Päntäneen työväenyhdistys 1918–1938

 

Päntäneen työväenyhdistys 1917–1938

Olli Tuuri

Maaliskuun vallankumouksen vanavedessä syntyi monta työväenyhdistystä. Päntäneen Työväenyhdistyksen perustava kokouskin, joka pidettiin Hiskias Mattilan torpassa 15.4.1917, osui tuohon ajankohtaan. Kokouksessa oli läsnä 135 henkeä, joista 95 liittyi heti yhdistyksen jäseneksi.

Hiskias Mattila (s. 1847) oli asunut Yli-Käyrässä Törmän torpparina ennen toista avioliittoaan (v. 1882) Albertiina Matintyttären kanssa, jonka isä oli Alarahkolan Mattilan torppari Matti Matinpoika. Torppa siirtyi Hiskias ja Albertiina Mattilalle, jotka lunastivat torpan omakseen 30.9.1921 Jaakko ja Albertiina Tainiolta. Mattila sijaitsi Puukilan naapurina Möykkytien varressa Mäkirahkolan rajaa vasten.

Ensimmäisenä puheenjohtajana aloitti Nestori Altonen. Muiksi jäseniksi ensimmäiseen johtokuntaan valittiin Vihtori Ojala, Juho Virtalehto, Arvi Ojala, Antti Lehtimäki, Eemil Rintamaa ja Kaisa Virtalehto. Varajäseniksi valittiin Hanna Mattila, Ville Mäenpää, Matti Uusimaa ja Hilda Puukila. Yhdistys liittyi sosiaalidemokraattiseen puolueeseen useiden työväenyhdistysten tapaan. Ensimmäisen maailmansodan aiheuttama, lähinnä tilatonta väestöä koskeva elintarvikepula oli esillä lukuisissa kokouksissa. Juuri perustettu Kauhajoen kunnan elintarvikelautakunta oli kovan paineen alla. Erityisesti viljan luvatonta kuljetusta kunnan ulkopuolelle piti yhdistys suurena syynä pulaan. Sen estämiseksi perustettiin 14-henkinen yövahtikunta.

Ensimmäinen puheenjohtaja Nestori Altonen (aiemmin Aaltonen, s. 1884 Honkajoki) asui pitkään Yhdysvalloissa, jossa hänen vanhemmillaan oli maatila. Hänellä oli Yhdysvaltain kansalaisuus. Päntäneläiset työväenyhdistyksen jäsenet Hilda Puukila (s. 1880 Honkajoki) ja veljensä Vilhelm (Ville) Puumila (s. 1877 Honkajoki) olivat Altosen serkkuja. Hilda Puukila oli myös Amerikan kävijä v. 1903–10. Hän avioitui siellä v. 1904 vähäkyröläisen Kalle Puukilan kanssa, joka kuoli toisella Amerikan reissullaan kaivosonnettomuudessa v. 1914. Hilda Puukila kuoli Kauhajoella v. 1964.

Jo seuraavassa johtokunnankokouksessa 1.5.1917 päätettiin hankkia yhdistykselle huoneisto. Ehdolla oli entisen kauppiaan Jaakko Knuuttilan talo Halkolassa, jossa Knuuttilan kauppiasura oli päättynyt vararikkoon vuonna 1916. Talokauppa ei toteutunut, niinpä Juho Rinta-Keturin talossa 16.5.1917 pidetyssä kokouksessa perustettiin viisimiehinen rakennustoimikunta, jonka tehtävänä oli hankkia tontti ja rakentaa tontille yhdistyksen tarpeisiin sopiva talo.

Työväentalon sijainti Möykkytien varrella. Kartta MMH 1932.

16.6.1917 pidetystä kokouksesta käy ilmi, että tontti oli jo hankittu Möykkytien varrelta. Tontilla vanhastaan ollut liiteri päätettiin purkaa ja käyttää hirret uudisrakennukseen. Työvastuun asiasta sai Eemil Rintamaa. Perustuskivien (12 kappaletta) ja lattialautojen hommaaminen jäi suutari Ville Puumilan vastuulle. Ikkunoista vastaavaksi valittiin Vihtori Nevala. Talon varsinaisiksi rakennusmiehiksi valittiin käyränkyläläiset Eemil Rintamaa ja Valentin Niemi viiden markan päiväpalkalla. Lautatavara haettiin Isojoen Penttilän sahalta. Rakennusprojektin rahoittamiseksi perustettiin kolmihenkinen komitea, jonka tehtävänä oli hakea 5000 markan laina, joka saatiin Kauhajoen Säästöpankilta. Kaksi vuotta myöhemmin yksityishenkilöiden nimissä nostettu laina muutettiin työväenyhdistyksen nimelle.

10.7.1917 valittiin yhdistykselle uudeksi puheenjohtajaksi Jaakko Ojala edesmenneen Nestori Altosen tilalle. Raittiusaate oli usein esillä kokouksissa, kuten likipitäen kaikessa tuon ajan järjestötoiminnassa. Juopuneena esiintyneille jäsenille annettiin muistutus ja ”pontikkateollisuuden” vastustaminen oli useissa kokouksissa esillä. 5.8.1917 kokoonnuttiin taas Hiskias Mattilan torpassa. Aiheena oli mm. talon lämmitys, jota varten taloon päätettiin hankkia kamiina. Hankinnan hoiti Vihtori Ojala. Tiilet, joita katsottiin tarvittavan 1000 kappaletta, lupasi toimittaa Uljas Kataja 80 markan hinnalla. Välikaton niskahirsien hankinta jäi Iisakki Mäenpään harteille. Samassa Mattilan torpassa pidettiin vielä 12.8.1917 ylimääräinen kokous, jossa käsiteltiin tulossa olevia eduskuntavaaleja 1.-2.10.1917. Eduskunta oli hajotettu 31.7.1917.

Palovakuutuskirja 1917

Talo valmistui syksyllä 1917. Ensimmäinen kokous yhdistyksen omissa tiloissa pidettiin 2.9.1917. Palovakuutus otettiin Kauhajoen paloapuyhdistyksestä. Vuoden loppukuukausina kokoonnuttiin useasti. Suurta huolta kannettiin elintarvikepulan ja elintarvikkeiden korkeiden hintojen lisäksi työttömyydestä. Erityisen hankalassa asemassa olivat lapsiluvultaan suuret perheet. Hädänalaisessa tilassa oleviksi katsottiin pöytäkirjan mukaan 32 perhettä, joihin kuului yhteensä 161 henkeä. Kokouksessa valittiin työväentalolle myös isännöitsijä ja taloudenhoitaja. Jälkimmäisen toimen sai Hanna Mattila, jonka tehtäviin kuului talon lämmitys ja siivous. Isännöitsijäksi ryhtyi Ville Mäenpää.

3.2.1918 uutena puheenjohtajana aloitti Matti Uusimaa. Johtokuntaan valittiin seitsemän jäsentä: Juho Rinta-Keturi, Eemil Rintamaa, Hilda Puukila, Kristian Koskiniemi, Vihtori Ojala, Valentin Niemi, Ville Mäenpää ja varalle Hanna Mattila, Ville Puumila ja Matti Uusimaa. Kokouksessa oli läsnä myös hiljattain perustetun suojeluskunnan edustajia ilmoittamassa, etteivät he puutu yhdistyksen toimintaan, ellei heitä vastaan ryhdytä sopimattomiin toimiin. Ilmeisesti iltamia ei kuitenkaan pidetty kriittisen vuoden 1918 aikana.

Vuoden 1919 ensimmäinen kokous pidettiin tammikuun 12. päivänä, jolloin uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Janne (Kristian) Metsäranta. Hänet valittiin myös huvitoimikunnan puheenjohtajaksi palkkionaan 12 % iltamien nettotuotosta. Lokakuun kokouksessa puheenjohtajuus siirtyi Janne Metsärannan veljelle Valentin Niemelle. Joulukuun kokouksessa 1919 taloon otettiin vakituiseksi asukkaaksi ja vahtimestariksi Vihtori Ojalan tytär Hanna Mattila, jonka mies Tuomas Mattila oli Amerikassa ja jäi sinne. Vahtimestarin etuihin kuului huone, lämpö ja vuotta myöhemmin myös valo sekä oikeus pitää puffettia. Hanna Mattila vaihdettiin jo toukokuussa 1921 Eliina Ojalaan (s. 1874). Polttopuut hankittiin pääosin Kankalosta Matti Käyräkosken mailta ja Möykyn metsästä Hiukkajärven mailta. Talosta päätettiin ottaa virallinen kuva kesällä 1921, kuvaajaksi valittiin J. Niemi. Kyseessä lienee alla oleva valokuva. Kymmenen vuotta myöhemmin talon julkisivu laudoitettiin.

Paikallistoiminta oli poliittisesti varsin maltillista eivätkä kiertävät agitaattorit saaneet kannatusta. Uutiskynnyksen ylitti tapaus, jossa Päntäneen yhdistyksen puheenjohtaja Valentin Niemi oli poistanut erään piirijärjestöä edustavan kiertävän puhujan puhetilaisuutta mainostavia seinäilmoituksia. Puolueen vasemmistosiiven lehti Vapaa Sana arvosteli 24.10.1921 julkaistussa numerossaan Niemeä noskelaiseksi. Noskelaisiksi kutsuttiin maltillisia sosiaalidemokraatteja. Enemmän huomiota sai sosialidemokraattisen puolueen matkapuhujan ja Suomen Sosialidemokraatin toimittajan, helsinkiläisen Viljo Kohosen puhetilaisuus Päntäneellä pääsiäispäivänä 1933. Kuulijoita oli vain viisi, niinpä tilaisuus peruuntui ja Kohonen päätti viettää illan Päntäneen seurojentalolla. Illan tapahtumia kuvataan mm. Vaasa-lehdessä 6.5.1933. Sinisiä tekstejä klikkaamalla avautuvat asianomaiset lehtiartikkelit.

28.9.1924 ylimääräisessä kokouksessa uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Uljas Kataja varapuheenjohtajanaan Eino Alaharju, joka hoiti pitkään yhdistyksen huvitoimikuntaa palkkionaan 10 % nettotuloista. Katajan kausi kesti vain vuoden. Seuraavana vuonna 1925 puheenjohtajaksi palasi Valentin Niemi. Toiminta alkoi tuolloin jo hiipua, niinpä kokouksia ei pidetty lainkaan 14.2.1926-30.11.1930 välisenä aikana. Päntäneen maamies- ja nuorisoseurat käyttivät työväenyhdistyksen tiloja vuosien 1929–30 aikana myytyään vanhan seuratalon Pyrintölän Päntäneen Osuuskaupalle v. 1928 ja uuden seuratalon valmistuttua vasta vuonna 1930 nykyiselle paikalleen. Tammikuussa 1931 puheenjohtajaksi valittiin käyränkyläläinen Vilho Metsäranta varapuheenjohtajanaan vanhin veljensä, pitkäaikainen yhdistysaktiivi Valentin Niemi, joka kuoli tammikuussa 1932 vain 51 vuoden iässä. Häntä seurasi varapuheenjohtajana Eino Törmä, joka on alussa mainitun Hiskias ja Albertiina Mattilan tyttären poika. Eino Alaharju muutti v. 1931 Huopalahteen Munkkiniemen palokunnan palvelukseen, hänen sijalleen huvien toimeenpanijoiksi tulivat Eino Törmä ja Kristian Koskiniemen poika Toivo Koskiniemi.

Työväentalon tontin hankintaan ei työväen arkiston aineisto tuo selvyyttä. 27.11.1918 pidetyssä kokouksessa todetaan Wilhelm Mäenpään käyttäneen yhdistyksen talon tonttimaan ”syötön” ja maksaneen siitä korvaukseksi seitsemän markkaa, josta summasta hän maksoi yhdistykselle viisi markkaa ja loput kaksi markkaa kuitattiin hänelle tulevasta yhdistyksen talon tonttimaan verosta vuosilta 1918 ja 1919 á yksi markka. Kyseessä lienee ns. palstatila, josta verot maksoi kantatilan omistaja Vilhelm Mäenpää. Pöytäkirjojen mukaan tontti päätettiin aidata keväällä 1920, värkit hankittiin Keturin sahalta ja työn teki Vilhelm Mäenpää. Kokouksessa 15.4.1922 päätettiin erottaa talon tonttimaa seuraavana kesänä, jos siihen on tilaisuus. Lainhuudatuksen hakemisesta yhdistyksen omistamalle tontille sovittiin vasta 17.2.1935 pidetyssä kokouksessa, mutta lainhuudosta ei löydy mainintaa Kauhajoen käräjäoikeuden pöytäkirjoista. Yhdistyksen pesänselvityksessä 8.7.1938 (kuva alla) kerrotaan tonttimaan siirtyneen Vilhelm Mäenpään omistukseen samalla päivämäärällä 500 markan hinnalla. Näin ollen tonttimaa lienee palannut aiemmalle omistajalle.

Viimeiset huvitilaisuudet talossa pidettiin vuonna 1934. Yhdistyksen taloon tehtiin lakisääteinen huvihuoneistoja koskeva vuosikatselmus lokakuussa 1934. Tarkastus tuotti 10-kohtaisen luettelon korjausta vaativista kohteista. Vuotta myöhemmin 1935 tehdyn kontrollikäynnin yhteydessä todettiin, ettei ainuttakaan vaadituista korjauksista ollut tehty. Kukaan yhdistyksen edustajista ei tullut paikalle ennakkoilmoituksesta huolimatta. Talon tuolloinen vahtimestari Iisakki Lammila kertoi tarkastajille, ettei ollut tavannut pitkään aikaan ketään yhdistyksen toimihenkilöistä. Talo asetettiin huvikieltoon. Päntäneen työväenyhdistyksen järjestötoiminta oli käytännössä loppunut jo vuonna 1933.

20.3.1938 yhdistyksen talosta jätettiin kaksi paikallista ostotarjousta: 

1. Entiset jäsenet, puheenjohtaja Vilho Metsäranta ja johtokunnan jäsenet Kristian Koskiniemi ja Eino Törmä tarjoutuivat ostamaan yhdistyksen talon, irtaimiston ja tontin 3000 markan hinnalla. Tarjoajien mukaan talon käyttötarkoitus tulisi olemaan paikkakunnan vähäväkisen väestön taloudellisen ja valistuksellisen aseman kohottaminen.

2. Kristian Metsärannan tarjous oli 7000 markkaa. Talo tulisi toimimaan kirkosta eronneiden kokoushuoneena.

Tarjoukset eivät johtaneet kaupantekoon. Lehtitietojen mukaan sosiaalidemokraattinen puolue lahjoitti talon Teuvan Perälään, jossa yhdistystoiminta oli aiemmin ollut kommunistien hallussa. Teuvan Perälän työväentalon toiminta oli ollut kihlakunnan oikeuden päätöksellä lakkautettuna vuodesta 1930 lähtien ja edellinen talo oli jouduttu myymään pakkohuutokaupalla 17.4.1934. Päntäneeltä siirretty ja myöhemmin laajennettu talo tuhoutui tulipalossa v. 1974.

Noin 21 vuotta oli kulunut Päntäneen Työväenyhdistyksen perustamisesta, kun Sosialidemokraattien piirisihteeri ja kansanedustaja Isak Penttala hyväksyi yllä olevan Päntäneen Työväenyhdistystä koskevan pesänselvityksen. Siinä Perälään siirretyn työväentalon arvoksi kirjattiin 5000 markkaa. 

Lähteet:

Työväen Arkisto, Helsinki: Sarjan tunnus H, rajavuodet 1917–1985

Liisa Ruismäki: Kauhajoen Historia (1987)

Kansallisarkisto, Vaasa

digi.kansalliskirjasto.fi

Fb-ryhmä: Päntälääset