PÄNTÄNEEN HALKOLAN TALO- JA HENKILÖHISTORIAA
2. Olli Tuuri: Halkolan myöhempiä vaiheita
Kauhajoen Päntäneen Halko eli Halkola, varhaishistoriaa
Esa Tuuri
Keskellä kylää joenrannassa sijaitseva Halkola on täytynyt olla asutettuna veroluetteloiden ajan alusta asti. Mutta kylässä oli 1500-luvun lopussa monta veronmaksajaa, vain muutama heistä on voitu paikallistaa taloihin. Emme voi siksi arvata kuka oli aivan ensimmäinen veroisäntä Halkolassa. Ensimmäinen varmistettu isäntä oli kuitenkin Matti Antinpoika Halko jonka isäntäkausi oli vuosina 1590–1624 veroluetteloiden mukaan. Hänet merkattiin kirjoihin sukunimen kanssa, joten asia varmistui heti. Hän maksoi alussa vain kymmenysverot vuoteen 1607 saakka. Jotakin tapahtui 1613, koska eräs Valpuri-leski (isännän äiti?) kirjattiin isännäksi. Talo oli sen jälkeen jonkin aikaa veronmaksukyvytön (1614–1616). Vuoden 1608 maantarkistuksessa se oli ¼ manttaalin talo. Vuonna 1615 oli talon viljelysala 2 äyrinmaata.
Talosta varustettiin kuitenkin drabantti vuonna 1614. Drabantit olivat kuninkaan henkivartiokaartin sotilaita Tukholmassa. Hyvin monen heistä kerrotaan tulleen Suomesta. Sivuhuomiona tässä voisi mainita että drabantit Kaarle XI:n aikaisissa univormuissa marssivat Ruotsin valtiopäivien avajaisiin Tukholman kuninkaanlinnan valtiosalissa aina vuoteen 1974 asti. Univormuihin kuuluvat metalliset haarniskat olivat nyky-sotilaille pieniä, siksi vain pienempikokoiset voivat osallistua marssiin.
Nyt pieni sivuhyppy Ikaalisiin. Ikaalisten Siurusessa oli SAY:n (Suomen asutuksen yleisluettelon) mukaan isäntänä 1560-1567 Lasse Halko ja 1568-1606 Antti Lassenpoika Halko. Koska Päntäneen kantataloilla Kyynyllä, Keturilla ja Rahkolalla on myös nimikaima Ikaalisissa, herää ajatus myös Matti Antinpoika-isännän mahdollisesta sukulaisuudesta Ikaalisten Antti Halkoon.
Seuraava isäntä Matti Prusinpoika oli vain vuoden 1625 isännän paikalla veroluettelossa. Jo seuraavana vuonna astuu remmiin Jaakko Jussinpoika jonka isännyysaika oli vuoteen 1634 asti. Tämän jälkeen hän siirtyi isännöimään sukutilaansa Rahkolaa isänsä jälkeen. Erään perinnönjakojutun mukaan hänen vaimonsa oli nimeltään Kaarina Prusintytär, joka siis sopisi edellisen isännän sisareksi. Vuoden 1627 ruotu- ja väenottoluettelossa Jaakon iäksi merkittiin 25 vuotta.
Talon karjavarallisuus vuonna 1626 oli: hevosia 1 tamma, härkiä 1, lehmiä 3, lampaita 3, nuoria lampaita ja karitsoja 2. Kylvösiementä merkattiin 1 tynnyri. Vuonna 1634 oli talo ¼ manttaalin autio.
Uusi suku ohjaksiin
Seuraavaksi isännäksi kirjattiin Matti Tapaninpoika 1635–1651. Hänen ikänsä vuoden 1638 ruotu- ja väenottoluettelossa oli 35 vuotta. Myös Simo Tapaninpoika esiintyy vuosien 1636, 1637, 1638 ja 1644 vuotuisveroluetteloissa. Naapuritalossa Nirvassahan oli isäntänä ajoittain Simo Tapaninpoika 1620–1635. Oliko yksi vai kaksi Simoa? Matti tuli nähtävästi Kurikan Tuiskulankylästä tai lähimailta. Siitä kielii seuraava käräjäjuttu Ilmajoen kesäkäräjiltä vuonna 1642:
Matti Tapaninpoika Päntäneeltä kanteli Simo Nisunpojasta Tuiskulasta koskien talosta, jota tämä asuu. Hän esitti olevansa siihen perillinen (wara arftagen) ja haluasi siksi sen periä. Tähän vastattiin ja osoitettiin, että mainittu talo jo laillisesti ostettu Simon apelta ja muilta. Näin se on joutunut jo neljännen (fierde man) käsiin ja Simolle se on tullut perinnön kautta. Täten tunnustettiin Matin valitus kumotuksi.
Miten Matti oli perillinen, ei käy ilmi. Mutta ei ainakaan isänsä kautta, koska ketään Tapania ei ole Vähä-Tuiskun isäntäluettelossa. Matti Tapaninpoika ei vähällä luovuttanut. Hän lopulta vaihtoi taloa mainitun Vähä-Tuiskun isännän kanssa. Näin Simo Nisunpoika (kirjattu myös Niileksenpoikana) tuli Halkolan uudeksi isännäksi, isännyysvuodet 1652–1675.
Miten asia käytännössä järjestyi, selviää seuraavasta käräjäjutusta Ilmajoen talvikäräjiltä 1668:
Matti Tapaninpoika Tuiskulasta esitti oikeudessa asiakirjan päivättynä Ilmajoella 29.3.1651 sisällöltään, että Matti Tapaninpoika oli luotettujen miesten Jaakko Yrjänänpojan ja Juho Mikinpoika Ilkan läsnä ollessa vaimonsa suostunnalla tehnyt vapaaehtoisen sovittelun talonvaihdosta 17 vuotta sitten Simo Nisunpojan kanssa, joka asui silloin Tuiskulassa, seuraavasti: että Simo Nisunpoika lähtee vapaaehtoisesti vaimonsa ja lasten kanssa yhteisymmärryksessä talostaan jota on asunut, joka sijaitsee Tuiskulan kylässä, joka on ¾ manttaalin verotalo nimeltään Vähä-Tuisku (Lille Tuiskula) ja talon saa haltuunsa Matti Tapaninpoika ja hänen jälkeläisensä ikuisiksi ajoiksi sen kaikkine tiluksineen, niin maalla kuin vesilläkin mitään pois jättämättä, mitä siihen on vanhastaan kuulunut tai mitä siihen laillisesti voidaan saada, niin että Simo Nisunpojalla tai hänen jälkeläisillään, niin syntyneillä kuin syntymättömilläkin ei ole valtaa valittaa tai riitauttaa tätä vaihtoa. Samoin edellä mainituin ehdoin on Matti Tapaninpoika antanut hänelle vastineeksi oman talonsa Päntäneeltä neljännesmanttaalin talon nimeltään Halko (Halkåla) ja lisäykseksi 30 kuparitaalaria. Tämän lisäksi hän on maksanut Simon velat Nisu Yrjänänpojalle 7 kuparitaalaria, Söyrinki Matinpojalle 9 kuparitaalaria ja Mikki Leonpojalle 13 kuparitaalaria, niin että he molemmin puolin ovat aivan hyvin sovitelleet mainitussa talonvaihdossa. Nyt pyydettiin, että tämä heidän vapaaehtoinen toimensa vahvistettaisiin laillisella tuomiolla. Annoin tämän lautakunnalle, joka sitä tutki, todisti ja oli vakaana, että mainittu vaihto oli tehty laillisesti, huudatettu, saanut lainvoiman ja kolmilla laillisilla käräjillä perilliset ovat voineet perua vaihdon, mutta kukaan ei ole aiemmin, eikä nyt valittanut tästä talon vaihdosta ja minua tai laitakuntaa kohtaa esittänyt vetoa. Minä tuomitsin edellä mainituista syistä maakaaren 1. luvun mukaan mainitun talonvaihdon heidän välillään vahvistetuksi ja pidettäväksi 3 markan uhkasakolla tuomion valittamisesta.
Simolla oli jatkossakin afäärejä kotitienoilla. Ilmajoen syyskäräjillä 1655 Vähä-Kurikan Markus Juhonpoika Kurikasta vaati Simo Niileksenpojalta Päntäneeltä lehmää, jonka hänelle tullut maksuksi osasta Luovankoskesta. Tätä Simo ei kyennyt kieltämään. Näin tuomittiin hänet maksamaan Markukselle kelvollinen nauta tai lautakunnan arvion mukaan 4 kuparitaalaria. Nimismies ja Perttu Harja ovat avuksi tämän ulosmittauksessa.
Myös eräs Tuomas Matinpoika oli isäntä Simon kanssa vuoden 1673 vuotuisveroluettelon mukaan.
Simo Nisunpojan (s:1613-k: ennen 1691) perhettä:Vaimo, haudattu leskenä v.1697LapsiaKerttu Simontytär, s: n 1642, k: 1712Perttu Simonpoika, s: ennen 1647, haudattu 1695. Pso Valpuri Jaakontytär RahkolaAnna Simontytär, s: ennen 1650, k: n. 1701. Pso Matti Jaakonpoika PuskaValpuri Simontytär s: 1659, k: 1737. Pso Matti Erkinpoika Nirva
Ilmajoen talvikäräjillä 1663 naapuritalon Nirvan Simo Yrjänänpoika kanteli Simo Nisunpojasta heinäniitystä nimeltään Uhdonneva (whdoin näfwa), jota Nisunpoika nyt niittää ja on tätä ennen niitetty Yrjänänpojan talon laitumena, kuten Filppu Matinpoika todisti nyt oikeudessa. Tämän vuoksi määrättiin lautamiehet Panulan Antti Tyninpoika ja Harjan Perttu Knuutinpoika jakamaan se heidän välillään niin, että kumpikin saa veronsa mukaan osuutensa. Jos he eivät kykene näin sopimaan, niin asia otetaan uudelleen esille.
Simo Nisunpojan tausta selviää tästä Ilmajoen talvikäräjillä 1664 olleesta jutusta:
Simon Niileksenpoika Kauhajoelta vaati siskopuolensa Beata Nisuntyttären puolesta Matti Niileksenpojalta Kokkolasta perintöä isänsä jälkeen. Matti esitti lautamies Mikki Joosepinpojan todistuksen, että Matti Niileksenpoika ja mainittu Beata Niileksentytär (huom. edellisessä Nisiuksentytär) olivat viime kesänä tehneet keskenään selkoa mainitusta perinnöstä ja muusta, jolloin Beata oli jäänyt velkaa Matille 5 markkaa. Sen Matti nyt oikeuden edessä antoi hänelle [anteeksi] ja Matti Niileksenpoika tunnustettiin nyt ja vastaisuudessa vapaaksi Simon vaateista tässä asiassa.
Siis hänen isänsä oli Suomulan isäntä Niisius Martinpoika Ilmajoen Kokkolankylästä.
Talvikäräjillä 1664 Matti Matinpoika Tuiskulasta valitti Simo Niileksenpojasta Kauhajoelta, ettei hän ole saanut mitään korvausta siltä ajalta, kun hän oli talon puolesta sotilaspalveluksessa. Simo sanoi, että silloin oli ollut talossa toinen asuja. He sovittelivat niin, että Simo Niileksenpoika maksaa Matti Matinpojalle puoli tynnyriä viljaa tänä ja puoli tynnyriä tulevana vuonna. Tähän sovitteluun molemmat tyytyivät. Yksi Matti Matinpoika on päntäneläinen sotilas 1650 Tapio Piirron mukaan, ja toinen Matti Matinpoika (sama?) on Vähä-Tuiskussa 1654. Kumpikaan ei sovi Simon isännyysaikaan.
Simo laskettiin nähtävästi luotettavaksi mieheksi, koska Prusi Sipinpoika Miedosta pyysi Simoa takuumieheksi kun hän halusi ottaa 1669 viljelykseen uudistilan Miedonkylästä nimeltään Lohenkoskenharja (Låhenkoski Haria).
Simon kauppaporvari oli vaasalainen Peer Siulsson. Tämä kävi ilmi kun porvarin leskenvaltuutettu Heikki Niileksenpoika talvikäräjillä 1669 esitti luettelon isännistä, jotka olivat velkaa kuolinpesälle. Listalla mukana oli Simo Niileksenpoika Päntäneeltä jolta oli saamisia 43 kuparitaalaria 8 äyriä.
Talvikäräjillä 1674 Simo Niileksenpojan ja Kyynyn Perttu Yrjänänpojan pyynnöstä määrättiin oikeudesta lautamiehet Perttu Knuutinpoika ja Antti Tyninpoika tarkastamaan metsärajaa heidän välillään, josta he ovat riidoissa.
1670-luvulla rupesivat kaupunkimatkat Päntäneeltä suuntautumaan Kristiinaan kun tie sinne alkoi valmistua. Matkaa sinne oli alle puolet siitä mitä matka Vaasaan oli. Siis Simokin asioi siellä. Siitä johtuen talvikäräjillä 1678 Simo Niileksenpoika myönsi itse olevansa velkaa Henrik Luukkaanpojalle Kristiinankaupungista 26 kuparitaalaria 16 äyriä ja 4 isännänkrinniä heinää johtuen erinäisistä kaupoista Henrikin isän Luukkaan kanssa. Halkola oli yhä 1/4 manttaalin kruununtalo vuoden 1675 vuotuisveroluettelossa.
Talvikäräjillä 1691 Nirvan Matti Erkinpojan pyynnöstä määrättiin perinnönjakoon hänen appensa Simo Nisunpojan jälkeen lautamiehet Antti Pertunpoika, Simo Sipinpoika ja Jaakko Niileksenpoika. Tämä varmentaa myös että hänen vaimonsa Valpuri Simontytär oli Halkolan tyttäriä.
Isältä pojalle
Poika Perttu Simonpoika jatkoi isännyyttä, vuosina 1678 – 1695 kirjataan hänet isännäksi vaimonsa Valpuri Jaakontyttären kanssa.
Sisar Kerttu kirjataan taloon vuoteen 1681saakka. Sisar Anna avioituu Matti Jaakonpojan kanssa 1686, ja he muuttavat Puskaan.
Renki Heikki Ollinpoika 1686 ja kaksi sotilaan vaimoa Maria ja Valpuri ovat talossa1695.
Pertun perhe:Perttu Simonpoika Halkola s: ennen 1647 k: 1695vaimo: Valpuri Jaakontytär Rahkola s: n 1648 k: 1708lapsetAune Pertuntytär s: 1665 k: 1711puoliso: Paavo Matinpoika RahkolaValpuri Pertuntytär s: n 1672 k: 1707 jälkeenpuoliso 1: Sipi Erkinpoika Pentilä Sotilaaksi 1692, rykmentin luettelossa 1698, ikä 26 v.Puoliso 2: vih: 1707 Heikki KrekonpoikaMaria Pertuntytär s: 1672 k: 1769puoliso: Heikki Matinpoika RahkolaSimo Pertunpoika s: ennen 1677puoliso: ValpuriJohanna Pertuntytär s: 1677Jaakko Pertunpoika s: 1680 k: 1709puoliso: Susanna Sakarintytär IkkeläjärviLiisa Pertuntytär s: 1682 k: 1776puolisot: Jaakko Pertunpoika Uuro/ LohikoskiTuomas Pertunpoika s: 1683
Naapureiden kanssa hoidettiin asioita usein käräjäteitse. Nirvan Erkki Prusinpoika valitti 1686 kesäkäräjillä naapuristaan Perttu Simonpojasta, että tämä haluaa estää vastoin vanhaa nautintoa ja käytäntöä hänen kotieläintensä pääsyn puron toiselle puolelle. Eläimet on ajettu sinne aiemmin syksyllä ja keväällä esteettä. Mutta kesällä kumpikin on pitänyt eläimiä omalla puolellaan. Perttu ei kyennyt väittämään tätä vastaan todistein. Lautamiehet Matti Eskonpoika Jalasjärveltä ja Kreko Matinpoika Röyskölästä todistivat, että molemmilla on laidunta ja tiluksia tarpeeksi kummankin neljännesmanttaalin verolla. Tämän vuoksi päätettiin maakaaren 1. luvun mukaan, että osapuolet kaitsevat karjaansa, niin kuin on aiemmin vanhastaan ollut ja niin kuin on ilmoitettu.
Seuraavan vuoden syyskäräjillä tuli esiin että Kestikievarinpitäjä Keturin Antti Yrjänänpoika ja Nirvan Erkki Prusinpoika ovat riidoissa naapurinsa Perttu Simonpojan kanssa tilustensa rajoista, erityisesti koska kestikievarinpitäjä ja Erkki yrittävät kieltää Perttua tulemasta sille puolelle jokea, missä he asuvat, vaan pysymään omalla puolellaan. Tähän Perttu ei tyydy. Tämän vuoksi määrättiin lautamiehet Yrjänä Mikinpoika, Jaakko Niileksenpoika, Simo Sipinpoika ja Antti Pertunpoika suorittamaan tarkastuksen heidän välillään. Nämä luotetutmiehet laittavat selvät rajat heidän välilleen. Kuitenkin se mitä vanhastaan on ollut jääriidattomaksi ja kumpaakaan osapuolta haittaamattomaksi. Tulos tästä näkyy nykyiselläkin kartalla: Halkola sai pitää suuren alueen mainittujen talojen välissä aina Teuvan rajaan asti.
Monet ovat merkanneet Pertun kuolinvuodeksi 1695, mutta ehkä se tapahtui myöhemmin. Siksi koska lautamies Tuomas Sakarinpoika lankonsa Jaakko Pertunpojan valtuuttamana talvikäräjillä 1700 pyysi nimismies Esaias Valentininpoikaa ja lautamies Esko Pietarinpoikaa jakamaan perintöä isännän Perttu Simonpojan jälkeen, hänen ja hänen kanssaperillisten välillä, johon oikeus suostui perintökaaren 15. luvun mukaan.
Vävyisäntä
Pertun vävy Paavo Matinpoika oli isäntänä vuosina 1696 – 1697 vaimonsa Aunen kanssa. Paavo oli ollut Sepän Niiles Sipinpojalla Kauhajoelta palveluksessa mutta se päätyi käräjille ja sovitteluun.
Talvikäräjillä 1695 Niiles Sipinpoika kanteli Paavo Matinpojasta, että hän oli ottanut pestirahasta ottanut uuden kirveen ja 3 vakkaa viljaa palkasta ja sitten lähtenyt hänen palveluksestaan ennen aikojaan. Paavo selvitti, että hän oli tullut hänelle Valpurinpäivän aikaan ja palvellut Pertunpäivään asti ja kausi oli ollut ainoastaan Mikkelinpäivään, mutta sen vuoksi, että hänen appensa tarvitsi häntä talossa apunaan, oli hän ollut pakotettu lähtemään sieltä, kuitenkin Niileksen luvalla ja tieten, koska hän ei ole pyytänyt palkkaa jäljellä olevasta ajasta. He sovittelivat sitten niin, että Paavo antaa Niilekselle 2 kuparitaalaria siitä, että hän on vuokrannut tältä niityn, jonka myötä Niiles luopui aiemmasta vaateestaan. Oikeus antoi asian raueta tähän.
Paavo Matinpoika kanteli isännyysaikansa jälkeen talvikäräjillä 1699 Yrjänä Yrjänänpojasta samasta kylästä koskien 1/3 manttaalin verotaloa nimeltään Rahkola mainitussa kylässä. Hän esitti, että Yrjänä on vieras ja ei omista taloon mitään perintöoikeutta, kun taas Paavon vaimo Aune Pertuntytär talon entisen omistajan tyttären tytär.
Koska Paavolla ei ollut nyt esittää yhtään rahaan talon lunastamiseen, niin häntä neuvottiin hankkimaan varat ja vastaisuudessa ilmoittamaan käräjäkaaren 27. luvun mukaan, mikäli hän haluaa jatkaa valitustaan. Tämä sitten kait onnistui, koska Paavo ja Aune jo vuonna 1700 merkitään Rahkolan isäntäpariksi.
Jaakko Pertunpoika
Seuraava isäntä tässä yhä neljännesmanttaalin kruununtalossa oli siis Jaakko Pertunpoika vaimonsa Susanna Sakarintyttären kanssa, ja he isännöivät vuosina 1698 — 1709.
Perhe:
Jaakko Pertunpoika Halkola s: 1680 vih: 1699 k: 1709vaimo: Susanna Sakarintytär Ikkeläjärvi s: 1668 k: 1738lapsetMarketta Jaakontytär s: 1699 k: 1779puoliso: Matti Heikinpoika Rinta-LoppiJuho Jaakonpoika s: 1702 k: 1702Jaakko Jaakonpoika s: 1704 k: 1705Perttu Jaakonpoika s: 1705Elias Jaakonpoika s: 1707 k: 1707Antti Jaakonpoika Halkola s: 1708
Talossa asui ajoittain isännän veli Tuomas Pertunpoika joka näyttä kierrelleen Kristiinassa, Lapväärttissä ja Tukholmassa. Myös sisar, itsellinen sotilaan vaimo Valpuri Pertuntytär oli kirjoilla 1704. Vihitty II-avioliittoon 1707 Heikki Krekonpojan kanssa Kurikasta.
Muita: renki Erkki vaimoineen 1705. Vähtäri Niiles Jaakonpoika, k:1707 ja vaimo k: 1706.
Valpuri Jaakontytär. Haudattu 1708.
Matti Matinpoika, lapsi haudattu 1708.
Sitten jauhettiin pari myllyjuttua käräjätuvassa.
Kesäkäräjillä 1701 Pantin Sipi Heikinpoika Kauhajoelta valitti, että hänen naapurinsa Jaakko Pertunpojan ja Frans (kenties virhe, olikahan Pentilän Matti) Erkinpojan mylly on tulipalossa palanut tuhkaksi. Vahinko tapahtui, kun hänen väkensä oli ollut jauhamassa. Hän oli joutunut maksamaan vahingosta 30 kuparitaalaria. Tämän vuoksi hän pyysi paloapua vahingon korvaamiseen. Koska tätä väkeä, joka oli jauhamassa eikä omistajia ollut paikalla, niin ettei vahingosta saatu selvitystä, oliko se vahinko vai oliko joku aiheuttanut sen, niin hänen pyyntöään ei voitu käsitellä, vaan se siirtyi, kunnes he ovat paikalla.
Talvikäräjillä 1704 Antti Matinpoika ja Hannu Heikinpoika Päntäneeltä valittivat, että heille oli aiheutunut vahinkoa viime syksynä Jaakko Pertunpojan ja Pentilän Matti Erkinpojan myllyssä, edelliselle tynnyri ja 4 vakkaa ruista ja jälkimmäiselle tynnyriä jauhoa. Paavo Matinpojan äiti oli jauhanut lauantaina ja mylly syttynyt tuleen sunnuntaiaamuna. Paavo valitti myös sattunutta onnettomuutta, jolloin hän oli menettänyt osaltaan tässä palossa tynnyrin jauhoja. Hän viittasi todistajaksi Matin, joka oli ollut paikalla, kun hänen äitinsä oli heittänyt vettä uuniin ja sammuttanut tulen hyvin. Matti todisti tämän, mutta koska Paavo Matinpojan äiti Kaarina Paavontytär ja myllyn omistajat olivat poissa, niin heidät tulee hankkia paikalle seuraaville käräjille, jolloin voidaan antaa tarkempi päätös.
Isännän veli Tuomas näyttäytyy silloin tällöin. Lieneekö ollut jonkinlainen liikemies. Talvikäräjillä 1706 oli esillä yksi häntä koskeva juttu. Porvari Mårten Jöraninpoika Kristiinankaupungista esitti oikeudessa kaksi maksuosoitusta, joiden mukaan hän vaati omasta puolestaan tynnyrin ohraa ja valtakirjalla 23. päivältä viime helmikuuta Henrik Kambin puolesta 2 tynnyriä viljaa, joista Tuomas Pertunpoika, nykyjään Tukholmassa, oli kantanut maksun ja merkinnyt äitinsä Valpuri Jaakontyttären Päntäneeltä nimiin. Hän vaati tämän vuoksi näiden kirjausten perusteella, että mainittu Valpuri velvoitettaisiin suorittamaan mitä näin kuuluu suorittaa.
Jaakko Pertunpoika (tekstissä Tuomaanpoika) esitti äitinsä puolesta, että veli matkustaessaan täältä Tukholmaan ei ollut jättänyt jälkeensä viljaa enempää kuin 20 kappaa ja jättänyt ne vanhan äitinsä ylläpitoon. Tämän huomioon ottaen hän protestoi lujasti veljeä vastaan, joka on tällä aiheuttanut hänelle kustannuksia, sekä että porvarit saavat vaatia velkaansa Tuomaalta, joka tämän velan on tehnyt. Tämän vuoksi katsottiin oikeudenmukaiseksi saada Tuomaan selvitys tästä ennen kuin asia ratkaistaan.
Uusi isäntä
Antti Matinpoika on isäntänä Isonvihan miehitysajan yli, vuosina 1710 — 1723.
Antti Matinpoika Halkola s: 1677 k: 1747Pso 1: vihitty 1705: Susanna Markuksentytär s: 1664 k: 1731lapsetMaria Antintytär s: 1707 k: 1787
puoliso: Yrjö Antinpoika Halkola, Teevahainen
Pso 2: vihitty: 1732 Maria Heikintytär Rahkola s: 1705 k: 1776
lapsetLiisa Antintytär s: 1737 k: 1799
puoliso: Juho Antinpoika Puska
Tuomas Antinpoika s: 1740 k: 1741Marketta Antintytär s: 1742 k: 1743Helena Antintytär s: 1744 k: 1819
puoliso: Juho Moabinpoika Friskberg, Tiger
Muutama muukin henkilö on kirjattu taloon Antin isännyysajalla. Liisa, "gumman". Kuoli 1717, ikä 80 vuotta. Martti Matinpoika Pucki lähtee sotilaaksi 1710 nimellä Tallqvist. Sekä eräs piika Marketta Jaakontytär esiintyy kastetodistajana 1713.
Antti Matinpoika tuli isännäksi ei-perillisenä. Hänen taustansa selviää jo artikkelissani tämän lehden numerossa 2-2019 ”Päntäneen Kaarlelan eli Pyyn varhaishistoriaa”. Siellä viitataan syyskäräjille 1710.
[Pohjoisen rajanaapurin Kyynyn] Kustaa Mikinpoika Päntäneeltä kertoi, että niin kauan kuin Matti Prusinpoika mainitusta kylästä asui yhdessä poikansa Antti Matinpojan kanssa on hän hakannut kasken talon tiluksilta. Koska Matti on sittemmin epäsovun vuoksi eronnut pojastaan, niin hän on suostutellut Kustaan kylvämään mainitun kasken puolikasta satoa vastaan. Kustaa sekä Matti valittivat, että Antti on nyt korjannut ja ottanut sadon haltuunsa. Antti myönsi tämän ja halusi pitää sadon, koska kaski oli hänen talonsa tiluksilla. Koska isä on kovasti tämän tarpeessa ja talossa on kyllin kaskimaata, niin Antti Matinpoika näiden olosuhteiden vuoksi antaa isän ja Kustaan pitää tekemänsä työn hyvänään, koska he sovittelivat edellä mainitusti maakaaren 19. luvun mukaan. (Markku Pihlajaniemen arkisto)
Matti Prusinpoika oli siis Kaarlelasta, ja täten Antti oli päntäneläisiä. Hän avioitui Kurikassa, missä hän ja Susanna saivat myös ensimmäisen lapsensa.
He asuivat taloa Isonvihan kauden yli. Vaikka talo oli aivan Kauhajoki-Kristiina-tien varrella, pystyivät he viljelemään sitä suht’koht normaalisti. Tämän miehityksen aikana yritettiin aloittaa verotusta ja tehtiin ns. Ryssänmanttaalikirja omaisuuksien kirjaamiseksi. Siellä mainittiin Halkolan osalta että talo oli maksukykyinen, yksi mies, viljelyksessä ruista ja ohraa, karjaa oli yksi härkä, kaksi lehmää, vasikka ja kolme lammasta.
Miehitysajan jälkeen oli kristiinalaisella Bergin kauppiassuvulla paljon tilien jälkiselvittelyä. Se oli suuri ja tunnettu kauppiassuku. Jo 1700-luvun alussa ”esivanhus” Matts Jonsson johti kaupungissa laajaa kauppaliikettä ja oli luultavasti myös kaupungin rikkain mies. Suurin osa hänen omaisuudestaan kuitenkin menetettiin Isonvihan aikana. Venäläiset mm. ryöstivät ja polttivat hänen kuunarinsa, jolla oli lastina suolaa, rautaa, terästä, hamppua ja tupakkaa paluumatkalla Tukholmasta syksyllä 1713 Siipyyn Skaftungissa, missä yhteydessä myös Matts lienee menehtyneen. Hänen viidestä pojasta Jonas, Hans, Johan, Matths ja Henrik ryhtyivät sitten kauppiaiksi kotikaupungissaan.
Vasta vuoden 1731 talvikäräjillä kauppias Jonas Berg Kristiinasta ehti vaatimaan omasta ja kanssaperillistensä puolesta asianmukaisella valtakirjalla monelta talonpojalta saataviaan. Heidän mukana Antti Halkolta 27 kuparitaalaria 24 äyriä. Mutta koska Antti Halko ei ole tehnyt tätä velkaa, vaan hänen edeltäjänsä talossa, edesmennyt Jaakko Pertunpoika, niin kantajan tulee haastaa hänen perillisensä ja kuulla heitä, jonka jälkeen päätetään tarkemmin.
Antin Maria-lesken huonosta kunnosta keskusteltiin syyskäräjillä 1760.
Korkea-arvoinen maaherran toimisto on päätöksellä 30. päivä viime syyskuuta osoittanut kihlakunnanoikeuden tutkimaan kuinka sairas ja vaivalloinen isännän leski Maria Heikintytär Päntäneeltä on, sekä hänen heikkoa näköään, etteikö hän ilman tyttärensä Helena Antintyttären apua kykene itsestään huolehtimaan. Lautamies Juho Rein pyysi nyt Maria Heikintyttären puolesta kihlakunnanoikeuden lausuntoa tästä. Tämän johdosta lautakunta tiedusteli Maria Heikintyttären tilaa. Todistettiin, että hän on noin 60 vuoden ikäinen, hänellä on vikaa näössä, kuitenkin niin, että hän kykenee kulkemaan ilman ohjaajaa. Muutoin sanottiin hänen olevan melko heikko ja raihnainen, kun hän kärsi viime vuonna kovan ja pitkällisen sairauden, joka vei häneltä voimat kokonaan. Tämä huomioon ottaen oikeus katsoi, että hän tarvitsee jonkin erikseen hoitamaan häntä, kun hänen lapsensa ei myöskään omista Halkolan taloa, jota hänen edesmennyt miehensä oli asunut ennen kuin hän meninaimisiin hänen kanssaan, vaan hän on nyt itsellisenä toisessa talossa.
Sittemmin Helena-tytär avioitui 1765 ja Maria näyttää eläneen loppuvuotensa tyttärensä hoivissa, lopuksi Isojoella.
Nyt tytär ja vävy remmiin
Vuosina 1724 — 1760 hoitaa isännyyttä Yrjö Antinpoika ja Maria Antintytär
Perhe:
Yrjö Antinpoika Halkola, Teevahainen s: 1699 vih: 1722 k: 1763
Pso: Maria Antintytär Halkola s: 1706 k: 1787
lapset
Susanna Yrjöntytär s: 1730 k: ennen 1810
Pso: Risto Antinpoika Kiviluoma s: 1724
Tuomas Yrjönpoika s: 1741 k: 1808
Psot: Maria Heikintytär Nirva; Liisa Jaakontytär Teevahainen
Valpuri Yrjöntytär s: 1745 k: 1781
Mikko Yrjönpoika s: 1746 k: 1805
Pso: Susanna Simontytär Ala-Penttilä
Juho Yrjönpoika s: 1748 k: 1793
Pso: Valpuri Simontytär Pentilä
Muita asukkaita: vanhus Susanna Sipintytär
Sotilas Sipi Tuomaanpoika Stenman s: 1714 k: 1741
Pso Anna Simontytär s: 1712
Sotilas Mikael Matinpoika Stenman s: 1699
Pso Kaarina Juhontytär s: 1711
Renki Antti Jaakonpoika s: 1734
Talvikäräjiltä 1735 saamme lisäselvyyttä kuinka isännänvaihdos käytännössä toteutui:
Yrjänä Antinpoika Päntäneen kylästä esitti hänen ja hänen appensa Antti Matinpoika Halkon, sekä todistajan Heikki Käyrän tänä aikana allekirjoittaman kirjelmän, joka kuului, että koska Yrjänä Antinpoika on ollut aina vuodesta 1721 lokakuusta Antti Matinpojan palveluksessa, sekä seuraavana kesänä tullut hänen vävykseen, niin Antti Matinpoika on vahvistanut hänelle hallintaoikeuden asumaansa neljännesmanttaalin Halkon kruununtaloon, joka kuuluu Yrjänä Antinpojalle hänen kuolemansa jälkeen niin kauan kuin hän kykenee suorittamaan kruunun maksut, lisäksi koko viinapannun, josta Yrjänä Antinpoika on omistanut tähän mennessä vain kolmanneksen, sekä parhaan hevosen ja 2 lehmää. Tässä tapauksessa hän ei nauti palkkaa tähän asti ja tämän jälkeen tekemästään palveluksesta. Mutta jos hän ajan myötä lähtee tästä talosta, niin hän saa ainoastaan ansaitsemansa vuosipalkan 20 kuparitaalaria vuosittain tehdyn sovittelun mukaan siitä ajasta lähtien, kun hän taloon tuli. Tämän kaiken he nyt läsnä ollen tunnustivat. Tämä merkittiin pöytäkirjaan heidän pyynnöstään.
Talvikäräjillä 1736 jatkettiin asian setvimistä.
Yrjänä Antinpoika Päntäneeltä kertoi, että hän oli sopinut appensa Antti Halkon kanssa, että hän saa hallintaansa apen jälkeen Halkon kruununtalon. Mutta koska Yrjänä ei tule toimeen anoppinsa kanssa, niin hänen on lähdettävä talosta muualle. Hän pyysi, että oikeus tukisi häntä 22.1.1735 tehdyssä oikeuden ehdoissa.
Hän on hankkinut 14 vuoden ajan Antilta rengin palkkaa 20 kuparitaalaria vuosi, yhteensä 280 kuparitaalaria. Antti ei halunnut kieltää tätä häneltä, vaan lupasi hänelle vapaaehtoisesti nämä rahat. Hän lupasi suorittaa rahoista puolet tänä vuonna ja toisen puolen tulevana vuonna. Yrjänälle ei asetettu vaateita muun muassa eläimistä, joita hänellä oli talossa omasta omaisuudestaan, kuitenkin sillä pidätyksellä, että hän ei puutu Halkon kruununtalon hallintaan. Yrjänä kielsi ryhtyvänsä siihen ja oli muutoin appensa tarjoukseen tyytyväinen. Tämä vapaaehtoinen sovittelu vahvistettiin kuninkaallisen oikeudenkäyntiasetuksen § 23 vuodelta 1695 mukaan.
Parin vuoden päästä anoppi kuoli (1738) niin Yrjänän pulmat hävisivät.
Kruununtalosta verotaloksi
Yrjänä päätti lopulta ostaa talon itselleen. Asia raportoitiin syyskäräjillä 1753.
Lautamies Juho Rein esitti kruununisäntä Yrjänä Antinpojan puolesta korkean viranomaisen määräyksestä laaditun veroarviokirjan 10. ja 11. päivältä viime syyskuuta viimeksi mainitun asumasta Halkon neljännesmanttaalin kruununtalosta, joka sijaitsee tässä pitäjässä Päntäneen kylässä. Tämä asiakirja luettiin nyt käräjärahvaan läsnä ollessa. Tästä oikeudessa ilmeni, että pellot on merkitty 7 tynnyrin alaksi ja heinämaa 11 ½ parmaan alaksi, sekä verolle lunastus 25 hopeataalariksi 11 2/3 äyriksi. Lautakunta todisti käräjärahvaan kera, että taloon kuuluvat tilukset ja etuisuudet on kirjattu oikein, eikä mitään ole jätetty pois. Tästä hakija sai laillisen todistuksen, joka hänen tulee esittää nöyrimmästi korkea-arvoiselle viranomaiselle verolle ostonsa loppuun suorittamiseksi.
Neljännesmanttaalin Halkola jaettiin Yrjänä Antinpojan aloitteesta kahdelle lapselle, joiden talonosia alettiin kutsua nimillä Yli- ja Alahalkola. Uudet isännät olivat Tuomas Yrjänänpoika (s. 1741) ja vävyisäntä Kristo Antinpoika (s. 1724).
Talvikäräjillä 1761käsiteltiin asiaa:
Lautamies Juho Reinin toimesta isäntä Yrjänä Antinpoika Päntäneeltä pyysi laillista jakoa Halkolan neljännesmanttaalin verotaloon mainitussa kylässä hänen ja vävynsä Kristo Antinpojan välillä.Koska lautakunta todisti tiedusteltaessa tähän Halkolan taloon kuuluvan niin riittävät tilukset, että kaksi asujaa voi saada satonsa ilman pelkoa verojen vähentymisestä, niin kihlakunnanoikeus puolsi aiottua jakoa. Jakoon määrättiin hovioikeuden suorituskomissaari luotettu Juho Birling ja lautamiehet Juho Rein ja Jaakko Lauronen.
Facebook-ryhmän ”Ilmajoen suku- ja historiantutkimuksen ystawat” tiedostot-osasta.
Käräjäviittausten lähde on Markku Pihlajaniemen yksityisarkisto
Halkolan myöhempiä vaiheita
Olli Tuuri
 |
| Rahko(la)n ja Halko(la)n talot Kartta Israel Wänman 1761, MMH uudistuskartat, KA Kuvat aukeavat isompina niitä klikkaamalla! |
Ylihalkolaa isännöineen Tuomas Yrjänänpojan kahdesta avioliitosta syntyneistä lukuisista lapsista vain Katariina (nimi myös Kaisa, Kreetta, s. 1780) saavutti aikuisiän. Katariinan äiti Maria Heikintytär kuoli lapsensa synnytykseen liittyviin komplikaatioihin. Marian kuoltua Tuomas Yrjänänpoika avioitui uudelleen, mutta päätti luopua Halkolan isännyydestä ja myi talo-osuutensa, ns. Ylihalkolan v. 1786. Ylihalkola oli tuolloin siirtymässä Tuomas Juhonpoika Pentilän (s. 1756) omistukseen, talokaupalle oli myönnetty jo ensimmäinen lainhuuto. Kauppa kuitenkin peruttiin Tuomas Pentilän suostumuksella ja Halkolan talo-osuuden lunasti kantatalon sukuperintöä edustava Matti Kristonpoika Halkola, jolla oli hallussaan jo Alahalkolan isännyys. Talo jaettiin kuitenkin lopulta tasan veljesten Iisakki ja Matti Kristonpojat kesken. Tosin pari vuosikymmentä myöhemmin, vuosien 1805-09 aikana, Halkolan omistus siirtyi kokonaan vanhan suvun ulkopuolelle palatakseen vuosikymmeniä myöhemmin joiltain osin takaisin vanhan suvun jälkipolville. Tuomas Pentiläkin malttoi lopulta odottaa kotitalonsa isännyyttä, jonka hän vanhimpana poikana sai vuonna 1797.
Maria Antintytär Halkola, s. 3.1706 , k. 20.11.1787
Puoliso: ∞ 1722 Yrjänä Antinpoika Halkola, Halkolan vävyisäntä 1724-1760, s. 1699, k. 20.3.1763. Lapsia:1) Susanna Yrjänäntytär Halkola, s. 1.3.1730, k. 1810Puoliso: ∞ 1746 Kristo Antinpoika Halkola, e. Kiviluoma, Halkolan vävyisäntä, s. 2.4.1724, k. 19.4.1792. Lapsia mm:1) Iisakki Kristonpoika Halkola, Ylihalkolan isäntä, s. 20.12.1750, k. 27.6.1809Puoliso: ∞ 1777 Marketta Heikintytär Rahikka, s. 1.4.1750, k. 26.11.18082) Matti Kristonpoika Halkola, Alahalkolan isäntä, s. 4.9.1755, k. 29.9.18251. puoliso: ∞ 1782 Helena Pertuntytär Ala-Filppula, s. 31.3.1759, k. 31.5.18102. puoliso: ∞ 1813, Maija Liisa Juhontytär Sten, s. 14.12.1776, k. 12.12.18443) Tuomas Kristonpoika Törmä e. Halkola, Ylihalkolan torppari (Törmä), s. 16.12.1762, k. 7.3.1852Puoliso: ∞ 1783 Liisa Erkintytär Nirva, s. 8.6.17642) Tuomas Yrjänänpoika Halkola, Halkolan talollinen ja torppari, s. 10.11.1741, k. 1.18081. puoliso: ∞ 1764 Maria Heikintytär Nirva, s. 8.11.1742, k. 27.11.1780. Lapsi:1) Katariina Tuomaantytär, s. 16.11.1780, k. 3.6.1825, puoliso: ∞ 1806 Iisakki Juhonpoika, s. 27.10.1782 Ahlainen, k. 14.2.1833. Heillä lapsia.2. puoliso: ∞ 1781 Liisa Jaakontytär Teevahainen, s. 1.11.1750, k. 14.5.1814
3) Juho Yrjänänpoika Halkola, s. 8.6.1748, k. 19.1.1793Puoliso: ∞ 1772 Valpuri Simontytär Pentilä, s. 22.2.1749, k. 25.6.1832. Heillä lapsia, mm.
1) Samuel Hallongren, pitäjänräätäli Rahkolan Ketolan torpassa., s. 23.7.1782, k. 10.3.1862, 2. puoliso: ∞ 1817 Helena Eliaantytär, s. 2.1.1789 Isojoki, k. 28.7.1864. Heillä lapsia, mm. Hiskias, jonka tytär Amalia (s. 1871) oli Ylihalkolan emäntä.
Ylihalkola (9:1)
Tuomas Yrjänänpoika luopui Ylihalkolan isännyydestä 8.8.1786 myytyään Ylihalkolan talo-osuutensa sisarensa pojalle Matti Kristonpoika Halkolalle, joka omisti jo Halkolan toisen puolikkaan. Samalla päivämäärällä hän teki 50 vuoden kontrahdin Autioksi nimettyyn Halkolan torppaan.
Matti Kristonpoika ja puolisonsa Helena Pertuntytär myivät omistamansa 7/24 manttaalin Ylihalkolan talon kahdella kaupalla vuosina 1805 ja 1807 suvun ulkopuolelle. Jälkimmäisellä, 14.2.1807 tehdyllä kaupalla, he myivät puolet eli 7/48 manttaalia Ylihalkolasta Nirvan Kullaan entiselle torpparille Iisakki Tuomaanpojalle (s. 1748 Kurikka, Iso-Tuisku) ja hänen puolisolleen Valpuri Hannuntyttärelle, jotka olivat juuri luopuneet Nirvan torpastaan (KO 6.3.1807). Heidän tyttärellään Liisalla ja vävyllään Antti Antinpoika Strömanilla oli tarkoitus jatkaa Kullaan torppareina, mutta hanke jäi toteutumatta Antin kuoltua keväällä 1806 tapaturmaisesti 35 vuoden iässä. Liisan ja Antin tytär Kaisa Kreetta (s. 1802) avioitui v. 1825 Halkolan tulevan talollisen Samuel Hiskiaanpojan (s. 1797) kanssa, kuten jäljempää ilmenee.
Liisa Iisakintytär (s. 1780) löysi uuden puolison joen toiselta puolelta Halkolasta. Hän oli Halkolassa renkinä ja lampuotinakin toiminut Juho Heikinpoika (s. 1781), joka on jäänyt alkuperältään tuntemattomaksi. Iisakki Tuomaanpoika ja puolisonsa Valpuri myivät 7/48 manttaalin talo-osuutensa 18.2.1809 tehdyllä kauppakirjalla tyttärelleen Liisalle ja uudelle vävylle. Tilan isännyyttä jatkoi heidän poikansa Heikki (s. 1812), joka avioitui Albertiina Eliaksentyttären kanssa kesällä 1840, mutta he lähtivät Ikkeläjärvelle torppareiksi myytyään tilan 4.4.1842 Ananias Heikinpoika ja Kaisa Tuomaantytär Halkolalle. Ananias ja Kaisa olivat jo v. 1828 tulleet Alahalkolan puolikkaan tilallisiksi, joten he saivat haltuunsa puolet eli 7/24 manttaalia Halkolan talosta. Kaisan isä oli Halkolan talollinen Tuomas Heikinpoika. Kaisasta ja sisarpuolestaan Elisabetista eli Liisasta jäljempänä lisää.
Ananias Heikinpojan 7/24 manttaalia Halkolan perintötalosta siirtyi kauppakirjalla 28.11.1865 hänen rengilleen Samuel Matinpoika Halkolalle (s. 1814), joka oli avioitunut em. Kaisa Tuomaantyttären sisarpuolen Liisa Tuomaantyttären (s. 1814) kanssa v. 1845. Samuelin isä oli Halkolan entinen talollinen Matti Kristonpoika ja Liisan isä edellä mainittu Alahalkolan isäntä Tuomas Heikinpoika. Samuel Matinpojan kuoltua v. 1871 Liisa avioitui Juho Jaakko Jaakonpojan (s. 1844) kanssa ja he jatkoivat Halkolan isäntäparina. Avioliitto oli Liisalle kolmas. Liisa Tuomaantyttären omistukseen kolmen avioliittonsa aikana oli tullut puolet eli 7/24 manttaalia koko Halkolasta. Liisa laati testamentin viimeisen puolisonsa kanssa vuonna 1874 ja omaisuus jaettiin Liisan kuoltua 6.10.1878 siten, että hänen viimeinen puolisonsa ja leskensä Juho Jaakko Jaakonpoika sai Ylihalkolaan kuuluneet 7/48 manttaalia. Halkolan renki Jaakko Matinpoika (s. 1846) sai toisen puolikkaan, joka oli myöhemmin Isohalkolana tunnettu 7/48 manttaalin tilaosuus. Jaakko Matinpoika oli avioitunut Alarahkolan tyttären Kaisa Sofia Eenokintyttären (s. 1850) kanssa v. 1870. Molemmat olivat olleet "kasvatteina" Liisan emännöimässä Halkolassa.
Aiemmalla, vuonna 1805 tehdyllä kaupalla Matti Kristonpoika Halkola oli myynyt toisen puolikkaan (7/48 mtl) omistamastaan Ylihalkolasta Alayrjänäisen torpparille Hiskias Jaakonpojalle ja hänen vaimolleen Justiina Yrjänäntyttärelle 18.2.1805 tehdyllä kauppakirjalla. Hiskias kuoli vuonna 1809 keltatautiin (gulsot) 37 vuoden iässä. Leski Justiina Yrjänäntytär avioitui Elias Gabrielinpoika Halkolan kanssa tammikuussa 1812. Tämäkin tilaosuus myytiin suvun ulkopuolelle, niinpä Matti Kristonpojan tytär Albertiina ja hänen puolisonsa torppari Iisakki Juhonpoika Antila (s. 1786 Jalasjärvi) yrittivät mitätöidä Hiskias Jaakonpojan tekemä tilakauppa sukulunastukseen vetoamalla siinä kuitenkaan onnistumatta. Kiinnekirja myönnettiin 15.12.1812. Elias Gabrielinpoika oli Halkolan sukua, hänen isoisänsä oli alussa mainittu Halkolan vävyisäntä Kristo Antinpoika.
Justiina ja Elias Halkola jatkoivat Ylihalkolan isännyyttä, mutta luovuttivat 25.8.1828 tehdyllä sopimuksella 2/3 tilaosuudestaan Samuel Hiskiaanpojalle (s. 1797), joka oli Justiinan vanhin poika hänen ensimmäisestä avioliitostaan, ja Samuelin vaimolle Kaisa Kreetta Antintyttärelle, joka oli em. Liisa Iisakintytär Halkolan ja hänen ensimmäisen puolisonsa Antti Antinpoika Strömanin tytär. Muut sisarosuudet korvattiin rahalla ja 1/3 loppuosuuden Alahalkolasta Samuel ja Kaisa Kreetta Halkola lunastivat 25.8.1838 ja 21.11.1844 tehdyillä kauppakirjoilla. Heille myönnettiin kiinnekirja Halkolan 7/48 manttaaliin 5.5.1846. Myös Elias ja Justiina Halkolan avioliiton neljä yhteistä lasta huomioitiin sopimuksessa rahakorvauksin. Heistä ainoalle pojalle Eenokille (s. 1822) perustettiin Halkolaan Rajamäen torppa.
 |
| Maarekisteriote Ylihalkola (KA) |
Samuel ja Kaisa Kreetta Halkolalle myönnettiin kiinnekirja Halkolan 7/48 manttaaliin 5.5.1846. Kyseinen tilaosuus siirtyi heidän pojilleen, Samuel ja Hiskias, tasaosuuksin 1860-luvun alussa: Mäkihalkola ja Ylihalkola. Nämä ja niistä muodostetut tilat kuuluvat maarekisterin mukaan isojaosta lähtien Ylihalkolaan (9:1, kuva vieressä).
Hiskias Jaakonpoika Halkola e. Ala-Yrjänäinen, Ylihalkolan talollinen, s. 7.4.1772, k. 12.9.1809Puoliso: ∞ 1797 Justiina Yrjänäntytär Halkola e. Heikkilä, s. 22.10.1775, k. 5.7.1859. Justiinan 2. puoliso: ∞ 1812 Elias Gabrielinpoika Halkola, s. 24.3.1789, k . 18.7.1857
Lapsia mm:Samuel Hiskiaanpoika Halkola e. Ala-Yrjänäinen, Halkolan talollinen, s. 8.8.1797, k. 24.4.18681. puoliso: ∞ 24.6.1825 Kaisa Kreetta Antintytär, s. 17.1.1802, k. 21.12.18532. puoliso: ∞ Kaisa Juhontytär, s. 17.11.1801 Isojoki, k. 11.5.1868Lapsia 1. avioliitosta mm:1) Serafia Samuelintytär Mäki-Kyyny, s. 29.8.1829. Puoliso: ∞Heikki Salomoninpoika Kyyny, Mäki-Kyynyn talollinen, s. 26.8.1831, k. 3.2.19222) Hiskias Samuelinpoika Yli-Halkola, talollinen, s. 21.8.1832, k. 7.10.1882. Puoliso: ∞Maria Sofia Matintytär Yli-Korhonen, s. 4.6.1832, k. 16.3.18763) Samuel Samuelinpoika Mäki-Halkola, Uusi-Halkola, talollinen, s. 29.3.1837, k. 20.7.1905. 1. puoliso: ∞ 1862 Serafia Juliana Iisakintytär Kangasniemi, s. 31.12.1826, k. 9.11.1891. 2. puoliso: ∞ 1892 Amanda Sofia (Manta) Joosepintytär Mäki-Halkola, s. 1.12.1864, k. 19344) Valentin Samuelinpoika Mäenpää, torppari Rahkolassa, s. 25.8.1841, k. 7.10.1904. Puoliso: ∞1866 Maria Loviisa Eenokintytär Ala-Rahkola, s. 12.8.1845
Alahalkola (9:2)
Halkolan manttaaliluvun noustua 7/12:een (0,5833) Kristo ja Susanna Halkolan talo-osuus, 7/24 manttaalin Alahalkola, siirtyi heidän toiseksi vanhimmalle pojalleen Matille (s. 1755) ja hänen vaimolleen Helenalle ja edelleen 1780-luvun lopussa Matin veljelle Iisakki Kristonpojalle (s. 1750) vaimonaan Marketta Heikintytär (s. 1750).
Tuomas Yrjänänpojan kuoleman jälkeen v. 1808 Aution torpparina jatkoi tytär Katariina ja vävy Iisakki Juhonpoika. Katariinan kuoltua v. 1825 Iisakki Juhonpoika avioitui Alahalkolan torpantyttären Kreetta Tuomaantytär Törmän kanssa, jonka isänisä oli Alahalkolan vävyisäntä Kristo Antinpoika. Iisakki Juhonpojan kuoltua Kreeta Tuomaantytär avioitui isojokisen Iisakki Eliaanpojan kanssa v. 1825 ja he jatkoivat torpan ylläpitoa. Alahalkolan silloiset talolliset Elias ja Juho Halkola hakivat käräjäoikeudessa kahdesti torpparien häätöä, joka lopulta vahvistettiin käräjäoikeuden päätöksellä 17.9.1836 vedoten alkuperäiseen Tuomas Yrjänänpoikaa ja hänen lapsiaaan koskevaan 50 vuoden sopimukseen. Aikaraja täyttyi 8.8.1836.
Iisakki Kristonpojan jälkeinen sukupolvenvaihdos tapahtui 25.10.1803, jolloin 7/24 manttaalin
Alahalkola siirtyi hänen vanhimmalle pojalleen Samuelille, mutta ei hänestäkään tullut pitkäaikaista viljelijää Halkolaan Samuelin hakiessa talolle uutta omistajaa heti vanhempiensa kuoltua. Sellainen löytyi Ilmajoelta torppari Tuomas Heikinpoika Katilan (s. 1763 Kurikka) ostettua Alahalkolan v. 1809. Ilmajoella Katilan torpparina ennen Päntäneelle muuttoaan toiminut Tuomas tunnettiin myös isoisältään perua olevalla sotilasnimellä Warg. Kauppahinnan lisäksi (300 riksdaler riksgäld) myyjä sai torpan (Hakala) Halkolasta. Talon isännyyttä hoiti aluksi Tuomaan vanhin poika Heikki (s. 1786) vaimonsa Kaisa Abrahamintyttären kanssa. Heistä tuli Puskan isäntäpari vuonna 1814.
Alahalkola siirtyi hänen vanhimmalle pojalleen Samuelille, mutta ei hänestäkään tullut pitkäaikaista viljelijää Halkolaan Samuelin hakiessa talolle uutta omistajaa heti vanhempiensa kuoltua. Sellainen löytyi Ilmajoelta torppari Tuomas Heikinpoika Katilan (s. 1763 Kurikka) ostettua Alahalkolan v. 1809. Ilmajoella Katilan torpparina ennen Päntäneelle muuttoaan toiminut Tuomas tunnettiin myös isoisältään perua olevalla sotilasnimellä Warg. Kauppahinnan lisäksi (300 riksdaler riksgäld) myyjä sai torpan (Hakala) Halkolasta. Talon isännyyttä hoiti aluksi Tuomaan vanhin poika Heikki (s. 1786) vaimonsa Kaisa Abrahamintyttären kanssa. Heistä tuli Puskan isäntäpari vuonna 1814.
 |
| Maarekisteriote Alahalkola / Rintahalkola (KA) |
1700-luvulta seuraavan vuosisadan alkupuolelle saakka Halkolan tilaosuuksien jaottelu Ala- ja Ylihalkolan kesken vaikuttaa epäjohdonmukaiselta. Rippikirjoissa mm. Tuomas Heikinpoika Halkola (s. 1763) on kirjattu Ylihalkolan taloon ja hänestä käytetään nimeä Tuomas Yli-Halkola, vaikka maarekisteriotteen (kuva yllä) mukaan tilaosuus kuuluu Alahalkolaan (9:2). Myös halkomisen yhteydessä v. 1910 Rintahalkola on sijoitettu Alahalkolaan.
Alahalkolasta luopunut Samuel Iisakinpoika jatkoi Halkolassa Hakalan torpparina vaimonsa Inkeri Juhontyttären (s. 1775 Ikaalinen) kanssa heidän eliniäkseen 15.4.1811 tehdyn syytinkisopimuksen turvin. Inkerin kuoltua v. 1844 Samuel avioitui Susanna Yrjänäntyttären (s. 1812 Lapua) kanssa, joka leskeksi jäätyään v. 1852 halusi jatkaa torpan asumista siinä onnistumatta. Häätöasiaa puitiin oikeudessa mm. talvikäräjillä 1853. Susannan isä Yrjänä Jaakonpoika Björklund eli Yliselä (s. 1779 Lapua) oli talollisen poika Lapualta, joka oli ensin Alahärsilässä torpparina, mutta lähti v. 1813 Karijoen kautta Lapväärttiin.
Isännyys vaihtuu 1828
1837: Syyskäräjillä 1836 ja talvikäräjillä 1837 käsiteltiin uhkapelituomiota, jossa sakkorangaistukseen tuomittiin kortinpelaajat torppari Mikko Mikonpoika Knuuttila, Pentilän torppari Iisakki Juhonpoika Rintamaa ja Halkolan Uiton torpanpoika Topias Matinpoika Halkola. Pelaaminen tapahtui Halkolan talollisen Ananias Heikinpojan talossa, jossa hänen lankonsa Kristo (Kristian) Tuomaanpoika Halkolan jäämistö huutokaupattiin ja saatuja perintökillinkejä käytettiin panoksina. Talon isäntäkin tuomittiin, vaikka hän ei peliin osallistunut, vaan yritti jopa estää muitakin pelaamasta, mutta käräjäoikeuden mielestä ei riittävän ponnekkaasti. Iisakki Rintamaa, joka oli jättänyt saapumatta edellisille käräjille syksyllä 1836, haettiin seuraaville talvikäräjille kyytirättärin toimesta. Tuomio perustui uhkapelin kieltävään kuninkaalliseen asetukseen 2.9.1792. Kukin sai 25 riikintaalerin eli 36 hopearuplan sakon, joka jaettiin tasan syyttäjän Adolph Fredric Forssellin ja lastenhuonerahaston (barnhusfonden) kesken. Rahasto sai itselleen uhkapeleistä perittyjen sakkojen tuoton. Varojen puutteessa sakot voi korvata 20 päivän vesileipävankeudella. Rintamaa joutui maksamaan lisäksi kuljetuksestaan neljä ruplaa.
Rintahalkola siirtyi kauppakirjalla 17.11.1856 vanhimmalle pojalle Tuomas Salomoninpojalle (s. 1824) ja hänen vaimolleen Serafialle (s. 1831 Tarkka), jonka isovanhemmat olivat Ylihalkolaa aiemmin isännöineet Hiskias ja Justiina Halkola.
Pojista nuorin Malakias Salomoninpoika (s. 1832) löysi isännän pestin Ylirahkolasta v. 1855. Herman Maunu Salomoninpoika (s. 1830) avioitui Kaisa Albertiina Hermannintytär Rahkolan (s. 1828) kanssa v. 1857. He saivat Rintahalkolasta asuttavakseen Mäkelän torpan, jonka pitoa heidän poikansa Tuomas (s. 1863) jatkoi Uiton torpparin tyttären Josefiinan kanssa.
Tuomas Hermanninpojan kuoltua 40 vuoden iässä v. 1903 leski Josefiina avioitui Keturin lesken Antti Heikki Antinpoika Keturin (s. 1855) kanssa, jolle avioliitto oli jo kolmas. He lunastivat Rintahalkolasta Keturin rajalla olleen vanhan Mäkelän torpan maita. Tila sai nimekseen Anttila (9:50), josta Josefiinan ja Tuomas Hermaninpojan yhteinen poika Jaakko Eemil Keto-Keturi (s. 1897) lunasti puolet 7.7.1930. Toisesta yhteisestä pojasta Herman Robertista (s. 1895), joka käytti sukunimenään Keturia, jäljempänä Laitilan yhteydessä.
Tuomas Salomoninpojan kuoltua keuhkotautiin 44 vuoden iässä vuonna 1868 talonpitoa jatkoi Serafia-lesken ohella samana vuonna taloon rengiksi tullut Antti Samuel Heikinpoika (s. 1846). He avioituivat 1.3.1870. Tuomas ja Serafia Rinta-Halkolan ainut aikuiseksi elänyt jälkeläinen Tuomas Tuomaanpoika Rinta-Halkola jatkoi talon isännyyttä myöhemmin. Tuomas avioitui Amanda Hiskiaantytär Yli-Halkolan (s. 1859) kanssa v. 1881, jolloin Rintahalkolasta lohkaistiin Latvahalkolaksi nimetty 7/144 manttaalin tilaosuus Pahkalan torppari Nikodemus Jaakonpojalle (s. 1848) ja hänen vaimolleen Serafia Jaakontyttärelle, jonka isänisä Heikki Tuomaanpoika, Puskan talollinen vuodesta 1814, oli Tuomas Heikinpoika Halkolan vanhin poika.
Ananias Heikinpojan 7/24 manttaalia Halkolan perintötalosta siirtyi kauppakirjalla 28.11.1865 hänen entiselle rengilleen Samuel Matinpojalle (s. 1814), joka oli avioitunut em. Tuomas Heikinpoika Halkolan tyttären Liisa Tuomaantyttären (s. 1814) kanssa v. 1845. Samuel Matinpojan kuoltua v. 1871 Liisa avioitui Juho Jaakko Jaakonpojan (s. 1844) kanssa ja he jatkoivat Halkolan isäntäparina. Avioliitto oli Liisalle kolmas.
Liisa Tuomaantyttären kolmannen puolison Juho Jaakko Jaakonpojan isä kantoi samaa hyvin tavallista pohjalaista etunimiyhdistelmää Juho Jaakko. Häntä, kuten useaa muutakin Juho Jaakkoa, kutsuttiin yleisesti pelkäksi Jaakoksi. Siitä koitui epäselvyyttä, kun jälkipolvien patronyyminä asiakirjoissa saattaa olla samasta henkilöstä sekä Juhonpoika että Jaakonpoika.
Liisa Tuomaantyttären kuoltua v. 1878 puolisonsa Juho Jaakko Jaakonpoika sai 7/48 manttaalin Halkolan haltuunsa Liisan kanssa vuonna 1874 laatimansa keskinäisen testamentin kautta. Juho Jaakko avioitui Kaisa Sofia Salomonintyttären (s. 1861) kanssa v. 1879. Kaisa oli Liisa Tuomaantyttären veljen Hiskiaan tyttärentytär. Hiskias Tuomaanpoika oli Uiton torppari Halkolassa.
Juho Jaakko ja vaimonsa Kaisa Sofia lähtivät Halkolasta myytyään 7/48 manttaalin tilaosuutensa. Siitä pääosan osti Teuvan Hirviniemestä muuttanut torpparipari Esa Samelinpoika Hirviniemi (s. 1850 Teuva) ja hänen vaimonsa Heta Sofia Juhontytär 13.2.1890 tehdyllä kauppakirjalla.
Tuomas Heikinpoika Yli-Halkola e. Warg, Katila, s. 6.10.1763 Kurikka, Luopa, k. 28.4.1835. Ylihalkolan talollinen 1809-.
1. puoliso: ∞1784 Ilmajoki Liisa Antintytär Granlund, s. 12.12.1762 Ilmajoki, k. 18.5.1801 Ilmajoki. Neljä lasta: Heikki (Puskan talollinen) 1786-1855, Leena (Vitiäinen) 1789-1855, Kreeta (Latva-Antila) 1792-1835, Maria (Seittu) 1795-1852.
2. puoliso: ∞1801 Ilmajoki Liisa Juhontytär Saari, s. 29.1.1777 Isojoki, k. 4.4.1828
8 lasta, mm:
1) Salomon Tuomaanpoika Rinta-Halkola, talollinen, s. 23.8.1802 Ilmajoki, k. 23.11.1874Puoliso: ∞1821 Kaisa Kreeta Pietarintytär Kaarlela, s. 24.12.1799 , k. 14.12.1867
7 lasta, mm.:1) Liisa (Ala-Rahkola), s. 8.9.1822, k. 21.4.1896Puoliso: ∞1844 Eenokki Matinpoika Ala-Rahkola, talollinen, s. 30.10.1820, k. 8.11.1875. Heidän tyttärensä Kaisa Sofia (puoliso Jaakko Matinpoika) oli Isohalkolan emäntä 1874-
2) Tuomas (Rinta-Halkola), Rintahalkolan talollinen, s. 18.6.1824, k. 22.11.1868Puoliso: ∞ Serafia Hiskiaantytär Tarkka, s. 29.12.1831, k. 29.10.1893. Serafian 2. puoliso ∞1870 Antti Samuel Heikinpoika, s. 19.3.1846
3) Hermanni Maunu (Halkola), Mäkelän torppari Halkolassa, s. 1.4.1830, k. 16.6.1895Puoliso: ∞ Kaisa Alpertiina Hermannintytär Rahkola, s. 13.4.1828, k. 31.3.1902
4) Malakias (Rahkola). Ylirahkolan vävyisäntä, s. 7.9.1832, k. 9.1.19061. puoliso: ∞1855 Heta Sofia Eenokintytär Yli-Rahkola, s. 28.11.1834, k. 24.6.1866. 2. puoliso: ∞1867 Albertiina Kustaava Eenokintytär Yli-Rahkola, s. 20.8.1844, k. 27.1.1914
2) Kaisa Tuomaantytär Yli-Halkola, Halkola, s. 3.2.1804 Ilmajoki, k. 17.6.1850Puoliso: ∞1821 Ananias Heikinpoika Halkola e. Hautaniemi, Halkolan talollinen, s. 18.6.1795, k. 30.5.1868. Lapsia 11, heistä yksikään ei elänyt aikuisikään.
3) Liisa Tuomaantytär Yli-Halkola, Halkola. s. 28.1.1814, k. 6.10.1878, ei lapsia
1. puoliso: ∞1832 Salomon Siimoninpoika Seppälä, e. Ala-Käyrä e. Ilkka, s. 8.1.1798 Ilmajoki, k. 20.3.1840 Karijoki.2. puoliso: ∞1845 Samuel Matinpoika Halkola, talollinen, s. 7.10.1814, k. 8.4.1871. Samuelin isä oli Alahalkolan entinen talollinen Matti Kristonpoika, s. 1755.3. puoliso: ∞1873 Juho Jaakko Jaakonpoika Halkola e. Hirsikorpi, talollinen, s. 21.9.1844, k. 1917.
Tuomas Halkolan tyttärien Kaisan ja Liisan perinnöt
Tuomas Heikinpoika Halkolan tytär Kaisa puolisonsa Ananias Heikinpojan kanssa omistivat Halkolan talon manttaaleista neljänneksen vuodesta 1828 ja lopulta puolet vuodesta 1842 lähtien. Omistus jakautui tasan vanhan Ala- ja Ylihalkolan maille.
Kaisa synnytti heille 11 lasta, mutta yksikään lapsista ei päässyt täysi-ikäisyyteen Heistä kolme varttuneinta kuoli keuhkotautiin 18-20-vuotiaina kuten lopulta lasten äiti Kaisakin 46-vuotiaana vuonna 1850. Leski-isäntä Ananias Heikinpoika myi Halkolan omistuksensa edesmenneen vaimonsa sisarelle Liisa (Elisabeth) Tuomaantyttärelle ja hänen miehelleen, Samuel Matinpojalle, joka oli Ananias Heikinpojan entinen renki ja Halkolan entisen talollisen Matti Kristonpojan (s. 1755) poika. Samuel Matinpojan kuoltua v. 1871 Liisa avioitui Juho Jaakko Jaakonpojan (s. 1844) kanssa v. 1873 ja he jatkoivat Halkolan isäntäparina. Avioliitto oli Liisalle kolmas, kaikki avioliitot olivat lapsettomia. Alla sanatarkka kopio vuoden 1865 kauppakirjasta (lähde: Ilmajoen tuomiokunnan renovoidut tuomiokirjat, KA).
Minä Anania Heikinpoika Halkola teen tällä tiettäväksi että minä vapamielisesti tällä avoimella kauppakirialla myin minun trengilleni Samuel Matinpoijalle ja hänen vaimollensa Elisabeth Tuomahantyttärelle minun perintö taloni Halkolan No 9. Päntänän kyläs Kauhajoen kappelis Ilmajoen pitäjääs ja Ilmajoen Kihlakunnas veronsa puolesta 7/24 osaa manttalia meidän välillämme sovitusta kauppahinnasta kuin on viisi tuhatta kaksi sataa (5200) markkaa suomen rahas kuin hänen pitää siitä uloos maksamaan minun perillisilleni seuraavaisesti. Minun sisarelleni Brita Heikintyttärelle Kurulle neliäsataa 400 markkaa, ja toiselle sisarelleni Katharina Heikintyttärelle Aittoomäjelle neljä sataa 400 markkaa ja Jakob Eliaksenpojalle Aittomäjelle neljäsataa 400 markkaa ja kolmas sisar vainaan Elisabet Heikintyttären lapsille, nimittäin poijalle Hermannille neljäsataa 400 markkaa Pojalle Wilhemille neljäsataa 400 markkaa Pojalle Samuelille neljäsataa 400 markkaa Pojalle Jaakobille neljäsataa 400 markkaa ja Poika Magnus vainaan lapsille neljäsataa 400 markkaa ja tyttärelle Maria Löytälälle neljäsataa 400 markkaa. Ja minun vaimo vainaan Katharina Tuomaantyttären perillisille nimittäin Salomon Tuomahanpojalle halkolan sytingi miehelle neljäsataa 400 markkaa ja Hiskias Tuomahanpojalle Urolle neljäsataa 400 markkaa ja Brita Tuomahantyttärelle Myllyniemelle neljäsataa 400 markkaa. Ja Maria Hermannintyttärelle Mustaasluomalle kaksisataa markkaa ja Amalia Hermannintyttärelle Mustaasluomalle 200 markalle. Joka nimitetyt summat pitää hän heille maksaman, minun kuoltuani yhden vuoden kuluttua.
Ja kohta minun kuoltuani omistaa mainittu Samuel Matinpoika ja hänen vaimonsa Elisabet Tuomaantytär mainitun Halkolan perintötalon kaikkien etujen ja hyvyysten kanssa huoneisa, pelloisa, niituisa, torpisa, mettisä ja maisa kaikki mitä siihen kuuluu vanhuudesta on ollu eli vasta saada voipi, häneltä ja hänen perillisiltänsä omistettavaksi pidettäväksi ja hallittavaksi omana hyvin saatuna omaisuutenansa velvoituksella myöskin hänen sen edestä laillisesti vastamaan.
Pademmaksi vakuudeksi olen tämän kauppakirjan omakätisellä puumerkilläni todistajain läsnä olles vahvistanu kuin tapahtui halkolan talos ja kauhajoes.
Marraskuun 28. päivänä vuonna 1865.
Anania Heikinpoika Halkola myyjä (puum.)
Tähän kirjoitettuun kauppakirjaan ja sen ehtoihin olemma kaikin puolin tytyväiset. Aika ja paikka kuin edellä mainittu on.
Samuel Matinpoika Halkola ostaja Elisabet Tuomaantytär ostaian vaimo (pkit)
Todistaa Jakob Matinpoika Halkolan trenki Samuel Samuelinpoika Halkola isäntä (pkit)kirjoitti Kristian Koskela.
Liisa Tuomaantytär lahjoitti 6.11.1874 päivätyllä testamentilla 7/48 manttaalin osuuden Halkolan taloa. "Minä Elisabet Tuomaantytär Halkola teen tällä tiettäväksi, että minä vapaamielisesti tämän avonaisen lahiuskirjan kautta lahioitan minun kasvateilleni Jaakob Matinpojalle ja hänen vaimollensa Kaisa Sohfia Eenokintyttärelle minun ostetusta perintötalostani toisen puolen Halkola no 9 Päntänän kyläs Kauhajoen pitäiääs Ilmajoen Kihlakunnas weronsa puolesta 7/48 osaa manttaalia. Arviohinta kaksituhatta (2000) Suomen markkaa, jonka omaisuuden kaikkein nykyisten ja siihen vasta voitettavain tilusten kanssa mainitut kasvattini ja heidän perillisensä vasta minun kuoltuani haltuunsa ottavat ja minulta jätetyllä oikeudella hallitkoot jne." Elisabet Tuomaantytär Halkola (merkki)
Jaakko Matinpojan ja Kaisa Eenokintyttären saama 7/48 manttaalin tilaosuus jakautui tasan vanhan Ala- ja Ylihalkolan maille. Halkomisessa 1910-luvulla he luopuivat Alahalkolan osuudesta jälkipolviensa hyväksi ja jatkoivat vanhaan Ylihalkolaan kuuluneen Isohalkolan pitkäaikaisena isäntäparina, joka jätti laajan jälkeläisjoukon Halkolaan. He myivät Alahalkolan osuuden tasan pojalleen Tuomas Peltoniemelle ja vävylleen Samuel Kallio-Halkolalle ja heidän puolisoilleen vuonna 1905. Isohalkolasta he luopuivat vuonna 1919, jolloin tyttäret Elisabeth Halkola (s. 1873) ja Ilmi Seppänen (s. 1884) saivat 0,0146 manttaalia kumpikin. Tytär Hilda ja puolisonsa Edvard Tammela tulivat Isohalkolan kantatilan loppuosan (0,0427 mtl) omistajiksi.
Puoliso: ∞ 18.2.1870 Kaisa Sofia Eenokintytär Ala-Rahkola, s. 11.3.1850, k. 22.3.1928
Lapset:
1) Elisabeth, s. 2.6.1872, k. 23.7.18732) Elisabeth, s. 24.11.1873, k. 29.2.1960Puoliso: ∞ 1895 Konstantin lisakinpoika Korpi-Halkola e. Korpi, s. 24.5.1873, k. 2.2.1908 Kanada3) Maria Sofia Kallio-Halkola, s. 15.8.1875 , k. 6.2.1950Puoliso: ∞Samuel Gabrielinpoika Kallio-Halkola e. Hautamäki, s. 27.4.1874, k. 2.10.19604) Serafia Halkola, s. 10.2.1877, k. 20.2.18775) Tuomas Peltoniemi, s. 21.9.1878, k. 29.4.1955Puoliso: ∞ 10.12.1899 Hilda Elisabeth Benjamintytär Ranta-Kokko, s. 2.4.1878 Kurikka, k. 29.7.19606) Hermanni Halkola, s. 14.1.18817) Ilmi Kathariina Halkola, s. 18.3.1883, k. 4.11.18838) Ilmi Adolfiina Iso-Halkola, s. 6.11.1884, k. 6.7.19451. puoliso: ∞ 25.5.1907 Antti Herman Fabianinpoika Seppänen, s. 6.6.1877, k. 10.11.19182. puoliso: ∞ 3.3.1923 Samuel Gabrielinpoika Latva-Knuuttila e. Lylyoja, Latva-Knuuttilan talollinen, s. 26.6.1885, k. 28.10.19269) Aleksanteri, s. 1.9.1887, k. 1973 USAPuoliso: ∞ 20.11.1909 Hilda Sofia Jaakontytär Korhonen, s. 3.4.1887, k. 1971 USA10) Hilda Katariina, s. 1.11.1894, k. 12.10.1966Puoliso: ∞ Svante Edvard Antinpoika Tammela e. Björnbäck, s. 21.6.1895 Karijoki, k. 1.6.1971
 |
| Päntäneen paikalliskartta 1932 (MML) |
Alahalkolan (9:2) jako valmistui 1911
 |
| kk=kiinnekirja, tilan manttaaliluku murto- ja desimaalilukuna |
Alahalkolaksi kutsutun tilapuolikkaan halkominen käynnistyi kesällä 1910 talollinen Matti Luoma-Halkolan anottua läänin kuvernööriltä tilaosuutensa erottamista Halkolan talosta. Jakotoimitus tehtiin maat jyvittäen ja halkoen osakkaiden kesken heidän omistamiensa manttaalien mukaan ohessa nimetyiksi uusiksi kiinteistöiksi. Jakotoimituksen toteutus päätettiin Tuomas Rinta-Halkolan talossa pidetyssä kokouksessa 7.10.1910. Tilaisuudessa oli läsnä viereisessä taulukossa luetellut tilalliset, joista Amerikassa oleskelevan Sameli Esaiaksenpoika Uittohalkolan puolesta paikalla oli hänen vaimonsa Amanda Jaakontytär |
| Selite tekstissä, klikkaa isommaksi! |
Jäljempänä olevassa halkomiskartassa (kartta 3) näkyvät Halkolan, Isohalkolan ja Rintahalkolan asuintontit vieri vieressä samalla alueella maantien ja joen välissä. Halkomisessa siihen ei puututtu, mutta vuonna 1915 tehtiin tilusvaihtoja mainittujen tilojen välillä. Siinä yhteydessä Rintahalkolan asuintontti asumuksineen siirtyi joen toiselle puolelle. Vieressä yksityiskohta kyseisestä kohdasta ennen Rintahalkolan siirtoa. Kuvassa not 881 ja 882 ovat Rintahalkolan vanhaa tonttialuetta. Arvi Halkolan (889-890) ja Isohalkolan (891-892) tontit ovat maantien varressa, johon ne jäivätkin. Tien itäpuolella oleva alue säilyi Rintahalkolalla, siihen nousi mm. rukoushuone jo noin vuonna 1914.
Alahalkolan tiloja
9:3 Uittohalkola
Sameli Esaiaksenpoika (1872-1932) tuli vanhiempiensa mukana Teuvalta v. 1890. Hänen isänsä osti 7/64 manttaalia Halkolasta, josta Alahalkolaan kuulunut puolikas 7/128 manttaalia tuli poikansa Samelin omistukseen v. 1899. Ylihalkolaan kuulunut puoli tuli toiselle pojalle Arvi Halkolalle. Pernoon seurakunta osti Uittohalkolan (9:106) vuonna 1941 vapautuakseen pika-asutuslain velvoitteesta luovuttaa maa-alueita siirtoväen asuttamiseen. Tilan manttaaliluku oli tuolloin 0,0406, kokonaispinta-ala 126,93 ha, siitä metsää 89,1 ha.
9:4 Luomahalkola
Halkolan Oravaluoman torpparin Matti Hiskiaanpoika Luoman (s. 1857) ja puolisonsa Heleena Sofian (s. 1858) ostaessa v. 1891 Matti Matinpoika ja Kaisa Malakiaantytär Halkolalta 7/384 manttaalin tilaosuuden, jossa sijaitsi heidän hallitsemansa Oravaluoman torppa, oli muodollisesti myös Oravaluoman torpan lunastus. Heidän jälkeensä 30-luvulla tilaa viljelivät Eino (s. 1903 Teuva) ja Lempi Vainionpää.
9:5 Peltoniemi
Peltoniemi oli puolikas Jaakko Matinpoika ja Kaisa Sofia Eenokintytär Isohalkolan omistamasta Alahalkolan tilaosuudesta, jonka he myivät pojalleen ja miniälleen Tuomas ja Hilda Elisabeth Peltoniemelle vuonna 1905. Isäntänä jatkoi heidän poikansa Martti Peltoniemi (s. 1910) puolisonaan Aune (s. Korhonen) lunastettuaan puolet Peltoniemestä v. 1939.
9:6 Kalliohalkola
Kalliohalkola oli puolikas Jaakko Matinpoika ja Kaisa Sofia Eenokintytär Isohalkolan omistamasta Alahalkolan tilaosuudesta, jonka he myivät tyttärelleen ja vävylleen Samuel ja Maria Sofia Kallio-Halkolalle vuonna 1905. Vuonna 1943 tila siirtyi pojalle ja miniälle Eero ja Julia Kallio-Halkolalle.
9:7 Rintahalkola
Tilaosuus jaettiin pääosin veljesten Oskari Viljam ja Juho Emil (Alkio) kesken perintöjen, sisarlunastusten ja osaksi kauppojen kautta vuosina 1916-1927. Oskari Rinta-Halkolan maantienvarren palstoista jäjempänä rukoushuoneen yhteydessä ja erillisessä Päntäneen kyläkeskusta koskevassa jutussa.
9:8 Latvahalkola
Tila lohkaistiin Rintahalkolasta 9.4.1881 Pahkalan torpparin Nikodemus Jaakonpojan (s. 1848) ja Serafia Jaakontyttären ostaessa 7/144 manttalia Rintahalkolan leskiemännältä Serafia Hiskiantyttäreltä.
9:9 Rintaniemi
Rintaniemi syntyi edellä olevan Latvahalkolan isäntäparin myytyä tilastaan puolet pojalleen ja miniälleen Jaakko Vihtori (s. 1873) ja Maria Vilhelmiina Rintaniemelle.
 |
| Kartta1 |
 |
| Kartta 2 |
 |
| Kartta 3. Asuintontteja ja kartanoita: Rintahalkola (881,882), Arvi Halkola (889-890), Isohalkola (891-892), Peltoniemi (845), Latvahalkola (835-836), Rintaniemi (818). |
Päntäneen rukoushuone
 |
| Vaasa 14.4.1930 |
1. puoliso: ∞ 1897 Elisabet (Eliisa) Korpela, s. 21.3.1878 Kurikka, k. 4.9.1930 Kauhajoki. He muuttivat Kurikasta v. 1910 Päntäneen Nirvaan ja ostivat Erkki ja Hilda Kullaalta Tuiskula-nimisen palstatilan v. 1926.Sameli Tuisku, matkasaarnaaja, s. 4.8.1876 Kurikka, k. 20.7.1956 Kauhajoki.
2. puoliso: ∞ 1931 Helmi Emilia Kamila, opettaja Nirvassa, s. 15.3.1901 Kauhajoki
Päntäneläiset päättivät uudistaa ja laajentaa rukoushuonetta kesän 1930 kuluessa ja 5.6.1930 päivätyllä lahjakirjalla lahjoittaa rukoushuoneen Suomen Luterilaiselle Evankeliumiyhdistykselle. Uusi rukoushuone vihittiin käyttöön 4.10.1930. Myös rukoushuoneen tonttimaan omistavat Halkolan talolliset päättivät luovuttaa omistamansa 0,13 hehtaarin yhteismaan Suomen Luterilaiselle Evankeliumiyhdistykselle. Kaksi vuotta myöhemmin, 11.6.1932, pidettiin kokous, jossa lohkomistoimitus suoritettiin. Kokouksen kokoonkutsujana toimi maanviljelijä Tuomas Peltoniemi, jonka lohkomisen hakija Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys oli kokouksessaan 16.6.1930 valtuuttanut yhdessä saarnaaja Sameli Tuiskun kanssa asiaa ajamaan. Samassa kokouksessa Evankeliumiyhdistys hyväksyi lahjoituksen vastaanotettavaksi.
Kokouksessa oli läsnä tilojen omistajat, joilla oli osuus rukoushuoneen maapohjaan:
 |
| Rukoushuone 1910-luku. Kuva Ulla Pekarila (Päntäne 2000) |
9:54 Alanen: Jaakko ja Maria Rintaniemi.
9:61 Kestilä: Jaakko ja Maria Rintaniemi.
9:55 Laitamäki: Tuomas ja Siiri Mäki-Rahkola.
9:62 Rintahalkola: Oskari ja Alma Rinta-Halkola.
 |
| Kartta MMH 1932 (KA Helsinki) |
Maarekisteriotteesta kuitenkin ilmeni, että Yrjö ja Tyyne Kujanpään omistama 0,0011 manttaalin Kaski-niminen tila 9:60 oli jäänyt pois em. luettelosta, vaikka silläkin oli osuus siihen yhteiseen palstaan, joka erotettiin Rukoushuone-nimiseksi tilaksi. Kujanpäät olivat saaneet kiinnekirjan tilaansa 19.9.1930. Uudet tilatiedot kirjattiin maarekisteriin Vaasan läänin maanmittauskonttorissa 14.11.1932. Päntäneen rukoushuone purettiin vuonna 1968.
Yrjö ja Tyyne Kujanpää olivat ostaneet talon Oskari ja Alma Rinta-Halkolalta 25.6.1927. Kujanpäät myivät talostaan tontin Oskari ja Elna Saloselle v. 1936 ja lopulta samana vuonna koko talonsa talollisenleski Emilia Uusi-Keturille, joka avioitui pari vuotta myöhemmin leipuri Salomon Hulkin kanssa. Talo oli myöhemmin Latva-Lusan perheen käytössä. Saloset pitivät talossaan kahvilaa.
Ylihalkolan (9:1) jako valmistui 1914
 |
Kauppias Jaakko Knuuttila ja Sameli Yli-Halkola asuivat samalla tontilla, heistä toisen oli haettava uusi asuinpaikka. Tontti (9:17) sijaitsi Rahkolan rajalla maantien molemmin puolin; siihen kuului tien itäpuolella sijainnet asuin- ja kauppahuoneisto sekä leipomo ja sauna. Katsottiin, että Sameli Yli-Halkolan rakennusten siirto tulisi halvemmaksi kuin Knuuttilan muutto. Talon siirrolle jouduttiin hakemaan päätös maanjako-oikeudelta Sameli Yli-Halkolan vastustettua muuttoa. Myös Sameli Laitilan palstat ja asuinpaikka vaihtuivat, koska hän asui Halkolan toisen puolikkaan mailla. Uudet rajat paalutettiin maastoon kesällä 1914.
Ylihalkolan tiloja
 |
| Kartta Paavo J. Taskinen 1949 (MML, KA) |
Halkolan isäntä Frans Arvid (Arvi, s. 1883) tuli Teuvalta v. 1890 vanhempiensa Esaias (s. 1850) ja Heta Myllyluoman kanssa, jotka olivat torppareina Koiviston talossa Norinkylässä. He ostivat Juho Jaakko (s. 1844) ja Kaisa Sofia Halkolan omistamasta 7/48 manttaalin tilasta 7/64 manttaalia. Arvi Halkolan omistukseen siitä tuli Ylihalkolaan kuulunut puolikas eli 7/128 manttaalia, josta lohkaistiin vävylle ja Alina-tyttärelle alla oleva 7/768 manttaalin Laitila. Pääosa lopputilasta jaettiin vuonna 1947 Arvin kolmelle pojalle Toivolle (Tuulihalkola), Martille (leski Helvi, myöhemmin Keski-Rauska) ja Valtelle (Halkola). Viereinen jakokartta liittyy kyseiseen kolmijakoon.
9:11 Laitila
Tilan ensimmäinen isäntä oli Rahkolan torpparin poika Antti Samuel Koivula (s. 1880), joka avioitui Teuvalta Halkolaan v. 1890 muuttaneen Esaias Hirviniemen tyttären Alina Gunillan kanssa 20.12.1905.
Samuelin jäätyä leskeksi v. 1923 uudeksi isännäksi Laitilaan tuli Hermanni Robert Keturi (s. 1895) ja vaimonsa Hilja. Hermannin isä Tuomas (s. 1863), joka oli Mäkelän torppari Halkolassa, oli Salomon Tuomaanpoika Rinta-Halkolan pojanpoika. Hermannin sukunimenään käyttämä Keturi johtui siitä, että isänsä kuoltua v. 1903 äitinsä Josefiina avioitui Keturin talollisen Antti Heikki Keturin kanssa.
Vuonna 1933 Laitila sai uuden tilallisen Eemil (s. 1899 Isojoki) ja Aurora (o.s. Palomäki) Jokikyynyn ostettua tilan.
9:12 Kujahalkola
Talolliset Matti Matinpoika (s. 1859) ja puolisonsa Kaisa Malakiaantytär (s. 1859) ostivat tilan vuonna 1890 Sameli Samelinpoika ja Serafia Juliana Iisakintytär Halkolalta. He olivat ennen Halkolaan tuloa Rahkolassa lampuoteina Vilhelm Rahkolan suorittaessa 3-vuotista asepalvelustaan 1887-1890. Vuonna 1922 Kujahalkolasta lohkaistiin puolet vanhimmalle pojalle Antille (s. 1890) ja hänen puolisolleen Hilmalle..
9:13 Huhtahalkola
Huhtahalkolan ensimmäinen isäntäpari oli Malakias Samelinpoika (1833-1893) ja puolisonsa Serafia Iisakintytär (s. 1834-1904). Kyynyn Kivivuoren torppari Matti Hermanninpoika (s. 1851) ja vaimonsa Susanna Serafia Samelintytär ostivat Huhtahalkolan leski Serafia Iisakintyttäreltä (s. 1834) 16.10.1900 tehdyllä kauppakirjalla. Huhtahalkolan omistaja vaihtui 1930-luvun alussa Väinö (s. 1898) ja Sandra Luopakan ostaessa tilan.
9:14 Isohalkola
9:15 Uusihalkola
Teuvalainen talollinen Samuel Maunu Samuelinpoika Jokipii (s. 1842 Teuva) vaimonsa kanssa osti 8.4.1890 tehdyllä kauppakirjalla 7/192 manttaalia Maija Liisa Nikodemuksentytär Yli-Halkolan ja hänen lastensa omistamasta Ylihalkolasta. Leskiemäntä oli myynyt toisen puolen Ylihalkolasta kolme vuotta aiemmin (alla oleva 9:16). Samuel Jokipiin vaimo Serafia Eenokintytär (s. 1852) oli Eenokki Ala-Rahkolan tytär. Samuel lähti Amerikkaan ja sinne lähti Serafiakin, mutta myi Uusihalkolan ennen lähtöään. Aviopari asui Utahissa, jossa Samuel oli kaivosmiehenä. Serafia Eenokintytär palasi Amerikasta, mutta miehensä Samuel jäi sinne ja julistettiin kuolleeksi v. 1938. Uusihalkola sai uuden isäntäparin vuonna 1897: Samuel Samuelinpoika (s. 1837) ja Amanda Sofia Joosepintytär (s. 1864, ent. Mäki-Halkola). Uusihalkolan omistus siirtyi lapsille: Maria Aleksandra (s. 1894, myöh. Rinta-Halkola), Hilda (s. 1897, myöh. Koskinen), Eino (s. 1904). Einon osuus päätyi pakkohuutokauppaan, josta sen osti talollinen Juho Kullas vuonna 1929. Eemil Heittola asui siinä vuokralla perheensä kanssa muutaman vuoden lähdettyään Käyrästä vuonna 1932, kunnes rakensi oman talon ns. Nirvanristille 1935.
Siitä lohkaistiin Koivistoksi nimetty 0,0049 manttaalin tila Päntäneen kyläpoliisi Matti Koivistolle (s. 1905 Teuva) ja hänen vaimolleen Lyydialle v. 1934. Koivistot lähtivät Päntäneeltä v. 1940, jolloin tila siirtyi Jaakko ja Fanni Puskan omistukseen ja heiltä edelleen Räisälästä evakkoon lähteneille Juho ja Vilhelmiina Kuismalle. Kuismat palasivat Karjalaan ja myivät tilaosuuden 11.3.1942 tehdyllä kauppakirjalla Viljo Korhoselle (s. 1912), joka avioitui kolme vuotta myöhemmin Annikki Keto-Keturin (s. 1922) kanssa.
9:16 Ylihalkola
Myös Ylihalkola sai talollisen Teuvalta vuonna 1888, jolloin Sameli Niilonpoika (s. 1853) ja puolisonsa Ulriika (s. 1855) ostivat puolet eli 7/192 manttaalin talo-osuuden Maija Liisa Nikontytär Ylihalkolalta (s. 1855) hänen miehensä Matti Matinpojan kuoltua Michiganissa 1887. Maija Liisa Nikontyttärenkin kuollessa 1893 nuorin orvoksi jääneistä lapsista oli 6-vuotias Juho Iivari, joka hänkin lähti Amerikkaan jo 15-vuotiaana.
Ulrikan kuoltua v. 1905 tästä tilaosuudesta lohkaistiin alla oleva Rauhala, Sameli Niilonpoika avioitui Amalia Hiskiaantytär Ketolan (s. 1871) kanssa v. 1906. Amalian isä oli Rahkolan talon Ketolan torppari Hiskias Hallongren.
9:17 Rauhala
Rauhalaksi halkomisessa nimetty kiinteistö kuului talollinen Juho Erik Jaakonpoika Luhtalan puolison Aleksandra Eliina Samuelintytär Luhtalan (s. 1885 Teuva) perintöosuuteen vuonna 1905 kuolleen äitinsä Ulrika Helena Antintytär Yli-Halkolan jälkeen. Ennen siirtymistä Knuuttiloiden omistukseen 2.4.1910 tilaa ehti omistaa kaksi talollista, joiden mielenkiinto kohdistui lähinnä tilan pelto- ja metsäpalstaan. He olivat Jaakko Matinpoika Luomaketuri (1908) ja Joonas Salomoninpoika Yrjänäinen (1909). Samalla paikalla paikallistien varrella vuonna 1871 aloitti Alaketurin silloisen omistajan Anton Ludvig Borgin omistama "kyläkauppa", joka siirtyi teuvalaisen Samuel Komsin omistukseen vuonna 1875. Komsia seurasi samassa paikassa Juho Saari 1890 ja hänen vararikkonsa jälkeen Jaakko Knuuttila 1901, joka lunasti kiinteistön omakseen. Hänkin koki konkurssin. Halkolan kauppaliikkeiden vaiheista lisää tässä linkissä.
9:18 Mäkihalkola
Entinen Aron Sillanpään torppari Jooseppi Hermanni Siltanen osti 7/96 manttaalin tilan Sameli Samelinpoika Halkolalta 8.11.1880. Isäntänä jatkoi hänen poikansa Jaakko Nestori Siltanen (s. 1868) puolisonsa Serafian kanssa. Mäkihalkola jaettiin v. 1938 heidän neljän lapsensa kesken tasan: Lempi (s. 1904, myöh. Jääskeläinen), Väinö (s. 1906), Taimi (s. 1912, myöh. Rinta-Koivula) ja Helmi (s. 1914, myöh. Heikkilä).
 |
| Halkolan no 9 halkomiskartta 1911, Maanmittaushallituksen uudistusarkisto (KA) |
Lähdetiedot osittain tekstissäPäälähteenä Kauhajoen ja Ilmajoen käräjäkuntain tuomiokirjojen pöytäkirjat (KA Vaasa) Kauhajoen ja lähiseurakuntien rippikirjat (SSHY)
DigikansalliskirjastoHenkikirjatKartat: Maanmittaushallitus Uudistuskartat (KA Helsinki)Raimo Ketolan henkilötietokanta www.raketola.fi/Liisa Ruismäki: Kauhajoen Historia (1987)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti