päivätyöstään huolimatta on Mäki-Keturi saavuttanut tämän kunnioitettavan korkean miehen iän, ollen vieläkin pirteä ja hyvissä voimissa. Onnittelemme.

Vuosina 1913-21 Sameli ja Alpertiina Mäki-Keturin talo-osuus siirtyi heidän pojilleen Jaakolle (Nevaketuri, 2/3) ja Tuomaalle (Mäkiketuri, 1/3). Samelilla ja Alpertiinalla oli kuusi poikaa, heistä Antti ja Iisakki muuttivat Puskaan, Juho Amerikkaan. Ludvig (s. 1892) meni Amerikkaan 1913, mutta palattuaan menetti henkensä tultuaan ammutuksi Päntäneen nuoriseuratalolla Pyrintölässä 22.2.1914. Hän kuoli vammoihinsa 12.3.1914.

Sameli Samelinpoika Mäki-Keturi e. Udonmäki, s. 4.7.1852, k. 12.8.1944.
Puoliso: ∞ 12.11.1875 Alpertiina Antintytär (Sillanpää), s. 3.10.1854, k. 19.12.1926. Valokuva fb-ryhmässä Päntälääset.

Lapset:
1. Jaakko Neva-Keturi, e. Mäki-Keturi, talollinen Keturissa, s. 10.3.1876, k. 2.6.1940, ∞ 10.6.1905 Hulda Ulrika Antintytär (Keturi), s. 20.3.1881 Teuva, k. 12.4.1934.
2. Antti Samuel Puska e. Mäki-Keturi, talollinen Puskassa, s. 28.4.1878, ∞ 1905 Amalia Sofia Matintytär (Puska), s. 20.4.1878, k. 10.8.1959.
3. Juho Eemil Mäki-Keturi, s. 30.1.1883, k. 11.8.1928.
4. Iisakki Mäki-Puska, e. Mäki-Keturi, talollinen Puskassa, s. 26.11.1885, k. 9.9.1985, ∞ 8.7.1911 Hilda Amanda Salomonintytär Mäki-Kyyny, s. 26.7.1890.
5. Ludvig Mäki-Keturi, s. 5.4.1892, k. 12.3.1914.
6. Tuomas Valentin Mäki-Keturi, s. 6.3.1897, k. n. 1985 Karijoki, 1.pso ∞ 18.8.1917, eronneet 26.8.1943 Aina Emelia Malakiaantytär Latva-Rahkola, s. 21.5.1894 Karvia, k. 1.7.1959. 2. pso: ∞ 9.6.1945, eronneet 1946 Fanny Johanna Erkintytär, e. Linna, o.s. Oksanen), s. 2.2.1882 Kuortane, k. 29.9.1957.

Tuomas Mäki-Keturin tila siirtyi pian Antti ja Hilda Alakankaalle, jotka myivät sen 19.3.1925 Antin veljelle Viljami Mäntykankaalle ja hänen vaimolleen Elma Amalialle (ent. Silta-Keturi). Mäntykankaat muuttivat Oulaisiin 1941 myytyään tilan Närpiön seurakunnalle 13.11.1940 tehdyllä kauppakirjalla. Myyjä jätti itselleen pienen maakaistaleen (Harjunpää 8:102), mutta myi senkin 29.12.1940 Juho Jaakko ja Martta Elina Mäkyselle, jotka myivät sen rakennuksineen 8.11.1944 Juho Jaakon sisarelle Hilda Albertiina Järvenpäälle. Hän oli jäänyt leskeksi v. 1931, syy selviää linkistä. Vuodesta 1944 Mäkiketuria viljeli Metsäpirtistä evakkoon lähtenyt Jalmari Myöhänen perheineen.

Närpiön seurakunnan tekemä tilakauppa Päntäneellä liittyy pika-asutuslakiin. Talvisodan jälkeen kesällä 1940 hyväksytyn pika-asutuslain perusteella perustettiin tuhansia uusia maatiloja, joita jaettiin evakoille. Ruotsinkieliset kunnat välttyivät maanluovutukselta niin sanotun kielipykälän perusteella. Suomenkielistä väkeä ei saanut sijoittaa pieniin ruotsinkielisiin tai kaksikielisiin kuntiin siten, että ruotsinkielinen kunta olisi muuttunut kaksikieliseksi tai kaksikielinen suomenkieliseksi. Ne tarjoutuivat sen sijaan ostamaan maata suomenkielisiltä alueilta ja luovuttamaan sen siirtoväen asuttamiseen. Närpiön seurakunta hankki omistukseensa Mäkiketurin lisäksi Kauhajoelta Jokelan tilan. Myös Pernajan seurakunta välttyi pappilansa maa-alueiden luovuttamiselta asuttamiseen hankkimalla omistukseensa Päntäneeltä Uitto-Halkolan tilan keväällä 1941. Sekä Keturiin että Halkolaan tulivat asukkaat Metsäpirtistä.

Toisen puolikkaan Hermanni Israelinpoika oli myynyt poikansa Hermannin tulevalle vaimolle Anna Kaisa Sjulsille eli Keturille jo yli kuusi vuotta aiemmin, 6.5.1884. Tämä puolikas jakautui kuuteen tilaan Keturin halkomiseen mennessä. Anna Kaisan ensimmäinen puoliso oli kuollut Lapväärtissä 1878 ja hänellä oli siitä avioliitosta kaksi lasta. Hän avioitui Hermanni Hermanninpoika Keturin kanssa Lapväärtissä 5.7.1884 ja perhe tuli sen jälkeen Keturiin, jossa kolmas lapsi syntyi 14.1.1885. Hermanni lähti Amerikkaan jo kesällä 1885 ja jätti jälkeensä 10. kesäkuuta 1885 päivätyn valtakirjan, jolla valtuutti vaimonsa hoitamaan heidän omaisuuttaan ja tekemään sen kanssa niin kuin hyväksi näkee. Tilaa viljeli Anna Kaisan tuella lampuotina Samuel Jaakonpoika Puska eli Juoni (s. 1852 Kurikka). Hänen vaimonsa Kustaava Hermannintytär oli Hermanni Erkintytär Puskan tytär. He olivat ostaneet Ojapuskan Kustaavan vanhemmilta 10.6.1882 ja myyneet sen v. 1885.

Anna Kaisa seurasi Hermannia Amerikkaan keväällä 1892 kahden nuorimman lapsensa kanssa. Vanhin lapsista, 16-vuotias Selma Aleksandra, oli lähtenyt sinne yksin jo keväällä 1891. Ilmeisesti perhe jäi Amerikkaan lopullisesti. Tämä talo-osuus tuli olemaan aktiivisen kaupankäynnin ja pilkkomisen kohteena.

Kiinnityshakemus, katso viereinen teksti.
Kuvat avautuvat klikkaamalla.
Anna Kaisa Sjulsilta eli Keturilta sen osti Keskiketurista vähän aiemmin luopunut 74-vuotias syytinkiläinen Heikki Jaakonpoika Nirva eli Keturi 1.9.1891. Rahoitus 5600 markan kauppahintaan hoidettiin kahdella velkakirjalla, jotka kiinnitettiin kaupan kohteeseen. Kiinnityshakemusten kopiot vieressä (VMA). Rahoittajina toimivat Sameli Juhonpoika Käyrä ja Carl Wilhelm von Schantz. Sameli Käyrä (myöh. Ala-Keturi) oli ollut Amerikassa vuodesta 1886 ja kävi kotopuolessa vuonna 1891 palaten vielä pariksi vuodeksi ison veden taakse. Sieltä palattuaan ja avioiduttuaan hän osti kolmanneksen Alaketurista.

Edellä mainittu talo-osuus 23/384 manttaalia siirtyi Heikki Nirvalta toisena rahoittajana toimineen von Schantzin haltuun 4.4.1894 tehdyllä kauppakirjalla 5500 markan kauppahinnalla ja edelleen jo samana syksynä, 8.10.1894, "vanhaan Keturiin" Jaakko Israelinpoika ja Priitta Leena Salomonintytär Keturille kauppahinnan ollessa 5600 markkaa. He myivät sen 4.9.1895 Siipyyn pitäjästä tulleille Isak Fabian Setälälle ja hänen vaimolleen Amanda Kustaantyttärelle. Jo lokakuussa, 20.10.1895, Siipyyssä allekirjoitettiin kauppakirja, jossa em. Setälän pariskunta myi talo-osuutensa pojalleen Frans Isak Setälälle. Hän alkoi pilkkoa Mäkiketuria välittömästi, kuten ylempänä olevasta kaaviosta ilmenee. Setälästä käytettiin myös nimiä Keturi ja Mäki-Keturi.

Frans Isak Setälä myi siitä 5.1.1896 puolet (23/768 mtl) 4150 markan kauppahinnalla Ala-Keturin Mustaisluoman torpparille Matti Juhonpojalle ja Anna Kristiina Heikintyttärelle. Siitä Kalliorahkolan talon juuri Nikolai ja Vilhelmiina Tuurille myyneet Joakim Tall ja puolisonsa Amanda Kustaava ostivat puolet (23/1536 mtl) 26.7.1902. Matti Juhonpojalle jäänyt puolikas (23/1536 mtl) sai vuoden 1909 jaossa nimen Luomaketuri. Matti Juhonpoika oli jäänyt leskeksi puolisonsa Anna Kristiinan kuoltua v. 1901 ja hän avioitui vuotta myöhemmin Kohlun torpan tyttären Heta Sofia Jaakontytär Talan kanssa, joka puolestaan oli jäänyt leskeksi puolisonsa Jaakko Juhonpojan kuoltua v. 1900. Hetan puolisot, Jaakko ja Matti Juhonpojat olivat veljeksiä Kurikan Kiviniemestä.

Joakim ja Amanda Kustaava Tall luopuivat talostaan ja myivät siitä puolet (23/3072 manttaalia) Antti Jeremianpoika ja Eliina Iisakintytär Hautamäelle 20.12.1904. Toinen puolikas meni Tuomas Jaakonpoika ja Anna Alpertiina Ojalalle, joilla oli ennestään Tuomaksen isältä Jaakko Ojalalta ostettu 23/3072 manttaalia. Tämä talo sai nimen Harjuketuri. Joakim ja Amanda Kustaava Tall jatkoivat Keturissa Mustaisluoman torppareina, kunnes muuttivat v. 1912 isännöimään Uurosta ostamaansa Luoma-Uuron tilaa. Sieltä matka jatkui Tarkkaan v. 1914. Tuomas ja Anna Albertiina Harju-Keturin jälkeen, v. 1923, tilan isännyys siirtyi heidän pojalleen Frans Viljamille ja hänen vaimolleen Hilma Kristiinalle.
  • Matti Jaakonpoika ja Emma Sofia Lehtimäki tekivät 9.11.1902 sopimuksen Männistön mäkituvasta Juho Jaakko Mäki-Keturin kanssa. Kauppaan kuului 120 markan kertamaksun lisäksi tontti ja 1,15 ha peltomaata sekä viisi päivää työtä taloon joka vuosi. Sopimus tehtiin 47 vuodeksi, jonka jälkeen maa lankee taloohin ilman maksoa. Sopimus kiinnitettiin Mäkiketurin taloon käräjillä 18.2.1903. Lähdettyään Keturista 1907 Rintahalkolan Kohtalaan torppariksi Lehtimäet siirsivät Männistön mäkitupasopimuksen Jaakko Iisakinpoika ja Heta Hermannintytär Ojalalle. jotka olivat myyneet omistamansa Harjuketurin Jaakon pojalle Tuomaalle. Jaakko ja Heta olivat tulleet Harjuketuriin v. 1902 Jaakon torppariuden päätyttyä Mäkirahkolan Ojalassa. Jaakon kuoltua 1914 Heta avioitui entisen Mäkipentilän isännän Juho Jaakonpoika Rivallin eli Pentilän kanssa, ja he lunastivat Männistön mäkituvan itselleen v. 1919 (kartta ylhäällä).
Nuorempi Setälä, Frans Isak, häipyi Amerikkaan ja jätti isälleen Isak Fabianille valtakirjan, jonka nojalla tilan loppuja piti myytämän. Valtakirja osoittautui puutteelliseksi ja kaupat saatiin vahvistettua vasta vuonna 1910, jolloin S. A. Kamila määrättiin uskotuksi mieheksi myyjän etua valvomaan. Tuolloin Isak Fabian Setäläkin oli ollut poissa paikkakunnalta jo kymmenisen vuotta.

Karijoella syntynyt Anna Kaisa Antintytär Rahkola eli Kankalo (entinen Alarahkolan omistaja) osti 24.5.1909 puolet (23/3072 mtl) Juho Benjamininpoika Harju-Keturin eli Mukkalan ja hänen puolisonsa Alpertiina Jaakontyttären Frans Iisakinpoika Setälältä 20.2.1900 ostamasta 23/1536 manttaalista, jota Kujaketuriksi kutsuttiin. Keturin halkomisessa Kankaloksi nimetty tila siirtyi Anna Kaisalta hänen tyttärelleen Helenalle 8.10.1910.

Juho Benjamininpojan omistus koostui kahdesta hankinnasta: Frans Iisakinpoika Setälältä 20.2.1900 ostetusta 23/3072 manttaalista ja toisesta samansuuruisesta tilaosuudesta, joka oli peräisin Sameli Samelinpoika Mäki-Keturilta 15.8.1899 tehdyssä kaupassa. Kyseinen tilaosuus tuli Sameli Mäki-Keturin omistukseen Frans Setälältä samana keväänä 2.5.1899. Yllä olevasta kaaviosta puuttuu jälkimmäinen n. kolmen kuukauden mittainen omistus.

Anna Kaisa Antintytär Kariluoma, Kankalo eli Rahkola, s. 2.11.1864 Karijoki.
Puoliso: ∞ 16.4.1884 Kauhajoki, eronneet 1900 Juho Juhonpoika Vähämäki, Rahkola, s. 8.7.1864 Kauhajoki. Heistä lisää Rahkolaa käsittelevässä kirjoituksessa ja Anna Kaisan elämänvaiheita käsittelevässä blogissa.
Lapset:
1.  Juho Jaakko (Yli-Prosi), s. 23.11.1884 Kauhajoki. Puoliso: ∞ 1.10.1905 Julia Eufrosyne Yli-Prosi, s. 17.2.1881 Karijoki, k. 6.3.1937 Karijoki.
Lapset:
a) Femmi Selina, s. 16.6.1906 Karijoki, k. 6.6.1991 Minnesota, USA. Puoliso: Samuel Rikhard Israelinpoika Kuutti, s. 5.2.1888 Kauhajoki, k. 19.7.1968 Minnesota, USA.
b) Eero Johannes, s. 1909.
c) Irma, puoliso: Mäki, asui Vaasassa.
2.  Helena Sofia eli Hilda (Kuutti), s. 23.5.1889 Kauhajoki, k. 8.9.1952 USA. Puoliso: ∞ 17.11.1911 Kauhajoki Samuel Rikhard Israelinpoika Kuutti, s. 5.2.1888 Kauhajoki, k. 19.7.1968, USA. Lapsia.
  • Anna Kaisa Rahkola nimesi vuonna 1909 tehdyssä Keturin jaossa Kujaketurin Kankaloksi, jota nimeä Anna Kaisastakin on alettu Rahkolan jälkeen käyttää "sukunimenä". Molempia nimiä on käytetty myöhemmissä asiakirjoissa. Anna Kaisalta Keturin Kankalo siirtyi jo lokakuussa 1910 hänen 21-vuotiaalle tyttärelleen Helena Sofialle, joka avioitui 1911 Rahkolan palstatilallisen Samuel Rikhard Israelinpoika Kuutin kanssa.
  • Helena ja Samuel Kuutti sekä heidän alle vuoden ikäinen tyttärensä lähtivät Amerikkaan vuoden 1912 lopussa ja 17.7.1916 Salomon Samuelinpoika ja Maria Loviisa Iisakintytär Koski ostivat Keturin Kankalon tilan, jonne Anna Kaisa merkittiin mäkitupalaiseksi. Henkikirjoissa tilasta aletaan uudelleen käyttää nimeä Kujaketuri, joka vuonna 1925 sai omistajaksi Salomonin vävyn ja tyttären Aleksi Oskari ja Ellen Rajamäen. Anna Kaisa oli mäkitupalaisena Juho Jaakko Israelinpoika Yli-Keturin omistamalla Lehtimäen tilalla (8:15), jonka ½ ha mäkituvan nimeltä Pihlajamäki hän lunasti v. 1924. Sieltä 71-vuotias Anna Kaisa Kankalo palasi Karijoelle vuonna 1935. Hänet on tuolloin merkitty mäkitupalaiseksi poikansa isännöimään Prosin taloon. Ellen Rajamäen veli Eino Koski tuli Kankalon eli Kujaketurin omistajaksi v. 1935 myytyään omistamansa Latvarahkolasta lohkotun Kärppäojan talon Martti ja Aili Tuurille. Pari vuotta myöhemmin Koski muutti Latvaketuriin.
  • Anna Kaisan myydessä Kankalon tyttärelleen Helenalle kauppakirjassa on etunimen kohdalla merkintä "oikeastaan Hilda". Valtakirjassa, jossa Kuutit antoivat Jaakko Matinpoika Kankalolle valtuudet hoitaa asioitaan Suomessa, hänen etunimensä on Hilda Helena Sofia.  "Hilda ja Sam" asettuivat Minnesotaan ja raivasivat siellä itselleen tilan St Louisin alueella ja saivat useita lapsia. Samuel avioitui vaimonsa kuoltua v. 1952 vaimon veljen tyttären Femmi Selina Yli-Prosin (s. 1906) kanssa.
2.5.1899 Setälä myi 23/3072 manttaalin osuuden Heikki Oskari Mikinpoika ja Anna Sofia Mäkyselle, joilta tila siirtyi jo 13.8.1899 Juho Jaakko Jaakonpoika ja Emilia Ananiantytär Lehtimäelle. Lehtimäet myivät sen Pentilän torppari Juho Jaakko Heikinpoika ja Emilia Hermannintytär Perkiölle 7.1.1904 ja muuttivat itse Perkiön torppaan Pentilään. Tämä tilanosa sai Keturin halkomisessa nimen Latvaketuri. Emilia Hermannintytär Latva-Keturi jäi amerikanleskeksi miehensä lähdettyä Amerikkaan v. 1904 ja jäätyä sinne. Perunkirjoitus ja pesänjako tehtiin Latvaketurissa vasta vuonna 1930, kun Amerikasta saadun ilmoituksen mukaan Juho Jaakko Latva-Keturi oli kuollut siellä vuonna 1925. Latvaketuri päätyi Eino ja Impi Koskimäen kautta (1936) Eino Koskelle v. 1937.

Setälä myi 2.5.1899 Mäkysten lisäksi 23/3072 manttaalia Keturin torpparille Iisakki ja Kaisa (Katariina) Viinamäelle. Talokauppaan ei kuulunut rakennuksia, joten kesä kului myös rakennuspuuhissa. 68-vuotias pariskunta siirsi talo-osuutensa 9.7.1899 pojalleen Filipille ja tämän kihlatulle Serafialle ja jäivät taloon nauttimaan syytingistä. Tämä talo-osuus sai nimen Uusiketuri.


Juho Jaakko Israelinpoika Yliketuri


Mäkiketurin veljeksistä nuoremman, Juho Jaakko Israelinpojan, puolikasta kutsuttiin Yliketuriksi. Jaakon ensimmäinen vaimo Alpertiina Eenokintytär Turja kuoli 23.8.1890, hän avioitui uudelleen v. 1891 Priitta Leena Salomonintyttären kanssa, jota myös Helenaksi kutsuttiin. Hän oli jäänyt leskeksi puolisonsa Keturin torppari Matti Lehtimäen kuoltua v. 1887. Jaakon vanhin poika isänsä kaima Juho Jaakko avioitui 1902 karijokisen Iida Alpertiina Rönnbackin kanssa ja he ostivat puolet (23/384 manttaalia) isän ja appiukon talosta. Molemmista Juho Jaakoista käytettiin pelkkää Jaakkoa kutsumanimenä. Jaakko Israelinpojalle jäi siis alkuperäisestä vuoden 1860 saannosta puolet eli 23/384 manttaalia, josta hän myi neljänneksen eli 23/1536 manttaalia torpparinvävy Aleksanteri Hiskiaanpoika Viinamäelle ja hänen puolisolleen Esteri Iisakintyttärelle 17.8.1908. Esteri Viinamäki allekirjoitti kauppakirjan Amerikassa oleskelevan miehensä puolesta 1904 tehdyn valtakirjan nojalla. Samana päivänä Jaakko Israelinpoika ja Priitta Leena Salomonintytär myivät 23/3072 manttaalia Helenan pojalle edellisestä avioliitosta, Eevertti Matinpoika Keturille (ent. Lehtimäki). Jaakko Israelinpoika ja Priitta Leena Yli-Keturi, joille jäi 115/3072 manttaalin Yliketuri, ostivat Lehtimäen takaisin itselleen Eevertiltä 10.11.1918.


Juho Jaakko Israelinpoika Yli-Keturin talo-osuuden jakautuminen 1909-11 halkomiseen asti (OT)

Mäkiketurin nuoremman Jaakko Jaakonpojan avio-onnea oli kestänyt vain reilun vuoden hänen kuoltuaan 34-vuotiaana vuonna 1904. Heidän osuudestaan puolet (23/768 mtl) jäi leskelle Iida Alpertiinalle avio-osana. Siitä hän myi 23/3072 manttaalia Käyrän torpparille Matti Ollilalle ja hänen puolisolleen Aurooralle 6.4.1905, mutta osti saman tilanosuuden takaisin reilu kolme vuotta myöhemmin, 5.9.1908. Keturin halkomisessa tämä osuus oli edelleen Iida Alpertiinan hallussa nimellä RintalaSameli Matinpoika ja Fanni Johanna Erkintytär Haapala ostivat muun osan, 23/1024 manttaalia, Iida Alpertiinan avio-osuudesta 27.7.1908. Tämä tilaosuus sai Keturin halkomisessa nimen Linna, jota sukunimeä he itsekin käyttivät. Iidan lasten, Ilmarin ja Vilma Marian, osuus oli 23/1536 manttaalia kummallekin. Nämä talo-osuudet myytiin huutokaupalla 22.5.1905 ja kauppakirjat allekirjoitettiin viikkoa myöhemmin. Omistajiksi tulivat Jaakko Nestori Erkinpoika ja Serafia Antintytär Kivelä sekä Vilhelmi Kustaanpoika ja Maria Vilhelmiina Iisakintytär Paulamäki, kummankin osuus 23/1536 manttaalia. Jälkimmäinen osuus sai Keturin tulevassa halkomisessa nimen Ruohoketuri. Kivelät myivät osuutensa vuosina 1906-07. Puolet siitä (23/3072 mtl) myytiin Juho Oskari ja Aliina Sofia Korkeamäelle 20.6.1906 päivätyllä kauppakirjalla. Se osuus sai ostajan nimen KorkeamäkiUsein heidän nimensä on kirjoitettu muotoon Korkiamäki ja muutettuaan Kaarlelaan nimeksi tuli myöhemmin Ranta. Juho Oskarin vanhemmat Antti ja Vilhelmiina Korkiamäki olivat Yliketurin torppareita, Vilhelmiina oli ylempänä mainitun Anna Kaisa Kankalon sisar. Toisen puolen Kivelästä osti Iisakki ja Auroora Koivikko 10.10.1907. Tila sai Keturin halkomiskirjassa nimen Koivikko.
  • Iida Alpertiina Juhontytär Keturi kuoli 36-vuotiaana v. 1914, täysorvoiksi jääneet lapset olivat 9- ja 11-vuotiaita. Rintalan (8:14) tilan osti Johannes (Jussi) Matinpoika Mäensivu ja hänen vaimonsa Amalia Kaarlentytär (o.s. Westerbacka) 3.3.1914. Rintalasta käytettiin usein nimeä Rintaketuri, Mäensivutkin käyttivät sukunimenään Rinta-Keturia. Vuonna 1936 Rintala siirtyi Vilho ja Tyyne Ala-Keturin omistukseen, ja he myivät sen edelleen ilmajokelaisille Sameli ja Aune Suuriniemelle kesällä 1939.
  • Juho Erland Ruoho-Keturi peri isänsä Vilhelmi Kustaanpojan kuoltua vuonna 1920 Ruoho-Keturista 0,0100 mtl ja osti loput 0,0050 mtl yhdessä puolisonsa Vendlan kanssa kauppakirjalla leskeksi jääneeltä Vilhelmiina Ruoho-Keturilta samana vuonna. Osa tilasta ajautui pakkohuutokaupattavaksi vuonna 1931. Korkeimman tarjouksen teki närpiöläinen liikemies, Ford-kauppias Gunnar Svensson, joka vaimonsa Signen kanssa osti lopulta koko 0,0150 (23/1536) manttaalin Ruohoketurin. Svensson ei jäänyt Keturiin maata viljelemään, vaan myi Ruohoketurin 14.7.1931 tehdyllä kauppakirjalla Uuno ja Hulda Ulriika Perälälle (0,0111 mtl, 8:93) jättäen itselleen 54 hehtaarin metsäpalstan, jonka omistajaksi tuli viisi vuotta myöhemmin Viljam Kytölä. Hän lienee sama mies, joka oli ostanut Yliketurin 15 vuotta aiemmin ja pilkkonut sen 12 erilliseksi tilaksi (erittely lopussa). Svenssonin saapuessa kaupankäyntitilaisuuteen Ruohoketuriin keväällä 1931 hänen A-Fordiaan lähti koeajamaan kaksi paikallista talollista. Kaupantekotilaisuuteen odotettiin poliisi Keturia (Jaakko Keski-Keturi), joka tunsi talon. Hänen tulonsa kesti kauan ja lopulta hän saapui Ruohoketurin pihaan moottoripyörällään samaan aikaan "koeajajien" kanssa. Poliisi Keturi meni heti auton luo ja löysi ohjaajan viereltä pontikkapullon ja torpeedipellin alta kanisterin pontikkaa. Asiaa käsiteltiin syyskäräjillä 1932. Kuljettaja selvisi sakkorangaistuksella, mutta viinakset menivät. Elettiin kieltolain aikaa, Svensson ei ollut epäiltynä. Hänellä oli ollut Fordin myyntipiste Närpiössä vuodesta 1927 ja hän perusti vuonna 1932 Vaasan Autolan, jonka toiminta laajeni vähitellen muuallekin, mm. Kauhajoelle (Kauhajoen Auto 1953). Uuno ja Hulda Perälä myivät Ruohoketurista kolmanneksen (0,0037 mtl) pojalleen Esko Perälälle ja tämän morsiamelle Lempi Latva-Panulalle. 
  • Torpparit Antti Malakias Aleksanterinpoika (s. 1847 Vähäkyrö) ja Juho Oskari Matinpoika (ent. Kankalo, s. 1860 Karijoki) asettuivat jaettuun Korkiamäen torppaan v. 1883. Heidän vaimonsa Liisa Vilhelmiina Antintytär (s. 1854 Karijoki) ja Elina Justiina Antintytär (s. 1860) olivat Kariluoman sisaruksia. Antti Malakias Aleksanterinpoika kuoli v. 1894, kolme vuotta myöhemmin torppa tuli vanhimman pojan Juho Oskari Antinpojan (s. 1878 Karijoki) hallintaan, joten Keturissa oli samaan aikaan kaksi torpparia nimeltään Juho Oskari Korkiamäki (kaaviossa punaiset tähdet). Kuten Yliketuria koskevasta tekstistä (ylempänä) ilmenee, nuoremmasta Juho Oskarista patronyymiltään Antinpoika tuli Keturin Korkeamäen tilallinen v. 1906. Hän luopui siitä v. 1911 ostettuaan Hjalmar Frösénin Kaarlelan perintöosuudesta neljänneksen (1/56 mtl), joka sekin sai nimen Korkeamäki. Tilan nimen hän myöhemmin vaihtoi nimeksi Ranta, josta tuli sitten myös sukunimi. Juho Oskari Matinpoika ja vaimonsa Elina Justiina olivat pikkuserkkuja keskenään; heidän isoisänsä olivat veljeksiä, kuten alla olevasta kaaviosta ilmenee. Juho Oskari muutti Amerikkaan v. 1890. Antti ja Anna Maria Kariluoman tyttäristä ainakin neljä asui Keturissa (näkyvät alla olevassa kaaviossa). Anna Kaisa Antintytär (hänet esiteltiin jo ylempänä) oli pitkään Alarahkolan ja Rintarahkolan tilallinen, myöhemmin Keturin halkomisen yhteydessä (1909) Keturin Kankalo-nimisen tilan omistaja. Neljäs tytär Maria Sofia (s. 1858) lunasti Keturin Linnasta erotetun 0,0075 mtl Paulamäki-nimisen tilan leskenä ollessaan v. 1911. Hän ja miehensä Heikki Tuomaanpoika olivat tulleet Keturiin Paulamäen torppareiksi 1880.

Keturin halkominen valmistui 1911


Keturin halkominen käynnistyi 14.10.1909 talollinen Juho Oskari Korkeamäen anottua 16.7.1908 omistusosuutensa halkomista. Kokous pidettiin Matti Keturin talossa. Edustettuna olivat kaikki talon osakkaat. Juho Jaakko Latva-Keturi ja Aleksanteri Viinamäki oleskelivat tuolloin Amerikassa, ja heitä edusti heidän vaimonsa Emilia ja Esteri. Leski Eliina Hautamäkeä edusti Hermanni Neva-Kyyny. Osakkaat halusivat Keturin jaettavaksi alla mainittuihin tilaosuuksiin. Keturin manttaaliluku oli edelleen 0,4792 (eli 69/144 = 46/96 = 23/48); kokonaispinta-ala oli 1903,43 hehtaaria, josta metsää 1488,18 hehtaaria.

Isojaon täydennyksessä oli Keturin ympärysrajat pyykitetty 1897, muuten talon tiluksista oli vain isojaon aikainen kartta. Koska viljelyksiä on tuon jälkeen tullut paljon lisää, mitattiin talon tilukset syys-lokakuussa 1908 ja ne jyvitettiin. Neljä talollista joutui muuttamaan kartanonpaikkansa. Sameli Matinpoika (8:9) kuviosta 678 kuvioon 912 (näkyy kartassa alla) ja otti talonsa nimeksi Linna. Sameli Samelinpoika Nurminen (8:19a) halusi asuinpaikkansa Halkolan rajaa vasten ja Paulus Alanen (8:21) muutti Kuhmoisiin vasten Kaarlelan rajaa. Alaketurin kartanoita (3) tarkasteltaessa todettiin, että Jaakko Keturin (8:17) kartano tuli halvimmaksi siirtää.

3.5.1911 kokoonnuttiin taas Matti Keturin taloon, uskottuina miehinä olivat talolliset Tuomas Rahkola ja Esaias Kyyny. Nurmista (8:19a) edusti Amerikassa olleen Sameli Samelinpojan vaimo Lempi (Sameli kuoli Michiganissa 1917). Jako hyväksyttiin ja rajojen paalutus ja pyykitys valmistui 20. toukokuuta 1911. Seuraava kokous oli 7.6.1911, tuolloin todettiin Anna Kaisa Kankalon tilan siirtyneen hänen tyttärelleen Helenalle. Sovittiin uusien rajojen mukaisen viljelyn alkamisajankohdaksi 1. lokakuuta 1911. Kartanon paikkaa vaihtavien talojen, Linna (8:9), Keturi (8:17), Nurminen (8:19a) ja Alanen (8:21), muuton takarajaksi määrättiin 1.10.1913. Muuton kustannuksiin osallistuvat määriteltiin tietyllä jyvitysluvulla. Sen mukaan suurin velvoite muuttoon osallistumiseen oli niillä, jotka pääsivät halkomisessa vähimmällä. Kuvernööri myönsi talojaan siirtäneille talollisille kullekin noin 1000 markan korvauksen.

Rno, nimi ja omistaja                                            manttaali          (murtolukuna)      talonosa             kiinnekirja

8:1 Mäkiketuri, Sameli Samelinpoika                 23/384                0,0598                1/8                       20.2.1892
  • Nirvan torppari Sameli Samelinpoika Udonmäki ja hänen puolisonsa Alpertiina Antintytär ostivat tilan 3.4.1891 Matti Juhonpoika Harjunpäältä ja Maria Amalia Hermannintyttäreltä, jotka olivat sen ostaneet Maria Amalian isältä Hermanni Israelinpoika Mäki-Keturilta 26.1.1891.
  • Sameli ja Alpertiina Mäki-Keturin talo-osuus siirtyi heidän pojilleen Jaakolle (Nevaketuri eli Nevala 2/3) ja Tuomaalle (Mäkiketuri, 1/3).
  • Alla yhteenveto K. A. Johanssonin tekemästä tiluslohkomisesta v. 1921 (KA). Tilakokokonaisuudesta on myyty Uuron kansakoulunopettaja Wappulalle 3,67 ha Hukanmaa-niminen niittypalsta.
  • Tuomas Mäki-Keturin tila siirtyi pian Antti ja Hilda Alakankaalle ja he myivät sen 19.3.1925 Antin veljelle Viljami Mäntykankaalle ja hänen vaimolleen Elma Amalialle (ent. Silta-Keturi). Mäntykankaat muuttivat Oulaisiin 1941 myytyään tilan Närpiön seurakunnalle 13.11.1940 tehdyllä kauppakirjalla. ja vuodesta 1944 Mäkiketuria viljeli Metsäpirtistä evakkoon lähtenyt Jalmari Myöhänen perheineen.
8:2 Harjuketuri, Tuomas Jaakonpoika               23/1536              0,0150                1/32                     25.11.1908
  • Tuomaan isä, entinen Mäki-Rahkolan torppari Jaakko Iisakinpoika Ojala (1839-) muutti toisen vaimonsa Hedvigin (1863-) kanssa Rahkolasta Keturiin ostettuaan 23.7.1902 Juho Benjamininpoika Harjulta (1855-) ja tämän vaimolta Albertiina Jaakontyttäreltä (1854-) 23/3072 mtl Jaakon poika Tuomas (1871-) Anna Albertiina-vaimoineen (1873-) jatkoi isännyyttä ja he ostivat n. 1907 lisää toiset 23/3072 mtl. Tuomaan poika Frans Viljami Harju-Keturi Hilma-vaimoineen osti tilan 25.3.1923.
8:3 Luomaketuri, Matti Juhonpoika                   23/1536              0,0149                1/32                     5.12.1900
  • (1856-), ent. Keturin Mustaisluoman torppari. 1. puoliso Anna Kristiina Heikintytär (1840-1901), 2. puoliso Hedvig Sofia Jaakontytär (1864-). Omisti 23/768 mtl, josta Joakim ja Amanda Tall ostivat puolet 26.7.1902.
8:4 Uusiketuri, Filip Iisakinpoika                        23/3072              0,0075                1/64                     21.3.1901
  • (1874-1935), pso Serafia (1877-1963). Ostivat tilan Filipin vanhemmilta Iisakki ja Kaisa Viinamäeltä 9.7.1899. Filip Uusi-Keturin kuoltua v. 1935 leski Serafia Uusi-Keturi myi talon Lauri ja Lempi Reinille ja muutti hankkimalleen Kaski-nimiselle tilalle Halkolaan. V. 1938 hän avioitui leipuri Salomon Hulkin kanssa.
8:5 Latvaketuri, Jaakko Heikinpoika                 23/3072              0,0075                1/64                     5.4.1862
  • Juho Jaakko Jaakonpoika Lehtimäki (1878-) ja Emilia Ananiaantytär (1877-) ostivat Latvaketurin 14.1.1902 ja myivät sen 7.1.1904 Pentilän torppari Juho Jaakko Heikinpoika Perkiölle (1869-1925) ja Emilia Hermannintyttärelle (1866-) ja muuttivat Perkiön torppaan. Latvaketurilla oli lyhyen aikaa ennen Eino Koskea omistajana Eino Vilhelmi ja Impi Ellen Aleksandra Koskimäki. He ostivat Latvaketurin Emilia Latva-Keturilta ja hänen tyttäreltään Maria Aleksandra Lylykorvelta 21.10.1936 tehdyllä kaupalla. Jo vuonna 1937 Latvaketurin omistus siirtyi Eino Koskelle.
8:6 Kankalo eli Kujaketuri, Anna Kaisa Antintytär  23/3072     0,0075                1/64                     lainh. 15.3.1910
  • Anna Kaisa Antintytär osti tilan 24.5.1909 Juho Benjamininpoika ja Alpertiina Jaakontytär Kuja-Keturilta, joille Frans Iisakinpoika Setälä eli Mäki-Keturi oli myynyt tilan 20.2.1900. Anna Kaisalta tilan omistus siirtyi hänen tyttärelleen Heleenalle 8.10.1910.
  • Anna Kaisa jatkoi tilanpitoa Heleenan puolisoineen sekä heidän alle vuoden ikäisen tyttärensä lähdettyä Amerikkaan vuoden 1912 lopussa. 17.7.1916 tilan omistus siirtyi Salomon Samuelinpoika ja Maria Loviisa Iisakintytär Koskelle.
  • Vuonna 1926 tila siirtyi Aleksi ja Ellen Rajamäelle. Ellen oli edellisten omistajien tytär. Ellen Rajamäen veli Eino Koski tuli Kujaketurin omistajaksi v. 1935. Eino Kosken muutettua Latvaketuriin v. 1937, Kankalon eli Kujaketurin uusiksi omistajiksi tulivat Jaakko Verner ja Tyyne Maria Rinta-Halkola.
8:7 Hautamäki, Eliina Iisakintytär                     23/3072              0,0075                1/64                     9.5.1906
  • (1883-1954), pso Antti Samuel Jeremiaanpoika Raippamäki (1872-1909). Ostivat tilan 20.12.1904 Joakim ja Amanda Tallilta eli Kalliorahkolalta.
8:8 Yliketuri, Jaakko Israelinpoika                    115/3072           0,0374                 6/64                     5.4.1862
  • (1838-1925), 1. pso Alpertiina Eenokintytär 1840-1890 ja 2. pso Priita Leena Salomonintytär 1855-1936. Vuonna 1919 teuvalainen Viljami Kytölä osti Yliketurin ja myi viljelysmaat 11 ostajalle pitäen pääosan metsistä (yli 96 ha). Tämä 0,0095 mtl metsätila kantoi nimeä Yliketuri. Kytölä myi senkin 20-luvulla Pekka ja Lydia Noromaalle ja he edelleen 25.8.1925 Juho Oskari Korkiamäelle eli Rannalle. Alla yhteenveto K. A. Johanssonin tekemästä tiluslohkomisesta v. 1920 (KA).

8:9 Linna, Sameli Matinpoika                             23/1024              0,0225                3/64                     9.11.1909
  • Sameli Matinpoika (1869-1923) ja Fanny Johanna Erkintytär Haapala (1882-1957) ostivat 23/1024 manttaalia Iida Alpertiina Yli-Keturin perintöosuudesta 27.7.1908. Tämä tilaosuus sai Keturin halkomisessa nimen Linna. Maria Sofia Paulamäki (s.1858 Kariluoma) hankki Keturin Linnasta erotetun 0,0075 mtl Paulamäki-nimisen tilan leskenä ollessaan v. 1911.
8:10 Koivikko, Iisakki                                          23/3072              0,0075                1/64                     25.11.1908
  • Iisakki (1878-) ja Aurora (1880-) Koivikko ostivat Jaakko Nestori Erkinpoika ja Serafia Antintytär Kivelältä Koivikoksi nimetyn tilaosuuden 10.10.1907.
8:11 Korkeamäki, Juho Oskari                           23/3072              0,0075                1/64                     24.4.1907?
  • Juho Oskari ja Aliina Korkeamäki eli Korkiamäki myivät tilan Jaakko Israelinpoika Keturille ja tämän vaimolle 1.12.1910. Muuttivat Kaarlelaan, siellä talonnimenä Ranta.
8:12 Ruohoketuri, Wille Kustaanpoika              23/1536              0,0150                1/32                    9.5.1906
  • Vilhelmi (Wille) Kustaanpoika ja Maria Vilhelmiina Iisakintytär Paulamäki ostivat puolet Jaakko ja Alpertiina Keturin lasten osuudesta Jaakon kuoltua. Ruohoketurin vaiheista enemmän ylempänä tekstissä.
8:13 Viinamäki, Aleksanteri Hiskiaanpoika      23/1536              0,0149                1/32                     7.10.1909
  • (1874-), pso Esteri Iisakintytär (Filip Uusi-Keturin veli, 1871-). Ostivat tilan 17.8.1908 Juho Jaakko Israelinpoika ja Priitta Leena Salomonintytär Mäki-Keturilta. Leski Esteri ja lapset myivät Viinamäen Nikolai ja Tyyne Elviira Haaparannalle (Isojoki) 26.6.1942.
8:14 Rintala Iida Albertiina Juhontytär            23/3072              0,0075                1/64                     23.4.1909
  • Leskeksi jäänyt Iida Alpertiina Juhontytär myi avio-osastaan 23/3072 manttaalia Käyrän torpparille Matti Ollilalle ja hänen puolisolleen Aurooralle 6.4.1905, mutta osti saman tilanosuuden takaisin reilu kolme vuotta myöhemmin, 5.9.1908.
8:15 Lehtimäki, Evert                                          23/3072              0,0075                1/64                     7.10.1909
  • Lehtimäki palasi Juho Jaakko Israelinpoika ja Priitta Leena Salomonintytär Keturin omistukseen 10.11.1918
8:16 Alaketuri, Sameli Juhonpoika                    23/432                0,0533                1/9                       18.11.98 ja 22.11.01
8:17 Siltaketuri, Jaakko Matinpoika                  23/432                0,0532                1/9                       20.4.99 ja 22.11.01
  • Siltaketurista erotettiin neljännes Keturi-nimiseksi tilaksi halkomisen kautta v. 1921 talon tyttärelle Tyynelle ja vävylle Yrjö Hautalalle. Kantatila säilytti nimen Siltaketuri. Alla yhteenveto K. A. Johanssonin tekemästä tiluslohkomisesta v. 1921 (KA).

8:18 Rintaketuri, Amalia Heikintytär                23/432                0,0533                1/9                       20.4.99 ja 22.11.01
  • Nikolain ja Amalian kuoltua Rintaketuri jaettiin kahteen osaan v. 1920: Kuhmoinen (1/3) ja Rintaketuri (2/3). Alla yhteenveto K. A. Johanssonin tekemästä tiluslohkomisesta v. 1920 (KA).

8:19 Keskiketuri, Matti Jaakonpoika                23/864                0,0266                1/18                     22.3.1889
8:19a Nurminen, Sameli Samelinpoika             23/1728              0,0133                1/36                      9.10.1909
8:20 Keto, Antti Heikki Antinpoika                   23/1152              0,0200                1/24                     20.2.1889
8:21 Alanen, Paulus Juhonpoika                        23/1152              0,0199                1/24                     26.11.1903

Yhteensä                                                               23/48                  0,4792                1







Kartat: Keturin halkominen 1908-11 (L P Pitkänen, KA)


Luoman erottaminen 1919 (Kartta MML 1923, KA)



Eräs selitys nimelle Keturi

Länsi-Suomi 25.4.1912

Yllä mainitussa lehdessä on tarina Keturi-nimen taustasta, jonka tekstin kopioin alle. Tarina rakentuu Ikaalisten pitäjän kappalaisen virkatalon ympärille. Virkatalo sai nimen Keturi. Ikaalista pidetään muutaman muunkin päntäneläisen talonnimen alkulähteenä. Yhteyden perusta on historiallinen Kyrönkankaantie Hämeestä Pohjanmaalle. Muitakin selityksiä nimelle toki löytyy.

Ikaalisten pitäjän suuri puukirkko sijaitsee lähes kolmen kilometrin pituisella ja runsaasti kilometriä leweällä ”Pyhänpetäjän niemi”-nimisellä niemekkeellä, noin kahden kilometrin etäisyydessä mainitun niemen miltei kahdenhaaraisesta kärjestä, johon Ikaalisten kauppalakin on rakennettu.
Tarun mukaan on tuo niemi saanut nimensä siitä, kun se pitkän ajan, ennen kuin Ikaalisiin kirkko rakennettiin, oli pakanuudenaikainen kansan pyhä kokoontumispaikka, johon seudun wanhimmat kerääntyiwät suuren jättiläispetäjän siimekseen neuwottelemaan ja päättämään kaikista yhteisistä, tärkeimmistä asioistaan.
Siellä, tuon jättiläispetäjän ympärillä, niemen eteläisessä osassa, toimitettiin kaikki pakanuudenaikaiset juhlamenot, joihin otti osaa sekä wanhat että nuoret, miehet ja naiset.
Sittenkun kristinusko tuli yleiseksi paikkakunnalla, rakennettiin kirkko tuolle ennestään jo pyhälle ja rakkaaksi käyneelle niemelle; mutta sinne jäi paikalleen myöskin tuo pyhä jättiläispetäjä, jonka wuoksi jotkut wanhat ukot ja akat yhä edelleenkin käwiwät petäjän luona pakanallisia toimiaan tekemässä, kunnes muuan, noin puoliwälillä kirkkoa ja petäjää asuwa mies sen palotteli ja wei kotiinsa.
Kun tuo petäjä kansan mielestä kuitenkin oli pyhän kunnioituksen arwoinen, sentähden sai petäjän poistaja kansalta omaksi ja asuntonsa nimeksi ”Keturi”, joka nimi wieläkin on Ikaalisten pitäjän kappalaiswirkatalon nimenä.
Sanalla ”keturi” ymmärretään tappajaa, teurastajaa. Esim. sanotaan: ”menes Jussi ja ”kettaa” se lammas.” Jussi: ”kyllä minä sen pian ”keturoitten".”


  • Tekstissä olen kirjoittanut tilannimet yleensä ilman yhdysmerkkiä, mutta sukunimet yhdysmerkin kanssa. Asiakirjoissa käytäntö oli vaihteleva, mutta pääosin kuvatun kaltainen. Sama tapa oli havaittavissa myös Rahkolan, Käyrän ja Pentilän jaoissa syntyneissä nimiyhdistelmissä.
  • Lähdeaineistona  pääasiallisesti Kansallisarkiston tuomiokirjojen lainhuutoja koskevat pöytäkirjat. Muita lähteitä: Kauhajoen seurakunnan rippikirjat (SSHY), Vaasan läänin henkikirjat, www.raketola.fi/, digi.kansalliskirjasto.fi ja Kauhajoen Historia (Liisa Ruismäki 1987).


6 kommenttia:

  1. Heippa! Tutkin parhaillaan sukua Luoma-Keturi ja mietin nyt Matti Juhonpoijan tekemää kauppaa, josta luin sivuiltasi. Matti muutti Kurikasta Ala-Keturi (nro 8) Mustaisluoma-nimiseen taloon torppariksi. Oletin aluksi, että hän sen myöhemmin itselleen lunasti, mutta olettamus oli nähtävästi väärä. Jos olen ymmärtänyt kirjoituksesi oiken, hän osti Mäki-Keturin tontilta tontin 8:3 Luomaketuri. (Ei siis Ala-Keturin tontilta) Toivottavasti saat jotain selkoa, tästä mun epämääräisestä viestistä :D

    VastaaPoista
  2. Hei! Mustaisluoman torpan sopimus (lisäsin kuvan siitä on ylempänä olevaan tekstiin) on tehty vuonna 1872 Matti Juhonpojan ja Alaketurin omistajan kanssa (tuolloin Hasselbladt), joten torpan esiintyminen rippikirjoissa Alaketurin alla on selvää. Sen sijaan Matti Juhonpojan ja Anna Kristiinan (Annastiina) tilakauppa 1896 kohdistui Mäkiketuriin heidän ostaessaan 23/768 manttaalia Frans Isak Setälältä, kyseinen tilaosuus muodosti neljänneksen koko Mäkiketurista. En edelleenkään tiedä sijaitsiko Mustaisluoman torppa tuolla alueella, johon Luomaketuri muodostui ja jos oli, niin miksi se ei enää kuulunut vanhaan Alaketuriin. Kenties tilusvaihtoja?

    VastaaPoista
  3. Vastaukset
    1. Lisähuomio edelliseen keskusteluun: Alaketuristahan siirtyi kolmannes Mäkiketurin omistukseen vuonna 1819, kuten ylempää tekstistä ja kaaviosta ilmenee: 25.10.1819 Hermanni Mikonpojan 23/96 manttaalin Alaketurista lohkaistiin kolmannes, kun kestikievarinpitäjänä tunnettu talollinen Eenokki Erkinpoika Keturi osti siitä 23/288 manttaalia. Tämän hän siirsi 10.2.1820 pojalleen Israel Eenokinpojalle. Kun Hermanni Israelinpoika peri puolet isänsä Mäkiketurista 1860, niin ilmeisesti em. ”siirrännäinen” Alaketurista tuli hänen omistukseensa ja edelleen häneltä Setälän kautta 1896 Matti Juhonpojalle.

      Poista
    2. Kiitos lisähuomiosta! Sinulla on erinomaiset sivut! Pitää sisällään arvokasta tietoa! Arvostan!

      Poista