Talvitie

OT: 27.8.2025 on lisätty väliotsikko Käräjöintiä 1895-96. 

Päntäneen Talvitie

Olli Tuuri

Uuronluoman varteen syntyi Talvitien uudistila 1600-luvun lopussa ensimmäisenä talollisenaan Matti Reonpoika (puoliso Valpuri) 1695-1705. Talvitie autioitui vuoden 1709 jälkeen yli 60 vuodeksi, kunnes Uuron talollisen poika Jeremias Martinpoika vaimonaan Käyrän talollisen tytär Marketta Heikintytär otti talon haltuunsa v. 1771. Heidän jälkeensä Talvitien isännyys jatkui neljässä polvessa. Talon manttaaliluku vaihteli vuosien mittaan. Perintötalon manttaaliluku 1/3 nousi 1/48 manttaalin kruununluontoisella osalla 13.12.1797, kunnes myöhemmin vakiintui 1/3:aan. Isännyys siirtyi seuraavalle polvelle v. 1785, jolloin Elias Jeremiaanpoika vaimoineen ryhtyi isännäksi ja heiltä edelleen heidän vanhimmalle pojalleen Antti Eliaanpojalle ja hänen Heta-vaimolleen vuonna 1806. Verovapaus Talvitiellä jatkui maakirjan mukaan vuoteen 1817 asti.

Isännyys jatkui 17/48 manttaalin Talvitiessä Samuel Antinpojan ja Maria Taavetintyttären toimesta vuonna 1828. Maria oli Pentilän torpparin tytär. Heidän isännyytensä jatkui Samuelin kuolemaan asti v. 1875, jolloin heidän poikansa Samuel Samuelinpoika (Sameli Samelinpoika) otti isännyyden vaimonaan Kaisa Sofia Hiskiaantytär Tarkka naapuritalosta. 

Jeremias Martinpoika Talvitie e. Uuro, Talvitien talollinen 1771-1785, s. 1.5.1733, k. 7.12.1794

Puoliso:  ∞1755 Marketta Heikintytär Käyrä, s. 10.7.1731, k. 7.1.1809

👦Lapsia mm: 
Elias Jeremiaanpoika Talvitie, Talvitien isäntä ca 1785-1806, s. 2.2.1758, k. 19.10.1837.
Puoliso: ∞ 26.12.1780 Isojoki Marketta Eerikintytär Noukki, s. 8.7.1759 Isojoki, k. 24.6.1841

👦Lapsia mm.:

Antti Eliaanpoika Talvitie, Talvitien isäntä 1806-1828, s. 20.8.1782, k. 11.2.1859

Puoliso: ∞ 1.8.1802 Hedvig Perttelintytär Lehtimäki, s. 30.6.1779 Jalasjärvi, k. 22.2.1868

👦Lapsia mm.: 

Samuel Antinpoika Talvitie, Talvitien isäntä 1828-1875, s. 12.12.1802, k. 2.9.1875

Puoliso: ∞ Maria Taavetintytär Alakoski, s. 28.1.1807, k. 7.1.1891

👦Lapsia mm.:

Samuel Samuelinpoika Talvitie, Talvitien isäntä 1875-1898, s. 10.6.1841, k. 22.2.1898. Puoliso: ∞1863 Kaisa Sofia Hiskiaantytär Tarkka, s. 3.4.1846, k. 25.4.1909

 

Pitäjänkartta Kauhajoki (MMH 1932)

Käräjöintiä 1895-96 

Todistajalausuntoja syyskäräjillä 1896 (KA)

Kauhajoen pitäjän talvikäräjillä 22.3.1896 käsiteltiin talvi- ja syyskäräjiltä 1895 lykättyä ”tiliä koskevaa asiaa” kantajana talokas Kustaa Nikolainpoika Lähteenkorpi eli Hosioja, joka oli ostanut osan (1/8) Talvitien talosta. Vastaajana oli perintöisäntä Sameli Samelinpoika Talvitie Päntäneen kylästä, joka omisti enää 3/8 Talvitiestä. Puolet Talvitiestä oli Aleksanteri Talvitien omistuksessa.

Asia oli ollut ensimmäisen kerran esillä jo talvikäräjillä 1895 (§47). Silloin se lykkääntyi kantaja Kustaa Hosiojan eli Talvitien jäätyä pois istunnosta. Vastaajat, joista silloisessa istunnossa käytettiin nimiä Sameli Samelinpoika Talvitie, Iisakki Iisakinpoika Schultz ja Aleksanteri Iisakinpoika Talvitie, olivat paikalla ja istunto siirrettiin seuraaville käräjille.

Tiliasia koski Sameli Samelinpoika Talvitien velkaa Kristiinankaupungin Säästöpankille, joka haki suoritusta saatavalleen 19.6.1896 mennessä. Kustaa Nikolainpojalle selvisi vasta talokaupan jälkeen, että ostamansa talo-osuus oli vakuutena pankkilainan lisäksi myös kauppias Carlströmin saamisille. Hän pyysi käräjillä vapautusta talonosansa loppusumman maksamisesta, kunnes talonosa on vapaa em. kiinnityksistä. 85 markan velkakirjalla kuitattu talokauppa oli tehty 20.7.1895 ja velkaa oli lyhennetty kymmenellä markalla kaksi päivää myöhemmin.

Sameli Talvitie ilmoitti avustajansa kautta, että velka Kristiinankaupungin Säästöpankille kuului aiemmin tehdyn sopimuksen mukaan Aleksanteri Talvitien maksettavaksi, mutta velka Carlströmille kuului Sameli Talvitielle, joka arveli omistamansa osan Talvitien taloa riittävän vastaamaan tästä velasta. Aleksanteri Talvitie kertoi käräjillä myyneensä osan omistamastaan talo-osuudesta Talvitien taloa, joka oli kokonaisuudessaan kiinnitetty pankin saamisen vakuudeksi. Hän myönsi ottaneensa vastuun pankkivelasta sillä edellytyksellä, ettei velkaa vaadittaisi maksettavaksi ennen kuin se tulisi kymmenen vuotta vanhaksi. Aleksanteri Talvitie ilmoitti omistavansa puolet Talvitiestä kantajan omistaessa 1/8 ja vastaajan loput koko Talvitien talosta.

Oikeus katsoi päätöksessään tulleen selvitetyksi, että kantaja Kustaa Lähteenkorpi eli Hosioja oli kauppakirjalla 27.7.1895 ostanut vastaaja Sameli Talvitieltä sekä Aleksanteri ja Iisakki Talvitieltä osan Talvitien taloa 1200 markan kauppahinnalla, josta käräjien aikaan oli vielä 521 markkaa maksamatta. Koko Talvitien talo, jota käräjien aikaan omisti kantajan ja vastaajan lisäksi Aleksanteri Talvitie, oli kiinnitetty jo kaupanteon aikaan Kristiinankaupungin Säästöpankille vakuudeksi vastaajalle kuuluvasta 3000 markan suuruisesta velkakirjasta. Todettiin myös, että Aleksanteri Talvitie oli ottanut Iisakki Talvitien kanssa vastuulleen em. velan maksun.

Kihlakunnanoikeus velvoitti sakon uhalla Aleksanteri ja Sameli Talvitietä laatimaan tiliselvitys kaikista Talvitien numeroa koskevista veloista ja kantaja Lähteenkorpi oikeutettiin olemaan maksamatta kauppahinnan loppuosuutta, kunnes oikeuden määräämä tilitys on tehty ja asianosaiset ovat siihen tyytyväisiä. Edellä mainittuja kauppoja ei ollut laillistettu lainhuudoin ja ne lienee mitätöity ennen lokakuuta 1897, jolloin Talvitiellä oli taas vain yksi omistaja, perintöisäntä Sameli Samelinpoika. Edellä mainittu Kustaa Nikolainpoika Lähteenkorpi eli Hosioja vaimoineen ja Iisakki Iisakinpoika Schultz eli Talvitie ovat jääneet henkilöydeltään tuntemattomiksi. Aleksanteri Iisakinpojalla oli Iisakki-niminen veli (kaavio alla), mutta hän asui Porissa tuohon aikaan, joten hänestä ei liene kyse.

Talvitien lyhytaikainen talollinen Aleksanteri (s. 1861, käytti nimeä Lindholm) on syntynyt Pomarkussa, jossa hänen vanhempansa Iisakki ja Maria Kristiina olivat olleet talollisia Salmus-nimisellä tilalla ja vuodesta 1871 Kaurabäckin tilalla. mutta muuttivat Poriin tehdastöihin 1887. He palasivat talollisiksi v. 1894 Lapväärtin Sjulsin taloon, mutta Maria Kristiinan kuoltua v. 1896 puoliso lähti Kauhajoen Uuroon, jossa avioitui talollisen lesken Albertiina Jaakontytär Uuron kanssa v. 1898. He yhdessä muuttivat kaksi vuotta myöhemmin Närpiön Herrmansin taloon, jossa Iisakinpoika Alexander Lindholm oli aloittanut talollisena keväällä 1898 luovuttuaan Talvitiestä.

 

Iisakki Iisakinpoika Kaurabäck e. Salmus, s. 10.5.1831 Pomarkku. 

1. puoliso: ∞1849 Pomarkku Maria Kristiina Juhontytär Rosendahl, torpparin tytär, s. 8.9.1823 Pomarkku, k. 2.10.1895 Lapväärtti

2. puoliso: ∞1898 Kauhajoki Albertiina Jaakontytär Hukanluoma e. Blom

s. 1.5.1854 Kauhajoki

Lapsia mm.: 

1) Iisakki Iisakinpoika Ruohonen e. Kaurabäck, työmies, s. 12.7.1858 Pomarkku, 4.3.1900 Pori. Puoliso: ∞1885 Pori Kaisa Gustava Helin s. 13.1.1869 Pomarkku

2) Aleksanteri Iisakinpoika Lindholm e. Kaurabäck, talollinen, s. 15.4.1861 Pomarkku. Puoliso: ∞1885 Pori Maria Juhontytär Koskell s. 20.6.1853 Ulvila

 

Perintöisännyydestä liikemiesten kauppatavaraksi

Talvitien talo oli joutumassa vasaran alle kauppias E. J. Ollonqvistin ja torppari Otto Rutilan saatavien takia. Tulossa olevasta pakkohuutokaupasta (18.10.1897) tiedotettiin sanomalehdissä laajalti. Kristiinankaupunkilainen kauppias ja liikemies, kauppaneuvos Alfred Carlström, jolla oli itselläänkin saatavia Talvitieltä, osti tilan kaksi viikkoa ennen ilmoitettua huutokauppaa. 11850 markan kauppahinnalla kuitattiin maksetuksi kolme taloon kiinnitettyä lainaa (25.10.1887, 4.9.1893 ja 2.3.1894), joiden jäljellä oleva yhteissumma oli 5180 markkaa, joten myyjälle jäi kauppahinnasta käteisenä maksettu 6670 markkaa.

Keuhkokuumeeseen helmikuussa 1898 menehtyneen Sameli Samelinpoika Talvitien isännyys jäi pitkän sukulinjan viimeiseksi. Hän oli saanut vaimonsa Kaisa Sofia Hiskiantyttären kanssa kiinnekirjan 1/3 manttaalin Talvitiehen 24.9.1875. Kaupan laillistaminen edellytti kiinnekirjan päivittämistä voimassa olevaan manttaalilukuun (17/48). Valtakunnan virallisissa lehdissä olleiden ilmoitusten avulla varmistettiin, ettei erotus 1/48 manttaalia ole kenenkään muun hallinnassa.

Carlströmin oma liiketoiminta ajautui konkurssiin vuonna 1910 hänen yhtiökumppaninsa ja yrityksen prokuristin Emil Axelinin kavallettua ison summan Carlströmin varoja. Puutavara-alan liikemies ja talollinen Erland Grankull Skaftungista osti Talvitien Carlströmin konkurssipesältä vuonna 1911 ja laittoi sen myyntiin vapaaehtoisella huutokaupalla keväällä 1912. Korkeimman tarjouksen teki päntäneläinen talollinen ja liikemies Tuomas Rinta-Kyyny, kauppakirja laadittiin 14.5.1912.

Tarkan talon silloinen pääomistaja arkkitehti Karl Lindahl oli kiinnostunut myös naapuritalo Talvitiestä, josta Rinta-Kyyny myi hänelle Tarkan rajalla olevan Tuluskangas-nimisen 0,0698 manttaalin osuuden 10.5.1917. Loppuosan, 0,2844 manttaalia, Rinta-Kyyny myi Kauhajoen Kansallisosakepankin johtaja Aleksi Grönvallille. Jäljempänä luetellut kolme palstatilaa (13:1-3) kuuluivat siihen osaan.

Tilan halkominen 1919

Talvitien tila mitattiin, jyvitettiin ja kartoitettiin kesällä 1919, jolloin myös jäljempänä mainitut palstatilat erotettiin kantatilasta. Tilan jako tehtiin siten, että Tuluskangas (13:4) sai tiluksensa Tarkan rajalta ja Talvitie (13:5) Uuron rajalta. Talvitie sai myös Harjankylän ulkometsäpalstalla sijaitsevan Kainin laksoksi nimetyn tilanosan. Halkominen, jossa uskottuina miehinä toimivat Emil Käyräkoski ja Iisakki Mäki-Kyyny, valmistui lokakuussa 1919 ja merkittiin maarekisteriin huhtikuussa 1920.

Talvitien kahtiajako 1919 (vaakasuora viiva yläosassa). Lisäksi erotettu kolme Uuronjoen varrella olevaa palstatilaa, joista suurennos alla.

Maanmittaushallituksen uudistusarkisto 1919 (KA)

Tuluskankaan Lindahl myi Tarkan tilakaupan yhteydessä 18.1.1921 kollegalleen Arthur Gauffinille, joka ajautui konkurssiin Tampereen Osakepankin hakemana keväällä 1924. Lindahlin hakiessa 250 000 markan saataviaan Gauffinilta Gauffinin omistukseen siirtyneet kiinteistöt, Tuluskangas mukaan lukien, päätyivät pakkohuutokaupan kohteeksi 21.4.1925 ja sitä kautta Kauhajoen kunnan omistukseen. Tilakauppaa on käsitelty lähemmin Tarkkaa koskevassa kirjoituksessa.

Pankinjohtaja Grönvallin kuoltua 48 vuoden iässä 11.6.1926 Talvitien tilaosuus siirtyi hänen leskelleen Liisi Grönvallille, joka myi sen Kaarle Aleksanteri (Kalle) Puskalle 10.4.1928. Grönvallin omistusaikana Talvitiestä oli lohkottu kolme palstatilaa, jotka näkyvät oheisessa erilliskartassa Uuron rajan tuntumassa. Ne pyykitettiin maastoon halkomisessa vuonna 1919:

13:1 Koskiranta 0,0033 mtl. Samuel Rikhard Myllymäki (s. 1887), pso Maria Kustaava. Tytär Saara avioitui Tauno Kulmalan (s. 1914) kanssa.

13:2 Malm 0,0007 mtl. Toivo Viljami Malm (s. 1903 Pyhäjärvi), pso Linne Justiina Harju (s. 1905 Jurva) 

13:3 Latvaniemi 0,0012 mtl. Veljekset Hermanni Latvaniemi (s. 1894), pso Lempi Sulkko ja Sameli Latvaniemi (s. 1890), pso Maria Koivula

Huutokaupassa Kauhajoen kunnalle tullut Tuluskangas 13:4 jaettiin kahtia: Tuluskangas 13:6 (0,0372 mtl) ja Koskiranta 13:7 (0,00326 mtl).

Koskirannan 45,8 hehtaarin asutusviljelystila, josta viljeltyä maata oli noin 14 hehtaaria, sai isäntäparikseen Juho Arvi Kujanpään (s. 1901 Isojoki) ja Hilja Lyydia Rajamäen (s. 1898 Karijoki), jotka ostivat tilan asutushallitukselta 2.5.1928. Arvi Kujanpää jäi leskeksi 12.5.1940. Koskirannan vapauduttua asutustilaa koskevista rajoituksista samana vuonna Arvi Kujanpää myi tilan Räisälästä evakkona Päntäneelle tulleille Tuomas ja Maria Kauppiselle 12.5.1941. Sotatilanteen muututtua kotiseudulleen palanneet Kauppiset myivät Koskirannan 8.6.1942 tehdyllä kauppakirjalla aiemmin mainitun Kalle Puskan pojalle Tuovi Eemeli Puskalle (s. 1917), joka oli tuolloin rintamasotilas. Kalle Puska oli myynyt aiemmin hankkimastaan Talvitien talo-osuudesta kolmanneksen em. pojalleen Tuoville jo v. 1936.

Lähdetiedot osittain tekstissä

Päälähteenä Kauhajoen ja Ilmajoen käräjäkuntain tuomiokirjojen pöytäkirjat (KA Vaasa)
Kauhajoen ja lähiseurakuntien rippikirjat (SSHY)

Maanmittaushallituksen uudistusarkisto (KA Helsinki)

Digikansalliskirjasto
Henkikirjat
Raimo Ketolan henkilötietokanta www.raketola.fi/
Liisa Ruismäki: Kauhajoen Historia (1987)