Halkola

Halkolan talollisia

Olli Tuuri

Rahko(la)n ja Halko(la)n talot
Kartta Israel Wänman 1761, MMH uudistuskartat, KA
Kuvat aukeavat isompina niitä klikkaamalla!

Neljännesmanttaalin Halkola jaettiin jo isojaon yhteydessä kahteen osaan, joita alettiin kutsua nimillä Yli- ja Alahalkola. Jako tehtiin tasan kahdelle uudelle isännälle, Tuomas Yrjänänpojalle (s. 1741) ja vävyisäntä Kristo  Antinpojalle (s. 1724). Heidän edeltäjänsä oli Yrjänä Antinpoika (s. 1699) vuosina 1724-1760 puolisonaan Maria Antintytär (s. 1706). Yrjänän edeltäjä oli hänen appiukkonsa Antti Matinpoika Halkola (s. 1677), joka isännöi Halkolaa vuosina 1710-23. Halkolan talon varhaisempaa historiaa on Esa Tuurin artikkelissa Eteläpohjalaiset Juuret - julkaisussa 4/2024.

Ylihalkolaa isännöineen Tuomas Yrjänänpojan kahdesta avioliitosta syntyneistä lukuisista lapsista vain Katariina (nimi myös Kaisa, Kreetta, s. 1780) saavutti aikuisiän. Katariinan äiti Maria Heikintytär kuoli lapsensa synnytykseen liittyviin komplikaatioihin. Marian kuoltua Tuomas Yrjänänpoika avioitui uudelleen, mutta päätti luopua Halkolan isännyydestä ja myi talo-osuutensa, ns. Ylihalkolan v. 1786. Ylihalkola oli tuolloin siirtymässä Tuomas Juhonpoika Pentilän (s. 1756) omistukseen, talokaupalle oli myönnetty jo ensimmäinen lainhuuto. Kauppa kuitenkin peruttiin Tuomas Pentilän suostumuksella ja Halkolan talo-osuuden lunasti kantatalon sukuperintöä edustava Matti Kristonpoika Halkola, jolla oli hallussaan jo Alahalkolan isännyys. Talo jaettiin kuitenkin lopulta tasan veljesten Iisakki ja Matti Kristonpojat kesken. Tosin pari vuosikymmentä myöhemmin, vuosien 1805-09 aikana, Halkolan omistus siirtyi kokonaan vanhan suvun ulkopuolelle palatakseen vuosikymmeniä myöhemmin joiltain osin takaisin vanhan suvun jälkipolville. Tuomas Pentiläkin malttoi lopulta odottaa kotitalonsa isännyyttä, jonka hän vanhimpana poikana sai vuonna 1797.

Maria Antintytär Halkola, s. 3.1706 , k. 20.11.1787 
Puoliso: ∞ 1722 Yrjänä Antinpoika Halkola, Halkolan vävyisäntä 1724-1760, s. 1699, k. 20.3.1763. Lapsia:

1) Susanna Yrjänäntytär Halkola, s. 1.3.1730, k. 1810

Puoliso: ∞ 1746 Kristo Antinpoika Halkola, e. Kiviluoma, Halkolan vävyisäntä, s. 2.4.1724, k. 19.4.1792. Lapsia mm: 

1) Iisakki Kristonpoika Halkola, Ylihalkolan isäntä, s. 20.12.1750, k. 27.6.1809

Puoliso:  ∞ 1777 Marketta Heikintytär Rahikka, s. 1.4.1750, k. 26.11.1808 

2) Matti Kristonpoika Halkola, Alahalkolan isäntä, s. 4.9.1755, k. 29.9.1825 

1. puoliso: ∞ 1782 Helena Pertuntytär Ala-Filppula, s. 31.3.1759, k. 31.5.1810 

2. puoliso: ∞ 1813, Maija Liisa Juhontytär Sten, s. 14.12.1776, k. 12.12.1844 

3) Tuomas Kristonpoika Törmä e. Halkola, Ylihalkolan torppari (Törmä), s. 16.12.1762, k. 7.3.1852 

Puoliso: ∞ 1783 Liisa Erkintytär Nirva, s. 8.6.1764 

2) Tuomas Yrjänänpoika Halkola, Halkolan talollinen ja torppari, s. 10.11.1741, k. 1.1808

1. puoliso: ∞ 1764 Maria Heikintytär Nirva, s. 8.11.1742, k. 27.11.1780. Lapsi:

1) Katariina Tuomaantytär, s. 16.11.1780, k. 3.6.1825, puoliso: ∞ 1806 Iisakki Juhonpoika, s. 27.10.1782 Ahlainen, k. 14.2.1833. Heillä lapsia.

2. puoliso: ∞ 1781 Liisa Jaakontytär Teevahainen, s. 1.11.1750, k. 14.5.1814

3) Juho Yrjänänpoika Halkola, s. 8.6.1748, k. 19.1.1793

Puoliso: ∞ 1772 Valpuri Simontytär Pentilä, s. 22.2.1749, k. 25.6.1832. Heillä lapsia, mm.

1) Samuel Hallongren, pitäjänräätäli Rahkolan Ketolan torpassa., s. 23.7.1782, k. 10.3.1862, 2. puoliso: ∞ 1817 Helena Eliaantytär, s. 2.1.1789 Isojoki, k. 28.7.1864. Heillä lapsia, mm. Hiskias, jonka tytär Amalia (s. 1871) oli Ylihalkolan emäntä.

Ylihalkola (9:1)

Tuomas Yrjänänpoika luopui Ylihalkolan isännyydestä 8.8.1786 myytyään Ylihalkolan talo-osuutensa sisarensa pojalle Matti Kristonpoika Halkolalle, joka omisti jo Halkolan toisen puolikkaan. Samalla päivämäärällä hän teki 50 vuoden kontrahdin Autioksi nimettyyn Halkolan torppaan.

Matti Kristonpoika ja puolisonsa Helena Pertuntytär myivät omistamansa 7/24 manttaalin Ylihalkolan talon kahdella kaupalla vuosina 1805 ja 1807 suvun ulkopuolelle. Jälkimmäisellä, 14.2.1807 tehdyllä kaupalla, he myivät puolet eli 7/48 manttaalia Ylihalkolasta Nirvan Kullaan entiselle torpparille Iisakki Tuomaanpojalle (s. 1748 Kurikka, Iso-Tuisku) ja hänen puolisolleen Valpuri Hannuntyttärelle, jotka olivat juuri luopuneet Nirvan torpastaan (KO 6.3.1807). Heidän tyttärellään Liisalla ja vävyllään Antti Antinpoika Strömanilla oli tarkoitus jatkaa Kullaan torppareina, mutta hanke jäi toteutumatta Antin kuoltua keväällä 1806 tapaturmaisesti 35 vuoden iässä. Liisan ja Antin tytär Kaisa Kreetta (s. 1802) avioitui v. 1825 Halkolan tulevan talollisen Samuel Hiskiaanpojan (s. 1797) kanssa, kuten jäljempää ilmenee.

Liisa Iisakintytär (s. 1780) löysi uuden puolison joen toiselta puolelta Halkolasta. Hän oli Halkolassa renkinä ja lampuotinakin toiminut Juho Heikinpoika (s. 1781), joka on jäänyt alkuperältään tuntemattomaksi. Iisakki Tuomaanpoika ja puolisonsa Valpuri myivät 7/48 manttaalin talo-osuutensa 18.2.1809 tehdyllä kauppakirjalla tyttärelleen Liisalle ja uudelle vävylle. Tilan isännyyttä jatkoi heidän poikansa Heikki (s. 1812), joka avioitui Albertiina Eliaksentyttären kanssa kesällä 1840, mutta he lähtivät Ikkeläjärvelle torppareiksi myytyään tilan 4.4.1842 Ananias Heikinpoika ja Kaisa Tuomaantytär Halkolalle. Ananias ja Kaisa olivat jo v. 1828 tulleet Alahalkolan puolikkaan tilallisiksi, joten he saivat haltuunsa puolet eli 7/24 manttaalia Halkolan talosta. Kaisan isä oli Halkolan talollinen Tuomas Heikinpoika. Kaisasta ja sisarpuolestaan Elisabetista eli Liisasta jäljempänä lisää.

Ananias Heikinpojan 7/24 manttaalia Halkolan perintötalosta siirtyi kauppakirjalla 28.11.1865 hänen rengilleen Samuel Matinpoika Halkolalle (s. 1814), joka oli avioitunut em. Kaisa Tuomaantyttären sisarpuolen Liisa Tuomaantyttären (s. 1814) kanssa v. 1845. Samuelin isä oli Halkolan entinen talollinen Matti Kristonpoika ja Liisan isä edellä mainittu Alahalkolan isäntä Tuomas Heikinpoika. Samuel Matinpojan kuoltua v. 1871 Liisa avioitui Juho Jaakko Jaakonpojan (s. 1844) kanssa ja he jatkoivat Halkolan isäntäparina. Avioliitto oli Liisalle kolmas. Liisa Tuomaantyttären omistukseen kolmen avioliittonsa aikana oli tullut puolet eli 7/24 manttaalia koko Halkolasta. Liisa laati testamentin viimeisen puolisonsa kanssa vuonna 1874 ja omaisuus jaettiin Liisan kuoltua 6.10.1878 siten, että hänen viimeinen puolisonsa ja leskensä Juho Jaakko Jaakonpoika sai Ylihalkolaan kuuluneet 7/48 manttaalia. Halkolan renki Jaakko Matinpoika (s. 1846) sai toisen puolikkaan, joka oli myöhemmin Isohalkolana tunnettu 7/48 manttaalin tilaosuus. Jaakko Matinpoika oli avioitunut Alarahkolan tyttären Kaisa Sofia Eenokintyttären (s. 1850) kanssa v. 1870. Molemmat olivat olleet "kasvatteina" Liisan emännöimässä Halkolassa.

Aiemmalla, vuonna 1805 tehdyllä kaupalla Matti Kristonpoika Halkola oli myynyt toisen puolikkaan (7/48 mtl) omistamastaan Ylihalkolasta Alayrjänäisen torpparille Hiskias Jaakonpojalle ja hänen vaimolleen Justiina Yrjänäntyttärelle 18.2.1805 tehdyllä kauppakirjalla. Hiskias kuoli vuonna 1809 keltatautiin (gulsot) 37 vuoden iässä. Leski Justiina Yrjänäntytär avioitui Elias Gabrielinpoika Halkolan kanssa tammikuussa 1812. Tämäkin tilaosuus myytiin suvun ulkopuolelle, niinpä Matti Kristonpojan tytär Albertiina ja hänen puolisonsa torppari Iisakki Juhonpoika Antila (s. 1786 Jalasjärvi) yrittivät mitätöidä Hiskias Jaakonpojan tekemä tilakauppa sukulunastukseen vetoamalla siinä kuitenkaan onnistumatta. Kiinnekirja myönnettiin 15.12.1812. Elias Gabrielinpoika oli Halkolan sukua, hänen isoisänsä oli alussa mainittu Halkolan vävyisäntä Kristo Antinpoika.

Justiina ja Elias Halkola jatkoivat Ylihalkolan isännyyttä, mutta luovuttivat 25.8.1828 tehdyllä sopimuksella 2/3 tilaosuudestaan Samuel Hiskiaanpojalle (s. 1797), joka oli Justiinan vanhin poika hänen ensimmäisestä avioliitostaan, ja Samuelin vaimolle Kaisa Kreetta Antintyttärelle, joka oli em. Liisa Iisakintytär Halkolan ja hänen ensimmäisen puolisonsa Antti Antinpoika Strömanin tytär. Muut sisarosuudet korvattiin rahalla ja 1/3 loppuosuuden Alahalkolasta Samuel ja Kaisa Kreetta Halkola lunastivat 25.8.1838 ja 21.11.1844 tehdyillä kauppakirjoilla. Heille myönnettiin kiinnekirja Halkolan 7/48 manttaaliin 5.5.1846. Myös Elias ja Justiina Halkolan avioliiton neljä yhteistä lasta huomioitiin sopimuksessa rahakorvauksin. Heistä ainoalle pojalle Eenokille (s. 1822) perustettiin Halkolaan Rajamäen torppa.

Maarekisteriote Ylihalkolasta (KA)

Samuel ja Kaisa Kreetta Halkolalle myönnettiin kiinnekirja Halkolan 7/48 manttaaliin 5.5.1846. Kyseinen tilaosuus siirtyi heidän pojilleen, Samuel ja Hiskias, tasaosuuksin 1860-luvun alussa: Mäkihalkola ja Ylihalkola. Nämä ja niistä muodostetut tilat kuuluvat maarekisterin mukaan isojaosta lähtien Ylihalkolaan (9:1, kuva vieressä).

Hiskias Jaakonpoika Halkola e. Ala-Yrjänäinen, Ylihalkolan talollinen, s. 7.4.1772, k. 12.9.1809

Puoliso: ∞ 1797 Justiina Yrjänäntytär Halkola e. Heikkilä, s. 22.10.1775, k. 5.7.1859. Justiinan 2. puoliso: ∞ 1812 Elias Gabrielinpoika Halkola, s. 24.3.1789, k . 18.7.1857

Lapsia mm: 

Samuel Hiskiaanpoika Halkola e. Ala-Yrjänäinen, Halkolan talollinen, s. 8.8.1797, k. 24.4.1868

1. puoliso: ∞ 24.6.1825 Kaisa Kreetta Antintytär, s. 17.1.1802, k. 21.12.1853

2. puoliso: ∞ Kaisa Juhontytär, s. 17.11.1801 Isojoki, k. 11.5.1868

 

Lapsia 1. avioliitosta mm:

1) Serafia Samuelintytär Mäki-Kyyny, s. 29.8.1829. Puoliso: ∞Heikki Salomoninpoika Kyyny, Mäki-Kyynyn talollinen, s. 26.8.1831, k. 3.2.1922

2) Hiskias Samuelinpoika Yli-Halkola, talollinen, s. 21.8.1832, k. 7.10.1882. Puoliso: ∞Maria Sofia Matintytär Yli-Korhonen, s. 4.6.1832, k. 16.3.1876

3) Samuel Samuelinpoika Mäki-Halkola, Uusi-Halkola, talollinen, s. 29.3.1837, k. 20.7.1905. 1. puoliso: ∞ 1862 Serafia Juliana Iisakintytär Kangasniemi, s. 31.12.1826, k. 9.11.1891. 2. puoliso: ∞ 1892 Amanda Sofia (Manta) Joosepintytär Mäki-Halkola, s. 1.12.1864, k. 1934

4) Valentin Samuelinpoika Mäenpää, torppari Rahkolassa, s. 25.8.1841, k. 7.10.1904. Puoliso: ∞1866 Maria Loviisa Eenokintytär Ala-Rahkola, s. 12.8.1845

 

Alahalkola (9:2)

Halkolan manttaaliluvun noustua 7/12:een (0,5833) Kristo ja Susanna Halkolan talo-osuus, 7/24 manttaalin Alahalkola, siirtyi heidän toiseksi vanhimmalle pojalleen Matille (s. 1755) ja hänen vaimolleen Helenalle ja edelleen 1780-luvun lopussa Matin veljelle Iisakki Kristonpojalle (s. 1750) vaimonaan Marketta Heikintytär (s. 1750).

Tuomas Yrjänänpojan kuoleman jälkeen v. 1808 Aution torpparina jatkoi tytär Katariina ja vävy Iisakki Juhonpoika. Katariinan kuoltua v. 1825 Iisakki Juhonpoika avioitui Alahalkolan torpantyttären Kreetta Tuomaantytär Törmän kanssa, jonka isänisä oli Alahalkolan vävyisäntä Kristo Antinpoika. Iisakki Juhonpojan kuoltua Kreeta Tuomaantytär avioitui isojokisen Iisakki Eliaanpojan kanssa v. 1825 ja he jatkoivat torpan ylläpitoa. Alahalkolan silloiset talolliset Elias ja Juho Halkola hakivat käräjäoikeudessa kahdesti torpparien häätöä, joka lopulta vahvistettiin käräjäoikeuden päätöksellä 17.9.1836 vedoten alkuperäiseen Tuomas Yrjänänpoikaa ja hänen lapsiaaan koskevaan 50 vuoden sopimukseen. Aikaraja täyttyi 8.8.1836.

Iisakki Kristonpojan jälkeinen sukupolvenvaihdos tapahtui 25.10.1803, jolloin 7/24 manttaalin
Alahalkola siirtyi hänen vanhimmalle pojalleen Samuelille, mutta ei hänestäkään tullut pitkäaikaista viljelijää Halkolaan Samuelin hakiessa talolle uutta omistajaa heti vanhempiensa kuoltua. Sellainen löytyi Ilmajoelta torppari Tuomas Heikinpoika Katilan (s. 1763 Kurikka) ostettua Alahalkolan v. 1809. Ilmajoella Katilan torpparina ennen Päntäneelle muuttoaan toiminut Tuomas tunnettiin myös isoisältään perua olevalla sotilasnimellä Warg. Kauppahinnan lisäksi (300 riksdaler riksgäld) myyjä sai torpan (Hakala) Halkolasta. Talon isännyyttä hoiti aluksi Tuomaan vanhin poika Heikki (s. 1786) vaimonsa Kaisa Abrahamintyttären kanssa. Heistä tuli Puskan isäntäpari vuonna 1814.

 

Maarekisteriote Rintahalkolasta (KA)

1700-luvulta seuraavan vuosisadan alkupuolelle saakka Halkolan tilaosuuksien jaottelu Ala- ja Ylihalkolan kesken vaikuttaa epäjohdonmukaiselta. Rippikirjoissa mm. Tuomas Heikinpoika Halkola (s. 1763) on kirjattu Ylihalkolan taloon ja hänestä käytetään nimeä Tuomas Yli-Halkola, vaikka maarekisteriotteen (kuva vieressä) mukaan tilaosuus kuuluu Alahalkolaan (9:2). Myös halkomisen yhteydessä v. 1910 Rintahalkola on sijoitettu Alahalkolaan.

Alahalkolasta luopunut Samuel Iisakinpoika jatkoi Halkolassa Hakalan torpparina vaimonsa Inkeri Juhontyttären (s. 1775 Ikaalinen) kanssa heidän eliniäkseen 15.4.1811 tehdyn syytinkisopimuksen turvin. Inkerin kuoltua v. 1844 Samuel avioitui Susanna Yrjänäntyttären (s. 1812 Lapua) kanssa, joka leskeksi jäätyään v. 1852 halusi jatkaa torpan asumista siinä onnistumatta. Häätöasiaa puitiin oikeudessa mm. talvikäräjillä 1853. Susannan isä Yrjänä Jaakonpoika Björklund eli Yliselä (s. 1779 Lapua) oli talollisen poika Lapualta, joka oli ensin Alahärsilässä torpparina, mutta lähti v. 1813 Karijoen kautta Lapväärttiin.

Isännyys vaihtuu 1828

Tuomas Halkola luopui tilastaan toisen vaimonsa Liisa Juhontyttären kuoltua 51-vuotiaana v. 1828. Puolet talosta eli 7/48 manttaalia siirtyi kauppakirjalla 13.5.1828 vävy Ananias Heikinpojalle (s. 1795) ja tytär Kaisalle, jotka ostivat v. 1842 vielä puolet Ylihalkolasta, joten heidän haltuunsa tuli tuolloin puolet koko Halkolan talon manttaaleista (punainen kehys yllä olevassa kaaviossa). Alahalkolan toinen puolikas ns. Rintahalkola siirtyi 1.5.1828 tehdyllä kaupalla Tuomas ja Liisa Halkolan pojalle Salomon Tuomaanpojalle (s. 1802), joka vaimonsa Kaisa Kreetan (s. 1799) kanssa jätti Päntäneelle laajan jälkeläisjoukon.

1837: Syyskäräjillä 1836 ja talvikäräjillä 1837 käsiteltiin uhkapelituomiota, jossa sakkorangaistukseen tuomittiin kortinpelaajat torppari Mikko Mikonpoika Knuuttila, Pentilän torppari Iisakki Juhonpoika Rintamaa ja Halkolan Uiton torpanpoika Topias Matinpoika Halkola. Pelaaminen tapahtui Halkolan talollisen Ananias Heikinpojan talossa, jossa hänen lankonsa Kristo (Kristian) Tuomaanpoika Halkolan jäämistö huutokaupattiin ja saatuja perintökillinkejä käytettiin panoksina. Talon isäntäkin tuomittiin, vaikka hän ei peliin osallistunut, vaan yritti jopa estää muitakin pelaamasta, mutta käräjäoikeuden mielestä ei riittävän ponnekkaasti. Iisakki Rintamaa, joka oli jättänyt saapumatta edellisille käräjille syksyllä 1836, haettiin seuraaville talvikäräjille kyytirättärin toimesta. Tuomio perustui uhkapelin kieltävään kuninkaalliseen asetukseen 2.9.1792. Kukin sai 25 riikintaalerin eli 36 hopearuplan sakon, joka jaettiin tasan syyttäjän Adolph Fredric Forssellin ja lastenhuonerahaston (barnhusfonden) kesken. Rahasto sai itselleen uhkapeleistä perittyjen sakkojen tuoton. Varojen puutteessa sakot voi korvata 20 päivän vesileipävankeudella. Rintamaa joutui maksamaan lisäksi kuljetuksestaan neljä ruplaa.

Rintahalkola siirtyi kauppakirjalla 17.11.1856 vanhimmalle pojalle Tuomas Salomoninpojalle (s. 1824) ja hänen vaimolleen Serafialle (s. 1831 Tarkka), jonka isovanhemmat olivat Ylihalkolaa aiemmin isännöineet Hiskias ja Justiina Halkola.

Pojista nuorin Malakias Salomoninpoika (s. 1832) löysi isännän pestin Ylirahkolasta v. 1855. Herman Maunu Salomoninpoika (s. 1830) avioitui Kaisa Albertiina Hermannintytär Rahkolan (s. 1828) kanssa v. 1857. He saivat Rintahalkolasta asuttavakseen Mäkelän torpan, jonka pitoa heidän poikansa Tuomas (s. 1863) jatkoi Uiton torpparin tyttären Josefiinan kanssa.

Tuomas Hermanninpojan kuoltua 40 vuoden iässä v. 1903 leski Josefiina avioitui Keturin lesken Antti Heikki Antinpoika Keturin (s. 1855) kanssa, jolle avioliitto oli jo kolmas. He lunastivat Rintahalkolasta Keturin rajalla olleen vanhan Mäkelän torpan maita. Tila sai nimekseen Anttila (9:50), josta Josefiinan ja Tuomas Hermaninpojan yhteinen poika Jaakko Eemil Keto-Keturi (s. 1897) lunasti puolet 7.7.1930. Toisesta yhteisestä pojasta Herman Robertista (s. 1895), joka käytti sukunimenään Keturia,  jäljempänä Laitilan yhteydessä.

Tuomas Salomoninpojan kuoltua keuhkotautiin 44 vuoden iässä vuonna 1868 talonpitoa jatkoi Serafia-lesken ohella samana vuonna taloon rengiksi tullut Antti Samuel Heikinpoika (s. 1846). He avioituivat 1.3.1870. Tuomas ja Serafia Rinta-Halkolan ainut aikuiseksi elänyt jälkeläinen Tuomas Tuomaanpoika Rinta-Halkola jatkoi talon isännyyttä myöhemmin. Tuomas avioitui Amanda Hiskiaantytär Yli-Halkolan (s. 1859) kanssa v. 1881, jolloin Rintahalkolasta lohkaistiin Latvahalkolaksi nimetty 7/144 manttaalin tilaosuus Pahkalan torppari Nikodemus Jaakonpojalle (s. 1848) ja hänen vaimolleen Serafia Jaakontyttärelle, jonka isänisä Heikki Tuomaanpoika, Puskan talollinen vuodesta 1814, oli Tuomas Heikinpoika Halkolan vanhin poika.

Ananias Heikinpojan 7/24 manttaalia Halkolan perintötalosta siirtyi kauppakirjalla 28.11.1865 hänen entiselle rengilleen Samuel Matinpojalle (s. 1814), joka oli avioitunut em. Tuomas Heikinpoika Halkolan tyttären Liisa Tuomaantyttären (s. 1814) kanssa v. 1845. Samuel Matinpojan kuoltua v. 1871 Liisa avioitui Juho Jaakko Jaakonpojan (s. 1844) kanssa ja he jatkoivat Halkolan isäntäparina. Avioliitto oli Liisalle kolmas.

Liisa Tuomaantyttären kolmannen puolison Juho Jaakko Jaakonpojan isä kantoi samaa hyvin tavallista pohjalaista etunimiyhdistelmää Juho Jaakko. Häntä, kuten useaa muutakin Juho Jaakkoa, kutsuttiin yleisesti pelkäksi Jaakoksi. Siitä koitui epäselvyyttä, kun jälkipolvien patronyyminä asiakirjoissa saattaa olla samasta henkilöstä sekä Juhonpoika että Jaakonpoika.

Liisa Tuomaantyttären kuoltua v. 1878 puolisonsa Juho Jaakko Jaakonpoika sai 7/48 manttaalin Halkolan haltuunsa Liisan kanssa vuonna 1874 laatimansa keskinäisen testamentin kautta. Juho Jaakko avioitui Kaisa Sofia Salomonintyttären (s. 1861) kanssa v. 1879. Kaisa oli Liisa Tuomaantyttären veljen Hiskiaan tyttärentytär. Hiskias Tuomaanpoika oli Uiton torppari Halkolassa.

Juho Jaakko ja vaimonsa Kaisa Sofia lähtivät Halkolasta myytyään 7/48 manttaalin tilaosuutensa. Siitä pääosan osti Teuvan Hirviniemestä muuttanut torpparipari Esa Samelinpoika Hirviniemi (s. 1850 Teuva) ja hänen vaimonsa Heta Sofia Juhontytär 13.2.1890 tehdyllä kauppakirjalla.

Tuomas Heikinpoika Yli-Halkola e. Warg, Katila, s. 6.10.1763 Kurikka, Luopa, k. 28.4.1835. Ylihalkolan talollinen 1809-.

1. puoliso: ∞1784 Ilmajoki Liisa Antintytär Granlund, s. 12.12.1762 Ilmajoki, k. 18.5.1801 Ilmajoki. Neljä lasta: Heikki (Puskan talollinen) 1786-1855, Leena (Vitiäinen) 1789-1855, Kreeta (Latva-Antila)  1792-1835, Maria (Seittu) 1795-1852.

2. puoliso: ∞1801 Ilmajoki Liisa Juhontytär Saari, s. 29.1.1777 Isojoki, k. 4.4.1828

 

8 lasta, mm:

1) Salomon Tuomaanpoika Rinta-Halkola, talollinen, s. 23.8.1802 Ilmajoki, k. 23.11.1874 

Puoliso: ∞1821 Kaisa Kreeta Pietarintytär Kaarlela, s. 24.12.1799 , k. 14.12.1867

 

7 lasta, mm.:

1)  Liisa (Ala-Rahkola), s. 8.9.1822, k. 21.4.1896

Puoliso: ∞1844 Eenokki Matinpoika Ala-Rahkola, talollinen, s. 30.10.1820, k. 8.11.1875. Heidän tyttärensä Kaisa Sofia (puoliso Jaakko Matinpoika) oli Isohalkolan emäntä 1874- 

2)  Tuomas (Rinta-Halkola), Rintahalkolan talollinen, s. 18.6.1824, k. 22.11.1868

Puoliso: ∞ Serafia Hiskiaantytär Tarkka, s. 29.12.1831, k. 29.10.1893. Serafian 2. puoliso ∞1870 Antti Samuel Heikinpoika, s. 19.3.1846 

3)  Hermanni Maunu (Halkola), Mäkelän torppari Halkolassa, s. 1.4.1830, k. 16.6.1895

Puoliso: ∞ Kaisa Alpertiina Hermannintytär Rahkola, s. 13.4.1828, k. 31.3.1902 

4)  Malakias (Rahkola). Ylirahkolan vävyisäntä, s. 7.9.1832, k. 9.1.1906

1. puoliso: ∞1855 Heta Sofia Eenokintytär Yli-Rahkola, s. 28.11.1834, k. 24.6.1866. 2. puoliso: ∞1867 Albertiina Kustaava Eenokintytär Yli-Rahkola, s. 20.8.1844, k. 27.1.1914

 

2) Kaisa Tuomaantytär Yli-Halkola, Halkola, s. 3.2.1804 Ilmajoki, k. 17.6.1850 

Puoliso: ∞1821 Ananias Heikinpoika Halkola e. Hautaniemi, Halkolan talollinen, s. 18.6.1795, k. 30.5.1868. Lapsia 11, heistä yksikään ei elänyt aikuisikään.

 

3) Liisa Tuomaantytär Yli-Halkola, Halkola. s. 28.1.1814, k. 6.10.1878, ei lapsia

1. puoliso: ∞1832 Salomon Siimoninpoika Seppälä, e. Ala-Käyrä e. Ilkka, s. 8.1.1798 Ilmajoki, k. 20.3.1840 Karijoki.

2. puoliso: ∞1845 Samuel Matinpoika Halkola, talollinen, s. 7.10.1814, k. 8.4.1871. Samuelin isä oli Alahalkolan entinen talollinen Matti Kristonpoika, s. 1755.

3. puoliso: ∞1873 Juho Jaakko Jaakonpoika Halkola e. Hirsikorpi, talollinen, s. 21.9.1844, k. 1917.

Tuomas Halkolan tyttärien Kaisan ja Liisan perinnöt

Tuomas Heikinpoika Halkolan tytär Kaisa puolisonsa Ananias Heikinpojan kanssa omistivat Halkolan talon manttaaleista neljänneksen vuodesta 1828 ja lopulta puolet vuodesta 1842 lähtien. Omistus jakautui tasan vanhan Ala- ja Ylihalkolan maille.

Kaisa synnytti heille 11 lasta, mutta yksikään lapsista ei päässyt täysi-ikäisyyteen Heistä kolme varttuneinta kuoli keuhkotautiin 18-20-vuotiaina kuten lopulta lasten äiti Kaisakin 46-vuotiaana vuonna 1850. Leski-isäntä Ananias Heikinpoika myi Halkolan omistuksensa edesmenneen vaimonsa sisarelle Liisa (Elisabeth) Tuomaantyttärelle ja hänen miehelleen, Samuel Matinpojalle, joka oli Ananias Heikinpojan entinen renki ja Halkolan entisen talollisen Matti Kristonpojan (s. 1755) poika. Samuel Matinpojan kuoltua v. 1871 Liisa avioitui Juho Jaakko Jaakonpojan (s. 1844) kanssa v. 1873 ja he jatkoivat Halkolan isäntäparina. Avioliitto oli Liisalle kolmas, kaikki avioliitot olivat lapsettomia. Alla sanatarkka kopio vuoden 1865 kauppakirjasta (lähde: Ilmajoen tuomiokunnan renovoidut tuomiokirjat, KA).

Minä Anania Heikinpoika Halkola teen tällä tiettäväksi että minä vapamielisesti tällä avoimella kauppakirialla myin minun trengilleni Samuel Matinpoijalle ja hänen vaimollensa Elisabeth Tuomahantyttärelle minun perintö taloni Halkolan No 9. Päntänän kyläs Kauhajoen kappelis Ilmajoen pitäjääs ja Ilmajoen Kihlakunnas veronsa puolesta 7/24 osaa manttalia meidän välillämme sovitusta kauppahinnasta kuin on viisi tuhatta kaksi sataa (5200) markkaa suomen rahas kuin hänen pitää siitä uloos maksamaan minun perillisilleni seuraavaisesti. Minun sisarelleni Brita Heikintyttärelle Kurulle neliäsataa 400 markkaa, ja toiselle sisarelleni Katharina Heikintyttärelle Aittoomäjelle neljä sataa 400 markkaa ja Jakob Eliaksenpojalle Aittomäjelle neljäsataa 400 markkaa ja kolmas sisar vainaan Elisabet Heikintyttären lapsille, nimittäin poijalle Hermannille neljäsataa 400 markkaa Pojalle Wilhemille neljäsataa 400 markkaa Pojalle Samuelille neljäsataa 400 markkaa Pojalle Jaakobille neljäsataa 400 markkaa ja Poika Magnus vainaan lapsille neljäsataa 400 markkaa ja tyttärelle Maria Löytälälle neljäsataa 400 markkaa. Ja minun vaimo vainaan Katharina Tuomaantyttären perillisille nimittäin Salomon Tuomahanpojalle halkolan sytingi miehelle neljäsataa 400 markkaa ja Hiskias Tuomahanpojalle Urolle neljäsataa 400 markkaa ja Brita Tuomahantyttärelle Myllyniemelle neljäsataa 400 markkaa. Ja Maria Hermannintyttärelle Mustaasluomalle kaksisataa markkaa ja Amalia Hermannintyttärelle Mustaasluomalle 200 markalle. Joka nimitetyt summat pitää hän heille maksaman, minun kuoltuani yhden vuoden kuluttua.

Ja kohta minun kuoltuani omistaa mainittu Samuel Matinpoika ja hänen vaimonsa Elisabet Tuomaantytär mainitun Halkolan perintötalon kaikkien etujen ja hyvyysten kanssa huoneisa, pelloisa, niituisa, torpisa, mettisä ja maisa kaikki mitä siihen kuuluu vanhuudesta on ollu eli vasta saada voipi, häneltä ja hänen perillisiltänsä omistettavaksi pidettäväksi ja hallittavaksi omana hyvin saatuna omaisuutenansa velvoituksella myöskin hänen sen edestä laillisesti vastamaan.

Pademmaksi vakuudeksi olen tämän kauppakirjan omakätisellä puumerkilläni todistajain läsnä olles vahvistanu kuin tapahtui halkolan talos ja kauhajoes.

Marraskuun 28. päivänä vuonna 1865.

Anania Heikinpoika Halkola myyjä (puum.)

Tähän kirjoitettuun kauppakirjaan ja sen ehtoihin olemma kaikin puolin tytyväiset. Aika ja paikka kuin edellä mainittu on.

Samuel Matinpoika Halkola ostaja Elisabet Tuomaantytär ostaian vaimo (pkit)

Todistaa Jakob Matinpoika Halkolan trenki  Samuel Samuelinpoika Halkola isäntä (pkit)

kirjoitti Kristian Koskela.

Liisa Tuomaantytär lahjoitti 6.11.1874 päivätyllä testamentilla 7/48 manttaalin osuuden Halkolan taloa. "Minä Elisabet Tuomaantytär Halkola teen tällä tiettäväksi, että minä vapaamielisesti tämän avonaisen lahiuskirjan kautta lahioitan minun kasvateilleni Jaakob Matinpojalle ja hänen vaimollensa Kaisa Sohfia Eenokintyttärelle minun ostetusta perintötalostani toisen puolen Halkola no 9 Päntänän kyläs Kauhajoen pitäiääs Ilmajoen Kihlakunnas weronsa puolesta 7/48 osaa manttaalia. Arviohinta kaksituhatta (2000) Suomen markkaa, jonka omaisuuden kaikkein nykyisten ja siihen vasta voitettavain tilusten kanssa mainitut kasvattini ja heidän perillisensä vasta minun kuoltuani haltuunsa ottavat ja minulta jätetyllä oikeudella hallitkoot jne." Elisabet Tuomaantytär Halkola (merkki)

Jaakko Matinpojan ja Kaisa Eenokintyttären saama 7/48 manttaalin tilaosuus jakautui tasan vanhan Ala- ja Ylihalkolan maille. Halkomisessa 1910-luvulla he luopuivat Alahalkolan osuudesta jälkipolviensa hyväksi ja jatkoivat vanhaan Ylihalkolaan kuuluneen Isohalkolan pitkäaikaisena isäntäparina, joka jätti laajan jälkeläisjoukon Halkolaan. He myivät Alahalkolan osuuden tasan pojalleen Tuomas Peltoniemelle ja vävylleen Samuel Kallio-Halkolalle ja heidän puolisoilleen vuonna 1905. Isohalkolasta he luopuivat vuonna 1919, jolloin tyttäret Elisabeth Halkola (s. 1873) ja Ilmi Seppänen (s. 1884) saivat 0,0146 manttaalia kumpikin. Tytär Hilda ja puolisonsa Edvard Tammela tulivat Isohalkolan kantatilan loppuosan (0,0427 mtl) omistajiksi.

Jaakko Matinpoika Halkola, s. 29.1.1846, k. 16.4.1927 
Puoliso: ∞ 18.2.1870 Kaisa Sofia Eenokintytär Ala-Rahkola, s. 11.3.1850, k. 22.3.1928

Lapset: 

1)  Elisabeth, s. 2.6.1872, k. 23.7.1873 

2)  Elisabeth, s. 24.11.1873, k. 29.2.1960 

Puoliso: ∞ 1895 Konstantin lisakinpoika Korpi-Halkola e. Korpi, s. 24.5.1873, k. 2.2.1908 Kanada

3)  Maria Sofia Kallio-Halkola, s. 15.8.1875 , k. 6.2.1950 

Puoliso:  ∞Samuel Gabrielinpoika Kallio-Halkola e. Hautamäki, s. 27.4.1874, k. 2.10.1960 

4)  Serafia Halkola, s. 10.2.1877, k. 20.2.1877 

5)  Tuomas Peltoniemi, s. 21.9.1878, k. 29.4.1955 

Puoliso: ∞ 10.12.1899 Hilda Elisabeth Benjamintytär Ranta-Kokko, s. 2.4.1878 Kurikka, k. 29.7.1960 

6)  Hermanni Halkola, s. 14.1.1881

7)  Ilmi Kathariina Halkola, s. 18.3.1883, k. 4.11.1883 

8)  Ilmi Adolfiina Iso-Halkola, s. 6.11.1884, k. 6.7.1945 

1. puoliso:  ∞ 25.5.1907 Antti Herman Fabianinpoika Seppänen, s. 6.6.1877, k. 10.11.1918 

2. puoliso:  ∞ 3.3.1923 Samuel Gabrielinpoika Latva-Knuuttila e. Lylyoja, Latva-Knuuttilan talollinen, s. 26.6.1885, k. 28.10.1926 

9)  Aleksanteri, s. 1.9.1887, k. 1973 USA 

Puoliso: ∞ 20.11.1909 Hilda Sofia Jaakontytär Korhonen, s. 3.4.1887, k. 1971 USA

10)  Hilda Katariina, s. 1.11.1894, k. 12.10.1966 

Puoliso: ∞ Svante Edvard Antinpoika Tammela e. Björnbäck, s. 21.6.1895 Karijoki, k. 1.6.1971

 

 

Päntäneen paikalliskartta 1932 (MML)

Alahalkolan (9:2) jako valmistui 1911

kk=kiinnekirja, tilan manttaaliluku murto- ja desimaalilukuna

Alahalkolaksi kutsutun tilapuolikkaan halkominen käynnistyi kesällä 1910 talollinen Matti Luoma-Halkolan anottua läänin kuvernööriltä tilaosuutensa erottamista Halkolan talosta. Jakotoimitus tehtiin maat jyvittäen ja halkoen osakkaiden kesken heidän omistamiensa manttaalien mukaan ohessa nimetyiksi uusiksi kiinteistöiksi. Jakotoimituksen toteutus päätettiin Tuomas Rinta-Halkolan talossa pidetyssä kokouksessa 7.10.1910. Tilaisuudessa oli läsnä viereisessä taulukossa luetellut tilalliset, joista Amerikassa oleskelevan Sameli Esaiaksenpoika Uittohalkolan puolesta paikalla oli hänen vaimonsa Amanda Jaakontytär

Selite tekstissä, klikkaa isommaksi!

. Toimitus sujui ripeästi, sillä osakkaat ilmoittivat aloituskokouksessa jättävänsä jyvityksen kokonaan toimitusmiesten tehtäväksi. Uusi tilajako paalutettiin maastoon jo 18.8.-2.9.1911 ja varamaanmittari Karl Rehn päätti maanjakotoimituksen 19.9.1911.

Jäljempänä olevassa halkomiskartassa (kartta 3) näkyvät Halkolan, Isohalkolan ja Rintahalkolan asuintontit vieri vieressä samalla alueella maantien ja joen välissä. Halkomisessa siihen ei puututtu, mutta vuonna 1915 tehtiin tilusvaihtoja mainittujen tilojen välillä. Siinä yhteydessä Rintahalkolan asuintontti asumuksineen siirtyi joen toiselle puolelle. Vieressä yksityiskohta kyseisestä kohdasta ennen Rintahalkolan siirtoa. Kuvassa not 881 ja 882 ovat Rintahalkolan vanhaa tonttialuetta. Arvi Halkolan (889-890) ja Isohalkolan (891-892) tontit ovat maantien varressa, johon ne jäivätkin. Tien itäpuolella oleva alue säilyi Rintahalkolalla, siihen nousi mm. rukoushuone jo noin vuonna 1914.

Alahalkolan tiloja

9:3 Uittohalkola

Sameli Esaiaksenpoika (1872-1932) tuli vanhiempiensa mukana Teuvalta v. 1890. Hänen isänsä osti 7/64 manttaalia Halkolasta, josta Alahalkolaan kuulunut puolikas 7/128 manttaalia tuli poikansa Samelin omistukseen v. 1899. Ylihalkolaan kuulunut puoli tuli toiselle pojalle Arvi Halkolalle. Pernoon seurakunta osti Uittohalkolan (9:106) vuonna 1941 vapautuakseen pika-asutuslain velvoitteesta luovuttaa maa-alueita siirtoväen asuttamiseen. Tilan manttaaliluku oli tuolloin 0,0406, kokonaispinta-ala 126,93 ha, siitä metsää 89,1 ha.

9:4 Luomahalkola

Halkolan Oravaluoman torpparin Matti Hiskiaanpoika Luoman (s. 1857) ja puolisonsa Heleena Sofian (s. 1858) ostaessa v. 1891 Matti Matinpoika ja Kaisa Malakiaantytär Halkolalta 7/384 manttaalin tilaosuuden, jossa sijaitsi heidän hallitsemansa Oravaluoman torppa, oli muodollisesti myös Oravaluoman torpan lunastus. Heidän jälkeensä 30-luvulla tilaa viljelivät Eino (s. 1903 Teuva) ja Lempi Vainionpää.

9:5 Peltoniemi

Peltoniemi oli puolikas Jaakko  Matinpoika ja Kaisa Sofia Eenokintytär Isohalkolan omistamasta Alahalkolan tilaosuudesta, jonka he myivät pojalleen ja miniälleen Tuomas ja Hilda Elisabeth Peltoniemelle vuonna 1905. Isäntänä jatkoi heidän poikansa Martti Peltoniemi (s. 1910) puolisonaan Aune (s. Korhonen) lunastettuaan puolet Peltoniemestä v. 1939.

9:6 Kalliohalkola

Kalliohalkola oli puolikas Jaakko Matinpoika ja Kaisa Sofia Eenokintytär Isohalkolan omistamasta Alahalkolan tilaosuudesta, jonka he myivät tyttärelleen ja vävylleen Samuel ja Maria Sofia Kallio-Halkolalle vuonna 1905. Vuonna 1943 tila siirtyi pojalle ja miniälle Eero ja Julia Kallio-Halkolalle.

9:7 Rintahalkola

Tilaosuus jaettiin pääosin veljesten Oskari Viljam ja Juho Emil (Alkio) kesken perintöjen, sisarlunastusten ja osaksi kauppojen kautta vuosina 1916-1927. Oskari Rinta-Halkolan maantienvarren palstoista jäjempänä rukoushuoneen yhteydessä ja erillisessä Päntäneen kyläkeskusta koskevassa jutussa.

9:8 Latvahalkola

Tila lohkaistiin Rintahalkolasta 9.4.1881 Pahkalan torpparin Nikodemus Jaakonpojan (s. 1848) ja Serafia Jaakontyttären ostaessa 7/144 manttalia Rintahalkolan leskiemännältä Serafia Hiskiantyttäreltä.

9:9 Rintaniemi

Rintaniemi syntyi edellä olevan Latvahalkolan isäntäparin  myytyä tilastaan puolet pojalleen ja miniälleen Jaakko Vihtori (s. 1873) ja Maria Vilhelmiina Rintaniemelle.

Kartta1

Kartta 2

Kartta 3. Asuintontteja ja kartanoita: Rintahalkola (881,882), Arvi Halkola (889-890), Isohalkola (891-892), Peltoniemi (845), Latvahalkola (835-836), Rintaniemi (818).

Päntäneen rukoushuone 

Vaasa 14.4.1930

Päntäneen rukoushuone rakennettiin vuonna 1914 Rintahalkolan perintötilan omistajien jakamattomalle palstalle Päntäneen halki menevän maantien varteen. Evankelinen liike oli erityisesti Päntäneellä vahvasti esillä. Siihen vaikutti merkittävästi Nirvassa asuneen maallikkosaarnaaja Sameli Tuiskun aktiivisuus.

Sameli Tuisku, matkasaarnaaja, s. 4.8.1876 Kurikka, k. 20.7.1956 Kauhajoki.

1. puoliso: ∞ 1897 Elisabet (Eliisa) Korpela, s. 21.3.1878 Kurikka, k. 4.9.1930 Kauhajoki.  He muuttivat Kurikasta  v. 1910 Päntäneen Nirvaan ja ostivat Erkki ja Hilda Kullaalta Tuiskula-nimisen palstatilan v. 1926.

2. puoliso: ∞ 1931 Helmi Emilia Kamila, opettaja Nirvassa, s. 15.3.1901 Kauhajoki

Päntäneläiset päättivät uudistaa ja laajentaa rukoushuonetta kesän 1930 kuluessa ja 5.6.1930 päivätyllä lahjakirjalla lahjoittaa rukoushuoneen Suomen Luterilaiselle Evankeliumiyhdistykselle. Uusi rukoushuone vihittiin käyttöön 4.10.1930. Myös rukoushuoneen tonttimaan omistavat Halkolan talolliset päättivät luovuttaa omistamansa 0,13 hehtaarin yhteismaan Suomen Luterilaiselle Evankeliumiyhdistykselle. Kaksi vuotta myöhemmin, 11.6.1932, pidettiin kokous, jossa lohkomistoimitus suoritettiin. Kokouksen kokoonkutsujana toimi maanviljelijä Tuomas Peltoniemi, jonka lohkomisen hakija Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys oli kokouksessaan 16.6.1930 valtuuttanut yhdessä saarnaaja Sameli Tuiskun kanssa asiaa ajamaan. Samassa kokouksessa Evankeliumiyhdistys hyväksyi lahjoituksen vastaanotettavaksi.

Kokouksessa oli läsnä tilojen omistajat, joilla oli osuus rukoushuoneen maapohjaan:

9:52 Alkio: Juho ja Lilja Rinta-Halkola.

9:54 Alanen: Jaakko ja Maria Rintaniemi.

9:61 Kestilä: Jaakko ja Maria Rintaniemi.

9:55 Laitamäki: Tuomas ja Siiri Mäki-Rahkola.

9:62 Rintahalkola: Oskari ja Alma Rinta-Halkola.

Tontin lohkomiseen käytettiin Alahalkolaa koskevaa maanmittari Karl Rehnin laatimaa halkomiskarttaa vuodelta 1910. Sameli Tuisku ja Tuomas Peltoniemi lupasivat hoitaa tontin erottamiskustannukset maksamalla ne valtiolle 10 vuoden kuluessa. Maanmittausinsinööri Niilo A. Virtamon suorittama lohkomistoimitus päättyi 11.6.1932 pidetyssä kokouksessa.

Kartta MMH 1932 (KA Helsinki)

Maarekisteriotteesta kuitenkin ilmeni, että Yrjö ja Tyyne Kujanpään omistama 0,0011 manttaalin Kaski-niminen tila 9:60 oli jäänyt pois em. luettelosta, vaikka silläkin oli osuus siihen yhteiseen palstaan, joka erotettiin Rukoushuone-nimiseksi tilaksi. Kujanpäät olivat saaneet kiinnekirjan tilaansa 19.9.1930. Uudet tilatiedot kirjattiin maarekisteriin Vaasan läänin maanmittauskonttorissa 14.11.1932. Päntäneen rukoushuone purettiin vuonna 1968.

Yrjö ja Tyyne Kujanpää olivat ostaneet talon Oskari ja Alma Rinta-Halkolalta 25.6.1927. Kujanpäät myivät talostaan tontin Oskari ja Elna Saloselle v. 1936 ja lopulta samana vuonna koko talonsa talollisenleski Emilia Uusi-Keturille, joka avioitui pari vuotta myöhemmin leipuri Salomon Hulkin kanssa. Talo oli myöhemmin Latva-Lusan perheen käytössä. Saloset pitivät talossaan kahvilaa.

Ylihalkolan (9:1) jako valmistui 1914

Tilan halkominen käynnistyi kesällä 1911 talollinen Arvi Halkolan anottua läänin kuvernööriltä tilaosuutensa erottamista Halkolan talosta. Päätöskokous oli Sameli Yli-Halkolan talossa 14.10.1912. Tilaisuudessa oli läsnä viereisessä taulukossa luetellut tilalliset, joista Jaakko Matinpoika Iso-Halkolan puolesta läsnä oli hänen poikansa Tuomas Peltoniemi ja Amanda Joosepintytär Uusi-Halkolan puolesta hänen isänsä J. H. Siltanen.

Kauppias Jaakko Knuuttila ja Sameli Yli-Halkola asuivat samalla tontilla, heistä toisen oli haettava uusi asuinpaikka. Tontti (9:17) sijaitsi Rahkolan rajalla maantien molemmin puolin; siihen kuului tien itäpuolella sijainnet asuin- ja kauppahuoneisto sekä leipomo ja sauna. Katsottiin, että Sameli Yli-Halkolan rakennusten siirto tulisi halvemmaksi kuin Knuuttilan muutto. Talon siirrolle jouduttiin hakemaan päätös maanjako-oikeudelta Sameli Yli-Halkolan vastustettua muuttoa. Myös Sameli Laitilan palstat ja asuinpaikka vaihtuivat, koska hän asui Halkolan toisen puolikkaan mailla. Uudet rajat paalutettiin maastoon kesällä 1914.

Ylihalkolan tiloja

Kartta Paavo J. Taskinen 1949 (MML, KA)

9:10 Halkola

Halkolan isäntä Frans Arvid (Arvi, s. 1883) tuli Teuvalta v. 1890 vanhempiensa Esaias (s. 1850) ja Heta Myllyluoman kanssa, jotka olivat torppareina Koiviston talossa Norinkylässä. He ostivat Juho Jaakko (s. 1844) ja Kaisa Sofia Halkolan omistamasta 7/48 manttaalin tilasta 7/64 manttaalia. Arvi Halkolan omistukseen siitä tuli Ylihalkolaan kuulunut puolikas eli 7/128 manttaalia, josta lohkaistiin vävylle ja Alina-tyttärelle alla oleva 7/768 manttaalin Laitila. Pääosa lopputilasta jaettiin vuonna 1947 Arvin kolmelle pojalle Toivolle (Tuulihalkola), Martille (leski Helvi, myöhemmin Keski-Rauska) ja Valtelle (Halkola). Viereinen jakokartta liittyy kyseiseen kolmijakoon.

9:11 Laitila

Tilan ensimmäinen isäntä oli Rahkolan torpparin poika Antti Samuel Koivula (s. 1880), joka avioitui Teuvalta Halkolaan v. 1890 muuttaneen Esaias Hirviniemen tyttären Alina Gunillan kanssa 20.12.1905.

Samuelin jäätyä leskeksi v. 1923 uudeksi isännäksi Laitilaan tuli Hermanni Robert Keturi (s. 1895) ja vaimonsa Hilja. Hermannin isä Tuomas (s. 1863), joka oli Mäkelän torppari Halkolassa, oli Salomon Tuomaanpoika Rinta-Halkolan pojanpoika. Hermannin sukunimenään käyttämä Keturi johtui siitä, että isänsä kuoltua v. 1903 äitinsä Josefiina avioitui Keturin talollisen Antti Heikki Keturin kanssa. 

Vuonna 1933 Laitila sai uuden tilallisen Eemil (s. 1899 Isojoki) ja Aurora (o.s. Palomäki) Jokikyynyn ostettua tilan.

9:12 Kujahalkola

Talolliset Matti Matinpoika (s. 1859) ja puolisonsa Kaisa Malakiaantytär (s. 1859) ostivat tilan vuonna 1890 Sameli Samelinpoika ja Serafia Juliana Iisakintytär Halkolalta. He olivat ennen Halkolaan tuloa Rahkolassa lampuoteina Vilhelm Rahkolan suorittaessa 3-vuotista asepalvelustaan 1887-1890. Vuonna 1922 Kujahalkolasta lohkaistiin puolet vanhimmalle pojalle Antille (s. 1890) ja hänen puolisolleen Hilmalle..

9:13 Huhtahalkola

Huhtahalkolan ensimmäinen isäntäpari oli Malakias Samelinpoika (1833-1893) ja puolisonsa Serafia Iisakintytär (s. 1834-1904). Kyynyn Kivivuoren torppari Matti Hermanninpoika (s. 1851) ja vaimonsa Susanna Serafia Samelintytär ostivat Huhtahalkolan leski Serafia Iisakintyttäreltä (s. 1834) 16.10.1900 tehdyllä kauppakirjalla. Huhtahalkolan omistaja vaihtui 1930-luvun alussa Väinö (s. 1898) ja Sandra Luopakan ostaessa tilan.

9:14 Isohalkola

Isohalkolan pitkäaikainen isäntä Jaakko Matinpoika ja hänen vaimonsa Kaisa Sofia Eenokintytär (o.s. Rahkola) jättivät laajan jälkeläisjoukon Halkolaan. He myivät Alahalkolan osuuden tilastaan pojalleen Tuomas Peltoniemelle ja vävylleen Samuel Kallio-Halkolalle ja heidän puolisoilleen vuonna 1905. Isohalkolasta he luopuivat vuonna 1919, jolloin tyttäret Elisabeth Halkola (s. 1873) ja Ilmi Seppänen (s. 1884) saivat 0,0146 manttaalia kumpikin. Tytär Hilda ja puolisonsa Edvard Tammela tulivat Isohalkolan kantatilan loppuosan (0,0427 mtl) omistajiksi.

9:15 Uusihalkola

Teuvalainen talollinen Samuel Maunu Samuelinpoika Jokipii (s. 1842 Teuva) vaimonsa kanssa osti 8.4.1890 tehdyllä kauppakirjalla 7/192 manttaalia Maija Liisa Nikodemuksentytär Yli-Halkolan ja hänen lastensa omistamasta Ylihalkolasta. Leskiemäntä oli myynyt toisen puolen Ylihalkolasta kolme vuotta aiemmin (alla oleva 9:16). Samuel Jokipiin vaimo Serafia Eenokintytär (s. 1852) oli Eenokki Ala-Rahkolan tytär. Samuel lähti Amerikkaan ja sinne lähti Serafiakin, mutta myi Uusihalkolan ennen lähtöään. Aviopari asui Utahissa, jossa Samuel oli kaivosmiehenä. Serafia Eenokintytär palasi Amerikasta, mutta miehensä Samuel jäi sinne ja julistettiin kuolleeksi v. 1938. Uusihalkola sai uuden isäntäparin vuonna 1897: Samuel Samuelinpoika (s. 1837) ja Amanda Sofia Joosepintytär (s. 1864, ent. Mäki-Halkola). Uusihalkolan omistus siirtyi lapsille: Maria Aleksandra (s. 1894, myöh. Rinta-Halkola), Hilda (s. 1897, myöh. Koskinen), Eino (s. 1904). Einon osuus päätyi pakkohuutokauppaan, josta sen osti talollinen Juho Kullas vuonna 1929. Siitä lohkaistiin Koivistoksi nimetty 0,0049 manttaalin tila Päntäneen kyläpoliisi Matti Koivistolle (s. 1905 Teuva) ja hänen vaimolleen Lyydialle v. 1934. Koivistot lähtivät Päntäneeltä v. 1940, jolloin tila siirtyi Jaakko ja Fanni Puskan omistukseen ja heiltä edelleen Räisälästä evakkoon lähteneille Juho ja Vilhelmiina Kuismalle. Kuismat palasivat Karjalaan ja myivät tilaosuuden 11.3.1942 tehdyllä kauppakirjalla Viljo Korhoselle (s. 1912), joka avioitui kolme vuotta myöhemmin Annikki Keto-Keturin (s. 1922) kanssa.

9:16 Ylihalkola

Myös Ylihalkola sai talollisen Teuvalta vuonna 1888, jolloin Sameli Niilonpoika (s. 1853) ja puolisonsa Ulriika (s. 1855) ostivat puolet eli 7/192 manttaalin talo-osuuden Maija Liisa Nikodemuksentytär Ylihalkolalta (s. 1855) hänen miehensä Matti Matinpojan kuoltua Michiganissa 1887. Ulrikan kuoltua v. 1905 tästä tilaosuudesta lohkaistiin alla oleva Rauhala, Sameli Niilonpoika avioitui Amalia Hiskiaantytär Ketolan (s. 1871) kanssa v. 1906. Amalian isä oli Rahkolan talon Ketolan torppari Hiskias Hallongren.

9:17 Rauhala

Rauhalaksi halkomisessa nimetty kiinteistö kuului talollinen Juho Erik Jaakonpoika Luhtalan puolison Aleksandra Eliina Samuelintytär Luhtalan (s. 1885 Teuva) perintöosuuteen vuonna 1905 kuolleen äitinsä Ulrika Helena Antintytär Yli-Halkolan jälkeen. Ennen siirtymistä Knuuttiloiden omistukseen 2.4.1910 tilaa ehti omistaa kaksi talollista, joiden mielenkiinto kohdistui lähinnä tilan pelto- ja metsäpalstaan. He olivat Jaakko Matinpoika Luomaketuri (1908) ja Joonas Salomoninpoika Yrjänäinen (1909). Samalla paikalla paikallistien varrella vuonna 1871 aloitti Alaketurin silloisen omistajan Anton Ludvig Borgin omistama "kyläkauppa", joka siirtyi teuvalaisen Samuel Komsin omistukseen vuonna 1875. Komsia seurasi samassa paikassa Juho Saari 1890 ja hänen vararikkonsa jälkeen Jaakko Knuuttila 1901, joka lunasti kiinteistön omakseen. Hänkin koki konkurssin. Halkolan kauppaliikkeiden vaiheista lisää tässä linkissä.

9:18 Mäkihalkola

Entinen Aron Sillanpään torppari Jooseppi Hermanni Siltanen osti 7/96 manttaalin tilan Sameli Samelinpoika Halkolalta 8.11.1880. Isäntänä jatkoi hänen poikansa Jaakko Nestori Siltanen (s. 1868) puolisonsa Serafian kanssa. Mäkihalkola jaettiin v. 1938 heidän neljän lapsensa kesken tasan: Lempi (s. 1904, myöh. Jääskeläinen), Väinö (s. 1906), Taimi (s. 1912, myöh. Rinta-Koivula) ja Helmi (s. 1914, myöh. Heikkilä).

Halkolan no 9 halkomiskartta 1911, Maanmittaushallituksen uudistusarkisto (KA)

Lähdetiedot osittain tekstissä

Päälähteenä Kauhajoen ja Ilmajoen käräjäkuntain tuomiokirjojen pöytäkirjat (KA Vaasa) Kauhajoen ja lähiseurakuntien rippikirjat (SSHY)

Digikansalliskirjasto

Henkikirjat

Kartat: Maanmittaushallitus Uudistuskartat (KA Helsinki)

Raimo Ketolan henkilötietokanta www.raketola.fi/

Liisa Ruismäki: Kauhajoen Historia (1987)