Hae tästä blogista

16.1.2019

Uuron taloja ja torppia


Uuron taloja ja torppia

Olli Tuuri



Osasuurennos Efraim Otto Runebergin kartasta vuodelta 1752 (VMA). Karttakuvan keskellä näkyvä Uuron 
kartanopiha sijaitsee samalla paikalla, missä myöhemmin oli Niemi-Uuron päärakennus.
Kaikki kuvat aukeavat isompana klikkaamalla.

Kauhajoen suureen seurakuntaan, jonka suurin pituus pohjoisesta etelään on 50 km ja suurin leveys idästä länteen on 40 km, on kuulunut kaikki ne talon numerot, jotka siinä nytkin ovat vanhoista ajoista saakka, paitsi Vakkuri, Muurahainen, Hietakangas, Kangasniemi, Uuro, Tarkka ja Talvitie. Ne kuuluivat sen jälkeen, kun Isojoelle v. 1710 tuli kirkko, Isojoen seurakuntaan, kunnes ne 1830- ja 1840-luvulla lopullisesti siirtyivät Kauhajoen seurakuntaan peläten suuria rasituksia Isojoen nykyisen kirkon rakennuksen vuoksi. Näin kirjoitti Päntäneen kansakoulun pitkäaikainen opettaja ja kunnallismies Johannes Leppänen 13.08.1927 Vaasa-lehden artikkelissa, joka käsitteli Kauhajoen seurakunnan kappeliksi tulon 300-vuotisjuhlaa. Hän kutsui Isojokea ja Kauhajokea seurakunniksi, vaikka ne tuolloin olivat Lapväärtin ja Ilmajoen kappeleita. Uuron kirkonkirjat löytyvät Kauhajoen sivustolta vasta 1840-luvulta lähtien.

Kaavio 1. Tilanne Uurossa vuonna 1835: 2 isäntää (isäntälinja keskellä) ja 4 torppaa. Isäntäparin (Juho ja Iisakki) veljet Tuomas ja Jaakko Hermanni saivat torppansa vasta v. 1849. Alarivin neljä Iisakinpoikaa ovat siis veljeksiä. Linjaviivat seuraavat sukulaisuutta: kaaviossa on 5 sukupolvea.

Tämä tarkastelu keskittyy Uuron talollisiin. Heitä löytyy Liisa Ruismäen Kauhajoen Historia- kirjasta v:sta 1696 alkaen (s. 840) Yrjänä Martinpoikaan asti, joka lunasti kotitalonsa Uuron 11.2.1769 isänsä Martti Pentinpojan (kaavion ylin) kuoltua. Uuro oli tuolloin ¼ manttaalin talo. Vuonna 1774 manttaaliluku oli 3/8 ja vuotta myöhemmin se vakiintui puoleen manttaaliin (½). Yrjänä oli avioitunut v. 1749 Heikki Klemetinpoika Käyrän tyttären Valpurin kanssa.

Heiltä isännyys siirtyi tytär Priitalle ja Isojoelta tulleelle vävylle Juho Heikinpojalle, jotka olivat avioituneet jo 26.12.1775 Priitan ollessa 16-vuotias ja lunastivat talon Priitan sisaruksilta vuosina 1778 ja 1785. Yrjänän pojat Juho (Hakala 1778), Antti (Korpi 1785) ja Abraham (1795) saivat kukin torpan.

Uurossa oli 1800-luvun alkupuolella yllä olevassa kaaviossa mainittujen torppien lisäksi vielä viides torppa Kivioja. Uuron isäntä Iisakki Juhonpoika (s. 1776) teki sopimuksen uudesta torpasta 20.11.1813 Matti Tuomaanpoika Uuron kanssa, joka haki sopimukseen kiinnityksen syyskäräjillä 1821. Matti Tuomaanpojalla ei tiettävästi ollut läheistä sukulaisuussuhdetta Uuron talollisiin.

Matti Tuomaanpoika Uuro e. Talvitie, Uuron torppari, s. 14.8.1778 Isojoki, k. 8.11.1830. Molemmat vaimot ovat sotilaan tyttäriä.

1. puoliso: vih. 28.12.1804 Maria Tuomaantytär Rönnqvist, s. 11.3.1767 Kurikka, k. 7.8.1819.
Avioliitto oli Marialle kolmas. Hänellä oli poika myös edellisestä avioliitosta: Puskan torppari Taneli Mäenpää (s. 1798)

2. puoliso: vih. 15.7.1821 Hedvig Tuomaantytär Kling, s. 1.10.1791, k. 3.4.1835.
Hedvigillä oli lisäksi lapsi (Hermanni, s. 1815) Keturin talollisen Hermanni Mikonpoika Keturin kanssa. Isyyden vahvisti käräjäoikeus 25.9.1816.

Lapset: 
1-1)  Matti Matinpoika Uuro, s. 17.7.1810
2-2)  Iisakki Matinpoika Uuro, s. 23.8.1821, k. 28.9.1833
3-2)  Anna Kaisa Matintytär Uuro, s. 6.12.1823, k. 1.1.1909 Kurikka
4-2)  Juho Matinpoika Uuro, s. 4.9.1827
5-2)  Albertiina Matintytär Uuro, s. 5.10.1830


Yrjänä Martinpoika Uuro, s. 1.5.1728, k. 19.11.1805.
Puoliso: Vih. 3.12.1749 Valpuri Heikintytär Käyrä, s. 16.2.1727, k. 28.11.1807.
Lapset:
Liisa, s. 11.1750, k. 30.1.1821, vih. 1769 Jaakko Antinpoika Keturi, s. 9.3.1749, k. 13.8.1815
Maria, s. 24.12.1753. vih. 1778 Yrjänä Erkinpoika Möykky, s. 8.3.1756 Isojoki, k. 8.5.1832
Juho, s. 10.6.1757, I puoliso: Anna Eerikintytär Lill-Åhstorp, s. 19.12.1758 Isojoki, k. 26.4.1794, II puoliso 2.2.1777 Teuva Helena Jaakontytär Pulli, s. 30.8.1755 Teuva, k. 30.11.1783, III puoliso 14.2.1796 Isojoki Helena Heikintytär Erämaa, s. 11.6.1762.
Priitta, s. 5.9.1759, vih. 26.12.1775 Juho Heikinpoika Uuro e. Vähä-Filppula, s. 15.8.1753 Isojoki, k. 9.12.1815
Antti (Korpi-Uuro), s. 17.11.1760, vih. 21.10.1781 Isojoki Priitta Antintytär Koppelokorpi, s. 22.2.1758 Isojoki, k. 5.2.1838 Isojoki
Helena, s. 5.4.1765.
Abraham, s. 16.11.1766, vih. 13.12.1791 Isojoki Anna Matintytär Saari, s. 12.11.1766 Isojoki 

Juhon ja Priitan vanhin poika Iisakki Uuro (s. 1776) jatkoi isännyyttä vuosisadan vaihteesta 1830-luvun puoliväliin, jolloin manttaaliluvultaan puoleen noussut Uuro jaettiin kahtia. Vuonna 1835 isännyyttä jatkoi Iisakin ja Kaisan kaksi vanhinta poikaa Juho ja Iisakki, kummallakin ¼ manttaalia. Tästä ajankohdasta (v. 1835) alkavat alla olevat isäntäkaaviot ja ne päättyvät vuoteen 1914. Alla olevissa jälkipolviluetteloissa isäntäkaaviosta löytyvät nimet ovat punaisella.


Iisakki Juhonpoika Uuro, s. 18.4.1776, k. 22.7.1845. Uuron isäntä
Puoliso: vih. 1800 Isojoki Kaisa Yrjänäntytär Viitala, s. 12.10.1776 Isojoki, k. 7.8.1846.

Lapset:
Maria, s. 15.5.1801, k. 14.12.1880. Puoliso: vih. 1821 Iisakki Mikonpoika Puska, Päntäneen Puskan torppari, s. 19.11.1798, k. 1857.
Juho, s. 21.6.1802, k. 2.4.1884. Uuron puolikkaan isäntä 1835-55. I puoliso: vih. 1825 Anna Kaisa Henrikintytär Noukki, s. 24.12.1803 Isojoki, k. 20.5.1851. II puoliso: vih. 1854 Maria Samuelintytär Aikala, e. Ojala s. 15.4.1814. Lapset alempana.
Iisakki, s. 8.2.1811, k. 30.4.1867. Uuron puolikkaan isäntä 1835-62. Puoliso: vih. 1834 Hedvig Antintytär Pukkila, s. 9.10.1814, k. 22.12.1863. Lapset alempana.
Tuomas, s. 2.9.1813, k. 27.10.1890. Hukanluoman torppari, Uuron talollinen. Puoliso: vih. 1845 Albertiina Jaakontytär Bengts, s. 23.8.1823 Siipyy, k. 22.1.1911. Lapset alempana.
*Jaakko Hermanni, s. 27.9.1817, k. 6.2.1908. Uuron Hakalan torppari alkaen 31.5.1849. Pso: ?, rippikirjan mukaan eronnut 1851. Kutsumanimi Uuron Jaakoppi.
Emanuel (Hosioja), s. 2.4.1821. Puoliso: vih. 1848 Isojoki Anna Leena Jaakontytär Hosioja, s. 19.9.1828 Lapväärtti, k. 26.12.1909.

*Jaakko Hermanni sai Uuron Hakalan torpan hallintansa Kurikkaan muuttaneen pikkuserkkunsa Albertiina Tuomaantyttären ja hänen miehensä Matti Gabrielinpojan jälkeen vuonna 1849. Albertiina oli Yrjänä Martinpoika Uuron pojanpojantytär. Kts. kaavio 1 ylempänä.


Uuron jako 1835 Juho ja Iisakki Iisakinpojille
Kaavio 2. Isäntäluettelo vuodesta 1835 Uuron halkomiseen saakka v. 1914. Alempana kaavio kahdessa osassa.
Nimen alla on syntymävuosi. Manttaaliluku ja kaupantekovuosi on merkitty punaisella, mikäli tiedossa.


Juho Iisakinpoika Uuro 1802–1884


Kaavio 3. Isäntäluettelo Juho Iisakinpojan (s. 1802) jälkeen Uuron halkomiseen saakka v. 1914.

Ison kaavion vasenta puolta seuraten Juho Iisakinpojan jälkeen Uuron puolikkaan isännyyttä jatkoi hänen poikansa Gabriel (Kaappo) Emmanuel kauppakirjalla 10.11.1854. Gabriel avioitui vuonna 1855 Maria Vilhelmiina Hermannintytär Kaarlelan kanssa. Heidän poikansa Juho Hermanni (s. 1859) kuoli Utahin osavaltiossa Scofieldin kaupungissa 1.5.1900 tapahtuneessa hiilikaivoksen räjähdyksessä. Tästä onnettomuudesta lisää alempana Taavetti Esaianpoika Uuron yhteydessä.

Köllin torpasta talolliseksi

Gabriel sai kolmannen lainhuudon 21.3.1859 vain 1/8 manttaalin talo-osuuteen, sillä Uuron Köllin torppari Iisakki Juhonpoika (s. 1821) vaimonsa Susanna Erkintyttären kanssa olivat ostaneet 8.2.1859 tehdyllä kaupalla puolet eli 1/8 manttaalia Gabrielin tilaosuudesta, mukaan luettuna entinen torppansa rakennuksineen ja maineen. Kauppahinta oli 200 hopearuplaa. Iisakki Juhonpoika oli ollut Köllin torpparina vanhempiensa jälkeen (edellä kaavio 1, laitimmainen sarake oikealla) ennen tilakauppaa.

Susanna Erkintytär oli Käyrän Myllymäen torpparin tytär, jonka isänisä talollinen Erkki Antinpoika Käyrä jakoi Käyrän kahteen osaan v. 1807. Iisakki Juhonpojan esipolvia puolestaan löytyy Uuron talosta (kts. kaavio 1 ylempänä). Hänen vanhempansa Maria Matintytär Uuro (s. 1785) ja Juho Tuomaanpoika (Syväjärvi, s. 1793) olivat Köllin edelliset torpparit.

Susanna jäi leskeksi Iisakin kuoltua jo v. 1864 vain 44 vuoden iässä hengenahdistukseen. Susanna ei viiden lapsensa kanssa pystynyt taloa pitämään vaan joutui myymään tilasta aluksi puolet. Sen osuuden uudeksi omistajaksi tuli 26.8.1868 Tarkan torppari Matti Juhonpoika Järvikorpi (myöh. Uuro) ja hänen vaimonsa Vilhelmiina Juhontytär.

Järvikorvet myivät omistamansa Uuron tilan 18.11.1885 kasvattipojalleen Heikki Salomoninpoika Uurolle, jonka ensimmäinen vaimo Amalia Vilhelmiina Matintytär (s. 1864) oli Hukanluoman torpparin Matti Jaakonpojan ja Anna Kaisa Tuomaantyttären tytär. Anna Kaisa puolestaan oli Tuomas Iisakinpoika Uuron (s. 1813) vanhin tytär (katso alla 11:2, 11:12, 11:13). Amalian kuoltua v. 1909, Heikki Salomoninpoika avioitui v. 1911 Neva-Uuron lesken Sandra Maria Jaakontyttären kanssa, jonka mies Juho Jaakko Markuksenpoika Mäkynen eli Neva-Uuro (s. 1881) oli lähtenyt Amerikkaan v. 1910 ja kuollut siellä samana vuonna (katso jäljempänä 11:3).

Tarkan torpan viljelyä jatkoi Järvikorpien jälkeen v. 1868 Hiskias Iisakinpoika Korpi, jonka isä Iisakki Antinpoika oli lunastanut Uurosta Korpi-nimisen torppansa 1860-luvulla. Hiskiaan veli Matti Iisakinpoika isännöi syntynyttä Korpi-Uuron tilaa. 

Järvikorven kauppakaan ei lopulta pelastanut leskeksi jäänyttä Susanna Erkintytärtä, jolta kruununvouti vaati saataviaan. Loppukin hänen tilaosuudestaan myytiin 14.9.1870 pidetyllä pakkohuutokaupalla. Korkeimman tarjouksen, 120 markkaa, esitti kruunun puolesta Kauhajoen nimismies majuri Mathias Fabian af Enehjelm. Kruunu otti kauppahinnasta 97:12, joten Uuron leskiemäntä Susanna sai pitää summasta 22 markkaa 88 penniä. Tämän neljänneksen tilaosuuden (isäntäkaavion vasen laita) eli 1/16 manttaalin isännäksi tuli noin v. 1871 Prosin torpparin poika Kaarlo Antti Emmanuelinpoika Manula (s. 1846) ja vaimonsa Vilhelmiina Karijoelta. Antti ja Vilhelmiina palasivat Karijoelle viisi vuotta myöhemmin myytyään tilansa karijokelaiselle Malakias Samuelinpojalle ja tämän vaimolle Vilhelmiinalle v. 1877. Tila siirtyi heidän poikansa Kaarle Konstantin Malakiaanpoika (Kalle) Uuron nimiin 13.10.1892 (katso jäljempänä 11:1).

Köllin haaran jälkipolvien edustaja Frans Emil Uuro (s. 5.5.1888 Karijoki) oli varsin merkittävässä asemassa suomalaisten merimiesten asioiden hoitajana. Hän aloitti merimiehenä v. 1906 ja toimi myöhemmin Suomen merimieslähetyksen palveluksessa Belgiassa, Englannissa ja lopulta Helsingissä, jossa hän kuoli v. 1960. Hänellä oli myös 30-luvulla Vaasassa Otava-niminen ravintola osoitteessa Vaasanpuistikko 13. Frans Emilin äiti oli Köllin torpparin Juho Tuomaanpojan tyttärentytär Emma Katariina Uuro (s. 1859 Karijoki)

Gabriel Uuron talo-osuus ja nälkävuosien piina


Myös Gabriel Juhonpoika Uurolle jäänyt talo-osuus joutui pakkohuutokaupan kohteeksi ja sen myöhemmät vaiheet ovat vaikeaselkoisia. Hän teki puolisonsa kanssa 2.2.1868 ehdollisen kaupan 1/8 manttaalin tilastaan myymällä sen syytinkimies Matti Joonaksenpoika Huikulle (s. 1803) 944 markan kauppahinnalla sillä ehdolla, että saavat jäädä myymälleen tilalle asumaan ja viljelemään sitä kolmeksi vuodeksi ja voivat halutessaan ostaa sen takaisin sinä aikana samalla kauppahinnalla. 64-vuotias Matti Huikku kuoli jo 22.3.1868, siis paljon ennen määräajan päättymistä ja Huikun perillisten suostumuksella tila myytiin vapaaehtoisella huutokaupalla eniten tarjoavalle. Maakauppias Jaakko Aronen ja 75-vuotias leski Leena Huikku (s. 1795) huusivat sen yhdessä 200 markalla 19.2.1869. Kolmisen viikkoa myöhemmin, 10.3.1869, maakauppias Aronen lunasti Leena Huikun osuuden ja myi tilan saantomiehelleen (fångesman) Karl Hasselblattille samana päivänä. Hasselblatt sai 1. lainhuudon 16.3.1869. Tämän 1/8 (=4/32) manttaalin tilaosuuden kauppakirjanpitäjä Karl Hasselblatt näyttää myyneen 4.6.1870 kristiinalaisen laivurinlesken Sofia Palmin konkurssipesälle 765:80 markan kauppahinnalla. Kauppaan sisältyi edelleen ehto, että myyjällä on oikeus lunastaa kiinteistö myymällään hinnalla 2.2.1871 mennessä. Lunastus ei toteutunut, niinpä tila päätyi lopulta Hiskias Iisakinpoika Uurolle (1/32 mtl) ja Juho Matinpoika Möykylle (3/32 mtl) Isojoelta. Gabriel Uuro viljeli ja asui tilaa sopimuksen mukaan vuoteen 1871 asti. Vararikkojen ja tilakauppojen suuri lukumäärä 1860-luvulla liittynee katovuosiin 1866–1868, jolloin oli viimeisin laaja nälänhätä Suomessa.

68-vuotias Uuron syytinkiläinen Juho Iisakinpoika, Gabriel Uuron isä, huolestui syytingistään ja haki oikeudessa kiinnitystä syytinkisopimukseensa syyskäräjillä 1870, jolloin Gabrielille luovutetun talo-osuuden omistus oli kolmessa osassa: puolet Gabrielilla, neljännes Matti Juhonpoika Uurolla (ent. Järvikorpi) ja yhtä neljännesta hallitsi Kauhajoen nimismies majuri Matias Fabian af Enehjelm. Kolme vuotta myöhemmin Gabrielilla ei ollut Uurossa enää mitään. Hän vetäytyi Uurosta Järvitarkan torppariksi vuonna 1873 jouduttuaan luopumaan jäljellä olevasta tilaosuudestaan 1/32 manttaalia Uurosta Järvitarkan edelliselle torpparille Hiskias Iisakinpojalle ja hänen vaimolleen Justiinalle 21.5.1873 tehdyllä kaupalla. Jo seuraavana syksynä 1874 sama Uuron tilaosuus siirtyi torppari Taavetti Esaianpoika Suutarin (myöh. Uuro) ja vaimonsa Albertiina Tuomaantyttären omistukseen. Albertiinan isä oli Uuron talollinen Tuomas Iisakinpoika (s. 1813). Taavetin rahanväärennyksestään saama kolmen vuoden kuritushuonetuomio johti tilasta luopumiseen. Albertiina Tuomaantyttären veli Iisakki Tuomaanpoika ja Albertiina Justiinantytär Keski-Uuro ottivat tilan omistukseensa v. 1881. Tämä tilaosuus päätyi Matti Matinpoika Aaltoselle v. 1894.

Juho Kustaa Matinpoika Möykyn sukuselvitys (VMA)
Entinen torppari Juho Kustaa Matinpoika Möykky eli Kytöharju (s. 1830) Isojoelta, osti 3/32 mtl osuuden Uuroa laivurileski Sofia Palmin konkurssipesän toimitusmiehen lukkari J. M. Lundbergin kanssa tekemällään kaupalla 22.4.1871 kauppahinnalla 675 markkaa. Hän haki ensimmäistä lainhuutoa vasta vuonna 1876. Edeltävän omistusketjun sekavuuden takia Juho Matinpoika ei pystynyt todistamaan edeltäjänsä omistusoikeutta tilaan. Niinpä hänen piti julkaista kuulutus suomen- ja ruotsinkielisen virallisen lehden kolmessa eri numerossa. Ellei joku yön ja vuoden kuluessa katsonut itsellään olevan parempaa oikeutta kiinteistöön kuin hakijalla, lainhuuto hyväksyttiin. Juho Möykyn ilmoitus julkaistiin lehdissä Finlands allmänna tidning ja Suomalainen Wirallinen lehti keväällä 1878. Koska huomautuksia ei tullut toinen lainhuuto hyväksyttiin talvikäräjillä 1879 ja kiinnekirja myönnettiin kolmannen lainhuudon myötä 13.9.1879. Kyseessä oli siis Gabriel Uuron 1/8 manttaalin osuus, josta Hiskias Iisakinpoika oli ostanut 1/32 mtl vuonna 1873.

  • Taavetti Esaianpoika (s. 1841) eli "Susi-Taavetti" oli ennen Uuroon tuloaan renkinä Isojoella ja Karijoella ja vuodesta 1865 Karijoen Ritaojan torpparina puolisonaan Loviisa Aleksanterintytär (s. 1837). Taavetilla ja Loviisalla oli tuomio varkaudesta ja viinanpoltosta syksyllä 1867. Asiaa käsiteltiin keväällä 1868 vielä Vaasan hovioikeudessa. Tuomioihin liittyvät ruumiinrangaistukset muunnettiin vankeudeksi. Loviisa kuoli ilmeisesti rangaistusta kärsiessään v. 1868, lapsetkin olivat kuolleet jo vauvaiässä. Taavetin avioiduttua uudelleen 29.12.1873 Albertiina Tuomaantytär Uuron kanssa he ostivat Hiskias Iisakinpojan talo-osuuden v. 1874. Albertiinalla oli ennestään v. 1869 syntynyt Jaakko Nestori Albertiinanpoika ja yhteisistä lapsista aikuisikään pääsi v. 1885 syntynyt tytär Eufrosyne
  • Vuonna 1887 tuli kolmen vuoden kuritushuonetuomio rahanväärennyksestä. Tapauksesta kertoo värikkäästi Kansan Tahto 5.5.1887: "Rahanteosta tuomittiin lakimääräisissä talvikäräjissään viime kuun 22 p:nä torppari Taavetti Uurro eli niin sanotun Susi-Taavetti Kauhajoen Päntälän kylästä väärän rahan teosta kolmeksi vuodeksi kuritushuoneeseen. Markan ja kahden markan kappaleita oli mies tinasta valmistellut niin suurella taidolla, että vaikea oli tosiaan oikeista erottaa. Taitoonsa kai luottaen ei hän ollut juuri välitellyt suuresta varovaisuudestakaan toimessaan. Todistajain lausunnoista tuli näet ilmi, että ukko talvella Kristiinan kynttelimarkkinain lähestyessä pyysi muutaman kaupunkitielle lähtevän tuoda itselleen moniaita nauloja tinaa lisäten, että pitää kai sitä tässä ruveta ”markkinarahaa” tekemään, koskei sitä muualtakaan saa. Kun sitten markkinoilta palattiin ja muut miehet valittelivat, että jo hupeni rahat pahasti markkinoilla, lausui Taavetti ilonsa siitä, että kun niin hyvin kävi ”hänenkin rahansa” kaupaksi."
  • Tuomion kärsittyään lähti Taavetti Amerikkaan helmikuussa 1891, Albertiina ja Eufrosyne seurasivat sinne pari kuukautta myöhemmin. Perhe asettui Utahin osavaltiossa sijaitsevaan Carbonin piirikuntaan, jonne Albertiinan poika Jaakko Nestori oli mennyt jo v. 1890 kaivostöihin. Hiilikaivos sijaitsi sinne perustetussa Scofieldin kaupungissa. 1.5.1900 kaivoksella sattuneessa räjähdysonnettomuudessa kuoli 200 kaivosmiestä, heistä 61 oli suomalaistaustaisia. Kuolleiden joukossa oli mm. Gabriel Uuron poika, Tarkan talollinen, Juho Hermanni Uusi-Tarkka (John Karlson, s. 1859) ja Käyrän torpparin poika Kristian Lakso. Vuonna 1899 kaivostöihin Utahiin tuli myös Kristianin veli Valentin Lakso (Amerikassa Walentin eli Wally, s. 1878, k. 1919 North Hampton, Massachusetts), joka avioitui Albertiinan ja Taavetin yhteisen tyttären Eufrosynen kanssa. Onnettomuuden jälkeen v. 1902 Laksot muuttivat Wyomingiin (Frontier) ja sieltä Jaakko Nestori Albertiinanpojan kanssa (Amerikassa Jacob Nestor Davidson) monen muun perheen tavoin British Columbiaan Kanadaan, jonne suomalaiset siirtolaiset, "Kalevan Kansa", olivat rakentamassa Sointula-nimistä lyhytaikaiseksi kokeiluksi jäänyttä ”ihanneyhteiskuntaa” Malcolm Islandille. Saari sijaitsee Tyynenmeren rannikolla noin 300 kilometrin päässä Vancouverista luoteeseen. Vaikka Kalevan Kansan kausi päättyi vararikkoon 1905, moni jäi saarelle. Jaakko Nestori oli perheellinen (9 lasta) ja kuoli siellä v. 1937, mutta Eufrosyne ja Valentin Lakso muuttivat itään Vermontiin lähelle Kanadan rajaa. Eufrosyne kuoli Vermontissa v. 1959. Rippikirjojen mukaan Taavetti ja Albertiina olivat Suomessa 1897–1912 välisenä aikana: aluksi torppareina Aikalassa (Kuutti) ja v. 1904 talollisina ostamassaan Niemi-Uurossa. Sen he myivät nopeasti Niittunevalle ja asuivat Kujanpään torpassa torpparina ennen Matti Aaltosta vuoteen 1908 ja sen jälkeen itsellisenä, kunnes lähtivät vielä v. 1912 Yhdysvaltoihin, jonne Eufrosyne palasi jo v. 1909. Taavetti ja Albertiina tulivat melko pian takaisin Uuroon, jossa Taavetti kuoli v. 1919 ja Albertiina v. 1928. Tuomo Tuurin juttu Scofieldin kaivosonnettomuudesta tämän linkin takana. (katso jäljempänä 11:8)
  • Taavetin vanhempi veli Jaakko Esaianpoika (s. 1834) ja hänen vaimonsa Maija Liisa Hiskiaantytär (s. 1839) olivat Uuron talollisina vuosina 1867-70 ja 1887-1908. Maija Liisan vanhemmat olivat Tarkan talollisia. Veljeksistä toisinaan käytetty nimi Suutari johtuu heidän isänsä saman nimisestä torpasta Isojoen Heikkilän talossa.
Kuten isäntäkaaviosta ilmenee Juho Matinpoika Möykyn kuollessa v. 1886 hänen tilaosuudestaan oli myyty v. 1871 kolmannes Elias Eliaksenpoika Halkolalle eli Käkisaarelle, jonka pojasta Matti Eliaksenpoika Korpelasta tuli Niemi-Uuron isäntä v. 1908. Tämä kolmannes päätyi Matti Matinpoika Aaltosen (pso Kaisa) omistukseen v. 1882 ja edelleen Juho Samelinpoika Rinta-Uurolle (pso Vilhelmiina Juhontytär) 19.6.1907. Toinen kolmannes myytiin Samuel Emanuelinpoika Asukkaalle (pso Albertiina) v. 1879.   Kolmannesta kolmanneksesta edellä mainitut Rinta-Uurot olivat ostaneet puolet v. 1886 lunastamalla Möykyn tiluksilla sijainneen Palonevan torppansa ja vuotta myöhemmin Jaakko Esaianpoika ja Maija Liisa Uuro ostivat jäljelle jääneen 1/64 manttaalin tilaosuuden Möykyn perikunnalta (katso alla 11:3, 11:4 ja 11:5). Viimeksi mainitun kaupan lainhuudon yhteydessä on pöytäkirjan liitteenä yllä oleva Juho Kustaa Matinpoika Möykyn sukuselvitys.

Juho Iisakinpoika Uuro, s. 21.6.1802, k. 2.4.1884.
1. puoliso: vih. 1825 Anna Kaisa Henrikintytär Noukki, s. 24.12.1803 Isojoki, k. 20.5.1851.
2. puoliso: vih. 1854 Maria Samuelintytär Aikala, ent. Ojala s. 15.4.1814.

Lapset:
Serafia, s. 13.10.1831.
Gabriel Emanuel, s. 17.8.1833. Puoliso: vih. 1855 Maria Vilhelmiina Hermannintytär Kaarlela, s. 6.8.1836, k. 12.1.1882.
Juho, s. 15.6.1835, k. 20.11.1876 Isojoki. 1. puoliso: Vilhelmiina Ulriika Nikontytär Ojala, s. 26.2.1840 Isojoki, k. 17.12.1866 Isojoki. 2. puoliso: vih. 1871 Kreetta Liisa Antintytär, s. 13.1.1844 Honkajoki
Anna Kaisa, s. 8.6.1837. Puoliso: Juho Marianpoika Walkamaa, s. 14.5.1835 Honkajoki



Iisakki Iisakinpoika Uuro 1811-1867

Kaavio 4. Isäntäluettelo Iisakki Iisakinpojan (s. 1811) jälkeen Uuron halkomiseen saakka.

Ison kaavion oikealla puolella Iisakki Iisakinpoika (1811-) ja Hedvig Uuro saivat haltuunsa Uuron toisen puolikkaan eli ¼ manttaalia v. 1835. He myivät siitä puolet eli 1/8 manttaalia 15.11.1862 tehdyllä kauppakirjalla tyttärelleen Stiina Liisalle ja karvialaissyntyiselle vävylle Matti Kaarlenpoika Ala-Kauhaluomalle 200 ruplan kauppahinnalla vastaten 800 hopeamarkkaa. 

Matti Kaarlenpojan tilaosuuteen liittyi torppa, jonka kontrahti tehtiin 23.7.1866. Torpan haltijaksi tulivat jo aiemmin mainittu Jaakko Esaianpoika ja hänen vaimonsa Maija Liisa Hiskiaantytär 50 vuoden kontrahdilla. Kauppahinta 400 markkaa katsottiin sopimuksessa kuitatuksi sillä, että sopimuksen tekijä Matti Kaarlenpoika totesi olevansa velkaa Jaakko Esaianpojalle juuri sen verran. Jaakko Esaianpoika ehti hakea torppansa kontrahtiin myös kiinnityksen Kauhajoen syyskäräjillä 24.10.1866 ennenkuin tilanne muuttui Matti Kaarlenpojan ja Stiina Liisan talo-osuuden joutuessa pakkohuutokaupan kohteeksi vielä samana vuonna. Uudeksi omistajaksi tuli eniten tarjonneet talolliset Jaakko Jaakonpoika ja Katariina Kaarlentytär Rauska kauppakirjalla 18.11.1866. Heiltä Uuron silloinen torppari Tuomas Iisakinpoika Hukanluoma ja Uuron torpan renki, juuri torppariksi kohonnut yllä mainittu Jaakko Esaianpoika Uuro puolisoineen ostivat tilan tasan 1.5.1867 kokonaiskauppahinnan ollessa 1200 markkaa. Lisäksi heidän tuli maksaa tilaan liittyvä kruununverorästi. He saivat 3. lainhuudon tilaosuuksiinsa talvikäräjillä 10.3.1870. Jaakko Esaianpoika ei kuitenkaan osuudestaan suoritunut, niinpä se palautui syksyllä 1870 myyjille (Rauska), jotka myivät sen heti Tuomas Iisakinpoika Uurolle ja hänen puolisolleen. Heidän omistuksensa nousi siten 1/8 manttaaliin.

Käräjäpöytäkirjan liite 1871 (KA, Vaasa)
Matti Kaarlenpoika yritti oikeusteitse haltuunsa torppaa (Asukas), jota ei mainittu lainkaan kauppakirjassa 12.11.1866, tai edellä mainittua torpan kauppahintaa 400 markkaa korkoineen vielä välikäräjillä 8.6.1870 (§9) ja syyskäräjillä 1.11.1870 (§74). Asia lykättiin edelleen talvikäräjille 1871, jossa esillä oli Jaakko Esaianpojan todistus siitä, että hän ei ole enää kyseisen tilan omistaja. Ohessa kuva Pentilän torpparin Matti Ojalan kirjoittamasta käräjäpöytäkirjan liitteestä, jossa todistaja on talollinen Abel Pentilä. Asia oli vielä esillä syyskäräjillä 1871, jolloin käräjäoikeus katsoi Matti Kaarlenpojan haasteen aiheettomaksi.

Iisakki Iisakinpoika Uuro, s. 8.2.1811, k. 30.4.1867.
Puoliso: vih. 2.11.1834 Hedvig Antintytär Pukkila, s. 9.10.1814, k. 22.12.1863.
Lapset:
Maria Sofia, s. 27.9.1839. Puoliso: Matti Jaakonpoika, s. 20.2.1834 Isojoki.
Stiina Liisa, s. 28.1.1846. Puoliso: vih. 1862 Matti Kaarlenpoika Ala-Kauhaluoma, Koihnaluoma, s. 21.1.1840 Karvia.
Vilhelmiina, s. 2.6.1849.


Tuomas Iisakinpoika Hukanluoman torpasta talolliseksi


Tuomas Iisakinpoika (s. 1813) on yllä mainitun isännän Iisakki Iisakinpojan nuorempi veli, joka sai Hukanluoman torpan haltuunsa n. 1849. Aiemmin torppaa viljeli Tuomaan isän Iisakin sisar Maria Juhontytär (s. 1777, k. 1844), hänen puolisonsa Taavetti Samuelinpoika (s. 1784 Kankaanpää, k. 1848) ja heidän poikansa Iisakki Taavetinpoika (s. 1806).

Tuomaan jälkeen Hukanluoman torppariparina jatkoi pitkään hänen vanhin tyttärensä Anna Kaisa (s. 1846) puolisonaan Matti Jaakonpoika (Korhonen, s. 1843), joiden tytär Amalia (s. 1864) oli Heikki Salomoninpoika Uuron ensimmäinen puoliso (katso jäljempänä 11:2) ja joiden poika Matti kuoli Amerikassa hiilikaivosräjähdyksessä Wyomingissa v. 1903. Matti Jaakonpoika Hukanluoma yritti myydä Hukanluoman torppaa keväällä 1908 sanomalehti-ilmoituksilla ilmeisesti tuloksetta. Hän oli yksi Niemi-Uuron lyhytaikaisista omistajista (~ 1901-02) ennen Frans Oskar Niittunevaa, joka puolisonsa Adeliinan kanssa osti sen 1904. Matti Jaakonpoika lienee ollut aikeissa ostaa Niemi-Uuro Niittunevalta, mutta Hukanluoman torppakaupan epäonnistumisen myötä Niemi-Uuro meni Matti Eliaksenpoika Korpelalle v. 1908. Matti Jaakonpoika lunasti torppansa 1920-luvulla (katso tämän sivun loppu).

Tuomas Iisakinpoika Hukanluoma eli Uuro avioitui 1845 Albertiina Jaakontyttären (s. 1823 Siipyy) kanssa. Albertiinan vanhemmat olivat kurikkalainen Jaakko Antinpoika Jylli ja Hämeenkyröstä Kurikkaan tullut Anna Tuomaantytär (s. 1793). Heidän kuudesta aikuisuuteensa eläneestä lapsesta Uuroon kytkeytyi Albertiinan ohella hänen nuorempi sisarensa Sofia (s. 1825), jonka avioton poika Iisakki Kujanpää (s. 1853) oli Uuron talollinen. Iisakin pojasta Johanneksesta tuli sittemmin Mäki-Uuron isäntä. Johannes Mäki-Uuro on siis Tuomas Iisakinpoika Uuron lasten serkku.

Tuomas Iisakinpojan lunastettua Jaakko Esaianpojan peruuntuneen talokauppaosuuden v. 1870 hänen ja Albertiinan omistusosuus Uurosta nousi 1/8 manttaaliin. Tämä osuus siirtyi aikanaan heidän pojilleen Iisakki ja Samuel Tuomaanpojille, joiden molempien puoliso oli myös nimeltään Albertiina. Pojista nuorempi Samuel kuoli Kanadassa v. 1895. Leski Albertiina Jaakontytär avioitui v. 1898 Uurossa itsellisenä asustelleen pomarkkulaisen Iisakki Iisakinpoika Kaurabäckin kanssa ja he muuttivat Närpiöön v. 1900. Albertiina Jaakontyttären isä oli Pentilän torppari Jaakko Taavetinpoika Blom (s. 1801).

Tuomas Iisakinpojan vävystä uusi torppari


Niemi-Uuro oli pari vuotta (~1901–02) Hukanluoman torpparin Matti Jaakonpoika ja Anna Kaisa Tuomaantytär Hukanluoman omistuksessa. Anna Kaisa oli Tuomas Iisakinpoika Uuron (s. 1813) vanhin tytär. Matti Jaakonpoika ja Anna Kaisa Tuomaantytär Hukanluoman pojista viisi lähti Amerikkaan: Pojista vanhin, Juho Jaakko, lähti ensimmäisenä (1887), kohde ei ole tiedossa. Kristian (1890), Matti (1895) ja Jeremias (1899) suuntasivat Wyomingiin ja Samuel (1901) Minnesotaan farmariksi vaimonsa Amalian kanssa (suluissa muuttovuosi). Wyomingissa kohteena oli Hanna-niminen kaupunki, jossa oli Union Pacific-rautatieyhtiön omistama hiilikaivos. Vuoden 1900 census (väestölaskenta) näyttää heidät listattuna samaan asuinpaikkaan. Kristianilla oli tuolloin vaimo ja yksi tytär, Jeremias oli poikamies ja Matin vaimo Amanda tuli Amerikkaan vasta vuotta myöhemmin. Vuonna 30.6.1903 sattuneessa kaivosräjähdyksessä 234 kaivosmiestä menetti henkensä, heistä suomalaisia 105. Kuolleiden joukossa oli yksi veljeksistä, Matti Matinpoika Hukanluoma. Lesket saivat korvausta kaivosyhtiöltä 800 dollaria, lisäksi 50 taalaa lasta kohti. Rahan turvin moni leski palasi Suomeen, mutta Matti Matinpoika Hukanluoman leski Amanda jäi ja avioitui myöhemmin Samuel Lehtisen kanssa. Matin veljet Kristian ja Jeremias (Jerry) jättivät onnettomuuden jälkeen kaivostyöt ja siirtyivät farmareiksi samassa osavaltiossa. Kristianilla ja vaimollaan Emmalla oli iso perhe: 11 lasta syntymävuosiltaan 1900–23.

Tuomas Iisakinpoika Uuro, s. 2.9.1813, k. 27.10.1890.
Puoliso: vih. 6.7.1845 Albertiina Jaakontytär Bengts, s. 23.8.1823 Siipyy, k. 22.1.1911.
Lapset:
Anna Kaisa, s. 31.3.1846, k. 8.3.1915. Puoliso: Matti Jaakonpoika Hukanluoma e. Korhonen, s. 10.1.1843, k. 1928.
Albertiina, s. 19.8.1847. Puoliso: vih. 29.12.1873 Isojoki Taavetti Esaianpoika Uuro e. Suutari, s. 24.7.1841.
Jaakko, s. 13.3.1849. Puoliso: Maria Liisa Matintytär Niemi, s. 21.2.1847. Tytär mm. Aurora Rajalakso s. 1873.
Tuomas, s. 8.5.1850.
Heta Sofia (Alaharju), s. 13.6.1851. Puoliso: vih. 8.11.1872 Aapeli Juhonpoika Alaharju e. Lönnqvist, s. 26.5.1852, k. 5.3.1906.
Iisakki (Keski-Uuro), s. 24.8.1852. Puoliso: vih. 10.12.1880 Albertiina Justiinantytär Paloneva, s. 19.2.1849.
Samuel, s. 7.8.1853, k. 13.5.1895 Kanada. Puoliso: vih. 1877 Albertiina Jaakontytär Blom, s. 1.5.1854
Maria Liisa (Yliharju), s. 2.8.1855. Puoliso: vih. 2.10.1875 Juho Heikki Iisakinpoika Yliharju e. Uuro, s. 26.6.1847.

Iisakki Iisakinpoika Kaurabäck syntyi v. 1831 Pomarkussa ja avioitui siellä v. 1849 torpparin tytär Maria Kristina Rosendahlin (s. 1823) kanssa. He olivat viljelijöinä Pomarkussa, vuodesta 1871 Kaurabäckin talossa, kunnes muuttivat v. 1887 Poriin tehdastöihin seitsemäksi vuodeksi. Sieltä he palasivat v. 1894 viljelijöiksi Lapväärtiin Sjulsin taloon, mutta vaimon kuoltua v. 1896 Iisakki muutti Kauhajoen Uuroon samaan aikaan kuin hänen poikansa Aleksanteri Iisakinpoika (s. 1861) perheineen asettui ”naapuriin” Talvitiehen talolliseksi. Uurossa Iisakki avioitui leskeksi jääneen Albertiina Jaakontytär Uuron kanssa v. 1898. Albertiinan myytyä Uuron talonsa v. 1900 he muuttivat Närpiöön Herrmans'in taloon mukanaan Albertiinan nuorempi tytär Aleksandra Samuelintytär (s. 1886, Amerikkaan v. 1903). Samaiseen Herrmans'iin oli Iisakin edellä mainittu poika Aleksanteri, joka käytti nimeä Lindholm, muuttanut perheineen Talvitiestä talolliseksi v. 1898. Toinenkin sidos löytyy Talvitiehen: Albertiinan vanhempi tytär Amalia Vilhelmiina (s. 1879) oli Talvitien torppari Juho Fredrik Walkamaan puoliso ja pikkuserkku, sillä myös Juho Walkamaa (s. 1876 Isojoki) oli vanhaa Uuron sukua. Äitinsä Anna Kaisa (s. 1837) oli Juho Iisakinpoika (s. 1802) Uuron tytär ja siten Gabriel Uuron sisar.

Albertiina Jaakontytär myi tilan v. 1900 Rahkolan torppari Matti Heikinpoika Isolammille (pso Sofia). Hän myi sen Hukanluoman torppari Matti Jaakonpoika Hukanluomalle, jonka puoliso Anna Kaisa Tuomaantytär oli Tuomas Iisakinpoika Uuron vanhin tytär. Hukanluomilla tila on henkikirjan mukaan v. 1901-02. Hukanluomat myivät tilan Iisakki ja Vilhelmiina Kujanpäälle, Kujanpäät v. 1904 Taavetti Esaianpoika ja Albertiina Suutarille ja Suutarit samana vuonna Frans Oskari ja Adeliina Vilhelmiina Niittunevalle. (katso jäljempänä 11:8).

Keski-Uuron huutokauppa 1912


Iisakki Tuomaanpoika myi puolet Keski-Uurosta pojalleen Juho Jaakko Iisakinpojalle, joka oli avioitunut 18-vuotiaana Maria Josefiina Hosiojan eli Harjun kanssa v. 1901. Juho Jaakko lähti Amerikkaan kuuden hengen uurolaisryhmän mukana helmikuussa 1910. Samalle matkalle lähti myös mm. Rinta-Uuron poika Oskari Paloneva (kuva alla, rivi 1), joka oli naimisissa Josefiinan sisaren Elinan kanssa. Elina lapsineen seurasi miestään Duluthiin Minnesotaan, jossa Oskari oli Cutler-Magner Salt Co. suolatehtaalla töissä. Myöhemmin perhe hankki farmin ja jäi sinne. Juho Jaakko Keski-Uuron jäätyä palaamatta Suomeen, kotiin jäänyt puoliso Josefiina joutui myymään 1/32 manttaalin tilan 6.7.1912 järjestetyssä huutokaupassa. Ostajaksi sille tuli ensin Joakim Tall ja hänen jälkeensä kesken Uuron halkomistoimen Kalle Uuro. Tämä tilaosuus sai Joakim Tall'n aikaan nimen Luoma-Uuro; liekö nimen syntyyn johtanut hänen Keturissa aiemmin omistamansa Luoma-Keturi. Myös Iisakki Keski-Uuron omistukseen jäänyt Keski-Uuron toinen puolikas myytiin samassa huutokaupassa. Sen ostivat Herman Valentin ja Serafia Lehtola (katso jäljempänä 11:6 ja 11:7), tila sai nimekseen Lehtola.

Ote matkustajaluettelosta, jossa Uurosta lähtöisin olevia matkustajia saapuu Southamptonin kautta Ellis Islandiin 25.2.1910. Kuudentena listassa on Aleksandra Saari (s. 1890) Isojoelta. Hän on Josefiina Keski-Uuron serkku.


Korven torpasta Korpiuuro


Iisakki ja Hedvig Uuron jälkihaaran toinen puolikas eli Uuron neljännes meni Iisakki Antinpoika Korvelle (pso Albertiina Tanelintytär Möykky) hänen lunastaessa Korven torppansa 1860-luvun alussa. Iisakki Antinpoika (s. 1797) oli alussa mainitun Yrjänä Matinpoika Uuron pojanpoika. Heidän poikansa Matti Iisakinpoika puolisonaan Albertiina Juhontytär Kariluoma (s. 1833) jatkoi syntyneen Korpi-Uuron isännyyttä v. 1864. Matin jälkeen 1/8 manttaalin Korpi-Uuron isännyys siirtyi 14.10.1892 tehdyllä kauppakirjalla hänen vanhimmalle pojalleen Jaakko Nestorille (s. 1866, 1. pso Albertiina). Kauppakirjassa oli säädetty, että jos Antti Valentin lailliseen ikään tultuansa tahtoo ottaa on hänellä oikeus saada mainittu talo-osuus (puolet eli 1/16 manttaalia) 1500 markan hinnasta, josta hän maksaa sisarelleen Eliina Sofialle 500 markkaa.  Omistusoikeus tuli mahdolliseksi Antti Valentinin täyttäessä 21 vuotta v. 1897, mutta tilaosuuden siirto toteutettiin vasta Matti Iisakinpoika Korpi-Uuron kuoltua (24.11.1899) perunkirjoituksen yhteydessä 22.5.1900. Jaakko Nestorin veljestä Antti Valentinista (s. 1876) tuli siten Yli-Uuron isäntä. Amerikassa olleen Antti Valentin Uuron valtuutettuna toimi 5.9.1899 tehdyllä valtakirjalla hänen puolisonsa Maria Vilhelmiina Markuksentytär.

Matti Iisakinpoika Korpi-Uuro 
talollinen Uurossa, s. 21.1.1832, k. 24.11.1899
1. puoliso: ∞1855 Albertiina Juhontytär Kariluoma, s. 6.1.1833 Karijoki, k. 22.3.1880
2. puoliso: ∞1881 Kaisa Iisakintytär, s. 1.6.1824, k. 27.6.1904

Lapset (1. avioliitosta):
1. Jaakko Nestori Matinpoika Korpi-Uuro, talollinen, s. 6.4.1866
    Puoliso: ∞ 1888 Karijoki Alpertiina Antintytär Rajamäki, s. 25.4.1865 Karijoki 
2. Eliina Sofia Matintytär Uuro, s. 15.2.1870
    Puoliso: ∞ Kaarle Konstantin (Kalle) Malakiaanpoika Uuro, Uuron talollinen, s. 28.4.1873 Karijoki
3. Antti Valentin Matinpoika Yli-Uuro, Yli-Uuron isäntä, s. 27.8.1876
    Puoliso: ∞ 28.7.1898 Isojoki Maria Vilhelmiina Markuksentytär Honko, s. 8.11.1874 Isojoki

Jaakko Nestori myi omankin osuutensa 1/16 manttaalia jo v. 1893 sisarensa Eliinan appiukolle eli Kalle Uuron isälle Malakias Samuelinpojalle, joka oli luopunut Uuron tilastaan poikansa Kallen hyväksi vuotta aiemmin. Jaakko Nestori ja Albertiina ostivat samana vuonna 1893 Matti Matinpoika Aaltoselta 1/32 manttaalia. Juho Iisakinpoika ja Sandra Kujanpää ostivat tämän Mäki-Uuroksi ristityn talo-osuuden v. 1904 (katso jäljempänä 11:9, 11:10 ja 11:11).


Uuron halkominen 1913-14


Hukanluoman torppa rengastettu!


Uuron halkomiskartta 1914 (J. V. Granroth). Maanmittaushallituksen uudistusarkisto (KA).
Alemmat kartat ovat suurennoksia ylimmän kartan keskiosasta. Huomaa pohjoisnuoli ylimmän kartan oikeassa laidassa.

Halkomismenettelyssä Uuro jaettiin omistajien kesken heidän omistamiensa osuuksien mukaan uusiksi kiinteistöiksi. Tilakauppoja ennen tätä oli Uurossa tehty jo puolensataa, joten rajankäynti ilman maanmittarin toimia oli ajoittain vaikeaa.

Uuron halkominen käynnistyi Matti Niemi-Uuron eli Korpelan hakemuksesta erottaa omistamansa 1/16 manttaalia ½ manttaalin (mtl) Uuron verotalosta no 11. Läänin kuvernööri määräsi varamaanmittari J. W. Granrothin suorittamaan työn ja ensimmäinen toimituskokous pidettiin Yli-Uuron talossa 26.5.1913. Tilaisuudessa oli edustettuna 11 Uuron tilallista; lukumäärä nousi 13:een ennen halkomisen valmistumista 17.8.1914. Jako merkittiin maarekisteriin 3.6.1915. Tilojen todelliset pinta-alat ja jyvitetyt (muunnetut) pinta-alat ilmenevät oheisesta jakokirjan liitteenä olevasta taulukosta. Alla olevassa tekstiosassa on tilan saama nimi, rekisterinumero, silloinen omistaja sekä manttaaliluku. Lisäksi kunkin tilan kohdalle olen kirjannut tiedossani olevaa muuta tietoa ennen ja vähän jälkeenkin halkomisen. 





11:1 Uuro (0,0625 mtl)
Kaarle Konstantin (Kalle) Malakiaanpoika Uuro ja Eliina Sofia Matintytär

Kaarle Konstantin Malakiaanpoika Uuro osti tilan 13.10.1892 vanhemmiltaan Malakias Samuelinpojalta ja Vilhelmiinalta. Kallen sisar Aleksandra Maria Malakiaantytär oli naimisissa Jaakko Nestori Jaakonpoika Korpi-Uuron kanssa.
Uuron halkominen 1913 (KA)

Kalle ja Eliina Uuro (0,00625 mtl, rno 11:1) myivät 19.9.1919 Uurosta n. 24 hehtaarin Pirunloukon erillispalstan, joka oli ennen myyntiä Matti Myllyharjun, Aleksanteri Vuoren ja Juho Vihtori Vuoren vuokra-alueena mainituille vuokralaisille. Pirunloukko sijaitsee Harjankylän Kohlun ulkoalueen sisällä Karijoen rajalla noin 5 km Uurosta luoteeseen. Ostajat myivät siitä 15.8.1920 Matti Vihtorinpoika Vuorelle Välimaa-nimisen palstan. Uuron omistus oli kaupan jälkeen tällainen:


7.6.1923 Juho Kustaa ja Matilda Koski sekä heidän poikansa Frans Rikhard ja hänen vaimonsa Tyyne Koski ostivat tasan 0,0592 mtl Uuron tilan (166,48 ha, josta metsää n. 138 ha) 11:18 Kalle ja Elina Uurolta. He saivat tilaan kiinnekirjan 19.9.1930. Rikhard Koski haki 11.12.1933 omistamansa tilaosuuden erottamista Uuro-nimisestä tilasta halkomalla (kartta alla). Halkomisen yhteydessä 6.2.1934 mäkitupalaiset Nikolai ja Fanni Nieminen lunastivat hallitsemansa ½ hehtaarin mäkitupa-alueen lisämaineen itselleen. Jaon suoritti maanmittausinsinööri Niilo A. Virtamo.

Jakosuhteessa otettiin huomioon yhteisesti omistettu 0,0033 manttaalin Kujansivu, joka tuli nyt Rikhard ja Tyyne Koskelle. He rakensivat 1930-luvulla talonsa Kujansivun palstalle, joka on maantien pohjoispuolella. Juho Kustaalle ja Matildalle jäänyt vanha Uuron päärakennus sijaitsee tien eteläpuolella (SJh). Rikhard ja Tyyne Kosken omistamasta Uuron osuudesta muodostettiin kaksi tilaa siten, että toiseen tuli kuulumaan koti-, pelto- ja kotimetsäpalstat, toiseen kytöpalsta ja Lauhan metsäpalsta:


Rajakartta 1934 (KA)
























Matilda Kosken kuoleman (1939) jälkeisessä perinnönjaossa Juho Kustaan ja Matildan osuudesta puolet (Uuro 0,0160 mtl) meni heidän pojalleen Juho Edvard Koskelle. Toisen puolikkaan (Pekkala 0,0159 mtl) omistajaksi tuli myöhemmin Frans Rikhard Kosken poika Pekka Rikhard Koski (s. 1925).

Juho Kustaa Koski e. Lepistö
s. 8.12.1865 Isojoki, k. 23.9.1953 
Puoliso: Matilda Malakiaantytär Frigård
s. 10.6.1864 Isojoki, k. 5.10.1939

Lapset:
1)  Juho Edvard Koskis. 16.5.1896 Amerikka, k. 3.7.1960Puoliso: Alma Sofia Karjanmaas. 8.10.1910 Kurikka.
2)  Frans Rikhard Koskis. 7.6.1898 Amerikka, k. 4.3.1941Puoliso: Tyyne Amanda Jokinens. 9.4.1898 Isojoki, k. 1.12.1971. Lapsia mm. Pekka Koski s. 1925, k. 1990, pso Raija Sisko Viitala s. 1939.


Kalle ja Eliina Uuro omistivat halkomisen aikaan myös Luoma-Uuron, jonka he ostivat Tall’in avioparilta 21.7.1914. Kallen sisar Aleksandra Maria Malakiaantytär miehensä Jaakko Nestori Jaakonpojan kanssa isännöivät tuolloin Korpi-Uuroa. Myytyään talonsa Uurossa Kalle ja Eliina lienevät muuttaneen Karijoelle, jossa Eliina Sofia kuoli v. 1925 sukunimenään Luoma.

                                                                               
11:2 Perätalo (0,0347 mtl)
Antti Siimon Heikinpoika Uuro ja Matilda Katariina Emanuelintytär

Heikki Salomoninpoika Uuro ja hänen ensimmäinen vaimonsa Amalia Vilhelmiina Matintytär lunastivat talo-osuutensa 0,0625 manttaalia Heikin kasvatusvanhemmilta Matti Juhonpoika (Järvikorpi) ja Vilhelmiina Juhontytär Uurolta 18.11.1885. Heikin vaimon Amalian kuoltua 1909, uudeksi puolisoksi tuli v. 1911 Neva-Uuron leski Maria Aleksandra, jonka mies Juho Neva-Uuro oli lähtenyt Amerikkaan helmikuussa 1910 ja kuoli siellä jo seuraavana kesänä.

Heikki Uuron vanhin poika Matti Erland (s. 1885), joka odotteli luvattua isännyyttä, ei pitänyt isänsä uudesta aviohankkeesta ollessaan itsekin avioliittoa suunnittelemassa. Matin muutenkin riitaisa suhde isäänsä johti väkivaltaiseen tekoon yöllä 21.12.1910, jolloin Matti oli viillellyt isäänsä hengenvaarallisesti. Murhayrityksestä tuli kuuden vuoden kuritushuonetuomio. Vammoista toivuttuaan Matin isä oli antanut pojalleen anteeksi ja toivonut armahdusta, mutta se ei tuomioistuinkäsittelyn jälkeen enää ollut mahdollista. Em. tiedot pohjautuvat tuon ajan sanomalehtitietoihin. Heikki kuoli vuotta myöhemmin, joulukuussa 1912 syöpään ja tilan jatkajaksi asettui hänen 19-vuotias poikansa Antti Siimon Uuro (s. 1893), joka hankki osuudekseen 5/144 eli 0,0347 manttaalia. Se koostui hänen omasta perintöosuudestaan, 3.3.1913 pidetyssä huutokaupassa huudetuista sisarosuuksista ja 11.4.1912 pidetyssä pakkohuutokaupassa huudetusta vankilassa olleen Matti Erland Heikinpoika Uuron perintöosuudesta. Toiseksi vanhin poika Ludvig (s. 1888) oli lähtenyt Amerikkaan v. 1905 ja jäänyt sinne.

Antti ja Matilda (Tilda) Uuro ostivat Hukanluoman tilan Matti Jaakonpoika Hukanluomalta v. 1928 (katso blogin loppu)

Heikki Uuron tilan loppuosasta (0,0278 manttaalia) Vilhelm Oja-Uuro osti puolet (0,0139 mtl), Iisakki Korpela ja Niklas Viitala 0,0069 manttaalia kumpikin.

Heikki Salomoninpoika Uuro
Uuron talollinen, s. 22.1.1858, k. 13.12.1912
1. puoliso: Amalia Vilhelmiina Matintytär Hukanluoma s. 11.10.1864, k. 11.6.1909
2. puoliso: vih. 12.8.1911 Maria Aleksandra Jaakontytär Kohtala s. 11.10.1877

11 lasta, mm. Antti Siimon Heikinpoika Uuro, s. 1.12.1893, k. 22.6.1971, vih. 24.3.1913 Isojoki Matilda Katariina Emmanuelintytär Saari s. 8.7.1884 Isojoki, k. 5.5.1954.


11:3 Rinta-Uuro  (0,0469 mtl)
Juho Samelinpoika ja Vilhelmiina Juhontytär (Möykky) 

Juho Samelinpoika Paloneva eli Rinta-Uuro ja Vilhelmiina Juhontytär ostivat 0,0313 eli 1/32 manttaalin tilan vuonna 1907 sen omistajalta Matti Matinpoika Aaltoselta, joka luopui tilastaan vaimonsa kuoltua 27.12.1906. Matti avioitui uudelleen v. 1908 ja siirtyi torppariksi Uuron Kujanpäähän, joka vapautui Johannes Iisakinpoika Kujanpään siirryttyä Mäki-Uuron talolliseksi. Matti Aaltonen oli ostanut 1/32 manttaalia Iisakki Tuomaanpoika ja Albertiina Justiinantytär Uurolta 28.3.1894.

Juho ja Vilhelmiina Paloneva olivat jo 12.8.1886 lunastaneet Palonevan torpanosuuden (1/64 eli 0,0156 manttaalia) Vilhelmiinan isän pikkuserkulta Juho Matinpoika Möykyltä, mutta myyneet sen Juho Markuksenpoika ja Aleksandra Maria Jaakontytär Mäkyselle v. 1907 ostaessaan em. Matti Aaltosen tilaosuuden. Tilasta käytettiin nimeä Neva-Uuro. Juho Markuksenpoika Neva-Uuro lähti helmikuussa 1910 Amerikkaan, jossa kuoli keuhkotautiin jo 18.5.1910. Palonevan entiset omistajat lunastivat tilan takaisin itselleen ja Neva-Uuron leski Maria Jaakontytär avioitui leskeksi jääneen Heikki Salomoninpoika Uuron kanssa 1911 jääden taas leskeksi Heikin kuoltua 1912 (kts. Perätalo 11:2).

Halkomisessa 1913-14 Rinta-Uuro sai 5 palstaa: kotipalsta, peltopalsta, kytöpalsta, läntinen metsä- ja kytöpalsta ja Itäinen Lauhan metsäpalsta. Juho Samelinpoika ja Vilhelmiina Rinta-Uuro myivät 1/64 mtl (0,0156) osuuden omistamastaan Rinta-Uurosta 1.7.1917 pojalleen Juho Jaakko Rinta-Uurolle (s. 1892), joka myöhemmin avioitui Lilja Veera Männistön kanssa. Tämä talo-osuus sai nimen Rintamäki.

Vanha 0,0313 manttaalin Rinta-Uuro oli vilkkaan kaupankäynnin kohde. Sen osti 19.7.1919 Maria Aurora Rajamäki (o.s. Honko, s. 1873 Isojoki), joka oli jäänyt leskeksi Karijoella v. 1917. Hän kaupitteli tilaa jo tammikuussa 1922 lehti-ilmoituksella "poismuuton takia". Kauppa toteutui vasta 17.6.1923 Sameli Rikhard (s. 1878 Teuva) ja Amanda (s. 1882 Jurva) Harjun ostaessa tilan.

Harjut myivät ostamastaan Rinta-Uurosta itsenäiseksi tilaksi erotettavaksi 15.8.1925 talokas Antti ja Eliina Josefiina Polvenlahdelle maa-alueen ”Laakso”, jonka Polvenlahdet myivät edelleen 11.9.1925 itsellisille Kustaa Evert (s. 1860) ja Anna Liisa (s. 1871) Grönlundille ja ostivat Oja-Uurosta tilaosuuden. Eliina Polvenlahti (s. 1893) oli mm. Johannes Mäki-Uuron ja Maiju Niemistön sisar.

Huhtikuussa 1928 Sameli Harju puolestaan kaupitteli Rinta-Uuroa lehti-ilmoituksella tutulla kaavalla "poismuuton takia". Kauppa toteutui 12.5.1928kolme palstaa (Peltola, Rintavainio ja Takavainio) myytiin erotettaviksi itsenäisiksi tiloiksi ja Rintamäet lunastivat loput Harjujen osuudesta (Rinta-Uuro) itselleen:


Rintavainio ja Takavainio muodostivat entisen n. 6 ha Hukanneva-nimisen maa-alueen. Maanmittausinsinööri K. A. Johansson on suorittanut v. 1928 yllämainitun lohkomisen.

Juho Jaakko Samuelinpoika Rinta-Uuro e. Isokangas, Sillanpää, Paloneva
Sillanpään torppari Uurossa 1882-, Palonevan torppari Uurossa 1889-, Rinta-Uuron talollinen 1907-
s. 24.7.1857, k. 27.3.1938 Isojoki
Puoliso: 15.7.1883 Isojoki Vilhelmiina Juhontytär Paloneva e. Möykky
s. 30.1.1862 Isojoki, k. 31.8.1941 Isojoki

8 lasta, mm:
Oskari Paloneva, Uuron torppari, s. 28.11.1888
puoliso: vih. 27.9.1907 Elina Vilhelmiina Harju, s. 25.2.1886. Hän oli Josefiina Keski-Uuron (s. 1881) sisar.
Juho Jaakko Rintamäki, Rinta-Uuron talollinen, s. 16.6.1892, k. 24.5.1962
Puoliso: Lilja Veera Männistö, s. 31.7.1895, k. 10.1.1984
Eemil Julius Rinta-Uuro, s. 28.8.1902, k. 8.10.1951 Isojoki
Puoliso: Aino Maria, s. 4.8.1905, k. 16.11.1985

11:4 Asukas (0,0313 mtl)
Albertiina Juhontytär

Tilan omisti leski Albertiina Juhontytär, joka oli ostanut sen vuonna 1907 kuolleen puolisonsa Samuel Emmanuelinpojan (Hosioja) kanssa isojokelaiselta Juho Matinpoika Kytöharjulta eli Möykyltä 20.5.1879. Samuelin isä oli Talvitien Hosiojan torppari. Albertiina Juhontyttären sisar Kaisa Sofia (s. 1849) oli Matti Matinpoika Aaltosen eli Uuron ensimmäinen puoliso. Kaisan ja Albertiinan isä Juho Jaakko Topiaksenpoika oli ensin Käyrän ja kuollessaan v. 1868 Halkolan torppari Päntäneellä. Juho Jaakon leski Kaisa Iisakintytär avioitui Matti Iisakinpoika Korpi-Uuron (leski hänkin) kanssa 1881. Albertiinan jälkeen, vuodesta 1918, tilanpitoa jatkoi hänen poikansa Oskari Asukas (s. 1891).

Samuel Emanuelinpoika Asukas e. Hosioja
s. 7.10.1858, k. 18.10.1907
Puoliso: Albertiina Juhontytär
s. 26.8.1863, k. 5.3.1938

Lapset:
mm. Oskari Fritiof Samuelinpoika Asukas, s. 3.8.1891
puoliso: 11.4.1914 Iida Elviira Samuelintytär Hakala, s. 9.7.1892

11:5 Oja-Uuro (0,0295 mtl)
Vilhelm Filipinpoika Mäenpää ja Amanda Ananiaantytär (Vakkuri)

Tilaosuudesta käytettiin aiemmin nimeä Pääuuro. Vakkurin torpan vävy Vilhelm Filipinpoika (tunnetaan myös nimellä Vilho Vilpunpoika Mäenpää) ja Amanda Ananiaantytär ostivat 13.5.1908 Jaakko Esaianpoika ja Maria Liisa Hiskiaantytär Uurolta 1/64 eli 0,0156 manttaalia 1600 markan kauppahinnalla. He ostivat 1/72 eli 0,0139 manttaalia lisää Heikki Salomoninpoika Uuron alaikäisiltä lapsilta 20.5.1913. Tuiolloin tilan kokonaispinta-ala oli 124 ha. Jälkimmäinen tilaosuus siirtyi kauppakirjalla Viljami ja Hilda Oja-Uuron omistukseen 11.6.1918 ja 1920-luvulla Antti ja Eliina Polvenlahdelle. Vilhelm oli kahdesti Amerikassa kaivostöissä. Hänen kaksi vanhinta poikaansa, Toivo ja em. Viljami, jäivät Yhdysvaltoihin. 

Jaakko Esaianpoika oli ostanut 14.10.1887 Juho Matinpoika Möykyltä 1/64 manttaalia Möykyn omistamasta 3/32 manttaalista Uuron taloa. Tämäkin kauppakirja oli kadonnut Oja-Uuron hakiessa lainhuutoa. Asia saatiin etenemään hankkimalla myyjän edustajilta, edesmenneen Juho Möykyn leskeltä ja perillisiltä, todistus tilakaupasta.

Vilhelm Filipinpoika Oja-Uuro ent. Kestilä
Vakkurin torpan vävy, Oja-Uuron talollinen, s. 14.1.1866, k. 6.7.1957 Somero
Puoliso: 1893 Amanda Ananiaantytär Vakkuri, s. 18.6.1869, k. 23.4.1962

Lapsia:
– Toivo Oskari, s. 23.4.1895
– Viljami (William), s. 21.6.1896, k. 1979 British Columbia, Kanada, vih. Hilda s. 1898
– Fanny (Puska), s. 9.10.1897, k. 19.9.1980, vih. 24.7.1927 Juho Jaakko Vihtorinpoika Puska, isännöitsijä, s. 13.9.1888, k. 12.6.1966
– Hilda (Kotikoski), s. 11.3.1899, k. 2003
– Ellen Sofia (Kurittu), s. 15.10.1904, k. 1951, vih. Erkki Kurittu
– Vilho Oja-Uuro


11:6 Luoma-Uuro (0,0312 mtl)
Kaarle Konstantin (Kalle) Malakiaanpoika Uuro ja Eliina Sofia Matintytär 

Juho Jaakko Iisakinpoika Keski-Uuro lähti Amerikkaan helmikuussa 1910 yhdessä uurolaisten Oskari Palonevan (21), Juho Asukkaan (21), Wilhelm Oja-Uuron (43) ja Juho Neva-Uuron (28) kanssa (T. Olsio). Keski-Uuron tilalle 4 lapsensa kanssa jäänyt Juho Jaakon vaimo Josefiina Juhontytär ajautui vaikeuksiin velkojien taholta ja joutui myymään 1/32 manttaalin tilansa. Ostajaksi tuli 20.11.1912 Joakim ja Amanda Tall, joka oli Päntäneellä omistanut useita tiloja ja myynyt ne nopeasti eteenpäin. Joakim ja Amanda Tallin hakiessa ensimmäistä lainhuutoa toukokuussa 1913, asiakirjojen joukossa on Juho Jaakko ja Josefiina Keski-Uuron vanhempien puumerkeillä varustettu lausunto, jossa kauppaa perustellaan velkojien painostuksella ja epävarmuudella, mikä johtui siitä, kun ei Jaakko Keski-Uurolta Amerikasta ole pitkään aikaan mitään kuulunut. Kauppahinta oli 2050 markkaa. Jaakko Keski-Uuro oli lähtiessään jättänyt vaimolleen valtakirjan yhteisten asioiden hoitoon. Vuoden 1930 census (väestölaskenta) paljastaa Juho Jaakon (John Keskiuuro) asuneen tuolloin St Louisin piirikunnan Sandyssa Minnesotan koillisosassa serkkunsa Samuel Matinpoika Hukanluoman (Sam Luoma, s. 1876) naapurina.

Kalle ja Eliina Uuro ostivat Luoma-Uuron 3550 markan kauppahinnalla Tarkkaan siirtyvältä Tall’in avioparilta 21.7.1914. Kolmisen vuotta myöhemmin, 21.4.1917, Anselmi Roobertinpoika ja Selma Hakamäki ostivat tilan heiltä 6000 markan hinnasta sekä tilasta myyjille pidätettyjä erinäisiä maa-alueita vastaan. 
  • Martti Kirvesoja eli Hakala lunasti mäkitupansa 21.12.1919 tehdyllä kaupalla Hakamäiltä. Kirvesoja haki lainhuutoa 0,0008 manttaalin tilukselleen (Kirvesoja 11:27) vasta 10 vuotta myöhemmin. Kiinteistö oli 30-luvulla mm. Ludvig Tall'in omistuksessa.
1.11.1922 päntäneläiset talolliset Samuel Ala-Keturi ja Juho Kustaa Lapikisto ostivat Korpi-Uuron (rno 11:11) lisäksi Anselmi ja Selma Hakamäeltä Luoma-Uuron (rno 11:6) tasan (=1/64+1/64 manttaalia). Yhteishinta Korpi- ja Luoma-Uurosta oli 100 000 markkaa. Tiloja oli kaupattu vapaaehtoisella huutokaupalla jo kesällä 1921. Lapikisto ja Ala-Keturi myivät 27.10.1925 tehdyllä kaupalla Luoma-Uuron ilman läntistä metsäpalstaa kansakoulunopettaja O. V. Vappulalle ja hänen vaimolleen Tyyne Vappulalle. Läntisen metsäpalstan omistajaksi tuli samalla päivämäärällä Matti ja Maria Niemi-Uuro.
  • 1923 mäkitupalainen Albertiina Aaltonen lunasti vuokra-alueensa (Kujanpää) Luoma-Uurosta. Luoma-Uuron tilalliset lahjoittivat sen korvauksetta.
  • 1923 Matti Hukanluoma lunasti Luoma-Uuroon kuuluvan osuuden Hukanluoman torpastaan.

Iisakki Tuomaanpoika Uuro, s. 24.8.1852.
Pso 10.12.1880 Albertiina Justiinantytär, s. 19.2.1849.
Lapset:

1. Maria Aurora Lehto, s. 4.8.1881, k. 27.12.1924 Wyoming, USA.
Pso: 27.12.1899 Frans Oskar Iisakinpoika Hautamäki, s. 4.1.1880 Honkajoki.
Lapset:
Linnea Maria, s. 21.12.1900 Siipyy.
Senja Aurora, s. 9.11.1901, pso 9.9.1922 Frans Viljami Rajalakso, s. 8.12.1899, k. 18.1.1969
Linda, s. 27.6.1915, USA, k. 24.8.1994, USA. 

2. Juho Jaakko Keski-Uuro, s. 4.9.1883.
Pso: Maria Josefiina Harju, s. 5.10.1881.
Lapsia: mm.
Lempi Albertiina, s. 7.10.1902, k. 1978, pso 2.9.1922 Antti Siimon Rajala, s. 22.10.1898, k. 13.5.1948.
Lilja Maria, s. 19.7.1905, pso: Matti Eemeli Kuja-Halkola, s. 29.8.1902. 

3. Hilma Katariina, s. 7.7.1887.
Pso: 14.7.1912 Niklas Eemil Juhonpoika Viitala, s. 3.7.1888 Isojoki.
Lapsia:
Arvo Nikodemus, s. 31.8.1912 Isojoki. Pso: Aini Maria Haapaharju, s. 2.8.1909
Toivo Johannes, s. 1915
Hilda, s. 1917

                                                                                           ***
Joakim Juhonpoika Tall, s. 2.8.1855 Kauhajoella isänsä Juho Jaakonpoika Krankkalan (s. 1825) ollessa ruotusotilaana Krimin sodan aikaan sotilasnimenään Tall.
Pso: 28.11.1880 Amanda Kustaava Hermannintytär Valkama, s. 23.10.1857, 9 lasta.

1895–1900 Halkolan Nevalan torppari, Kallio-Rahkolan talollinen 1900-02 ennen Nikolai ja Vilhelmiina Tuuria, 1902 Luoma-Keturin talollinen ja Mustaisluoman torppari Keturissa, 1912 Keski-Uuron talollinen ja vuodesta 1915 Tarkan talollinen.


11:7 Lehtola (0,0313 mtl)
Herman Valentin ja Serafia Lehtola

Herman Valentin Hermanninpoika ja Serafia Hermannintytär Lehtola ostivat 1/32 mtl Iisakki Tuomaanpoika ja Albertiina Uurolta 3500 mk kauppahinnalla 15.7.1912. Tilat 11:6 ja 11:7 yhdessä muodostivat aiemman Keski-Uuron. Luultavasti Keski-Uuron vanha kartano jäi Uuron halkomisessa Lehtolalle.

Hermannin vanhemmat olivat Kaarlelan Perämäen torppareita, nimenä myös Perälä. Hermanni (s. 1876) ja Serafia (ent. Oijennus, s. 1872) olivat aluksi toppareina Keturin Korkiamäessä avioiduttuaan Keturissa v. 1897. Häätilaisuuteen liittyy tragedia, josta Tuomo Tuurin kuvaus linkissä Liisa Mäenpää lumimyrskyn uhrina Kauhajoella 1897Vuodesta 1907 he olivat torpparina Kaarlelan Lehtolassa. Sama nimi annettiin Uurosta v. 1912 hankitulle Keski-Uuron puolikkaalle Uuron halkomisessa, mutta esimerkiksi henkikirjassa nimenä on Keski-Uuro.
  • 1922 Matti Hukanluoma lunasti Lehtolaan kuuluvan osuuden Hukanluoman torpasta.

11:8 Niemi-Uuro (0,0625 mtl)
Matti Eliaksenpoika Niemi-Uuro eli Korpela

Matti Eliaksenpoika on Uuron sukua suoraan alenevassa polvessa. Hänen isoäitinsä Kaisa Juhontytär Uuro (s. 1800) on oheisessa kaaviossa ylimpänä olevien Juho Henrikinpoika (s. 1753) ja Priitta Yrjänäntytär (s. 1759) Uuron tytär. Kaisa aviotui Isojoen Halkolaan Käkisaaren torppaan, josta pojanpoika Matti Eliaksenpoika (s. 1878 Isojoki) muutti vaimonsa Maria Lyydian (s. 1880) ja tyttärensä Lyydian (myöh. Järviharju) kanssa Uuroon ostettuaan 1/16 manttaalin Niemi-Uuron 16.9.1908 Frans Oskari ja Adeliina Vilhelmiina Antintytär Niittunevalta. Niittunevalla oli asumisoikeus Niemi-Uurossa kesäkuulle 1909 asti, jolloin he muuttivat Pantista ostamalleen tilalle. Niittunevat, jotka käyttivät nimenään Niemi-Uuroa kuten Korpelatkin aluksi, olivat ostaneet Niemi-Uuron 21.7.1904 tehdyllä kauppakirjalla Taavetti Esaianpoika Suutarilta eli Niemi-Uurolta ja hänen vaimoltaan Albertiina Jaakontyttäreltä. 

1/16 manttaalin Niemi-Uuro on osa entisen Hukanluoman torpparin Tuomas Iisakinpoika (s. 1813) ja Albertiina Uuron taloa, jonka he myivät tasan pojilleen: Iisakille (s. 1852) tuleva Keski-Uuro ja Samuelille (s. 1853) se osa, josta muodostui Niemi-Uuro. Samuelin kuoltua Kanadassa v. 1895 leski Albertiina avioitui Uurossa itsellisenä asuneen Iisakki Iisakinpoika Kornbäckin kanssa v. 1898 ja he asuivat tilaa noin vuoteen 1900 asti, jolloin muuttivat Närpiöön. Albertiina myi tilan Matti Heikinpoika ja Sofia Isolammille, jotka myivät sen Hukanluoman torppari Matti Jaakonpoika ja Anna Kaisa Tuomaantytär Hukanluomalle. Anna Kaisa oli Tuomas Iisakinpoika Uuron vanhin tytär. Hukanluomat myivät Niemi-Uuron Iisakki ja Vilhelmiina Kujanpäälle ja Kujanpäät v. 1904 Taavetti Esaianpoika ja Albertiina Niemi-Uurolle. Omistus vaihtui siis vuosisadan vaihduttua tiheään ja kun kauppakirjojakaan ei ollut tallessa, joutuivat Matti Eliaksenpoika ja Maria Lyydia Niemi-Uuro kuulutusmenettelyyn varmistuakseen edeltäjänsä omistusoikeudesta tilaan. Heidän piti julkaista kuulutus virallisen lehden kolmessa eri numerossa. Ellei joku yön ja vuoden kuluessa katsonut itsellään olevan parempaa oikeutta kiinteistöön kuin hakijalla, lainhuuto hyväksyttiin. Ehkä tämä epäselvyys oli syynä siihen, että Uuron virallinen halkominen käynnistyi juuri Matti Eliaksenpoika Niemi-Uuron hakemuksesta.
  • 1923 Matti Hukanluoma lunasti Niemiuuroon kuuluvan osuuden Hukanluoman torpasta.

11:9 Mäki-Uuro (0,0312 mtl)
Johannes (Juho) Iisakinpoika Kujanpää

Johannes Kujanpää ja vaimonsa Aleksandra Malakiaantytär ostivat 1/32 manttalia (=0,0312) 9.3.1904 talollinen Jaakko Nestori Matinpoika Uurolta ja tämän vaimolta Albertiina Antintyttäreltä, jotka olivat sen ostaneet Matti Matinpoika Aaltoselta v. 1893. Juho Kujanpään vanhemmat Iisakki Sofianpoika ja Viljelmiina Eenokintytär omistivat samaan aikaan Korpisen tilan Uurossa. Mäki-Uuron rakennukset tuhoutuivat tulipalossa toukokuussa 1906.

Aleksandran kuoltua v. 1908, Johannes avioitui Aleksandran nuoremman sisaren Huldan kanssa. Molemmat vaimot olivat Malakias Mäki-Tarkan tyttäriä. Kujanpäät myivät puolet (0,0156 mtl) Mäki-Uurosta v. 1914 Martti Kaaponpoika Edomille, joka oli naimisissa Juho Iisakinpoika Kujanpään sisaren Maria (Maiju) Iisakintyttären kanssa. Martti Edom oli ollut Kanadassa 1909–12 ja lähti uudelleen kaupan jälkeen v. 1914.

2.12.1916 talollisen vaimo Maria Iisakintytär Edom myi ulkomailla oleskelevan miehensä Martti Kaaponpoika Edomin valtuuttamana tilaosuutensa Mäki-Uurosta talolliselle Jaakko Nestori Jaakonpoika Korpi-Uurolle ja hänen vaimollensa Aleksandra Maria Malakiaantyttärelle. Kauppakirjassa heistä käytettiin Korpi-Uuron ohella nimeä Wiertola. Tämän osuuden osti Kauhajoen kunta 30.12.1917. Kalle Uuro sai Kauhajoen kunnan valtuustolta 12.2.1918 valtuudet hyväksyä em. kiinteistökauppa. Hän hyväksyi kaupan 5.12.1918 ja ensimmäinen lainhuuto haettiin 14.5.1919. Kunnan osuus, joka sai nimekseen Koulutalo (11:37), erotettiin Mäki-Uurosta halkomalla v. 1928. 

Martti Edom julistettiin kuolleeksi v. 1932 ja Maiju avioitui valokuvaaja Alfred Niemistön kanssa vuotta myöhemmin.


11:10 Yli-Uuro (0,0625 mtl)
Antti Valentin Matinpoika ja Maria Vilhelmiina Yli-Uuro

Antti Valentin Matinpoika Uuron puoliso Maria Vilhelmiina Markuksentytär lunasti Amerikassa olleen miehensä valtuuttamana 1/16 mtl tilaosuuden kauppakirjalla 22.5.1900 Valentin Matinpojan veljeltä Nestori Matinpoika Uurolta ja tämän vaimolta Albertiina Antintyttäreltä 1500 markan hinnalla alla olevan luovutuskirjan mukaisesti. Nestori Matinpoika myi toisen puolikkaan Malakias Samuelinpoika ja Vilhelmiina Uurolle, joiden pojan Kalle Uuron vaimo oli myyjän sisar Eliina Sofia. 

Ote Matti Iisakinpoika Korpi-Uuron (s. 1832) tekemästä luovutuskirjasta 14. lokakuuta 1892: Tämän kautta myyn minä Matti Iisakinpoika Uuro omistamani Uuro-nimisen perintötalooni 1/8 osa manttalia No 11 … pojalleni Nestor Matin pojaalle Uurolle ja hänen vaimollensa Alpertiina Antin tyttärelle, sovitusta hinnasta 4,000 Suomen markkaa, jonka hinnan pitää mainitun ostajan maksaa seuraavalla tavalla: minun velkaani pitää hänen ottaman maksaaksensa 2,000 markkaa … ja sisarellensa Eliina Sofiia Matin tytär Uurolle 1,000 markkaa tästä ajaasta seitsemän vuoden kuluttua … ja hänen veljellensä Anters Walentiin Matin pojaalle Uurolle 1,000 markkaa sitte kun se tulee lailliselle ijälle, taikka jos hän tahtoo on hänellä oikeus saada toinen puoli talosta mainittua summaa vastaan, ja sitte tulee myöskin hän maksamaan toisen puolen yllämainitusta 1,000 markasta Eliina Sofiialle jne...

Taloa kaupattiin lehti-ilmoituksilla v. 1916 poismuuton vuoksi, mutta pääosa tilasta siirtyi talon tyttären Rauha Miljaanan (s. 1914) ja vävyn, Paavo Saaren (s. 1911) omistukseen vasta 1930-luvun jälkipuoliskolla.

1920-luvulla Yliuurosta myytyjä tilaosuuksia:
  • 1922 mäkitupalainen Kustaa Vihtori Salonen ja vaimonsa Iida Vilhelmiina lunastivat 8.75 ha vuokra-alueensa (Salonen 0,0027 mtl).
  • 1925 talollinen Juho Jaakko Rintamäki vaimoineen osti Yli-Uurosta noin 12 ha maa-alueen, jota kutsuttiin Pahkakorven maaksi (Rantaniemi 0,0072 mtl).
  • 1925 Matti Hukanluoma lunasti Yliuuroon kuuluvan osuuden Hukanluoman torpasta.
  • 1927 Matilda Aurora Köykkä (s. 1892) osti lohkotilan 11:23, joka sai nimen Hauskaviita (0,0014 mtl). Matildan veli Oskari oli lunastanut Köykän torpan Korpiuurosta aiemmin (kts Korpiuuro).
  • 1928 Teuvalla syntyneet Kaarlo Sylvester Nevala (s. 1892) ja vaimonsa Hilda Ulriika ostivat Yli-Uuroilta 3,8 ha Nevala-nimisen 0,0034 manttaalin maa-alueen 11:43. Kantatila Yliuuro sai tuolloin numeron 11:44.

Matti Iisakinpoika Korpi-Uuro 
talollinen Uurossa, s. 21.1.1832, k. 24.11.1899
1. puoliso: ∞1855 Albertiina Juhontytär Kariluoma, s. 6.1.1833 Karijoki, k. 22.3.1880
2. puoliso: ∞1881 Kaisa Iisakintytär, s. 1.6.1824, k. 27.6.1904

Lapset (1. avioliitosta):
1. Jaakko Nestori Matinpoika Korpi-Uuro, talollinen, s. 6.4.1866
    Puoliso: ∞ 1888 Karijoki Alpertiina Antintytär Rajamäki, s. 25.4.1865 Karijoki 
2. Eliina Sofia Matintytär Uuro, s. 15.2.1870, k. 19.2.1925 Karijoki
    Puoliso: ∞ Kaarle Konstantin (Kalle) Malakiaanpoika Uuro, Uuron talollinen, s. 28.4.1873 Karijoki
3. Antti Valentin Matinpoika Yli-Uuro, Yli-Uuron isäntä, s. 27.8.1876
    Puoliso: ∞ 28.7.1898 Isojoki Maria Vilhelmiina Markuksentytär Honko, s. 8.11.1874 Isojoki


11:11 Korpi-Uuro (0,0625 mtl)
Jaakko Nestori Jaakonpoika Korpi-Uuro

Karijoella v. 1842 syntynyt Malakias Konstantin Samuelinpoika (pso Vilhelmiina o.s. Rajamäki) luopui Uuron tilasta (Uuro 11:1) poikansa Kalle Uuron hyväksi v.1892 ja hankki osuuden Korpi-Uurosta, jota viljeli kuolemaansa 1897 saakka. Tilanpitoa jatkoi tytär Aleksandra Maria karijokelaisen vävyisännän Jaakko Nestori Jaakonpojan (Köykkä) kanssa. Korpisen omistajat Iisakki Sofianpoika ja Vilhelmiina Eenokintytär omistivat Korpi-Uuron vuosina 1904-1909. He ostivat tilan 1.3.1904 Amerikkaan lähdössä olleelta Jaakko Nestori Jaakonpoika Korpi-Uurolta ja tämän vaimolta Aleksandra Malakiantyttäreltä 6000 mk:lla ja saivat tilaan kiinnekirjan 24.11.1905. Kahdelta Amerikan matkaltaan palannut Jaakko Nestori Korpi-Uuro vaimoineen osti tilan takaisin itselleen 21.7.1909 tehdyllä kauppakirjalla. Kauppahinta oli tällä kertaa 5750 mk.

Anselmi ja Selma Hakamäki ostivat Korpi-Uuron em. omistajilta 29.11.1916 tehdyllä kauppakirjalla. Samuel Ala-Keturi ja Juho Kustaa Lapikisto ostivat 0,0625 manttaalin Korpi-Uuron 11:11 tasan (1/32+1/32=1/16 mtl) Hakamäiltä 1.11.1922. Samassa yhteydessä he ostivat Luoma-Uuron (kts Luoma-Uuro). 

Oskari Antinpoika Köykkä (s. 1894) lunasti 6,7 hehtaarin torppansa (0,0022 manttaalia) Korpi-Uurosta 13.7.1923. Loppuosan Korpi-Uurosta (173,75 ha; 0,0603 manttaalia) Ala-Keturi ja Lapikisto myivät Niemi-Uuron talollinen Matti Korpelalle ja kansakoulunopettaja Oskari Vappulalle 27.10.1925. Korpi-Uuro jakautui 2 osaan:

11:45 Korpi-Uuro 0,0354 mtl    Matti ja Maria Niemi-Uuro
11:46 Luomala 0,0249 mtl        O. V. ja Tyyne Vappula

Vappulat myivät marraskuussa 1929 Hermanni ja Lempi (o.s. Sulkko) Latvaniemelle Luomalasta erotetun lohkotilan Naurisniemi.

11:53 Naurisniemi 0,0035 mtl    Hermanni ja Lempi Latvaniemi
11:54 Luomala 0,0214 mtl         O. V. ja Tyyne Vappula


11:12 Korpinen (0,0069 mtl)
Iisakki Sofianpoika ja Vilhelmiina Eenokintytär Korpinen

Iisakki Sofianpoika ja Vilhelmiina Eenokintytär ostivat 1/144 mtl Heikki Salomoninpoika Uuron kahdelta tyttäreltä Elviira Heikintyttäreltä ja alaikäiseltä Hilja Emilia Heikintyttäreltä isänsä ja holhoojansa Heikki Uuron suostumuksella vähän ennen Heikki Uuron kuolemaa: 1/288 kummaltakin kahdella eri kauppakirjalla 11.11. ja 8.11.1912. Iisakki ja Vilhelmiina luovuttivat Korpisen tilan 2.10.1932 tyttärelleen Maria Vilhelmiinalle eli Maijulle (s. 1887) tietyillä ehdoilla. Kesällä 1933 hän aviotui kolmannen kerran, viimeinen puoliso oli valokuvaaja Alfred Niemistö. Kts lisää kohdasta Mäki-Uuro 11:9. Iisakki Sofianpoika ja Vilhelmiina Eenokintytär olivat omistaneet myös Korpi-Uuron vuosina 1904-1909. Kts lisää kohdasta Korpi-Uuro 11:11.


11:13 Viitala (0,0070 mtl)
Niklas Jaakonpoika Viitala, pso Hilma Katariina Iisakintytär (Uuro)

Viitalat ostivat 1/144 mtl 9.2.1913 Kalle ja Eliina Uurolta, jotka olivat saman tilaosuuden ostaneet Heikki Salomoninpojan alaikäiseltä pojalta Antti Siimonilta 14.11.1912. Hilma Katariina Uuron isä oli Keski-Uuron talollinen Iisakki Tuomaanpoika (s. 1852, katso Luoma-Uuro 11:6).

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Hukanluoman ja neljän muun tilan erottaminen 1925


Päntäneen kyläkirja (toim. Satu Karhu 1993)
Torppari Matti Jaakonpoika Hukanluoma (1843-1928) haki torppansa lunastamista 80-vuotiaana v. 1923. Hukanluoman lisäksi samassa yhteydessä erotettiin kolme mäkitupaa ja yksi lohkotila kantatiloista. Kirvesoja ja Kujanpää erotettiin Luomauurosta, Salonen ja Rantaniemi Yliuurosta. Hukanluoman tila muodostettiin lohkomalla osia Luomauuron, Lehtolan, Niemiuuron ja Yliuuron tiloista, joiden uudet tilanumerot, pinta-alat ja manttaaliluvut alla olevassa taulukossa. Luomauuron osan Hukanluoman lunastuksesta rahoitti valtio, muut tilalliset tekivät kaupat suoraan Matti Hukanluoman kanssa. Hukanluoman ja neljän muun tilan erottaminen valmistui v. 1925. Matti Hukanluoma myi asutustilaluontoisen Hukanluoman (11:25) lohkotilan vähän ennen kuolemaansa 12.9.1928 tyttärensä Amalian pojalle Antti Uurolle (s. 1893) ja hänen vaimolleen Tildalle. Valtio ja kunta eivät käyttäneet etuosto-oikeuttaan, mutta Luomauuron osuus Hukanluomasta vapautui myyntirajoitteista vasta v. 1965. Viereisessä kuvassa Matti Hukanluoma 1920-luvun lopussa.


Alimmat neljä tilaa ovat ns. kantatiloja, joista ylemmät viisi tilaa on lohkottu.


Hukanluoma ja Laivakivi (kartta MMH 1932). Torpan sijainti merkitty myös ylempänä olevaan isoon jakokarttaan.



  • Lähdeaineistona pääosin Kansallisarkiston (KA Vaasa) tuomiokirjoista löytyvät lainhuudot. Muita lähteitä ovat mm. Kauhajoen seurakunnan rippikirjat (Kansallisarkiston ja SSHYn digitaaliarkisto), Vaasan läänin henkikirjat, Maanmittaushallituksen uudistusarkisto (uudistuskartat ja -asiakirjat, KA Helsinki), www.familysearch.org, http://www.raketola.fi/, fb-ryhmä Finnish Genealogy, fb-ryhmä "Vanhoja valokuvia Kauhajoelta" ja mm. Simo Järviharju (Sjh).
  • Korjauksia, täydennyksiä, valokuvia, tarinoita ym. Uuroon liittyvää materiaalia osoitteeseen etunimi.sukunimi@iki.fi.

8 kommenttia:

  1. Uuron historiaa ja talokauppojen vaiheita on oikein kinnostavaa luettavaa,välillä kuin jännitysromaani :) Suurkiitos sinulle Olli

    VastaaPoista
  2. Upeaa tietoa. Laitan sinulle sähköpostilla täydennystä sukutauluihin. T: Marita Järviharju

    VastaaPoista
  3. Olli Tuuri Thanks for keeping our heritage alive. Nicely done.

    VastaaPoista
  4. Hello Olli Tuuri, I Love What you did here. But You need one correction. Valentin Lakso is not his real name, It's Walentin (Wally) Lakso born 1878 Kauhajoki, Finland. After Winter Quarters Mine disaster 1 May 1900 Walentin and Eufrosyne moved to Frontier, Wyoming. 1902. My Grandmother Lillian Lakso was Born there, then they moved to Sointula, B.C, Canada. Wally Died in North Hampton, Massachusetts From lung disorder. I think it was Black lung from the coal mine dust. signed Robert Osgood Great grand son.

    VastaaPoista
  5. Hei
    mieheni on suoraan alenevaa miespolvea Martti Pentinpojasta Yrjö Martinpojan kautta. Onko kellään mitään aavistusta Martti Pentinpojan isästä tai puolison Susanna Matintyttären isästä? Martti ja Susanna olivat ennen Uuroa isäntinä Isojoen Villamon Honkaniemessä 1724-1733 Suomen asutuksen yleisluettelon mukaan, mutta sitä ennen heistä ei ole mitään tietoa.
    Mieheni teki juuri Big Y testin ja hänen haploryhmänsä on I-FT218070. Samaa haploryhmää on eräs toinenkin henkilö jonka juuret menevät Kurikkaan/Ylistaroon. Oletusarvo on että tämä haploryhmä on syntynyt 350v sitten Suomessa eli juuri 1600 luvulla.Eli yhteys olisi kenties mahdollista löytää?
    Onko teistä suorista jälkeläisistä kukaan tehnyt Y-testiä?
    terv. Satu

    VastaaPoista