Halkola

Halkolan talollisia

Olli Tuuri

Kartta Israel Wänman 1761, MMH uudistuskartat, KA Helsinki
Kaikki kuvat aukeavat isompina niitä klikkaamalla!

Neljännesmanttaalin Halkola jaettiin jo isojaon yhteydessä kahteen osaan, joita alettiin kutsua nimillä Yli- ja Alahalkola. Jako tehtiin tasan kahdelle uudelle isännälle, Tuomas Yrjänänpojalle (s. 1741) ja vävyisäntä Kristo  Antinpojalle (s. 1724). Heidän edeltäjänsä oli Yrjänä Antinpoika (s. 1699) vuosina 1724-1760 puolisonaan Maria Antintytär (s. 1706). Yrjänän edeltäjä oli hänen appiukkonsa Antti Matinpoika Halkola (s. 1677), joka isännöi Halkolaa vuosina 1710-23. Lisää Halkolan talon varhaishistoriaa on Esa Tuurin artikkelissa Eteläpohjalaiset Juuret - julkaisussa 4/2024

Ylihalkolaa isännöineen Tuomas Yrjänänpojan kahdesta avioliitosta syntyneistä lukuisista lapsista vain Katariina (nimi myös Kaisa, Kreetta, s. 1780) saavutti aikuisiän. Katariinan äiti Maria Heikintytär kuoli lapsensa synnytykseen liittyviin komplikaatioihin. Marian kuoltua Tuomas Yrjänänpoika avioitui uudelleen, mutta päätti luopua Halkolan isännyydestä ja myi talo-osuutensa, ns. Ylihalkolan v. 1786. Ylihalkola oli tuolloin siirtymässä Tuomas Juhonpoika Pentilän (s. 1756) omistukseen, talokaupalle oli myönnetty jo ensimmäinen lainhuuto. Kauppa kuitenkin peruttiin Tuomas Pentilän suostumuksella ja Halkolan talo-osuuden lunasti kantatalon sukuperintöä edustava Matti Kristonpoika Halkola, jolla oli hallussaan jo Alahalkolan isännyys. Talo jaettiin kuitenkin lopulta tasan veljesten kesken: Iisakki Kristonpojasta tuli Ylihalkolan ja Matti Kristonpojasta Alahalkolan isäntä. Tosin pari vuosikymmentä myöhemmin, vuosien 1805-09 aikana, Halkolan omistus siirtyi kokonaan vanhan suvun ulkopuolelle palatakseen vuosikymmeniä myöhemmin joiltain osin takaisin vanhan suvun jälkipolville. Tuomas Pentiläkin malttoi lopulta odottaa kotitalonsa isännyyttä, jonka hän vanhimpana poikana sai vuonna 1797.

Maria Antintytär Halkola, s. 3.1706 , k. 20.11.1787 
Puoliso: ∞ 1722 Yrjänä Antinpoika Halkola, Halkolan vävyisäntä 1724-1760, s. 1699, k. 20.3.1763. Lapsia:

1) Susanna Yrjänäntytär Halkola, s. 1.3.1730, k. 1810

Puoliso: ∞ 1746 Kristo Antinpoika Halkola, e. Kiviluoma, Halkolan vävyisäntä, s. 2.4.1724, k. 19.4.1792. Lapsia mm: 

1) Iisakki Kristonpoika Halkola, Ylihalkolan isäntä, s. 20.12.1750, k. 27.6.1809

Puoliso:  ∞ 1777 Marketta Heikintytär Rahikka, s. 1.4.1750, k. 26.11.1808 

2) Matti Kristonpoika Halkola, Alahalkolan isäntä, s. 4.9.1755, k. 29.9.1825 

1. puoliso: ∞ 1782 Helena Pertuntytär Ala-Filppula, s. 31.3.1759, k. 31.5.1810 

2. puoliso: ∞ 1813, Maija Liisa Juhontytär Sten, s. 14.12.1776, k. 12.12.1844 

3) Tuomas Kristonpoika Törmä e. Halkola, Ylihalkolan torppari (Törmä), s. 16.12.1762, k. 7.3.1852 

Puoliso: ∞ 1783 Liisa Erkintytär Nirva, s. 8.6.1764 

2) Tuomas Yrjänänpoika Halkola, Halkolan talollinen ja torppari, s. 10.11.1741, k. 1.1808

1. puoliso: ∞ 1764 Maria Heikintytär Nirva, s. 8.11.1742, k. 27.11.1780. Lapsi:

1) Katariina Tuomaantytär, s. 16.11.1780, k. 3.6.1825, puoliso: ∞ 1806 Iisakki Juhonpoika, s. 27.10.1782 Ahlainen, k. 14.2.1833. Heillä lapsia.

2. puoliso: ∞ 1781 Liisa Jaakontytär Teevahainen, s. 1.11.1750, k. 14.5.1814

3) Juho Yrjänänpoika Halkola, s. 8.6.1748, k. 19.1.1793

Puoliso: ∞ 1772 Valpuri Simontytär Pentilä, s. 22.2.1749, k. 25.6.1832. Heillä lapsia, mm.

1) Samuel Hallongren, pitäjänräätäli Rahkolan Ketolan torpassa., s. 23.7.1782, k. 10.3.1862, 2. puoliso: ∞ 1817 Helena Eliaantytär, s. 2.1.1789 Isojoki, k. 28.7.1864. Heillä lapsia, mm. Hiskias, jonka tytär Amalia (s. 1871) oli Ylihalkolan emäntä.

Ylihalkola

Tuomas Yrjänänpoika luopui Ylihalkolan isännyydestä 8.8.1786 myytyään Ylihalkolan talo-osuutensa sisarensa pojalle Matti Kristonpoika Halkolalle, joka omisti jo Halkolan toisen puolikkaan. Samalla päivämäärällä hän teki 50 vuoden kontrahdin Autioksi nimettyyn Halkolan torppaan.

Matti Kristonpoika ja puolisonsa Helena Pertuntytär myivät omistamansa 7/24 manttaalin Ylihalkolan talon kahdella kaupalla vuosina 1805 ja 1807 suvun ulkopuolelle. Jälkimmäisellä, 14.2.1807 tehdyllä kaupalla, he myivät puolet eli 7/48 manttaalia Ylihalkolasta Nirvan Kullaan entiselle torpparille Iisakki Tuomaanpojalle (s. 1748 Kurikka, Iso-Tuisku) ja hänen puolisolleen Valpuri Hannuntyttärelle, jotka olivat juuri luopuneet Nirvan torpastaan (KO 6.3.1807). Heidän tyttärellään Liisalla ja vävyllään Antti Antinpoika Strömanilla oli tarkoitus jatkaa Kullaan torppareina, mutta hanke jäi toteutumatta Antin kuoltua keväällä 1806 tapaturmaisesti 35 vuoden iässä.

Liisa Iisakintytär (s. 1780) löysi uuden puolison joen toiselta puolelta Halkolasta. Hän oli Halkolassa renkinä ja lampuotinakin toiminut Juho Heikinpoika (s. 1781), joka on jäänyt alkuperältään tuntemattomaksi. Iisakki Tuomaanpoika ja puolisonsa Valpuri myivät 7/48 manttaalin talo-osuutensa 18.2.1809 tehdyllä kauppakirjalla tyttärelleen Liisalle ja uudelle vävylle. Tilan isännyyttä jatkoi heidän poikansa Heikki (s. 1812), joka avioitui Albertiina Eliaksentyttären kanssa kesällä 1840, mutta he lähtivät Ikkeläjärvelle torppareiksi myytyään tilan 4.4.1842 Ananias Heikinpoika ja Kaisa Tuomaantytär Halkolalle. Ananias ja Kaisa olivat jo v. 1828 tulleet Alahalkolan puolikkaan tilallisiksi, joten he saivat haltuunsa puolet eli 7/24 manttaalia Halkolan talosta. Kaisan isä oli Halkolan talollinen Tuomas Heikinpoika. Kaisasta ja sisarpuolestaan Elisabetista eli Liisasta jäljempänä lisää.

Ananias Heikinpojan 7/24 manttaalia Halkolan perintötalosta siirtyi kauppakirjalla 28.11.1865 hänen rengilleen Samuel Matinpoika Halkolalle (s. 1814), joka oli avioitunut em. Kaisa Tuomaantyttären sisarpuolen Liisa Tuomaantyttären (s. 1814) kanssa v. 1845. Samuelin isä oli Halkolan entinen talollinen Matti Kristonpoika ja Liisan isä edellä mainittu Alahalkolan isäntä Tuomas Heikinpoika. Samuel Matinpojan kuoltua v. 1871 Liisa avioitui Juho Jaakko Jaakonpojan (s. 1844) kanssa ja he jatkoivat Halkolan isäntäparina. Avioliitto oli Liisalle kolmas. Liisa Tuomaantyttären omistukseen kolmen avioliittonsa aikana oli tullut puolet eli 7/24 manttaalia koko Halkolasta. Liisa laati testamentin viimeisen puolisonsa kanssa vuonna 1874 ja omaisuus jaettiin Liisan kuoltua 6.10.1878 siten, että hänen viimeinen puolisonsa ja leskensä Juho Jaakko Jaakonpoika sai Ylihalkolaan kuuluneet 7/48 manttaalia. Halkolan renki Jaakko Matinpoika (s. 1846) sai toisen puolikkaan, joka oli myöhemmin Isohalkolana tunnettu 7/48 manttaalin tilaosuus. Jaakko Matinpoika oli avioitunut Alarahkolan tyttären Kaisa Sofia Eenokintyttären (s. 1850) kanssa v. 1870. Molemmat olivat olleet "kasvatteina" Liisan emännöimässä Halkolassa.

Aiemmalla, vuonna 1805 tehdyllä kaupalla Matti Kristonpoika Halkola oli myynyt toisen puolikkaan (7/48 mtl) omistamastaan Ylihalkolasta Alayrjänäisen torpparille Hiskias Jaakonpojalle ja hänen vaimolleen Justiina Yrjänäntyttärelle 18.2.1805 tehdyllä kauppakirjalla. Hiskias kuoli vuonna 1809 keltatautiin (gulsot) 37 vuoden iässä. Leski Justiina Yrjänäntytär avioitui Elias Gabrielinpoika Halkolan kanssa tammikuussa 1812. Tämäkin tilaosuus myytiin suvun ulkopuolelle, niinpä Matti Kristonpojan tytär Albertiina ja hänen puolisonsa torppari Iisakki Juhonpoika Antila (s. 1786 Jalasjärvi) yrittivät mitätöidä Hiskias Jaakonpojan tekemä tilakauppa sukulunastukseen vetoamalla siinä kuitenkaan onnistumatta. Kiinnekirja myönnettiin 15.12.1812. Elias Gabrielinpoika oli Halkolan sukua, hänen isoisänsä oli alussa mainittu Halkolan vävyisäntä Kristo Antinpoika.

Justiina ja Elias Halkola jatkoivat Ylihalkolan isännyyttä, mutta luovuttivat 25.8.1828 tehdyllä sopimuksella 2/3 tilaosuudestaan Samuel Hiskiaanpojalle (s. 1797), joka oli Justiinan vanhin poika hänen ensimmäisestä avioliitostaan, ja Samuelin vaimolle Kaisa Kreetta Antintyttärelle, joka oli em. Liisa Iisakintytär Halkolan ja hänen ensimmäisen puolisonsa Antti Antinpoika Strömanin tytär. Muut sisarosuudet korvattiin rahalla ja 1/3 loppuosuuden Alahalkolasta Samuel ja Kaisa Kreetta Halkola lunastivat 25.8.1838 ja 21.11.1844 tehdyillä kauppakirjoilla. Myös Elias ja Justiina Halkolan avioliiton neljä yhteistä lasta huomioitiin sopimuksessa rahakorvauksin. Heistä nuorimmalle, ainoalle pojalle Eenokille, perustettiin torppa.

Maarekisteriote Ylihalkolasta (KA)

Samuel ja Kaisa Kreetta Halkolalle myönnettiin kiinnekirja Halkolan 7/48 manttaaliin 5.5.1846. Kyseinen tilaosuus siirtyi heidän pojilleen, Samuel ja Hiskias, tasaosuuksin 1860-luvun alussa: Mäkihalkola ja Ylihalkola. Nämä tilat kuuluvat maarekisterin mukaan isojaosta lähtien Ylihalkolaan (9:1, kuva vieressä).

Justiina Yrjänäntytär Halkola e. Heikkilä, s. 22.10.1775, k. 5.7.1859

1. puoliso: ∞ 1797 Hiskias Jaakonpoika Halkola e. Ala-Yrjänäinen, s. 7.4.1772, k. 12.9.1809

Lapsia mm: Samuel Hiskiaanpoika Halkola, s. 8.8.1797, k. 24.4.1868. Puoliso: ∞ 1825  Kaisa Kreetta Antintytär, s. 17.1.1802, k. 21.12.1853

2. puoliso: ∞ 1812 Elias Gabrielinpoika Halkola, s. 24.3.1789, k . 18.7.1857

 

Alahalkola

Halkolan manttaaliluvun noustua 7/12:een (0,5833) Kristo ja Susanna Halkolan talo-osuus, 7/24 manttaalin Alahalkola, siirtyi heidän toiseksi vanhimmalle pojalleen Matille (s. 1755) ja hänen vaimolleen Helenalle ja edelleen 1780-luvun lopussa Matin veljelle Iisakki Kristonpojalle (s. 1750) vaimonaan Marketta Heikintytär (s. 1750).

Tuomas Yrjänänpojan kuoleman jälkeen v. 1808 Aution torpparina jatkoi tytär Katariina ja vävy Iisakki Juhonpoika. Katariinan kuoltua v. 1825 Iisakki Juhonpoika avioitui Alahalkolan torpantyttären Kreetta Tuomaantytär Törmän kanssa, jonka isänisä oli Alahalkolan vävyisäntä Kristo Antinpoika. Iisakki Juhonpojan kuoltua Kreeta Tuomaantytär avioitui isojokisen Iisakki Eliaanpojan kanssa v. 1825 ja he jatkoivat torpan ylläpitoa. Alahalkolan silloiset talolliset Elias ja Juho Halkola hakivat käräjäoikeudessa kahdesti torpparien häätöä, joka lopulta vahvistettiin käräjäoikeuden päätöksellä 17.9.1836 vedoten alkuperäiseen Tuomas Yrjänänpoikaa ja hänen lapsiaaan koskevaan 50 vuoden sopimukseen. Aikaraja täyttyi 8.8.1836.

Iisakki Kristonpojan jälkeinen sukupolvenvaihdos tapahtui 25.10.1803, jolloin 7/24 manttaalin Alahalkola siirtyi hänen vanhimmalle pojalleen Samuelille, mutta ei hänestäkään tullut pitkäaikaista viljelijää Halkolaan Samuelin hakiessa talolle uutta omistajaa heti vanhempiensa kuoltua. Sellainen löytyi Ilmajoelta torppari Tuomas Heikinpoika Katilan (s. 1763 Kurikka) ostettua Alahalkolan v. 1809. Ilmajoella Katilan torpparina ennen Päntäneelle muuttoaan toiminut Tuomas tunnettiin myös isoisältään perua olevalla sotilasnimellä Warg. Kauppahinnan lisäksi (300 riksdaler riksgäld) myyjä sai torpan Halkolasta. Talon isännyyttä hoiti aluksi Tuomaan vanhin poika Heikki (s. 1786) vaimonsa Kaisa Abrahamintyttären kanssa. Heistä tuli Puskan isäntäpari vuonna 1814. 

 

Maarekisteriote Rintahalkolasta (KA)

1700-luvulla ja 1800-luvun alkupuolella Halkolan tilaosuuksien jaottelu Ala- ja Ylihalkolan kesken askarruttaa. Rippikirjoissa mm. Tuomas Heikinpoika Halkola (s. 1763) on kirjattu Ylihalkolan taloon ja hästä käytetään yleisesti nimeä Tuomas Yli-Halkola, vaikka maarekisteriotteen (kuva yllä) mukaan tilaosuus kuuluu Alahalkolaan (9:2). Myös halkomisen yhteydessä v. 1910 Rintahalkola on sijoitettu Alahalkolaan.

Alahalkolasta luopunut Samuel Iisakinpoika jatkoi Halkolassa Hakalan torpparina vaimonsa Inkeri Juhontyttären (s. 1775 Ikaalinen) kanssa heidän eliniäkseen 15.4.1811 tehdyn syytinkisopimuksen turvin. Inkerin kuoltua v. 1844 Samuel avioitui Susanna Yrjänäntyttären (s. 1812 Lapua) kanssa, joka leskeksi jäätyään v. 1852 halusi jatkaa torpan asumista siinä onnistumatta. Häätöasiaa puitiin oikeudessa mm. talvikäräjillä 1853. Susannan isä Yrjänä Jaakonpoika Björklund eli Yliselä (s. 1779 Lapua) oli talollisen poika Lapualta, joka oli ensin Alahärsilässä torpparina, mutta lähti v. 1813 Karijoen kautta Lapväärttiin.

Isännyys vaihtuu 1828

Tuomas Halkola luopui tilastaan toisen vaimonsa Liisa Juhontyttären kuoltua 51-vuotiaana v. 1828. Puolet talosta eli 7/48 manttaalia siirtyi kauppakirjalla 13.5.1828 vävy Ananias Heikinpojalle (s. 1795) ja tytär Kaisalle, jotka ostivat v. 1842 vielä puolet Ylihalkolasta, joten heidän haltuunsa tuli tuolloin puolet koko Halkolan talon manttaaleista. Alahalkolan toinen puolikas ns. Rintahalkola siirtyi 1.5.1828 tehdyllä kaupalla Tuomas ja Liisa Halkolan pojalle Salomon Tuomaanpojalle (s. 1802), joka vaimonsa Kaisa Kreetan (s. 1799) kanssa jätti Päntäneelle laajan jälkeläisjoukon.

1837: Syyskäräjillä 1836 ja talvikäräjillä 1837 käsiteltiin uhkapelituomiota, jossa sakkorangaistukseen tuomittiin kortinpelaajat torppari Mikko Mikonpoika Knuuttila, Pentilän torppari Iisakki Juhonpoika Rintamaa ja Halkolan Uiton torpanpoika Topias Matinpoika Halkola. Pelaaminen tapahtui Halkolan talollisen Ananias Heikinpojan talossa, jossa hänen lankonsa Kristo (Kristian) Tuomaanpoika Halkolan jäämistö huutokaupattiin ja saatuja perintökillinkejä käytettiin panoksina. Talon isäntäkin tuomittiin, vaikka hän ei peliin osallistunut, vaan yritti jopa estää muitakin pelaamasta, mutta käräjäoikeuden mielestä ei riittävän ponnekkaasti. Iisakki Rintamaa, joka oli jättänyt saapumatta edellisille käräjille syksyllä 1836, haettiin seuraaville talvikäräjille kyytirättärin toimesta. Tuomio perustui uhkapelin kieltävään kuninkaalliseen asetukseen 2.9.1792. Kukin sai 25 riikintaalerin eli 36 hopearuplan sakon, joka jaettiin tasan syyttäjän Adolph Fredric Forssellin ja lastenhuonerahaston (barnhusfonden) kesken. Rahasto sai itselleen uhkapeleistä perittyjen sakkojen tuoton. Varojen puutteessa sakot voi korvata 20 päivän vesileipävankeudella. Rintamaa joutui maksamaan lisäksi kuljetuksestaan neljä ruplaa.

Rintahalkola siirtyi kauppakirjalla 17.11.1856 vanhimmalle pojalle Tuomas Salomoninpojalle (s. 1824) ja hänen vaimolleen Serafialle (s. 1831 Tarkka), jonka isovanhemmat olivat Ylihalkolaa aiemmin isännöineet Hiskias ja Justiina Halkola. Tuomaan kuoltua keuhkotautiin vuonna 1868 talonpitoa jatkoi Serafia-lesken ohella samana vuonna taloon rengiksi tullut Antti Samuel Heikinpoika (s. 1846). He avioituivat 1.3.1870. Tuomas ja Serafia Rinta-Halkolan ainut aikuiseksi elänyt jälkeläinen Tuomas Tuomaanpoika Rinta-Halkola jatkoi talon isännyyttä myöhemmin. Tuomas avioitui Amanda Hiskiaantytär Yli-Halkolan (s. 1859) kanssa v. 1881, jolloin Rintahalkolasta lohkaistiin Latvahalkolaksi nimetty 7/144 manttaalin tilaosuus Pahkalan torppari Nikodemus Jaakonpojalle (s. 1848) ja hänen vaimolleen Serafia Jaakontyttärelle, jonka isänisä Heikki Tuomaanpoika, Puskan talollinen vuodesta 1814, oli Tuomas Heikinpoika Halkolan vanhin poika.

Ananias Heikinpojan 7/24 manttaalia Halkolan perintötalosta siirtyi kauppakirjalla 28.11.1865 hänen entiselle rengilleen Samuel Matinpojalle (s. 1814), joka oli avioitunut em. Tuomas Heikinpoika Halkolan tyttären Liisa Tuomaantyttären (s. 1814) kanssa v. 1845. Samuel Matinpojan kuoltua v. 1871 Liisa avioitui Juho Jaakko Jaakonpojan (s. 1844) kanssa ja he jatkoivat Halkolan isäntäparina. Avioliitto oli Liisalle kolmas.

Liisa Tuomaantyttären kolmannen puolison Juho Jaakko Jaakonpojan isä kantoi samaa hyvin tavallista pohjalaista etunimiyhdistelmää Juho Jaakko. Häntä, kuten useita muitakin Juho Jaakkoja, kutsuttiin yleisesti pelkäksi Jaakoksi. Siitä koitui epäselvyyttä, kun jälkipolvien patronyyminä asiakirjoissa saattaa olla samasta henkilöstä sekä Juhonpoika että Jaakonpoika.

Liisa Tuomaantyttären kuoltua v. 1878 puolisonsa Juho Jaakko Jaakonpoika sai 7/48 manttaalin Halkolan haltuunsa Liisan kanssa vuonna 1874 laatimansa keskinäisen testamentin kautta. Juho Jaakko avioitui Kaisa Sofia Salomonintyttären (s. 1861) kanssa v. 1879. Kaisa oli Liisa Tuomaantyttären veljen Hiskiaan tyttärentytär. Hiskias Tuomaanpoika oli Uiton torppari Halkolassa.

Juho Jaakko ja vaimonsa Kaisa Sofia lähtivät Halkolasta myytyään 7/48 manttaalin tilaosuutensa. Siitä pääosan osti Teuvan Hirviniemestä muuttanut torpparipari Esa Samelinpoika Myllyluoma (s. 1850 Teuva) ja hänen vaimonsa Heta Sofia Juhontytär 13.2.1890 tehdyllä kauppakirjalla.

Tuomas Heikinpoika Yli-Halkola e. Warg, Katila, s. 6.10.1763 Kurikka, Luopa, k. 28.4.1835. Ylihalkolan talollinen 1809-.

1. puoliso: ∞1784 Ilmajoki Liisa Antintytär Granlund, s. 12.12.1762 Ilmajoki, k. 18.5.1801 Ilmajoki, 4 lasta, mm:

1) Heikki Tuomaanpoika Puska e. Yli-Halkola, Puskan isäntä Päntäneellä, s. 12.1.1786 Ilmajoki, k. 1.7.1855 

Puoliso: ∞1810 Kaisa Aaprahamintytär Sill, s. 17.11.1780 Kurikka, k. 28.5.1862

2) Liisa Tuomaantytär Yli-Halkola, Halkola. s. 28.1.1814, k. 6.10.1878

1. puoliso: ∞1832 Salomon Siimoninpoika Seppälä, e. Ala-Käyrä e. Ilkka, s. 8.1.1798 Ilmajoki, k. 20.3.1840

2. puoliso: ∞1845 Samuel Matinpoika Halkola, talollinen, s. 7.10.1814, k. 8.4.1871

3. puoliso: ∞1873 Juho Jaakko Jaakonpoika Halkola e. Hirsikorpi, talollinen, s. 21.9.1844, k. 1917 

2. puoliso: ∞1801 Ilmajoki Liisa Juhontytär Saari, s. 29.1.1777 Isojoki, k. 4.4.1828, 8 lasta, mm:

1) Salomon Tuomaanpoika Rinta-Halkola, talollinen, s. 23.8.1802 Ilmajoki, k. 23.11.1874 

Puoliso: ∞1821 Kaisa Kreeta Pietarintytär Kaarlela, s. 24.12.1799 , k. 14.12.1867

Lapsia mm.:

1)  Liisa Ala-Rahkola, s. 8.9.1822, k. 21.4.1896

Puoliso: ∞1844 Eenokki Matinpoika Ala-Rahkola, talollinen, s. 30.10.1820, k. 8.11.1875. Heidän tyttärensä Kaisa Sofia (puoliso Jaakko Matinpoika) oli Isohalkolan emäntä 1874-.

2)  Tuomas Rinta-Halkola, Rintahalkolan talollinen, s. 18.6.1824, k. 22.11.1868

Puoliso: ∞ Serafia Hiskiaantytär Tarkka, s. 29.12.1831, k. 29.10.1893. Serafian 2. puoliso ∞1870 Antti Samuel Heikinpoika, s. 19.3.1846.

3)  Hermanni Maunu Halkola, Halkolan torppari (Mäkelän torppa), s. 1.4.1830, k. 16.6.1895

Puoliso: ∞ Kaisa Alpertiina Hermannintytär Rahkola, s. 13.4.1828, k. 31.3.1902

4)  Malakias Rahkola. Ylirahkolan vävyisäntä, s. 7.9.1832, k. 9.1.1906

1. puoliso: ∞1855 Heta Sofia Eenokintytär Yli-Rahkola, s. 28.11.1834, k. 24.6.1866. 2. puoliso: ∞1867 Albertiina Kustaava Eenokintytär Yli-Rahkola, s. 20.8.1844, k. 27.1.1914

2) Kaisa Tuomaantytär Yli-Halkola, Halkola, s. 3.2.1804 Ilmajoki?, k. 17.6.1850 

Puoliso: ∞1821 Ananias Heikinpoika Halkola e. Hautaniemi, Halkolan talollinen, s. 18.6.1795, k. 30.5.1868. Lapsia 11, heistä yksikään ei elänyt aikuisikään.

Tuomas Halkolan tyttärien Kaisan ja Liisan perinnöt

Tuomas Heikinpoika Halkolan tytär Kaisa puolisonsa Ananias Heikinpojan kanssa omistivat Halkolan talon manttaaleista neljänneksen vuodesta 1828 ja lopulta puolet vuodesta 1842 lähtien. Omistus jakautui tasan vanhan Ala- ja Ylihalkolan maille.

Kaisa synnytti heille 11 lasta, mutta yksikään lapsista ei päässyt täysi-ikäisyyteen Heistä kolme varttuneinta kuoli keuhkotautiin 18-20-vuotiaina kuten lopulta lasten äiti Kaisakin 46-vuotiaana vuonna 1850. Leski-isäntä Ananias Heikinpoika myi Halkolan omistuksensa edesmenneen vaimonsa sisarpuolelle Liisa (Elisabeth) Tuomaantyttärelle ja hänen miehelleen, Samuel Matinpojalle, joka oli Ananias Heikinpojan entinen renki ja Halkolan entisen talollisen Matti Kristonpojan (s. 1755) poika. Samuel Matinpojan kuoltua v. 1871 Liisa avioitui Juho Jaakko Jaakonpojan (s. 1844) kanssa v. 1873 ja he jatkoivat Halkolan isäntäparina. Avioliitto oli Liisalle kolmas, kaikki avioliitot olivat lapsettomia. Alla sanatarkka kopio vuoden 1865 kauppakirjasta (lähde: Ilmajoen tuomiokunnan renovoidut tuomiokirjat, KA).

2) Liisa (Elisabeth) Tuomaantytär Yli-Halkola. s. 28.1.1814, k. 6.10.1878

1. puoliso: ∞1832 Salomon Siimoninpoika Seppälä, e. Ala-Käyrä e. Ilkka, s. 8.1.1798 Ilmajoki, k. 20.3.1840

2. puoliso: ∞1845 Samuel Matinpoika Halkola, renki, talollinen, s. 7.10.1814, k. 8.4.1871. Samuelin isä oli Alahalkolan entinen talollinen Matti Kristonpoika, s. 1755.

3. puoliso: ∞1873 Juho Jaakko Jaakonpoika Halkola e. Hirsikorpi, talollinen, s. 21.9.1844, k. 1917 

Minä Anania Heikinpoika Halkola teen tällä tiettäväksi että minä vapamielisesti tällä avoimella kauppakirialla myin minun trengilleni Samuel Matinpoijalle ja hänen vaimollensa Elisabeth Tuomahantyttärelle minun perintö taloni Halkolan No 9. Päntänän kyläs Kauhajoen kappelis Ilmajoen pitäjääs ja Ilmajoen Kihlakunnas veronsa puolesta 7/24 osaa manttalia meidän välillämme sovitusta kauppahinnasta kuin on viisi tuhatta kaksi sataa (5200) markkaa suomen rahas kuin hänen pitää siitä uloos maksamaan minun perillisilleni seuraavaisesti. Minun sisarelleni Brita Heikintyttärelle Kurulle neliäsataa 400 markkaa, ja toiselle sisarelleni Katharina Heikintyttärelle Aittoomäjelle neljä sataa 400 markkaa ja Jakob Eliaksenpojalle Aittomäjelle neljäsataa 400 markkaa ja kolmas sisar vainaan Elisabet Heikintyttären lapsille, nimittäin poijalle Hermannille neljäsataa 400 markkaa Pojalle Wilhemille neljäsataa 400 markkaa Pojalle Samuelille neljäsataa 400 markkaa Pojalle Jaakobille neljäsataa 400 markkaa ja Poika Magnus vainaan lapsille neljäsataa 400 markkaa ja tyttärelle Maria Löytälälle neljäsataa 400 markkaa. Ja minun vaimo vainaan Katharina Tuomaantyttären perillisille nimittäin Salomon Tuomahanpojalle halkolan sytingi miehelle neljäsataa 400 markkaa ja Hiskias Tuomahanpojalle Urolle neljäsataa 400 markkaa ja Brita Tuomahantyttärelle Myllyniemelle neljäsataa 400 markkaa. Ja Maria Hermannintyttärelle Mustaasluomalle kaksisataa markkaa ja Amalia Hermannintyttärelle Mustaasluomalle 200 markalle. Joka nimitetyt summat pitää hän heille maksaman, minun kuoltuani yhden vuoden kuluttua.

Ja kohta minun kuoltuani omistaa mainittu Samuel Matinpoika ja hänen vaimonsa Elisabet Tuomaantytär mainitun Halkolan perintö talon kaikkien etujen ja hyvyysten kanssa huoneisa, pelloisa, niituisa, torpisa, mettisä ja maisa kaikki mitä siihen kuuluu vanhuudesta on ollu eli vasta saada voipi, häneltä ja hänen perillisiltänsä omistettavaksi pidettäväksi ja hallittavaksi omana hyvin saatuna omaisuutenansa velvoituksella myöskin hänen sen edestä laillisesti vastamaan.

Pademmaksi vakuudeksi olen tämän kauppakirjan omakätisellä puumerkilläni todistajain läsnä olles vahvistanu kuin tapahtui halkolan talos ja kauhajoes.

Marraskuun 28. päivänä vuonna 1865.

Anania Heikinpoika Halkola myyjä (puum.)

Tähän kirjoitettuun kauppakirjaan ja sen ehtoihin olemma kaikin puolin tytyväiset. Aika ja paikka kuin edellä mainittu on.

Samuel Matinpoika Halkola ostaja Elisabet Tuomaantytär ostaian vaimo (pkit)

Todistaa Jakob Matinpoika Halkolan trenki  Samuel Samuelinpoika Halkola isäntä (pkit)

kirjoitti Kristian Koskela.

Liisa Tuomaantytär lahjoitti 6.11.1874 päivätyllä testamentilla 7/48 manttaalin osuuden Halkolan taloa. "Minä Elisabet Tuomaantytär Halkola teen tällä tiettäväksi, että minä vapaamielisesti tämän avonaisen lahiuskirjan kautta lahioitan minun kasvateilleni Jaakob Matinpojalle ja hänen vaimollensa Kaisa Sohfia Eenokintyttärelle minun ostetusta perintötalostani toisen puolen Halkola no 9 Päntänän kyläs Kauhajoen pitäiääs Ilmajoen Kihlakunnas weronsa puolesta 7/48 osaa manttaalia. Arviohinta kaksituhatta (2000) Suomen markkaa, jonka omaisuuden kaikkein nykyisten ja siihen vasta voitettavain tilusten kanssa mainitut kasvattini ja heidän perillisensä vasta minun kuoltuani haltuunsa ottavat ja minulta jätetyllä oikeudella hallitkoot jne." Elisabet Tuomaantytär Halkola (merkki)

Isohalkolan pitkäaikainen isäntä Jaakko Matinpoika ja hänen vaimonsa Kaisa Sofia jättivät laajan jälkeläisjoukon Halkolaan. He myivät puolet tilastaan pojalleen Tuomas Peltoniemelle ja vävylleen Samuel Kallio-Halkolalle ja heidän puolisoilleen vuonna 1905 ja loputkin vuonna 1919, jolloin tyttäret Elisabeth Halkola (s. 1873) ja Ilmi Seppänen (s. 1884) saivat 0,0146 manttaalia kumpikin. Tytär Hilda ja puolisonsa Edvard Tammela tulivat Isohalkolan kantatilan loppuosan (0,0427 mtl) omistajiksi.

Jaakko Matinpoika Halkola, s. 29.1.1846, k. 16.4.1927 
Puoliso: ∞ 18.2.1870 Kaisa Sofia Eenokintytär Ala-Rahkola, s. 11.3.1850, k. 22.3.1928

Lapset: 

1)  Elisabeth, s. 2.6.1872, k. 23.7.1873 

2)  Elisabeth, s. 24.11.1873, k. 29.2.1960 

Puoliso: ∞ 1895 Konstantin lisakinpoika Korpi-Halkola e. Korpi, s. 24.5.1873, k. 2.2.1908 Kanada

3)  Maria Sofia Kallio-Halkola, s. 15.8.1875 , k. 6.2.1950 

Puoliso:  ∞Samuel Gabrielinpoika Kallio-Halkola e. Hautamäki, s. 27.4.1874, k. 2.10.1960 

4)  Serafia Halkola, s. 10.2.1877, k. 20.2.1877 

5)  Tuomas Peltoniemi, s. 21.9.1878, k. 29.4.1955 

Puoliso: ∞ 10.12.1899 Hilda Elisabeth Benjamintytär Ranta-Kokko, s. 2.4.1878 Kurikka, k. 29.7.1960 

6)  Hermanni Halkola, s. 14.1.1881

7)  Ilmi Kathariina Halkola, s. 18.3.1883, k. 4.11.1883 

8)  Ilmi Adolfiina Iso-Halkola, s. 6.11.1884, k. 6.7.1945 

1. puoliso:  ∞ 25.5.1907 Antti Herman Fabianinpoika Seppänen, s. 6.6.1877, k. 10.11.1918 

2. puoliso:  ∞ 3.3.1923 Samuel Gabrielinpoika Latva-Knuuttila e. Lylyoja, Latva-Knuuttilan talollinen, s. 26.6.1885, k. 28.10.1926 

9)  Aleksanteri, s. 1.9.1887, k. 1973 USA 

Puoliso: ∞ 20.11.1909 Hilda Sofia Jaakontytär Korhonen, s. 3.4.1887, k. 1971 USA

10)  Hilda Katariina, s. 1.11.1894, k. 12.10.1966 

Puoliso: ∞ Svante Edvard Antinpoika Tammela e. Björnbäck, s. 21.6.1895 Karijoki, k. 1.6.1971

 

 

Päntäneen paikalliskartta 1932 (MML)

Alahalkolan (9:2) jako valmistui 1911

Alahalkolaksi kutsutun tilapuolikkaan halkominen käynnistyi kesällä 1910 talollinen Matti Luoma-Halkolan anottua läänin kuvernööriltä tilaosuutensa erottamista Halkolan talosta. Jakotoimitus tehtiin maat jyvittäen ja halkoen osakkaiden kesken heidän omistamiensa manttaalien mukaan ohessa nimetyiksi uusiksi kiinteistöiksi. Jakotoimituksen toteutus päätettiin Tuomas Rinta-Halkolan talossa pidetyssä kokouksessa 7.10.1910. Tilaisuudessa oli läsnä viereisessä taulukossa luetellut tilalliset, joista Amerikassa oleskelevan Sameli Esaiaksenpoika Uittohalkolan puolesta paikalla oli hänen vaimonsa Amanda Jaakontytär. Toimitus sujui ripeästi, sillä osakkaat ilmoittivat aloituskokouksessa jättävänsä jyvityksen kokonaan toimitusmiesten tehtäväksi. Uusi tilajako paalutettiin maastoon jo 18.8.-2.9.1911 ja varamaanmittari Karl Rehn päätti maanjakotoimituksen 19.9.1911.

Alahalkolan myöhempiä vaiheita (jatkuu...)

9:3 Sameli Esaiaksenpoika (1872-1932) tuli vanhiempiensa mukana Teuvalta v. 1890.

9:4 Matti Matinpoika Halkola (s. 1859) ja puolisonsa Kaisa Malakiaantytär (s. 1859, ent. Rahkola) ostivat Samuel Samuelinpojalta ja puoliso Serafia Julianalta 7/192 manttaalin tilaosuuden 27.5.1890. Halkolan Oravaluoman torppari Matti Hiskiaanpoika Luoma (s. 1857) ja puolisonsa Heleena Sofia (s. 1858) ostivat 17.11.1891 heiltä siitä puolet eli 7/384 mtl. Tilaosuudella sijaitsi heidän hallitsema Oravaluoman torppa, joten tilakauppa oli muodollisesti myös Oravaluoman eli Luoman torpan lunastus.

9:5

9:6

9:7 Rintahalkola jaettiin pääosin veljesten Oskari ja Juho (Alkio) kesken osaksi perinnön ja osaksi kauppojen kautta vuosina 1916-1927.

9:8

9:9

Asuintontteja ja kartanoita: Arvi Halkola (889-890), Isohalkola (891-892), Peltoniemi (845), Latvahalkola (835-836), Rintaniemi (818).

Ylihalkolan (9:1) jako valmistui 1914

Tilan halkominen käynnistyi kesällä 1911 talollinen 

Arvi Halkolan anottua läänin kuvernööriltä tilaosuutensa erottamista Halkolan talosta. Päätöskokous oli Sameli Yli-Halkolan talossa 14.10.1912. Tilaisuudessa oli läsnä viereisessä taulukossa luetellut tilalliset, joista Jaakko Matinpoika Iso-Halkolan puolesta läsnä oli hänen poikansa Tuomas Peltoniemi ja Amanda Joosepintytär Uusi-Halkolan puolesta hänen isänsä J. H. Siltanen.

Kauppias Jaakko Knuuttila ja Sameli Yli-Halkola asuivat samalla tontilla, heistä toisen oli haettava uusi asuinpaikka. Tontti (9:17) sijaitsi Rahkolan rajalla maantien molemmin puolin; siihen kuului tien itäpuolella sijainnet asuin- ja kauppahuoneisto sekä leipomo ja sauna. Katsottiin, että Sameli Yli-Halkolan rakennusten siirto tulisi halvemmaksi kuin Knuuttilan muutto. Talon siirrolle jouduttiin hakemaan päätös maanjako-oikeudelta Sameli Yli-Halkolan vastustettua muuttoa. Myös Sameli Laitilan palstat ja asuinpaikka vaihtuivat, koska hän asui Halkolan toisen puolikkaan mailla. Uudet rajat paalutettiin maastoon kesällä 1914.

Ylihalkolan myöhempiä vaiheita (jatkuu...)

9:10 Halkola 

9:11 Laitilan ensimmäinen isäntä oli Rahkolan torpparin poika Antti Samuel Koivula (s. 1880) puolisonaan Teuvalta Halkolaan v. 1890 muuttaneen Esaias Hirviniemen tytär Alina Gunilla. Samelin jäätyä leskeksi 1923 uudeksi isännäksi Laitilaan tuli Hermanni Robert Keturi (s. 1895) ja vaimonsa Hilja. Hermannin isä Tuomas (s. 1863), joka oli Mäkelän torppari Halkolassa, oli Salomon Tuomaanpoika Rinta-Halkolan pojanpoika. Hermannin käyttämä Keturi sukunimenä johtuu siitä, että isänsä kuoltua v. 1903 äitinsä Josefiina avioitui Keturin talollisen Antti Heikki Keturin kanssa.

9:12 Kujahalkolan talo-osuuden ostivat Matti Matinpoika (s. 1859) ja puolisonsa Kaisa Malakiaantytär (s. 1859) vuonna 1890. He olivat ennen Halkolaan tuloa Rahkolassa lampuoteina Vilhelm Rahkolan suorittaessa 3-vuotista asepalvelustaan 1887-1890.

9:13 Huhtahalkolan ensimmäinen isäntäpari oli Malakias Samelinpoika (1833-1893) ja puolisonsa Serafia Iisakintytär (s. 1834-1904). Kyynyn Kivivuoren torppari Matti Hermanninpoika (s. 1851) ja vaimonsa Susanna Serafia Samelintytär ostivat Huhtahalkolan leski Serafia Iisakintyttäreltä (s. 1834) vuonna 1900.

9:14

9:15

9:16

9:17 Rauhalaksi halkomisessa nimetty kiinteistö kuului talollinen Juho Erik Jaakonpoika Luhtalan puolison Aleksandra Eliina Samuelintytär Luhtalan (s. 1885 Teuva) perintöosuuteen vuonna 1905 kuolleen äitinsä Ulrika Helena Antintytär Yli-Halkolan jälkeen. Ennen siirtymistä Knuuttiloiden omistukseen 2.4.1910 tilaa ehti omistaa kaksi talollista, joiden mielenkiinto kohdistui lähinnä tilan pelto- ja metsäpalstaan. He olivat Jaakko Matinpoika Luomaketuri (1908) ja Joonas Salomoninpoika Yrjänäinen (1909). Samalla paikalla paikallistien varrella vuonna 1871 aloitti Alaketurin silloisen omistajan Anton Ludvig Borgin omistama "kyläkauppa", joka siirtyi teuvalaisen Samuel Komsin omistukseen vuonna 1875. Komsia seurasi samassa paikassa Juho Saari 1890 ja hänen vararikkonsa jälkeen Jaakko Knuuttila 1901, joka lunasti kiinteistön omakseen. Hänkin koki konkurssin. Halkolan kauppaliikkeiden vaiheista lisää tässä linkissä.

9:18

Halkolan no 9 halkomiskartta 1911, Maanmittaushallituksen uudistusarkisto (KA)

Lähdetiedot osittain tekstissä

Päälähteenä Kauhajoen ja Ilmajoen käräjäkuntain tuomiokirjojen pöytäkirjat (KA Vaasa) Kauhajoen ja lähiseurakuntien rippikirjat (SSHY)

Digikansalliskirjasto

Henkikirjat

Kartat: Maanmittaushallitus Uudistuskartat (KA Helsinki)

Raimo Ketolan henkilötietokanta www.raketola.fi/

Liisa Ruismäki: Kauhajoen Historia (1987)

Päntäneen Tarkka

 

Päntäneen Tarkka

Olli Tuuri

Liisa Ruismäen Kauhajoen Historiassa on Kauhajoen talojen isäntä- ja emäntäluettelo 1770-luvulle saakka. Tarkan isännistä viimeinen siinä luettelossa on Jaakko Matinpoika Forsberg eli Tarkka, jonka isä Matti Antinpoika oli Kaarlelan talollisen Antti Matinpojan nuorin poika. Matti oli ruotusotilas nimellä Forsberg. Hän lähti Pommerin sotaan vuonna 1757 sieltä koskaan palaamatta. Jaakko Matinpoika lunasti ostamansa Tarkan perintötilaksi 22.3.1796. Tila siirtyi Jaakon vanhimmalle pojalle Juho Jaakonpojalle 16.10.1817 tehdyllä kauppakirjalla. Juho Tarkka oli avioitunut Kreetta Juhontytär Uuron knassa v. 1801, mutta häntä ei kauppakirjassa mainita. Heidän yhteinen tyttärensä Kaisa Juhontytär (s. 1809) ja hänen puolisonsa Hiskias Hiskiaanpoika (s. 1802), talollisen poika Päntäneen Halkolasta, saivat Tarkan talon omistukseensa 100 hopearuplan kauppahinnalla 16.11.1841. Heidän tyttärestään Serafiasta tuli Rintahalkolan emäntä.

Tarkka rajattuna.
Pitäjänkartta Kauhajoki (MMH 1933)

Kaisa Juhontyttären kuoltua 48 vuoden iässä marraskuussa 1857 isännyys siirtyi hänen pojalleen Jaakko Hiskiaanpojalle (s. 1833), joka osti talon isältään 13.11.1858. Isänsä Hiskiaan kuoltua vuonna 1867 Jaakko luopui talostaan myydessään siitä ensin puolet veljelleen Hiskias Hiskiaanpoika Tarkalle ja toisen puolikkaan 2.1.1869 Mikki Antinpoika Wuorelle (s. 1834 Kurikka), joka palasi vaimonsa Justiinan kanssa Kurikkaan myytyään tilansa torpparinpoika Israel Hermanninpoika Kydölle ja hänen vaimolleen Sofia Jaakontyttärelle 27.4.1876 tehdyllä kauppakirjalla. Isännyys jäi lyhytaikaiseksi Israelin jäätyä leskeksi tammikuussa 1877.

27.4.1877 Iisakki Iisakinpoika Äijö ja hänen vaimonsa Serafia Iisakintytär ostivat em. Tarkan puolikkaan, joka 9.10.1883 päätyi Antti Antinpoika ja Emilia Juhontytär Korhosen omistukseen. Tästä tilaosuudesta he myivät 7/200 (=0.0350) manttaalia Juho Kaaponpoika Järvikorvelle (s. 1859) ja hänen vaimolleen Maria Aleksanterintyttärelle 12.8.1893 tehdyllä kaupalla. Siitä Juho Kaaponpojan perikunta myi huutokaupalla puolet Vilhelm ja Josefiina Uusi-Tarkalle kesällä 1901 Juhon menetettyä henkensä Yhdysvalloissa Utahin osavaltiossa Scofieldin kaupungissa tapahtuneessa hiilikaivosräjähdyksessä 1.5.1900.

Hiskias Hiskiaanpojan tilaosuuden, 7/48 manttaalia, osti Knuuttilan torppari Samuel Jaakonpoika Kantomäki (s. 1829) vaimonaan Kaisa Sofia Samuelintytär 12.11.1869. Kaisa Sofialla oli edellisestä avioliitosta Juho Jaakonpoika Lautalan (1787-1864) kanssa kaksi tytärtä: Albertiina (s. 1857) ja Emilia (s. 1863). Albertiinasta tuli Korhosen emäntä, jonka jälkipolvea Päntäneellä edusti Harjurahkolan isäntä Antti Juhonpoika Korhonen (s. 1879). Nuorempi tytär Emilia avioitui v. 1882 Antti Antinpoika Korhosen kanssa ja synnytti avioliittonsa aikana 19 lasta. Myös tämä Tarkan puolikas tuli 19.10.1892 tehdyllä kaupalla Antti Antinpoika ja Emilia Juhontytär Korhosen omistukseen, joten koko 7/24 (=0,2917) manttaalin Tarkan kantatila oli heidän omistuksessaan vuodesta 1892 vuoteen 1907 asti. Antti Antinpoika Tarkka oli suorittanut Suomen armeijan 3-vuotisen asepalveluksen 1.11.1884-1.11.1887.

Antti ja Emilia Tarkka luopuvat talostaan 1907

Vuoden 1907 henkikirjatiedoista näkyy, että silloin oli kantatilasta erotettu vasta kolme muuta  tilaa, joista Mäkitarkan lisäksi kahtia jaettu Järvikorpi jo mainittiin edellä. 19.11.1907 Antti ja Emilia Tarkka myivät tuolloin omistamansa Tarkan 133/600 (=0,2217) manttaalin tilansa 33 000 markan kauppahinnalla tasan maanviljelijä Antti Asukkaalle ja Aleksanteri Möykylle Isojoelta. Talokaupan jälkeen Antti ja Emilia Tarkka ostivat Alakäyrän, jonka myivät pilkottuna v. 1909  ja siirtyivät Latvafilppulaan, josta heille tuli asuinsija loppuelämäksi.

Asukkaan ja Möykyn jälkeen Tarkka siirtyi vuonna 1910 kolmen merikarvialaisen osakkaan yhteisomistukseen: talollinen Nestori Huhtasalo, työmies Frans Oskar Salminen ja talollisen poika Erkki Haanpää. Yhteisomistus päättyi Ilmajoen kihlakunnan kruununvouti Emil Huldenin 24.3.1914 toimittamaan pakkohuutokauppaan, jonka tuloksena Erkki Haanpää vaimonsa Hildan kera lunasti yhtiökumppaneidensa osuudet. Kauppakirja laadittiin 6.6.1914 ja ensimmäinen lainhuuto 0,2217 manttaalin tilaosuudelle vahvistettiin 3.5.1915. Toinen ja kolmas lainhuuto myönnettiin kuitenkin vain 0,0739 manttaalin osalle, sillä Haanpäät myivät aiempien yhtiökumppanien kolmannekset tilasta ulkopuolisille.

29.8.1915 Haanpäät myivät Tarkan talosta entiselle omistajalle Nestori Huhtasalolle kuuluneen 0,0739 manttaalin kolmanneksen Jaakko Matinpoika ja Lempi Iisakintytär Yrjänäiselle 5000 mk kauppahinnalla. Luovutuksen ulkopuolelle jäi entiselle mäkitupalaiselle Juho Latvaniemelle luovutettu 2,04 hehtaarin peltopalsta. Joakim ja Amanda Tall ostivat toisen kolmanneksen (á 0,0739 mtl) 4600 markan kauppahinnalla. He ehtivät saada kiinnekirjan tilaansa  keväällä 1916. Samana vuonna he myivät tilaosuudestaan Maria Ranta-Nirvalle 0,0148 manttaalin Rantamaaksi nimetyn metsäpalstan. Maria Ranta-Nirva oli jäänyt leskeksi miehensä kuoltua Titanic-onnettomuudessa. Tallin perheelle jäi siten 0,0591 manttaalia Tarkasta.

Helsinkiläinen arkkitehti Karl Lindahl osti pääosan Tarkasta 1917

Helsinkiläinen arkkitehti Karl Lindahl aloitti Tarkan talo-osuuksien ostamisen vuonna 1917 tavoitteena 0,2515 manttaalia eli 86,22% 0,2917 manttaalin Tarkasta. Myyjätahoa edusti pääomistaja Erkki Haanpää. Kauppa edellytti, että jo myytyjä tilaosuuksia alettiin ostella takaisin. Niitä kauppoja Lindahlin valtuuttamana hoiteli kaksi luottohenkilöä, Pekka Noromaa ja August Hedkrok. Erkki ja Hilda Haanpään osuus siirtyi 16 000 markan kauppahinnalla Lindahlille 12.5.1917. Yrjänäisen osuus vaihtoi omistajaa samassa tilaisuudessa kauppahinnalla 18 000 markkaa. Noromaa laati 12.1.1918 ostosopimuksen Joakim ja Amanda Tallin kanssa 0,0591 manttaalin tilan lunastamisesta Lindahlille 18 000 markan hinnalla. Uusitarkka (om. Vilhelm ja Josefiina Rantala eli Uusitarkka) siirtyi Lindahlille 4.6.1917 ja Mäkitarkka (om. Ludvig ja Fanni sekä Heta) 7.6.1917 tehdyllä kauppakirjalla. Ludvig Mäki-Tarkan äidin, Hedvig Sofian (Heta, s. 1859) eläkevastuu siirtyi ostajalle Ludvigin ja Fannin ostaessa samana kesänä  Koivisto-Nirvan talon, jossa heidän vastuulleen tuli Klaara Tuomaantytär Kullaan syytinki. Seuraavalle vuodelle 1918 osui inflaation Suomen ennätys hintojen noustessa yli kolminkertaisiksi yhden vuoden aikana.

Vuoden 1920 halkomisessa Tarkka oli jaettu seuraavasti (kolme viimeistä pelkkiä metsätiloja):

12:1 Tarkka   0,2529 mtl Karl Lindahl

12:2 Valkama   0,0018 ” Karl Lindahl, ent. om. Vilho Latvaniemi

12:3 Niemistö   0,0070 ”       Karl Lindahl, ent. torppari Matti Niemisen lunastus 1903

12:4 Järvi-Tarkka   0,0063 ”       Karl Lindahl

12:5 Korpi-Tarkka   0,0050 ”       Vihtori Myllykorpi

12:6 Rantamaa   0,0148 ”       Maria Ranta-Nirva

12:7 Saari-Tarkka   0,0039 ”       Jaakko Samelinpoika Saari osti Erkki ja Hilda Haanpäältä 12.1.1917. 

                 yht. 0,2917 mtl

Klikkaa auki!

Tarkan kokonaispinta-ala oli 1004,66 hehtaaria, josta metsää 937,4, peltoa 48,55 ja niittyä 18,71 hehtaaria.

Jaakko ja Heta Sofia Saari omistivat Saari-Tarkan yhdessä (kiinnekirja 31.8.1920) ja myivät sen vävylleen ja tyttärelleen Martti Sameli ja Jenny Aleksandra Koskirannalle 18.4.1942. Saari-Tarkka oli 26,29 hehtaarin metsätila. Vihtori Myllykorven omistama 30 hehtaarin metsätila Korpi-Tarkka jaettiin Vihtori Myllykosken vävyn Iivari Kestilän (0,0038 mtl) ja liikemies Veikko Niemi-Aron kesken (0,0012 mtl) 1940-luvun lopulla.

Alla osasuurennoksia viereisestä Tarkan halkomiskartasta v. 1920: K.Aug. Johansson (KA), Kuvat aukeavat isompina klikkaamalla!

Alh.vas. Mäki-Tarkan (12:1) tontti (no 113), ylempänä vas. Järvi-Tarkan (12:4) tontti (33). Kartan yläosa rajoittuu Ranta-Nirvan metsäpalstaan, vasen sivu Kuutin tilaa vasten. Tarkan halkomiskartta 1920: K.Aug. Johansson (KA)

Niemistö (12:3) on entinen torppari Matti Juhonpoika Niemisen lunastus Tarkan itärajalla.
Tila rajoittuu pohjoisessa Pentilän ulkometsäpalstaan. Tuohiluoma kulkee tilan läpi.
Tarkan halkomiskartta 1920: K.Aug. Johansson (KA)

Ylhäällä Tarkan (12:1) tontti (no 313) ja alhaalla toinen tontti (no 370) sekä Valkama 12:2 Talvitien rajaa vasten. Tarkan halkomiskartta 1920: K.Aug. Johansson (KA)

Tarkka siirtyi arkkitehti Arthur Gauffinille 1921 ja Kauhajoen kunnalle 1925.

Pitkäaikaista sijoitusta tästä ei Lindahlille tullut. Hän neuvotteli Tarkkaa ja Talvitietä koskevasta tilakaupasta Kauhajoen kunnan kanssa jo vuonna 1920, mutta valtuusto ei kauppoja hyväksynyt. Niinpä hän myi Tarkan lisäksi kaikki muutkin ostamansa tilaosuudet (Talvitien Tuluskangas, Marttilan Kaivoneva ja Hyypän Seppäsen Sepänlauha) 18.1.1921 tehdyllä kauppakirjalla kollegalleen ja liikemiehelle Arthur Gauffinille, joka tuolloin asui Tampereella. Gauffinilla näyttää olleen tarkoitus oli saada Tarkka ja sen naapurustossa sijainneet muutkin tilansa järkiperäiseen hoitoon hakiessaan siihen työhön lehti-ilmoituksilla maanviljelystyönjohtajaa keväällä 1922. Hänellä oli vastaava suurtila myöskin Ylöjärvellä, jossa hänen johtamansa Tampereen Höyrypuuseppä Oy:n tuotantolaitos sijaitsi.

Arkkitehti Gauffin ajautui konkurssiin Tampereen Osakepankin hakemana keväällä 1924. Lindahlin hakiessa 250 000 markan saataviaan korkoineen Gauffinilta kaikki edellä mainitut Gauffinin omistukseen siirtyneet kiinteistöt päätyivät pakkohuutokaupan kohteeksi 21.4.1925 ja sen jälkeen jälkeen Kauhajoen kunnan omistukseen. Kauppakirjat laadittiin 3.6.1925 (1. lainhuuto 9.3.1926). Tarkan tilasta valtio (asutushallitus) osti tilattoman väestön asutustarkoitukseen 90000 markan kauppahinnalla 22.1.1926 noin kolmanneksen (0,0873 manttaalia). Asutushallitukselle päätynyt osa Tarkasta jaettiin viiteen osaan (12:10-14). Kauhajoen kunta maksoi huutokaupassa 0,2515 manttaalin Tarkan tilasta 131 265 markkaa. Mäkitupalainen Juho Latvaniemi sai erottaa 0,0018 manttaalin palstansa.

Kartta 1926 J.W. Granroth (MMH, KA)

Alla näkyy 7.4.1926 jaetut tilaosuudet (12:10-14) ja niiden vuokraajat. Vieressä yleiskartta (klikkaa!) kyseisistä asutustiloista, alemana osasuurennoksia samasta kartasta. Tiloista maksettiin vastiketta, josta osa oli korkoa ja osa lyhennystä. Tiloja ei saanut myydä ilman asutushallituksen lupaa ennen kuin koko kauppahinta oli maksettu. Valtio osti samalla tavalla Talvitien Tuluskankaasta (13:5) erotetun Koskirannan.

Juho Latvaniemen leski Seliina Latvaniemi (s. 1885 Messukylä) osti asutushallitukselta 2.5.1928 Walkaman 12:14 (7,92 ha, josta 2,83 viljeltyä). Seliina Latvaniemen kuoltua keväällä1939 hänen alaikäinen poikansa Vilho Latvaniemi (s. 1919) myi holhoojansa Arvi Kujanpään suostumuksella perimänsä Walkaman (12:14) ja omistamansa samannimisen 0,0018 manttaalin tilan 12:2 serkulleen Irja Salovaaralle ja tämän puolisolle Veikko Salovaaralle 7.10.1939. Vilho Latvaniemi muutti vaimonsa Maria Helenan kanssa Hämeenlinnaan v. 1942.

12:10 Mäkitarkka 0,0229 mtl   Matti Mäkynen > Jaakko ja Justiina Kulmala

12:11 Etutarkka 0,0214 mtl Alfred ja Ebba Mäki-Kuutti 1930

12:12 Isotarkka  0,0187 mtl Viljami Ketonen > Veikko ja Ritva Kulmala 1958

12:13 Takatarkka  0,0205 mtl Sulho Luoma > Arvo Viljanen > Juho ja Olga Kulmala 1930

12:14 Valkama        0,0038 mtl Seliina Latvaniemi > Veikko ja Irja Salovaara 1939

12:15 Tarkka           0,1642 mtl   Kauhajoen kunnalle jäänyt osuus

yhteensä                0,2515 mtl   0,2917:sta

Yllä kuvatussa lohkomisessa Tarkan tilasta muodostetut tilukset (J.W. Granroth 1926, KA)

Muut Tarkan tilaosuudet, jotka jäivät Lindahlin, Gauffinin, Kauhajoen kunnan ja asutushallituksen toimien ulkopuolelle (yhteensä 0,0402 manttaalia eli 13,78% Tarkan manttaaleista):

12:1 Saari-Tarkka 0,0039 Jaakko ja Heta Sofia Saari > Martti ja Jenny Koskiranta

12:2 Lisämaa 0,0014 Juho Keitaanranta

12:3 Valkama 0,0018 Vilhelmiina Harju

12:4 Järvitarkka 0,0063 Juho Keitaanranta > Jaakko ja Aliina Virtanen (1. lainhuuto 1927)
12:5 Korpitarkka 0,0050 Vihtori Myllykorpi > Iivari Kestilä ja Veikko Niemi-Aro
12:6 Niemistö 0,0070 Matti ja Hilma Nieminen
12:7 Rantamaa 0,0148 Samuel ja Justiina Kohtamäki

yht. 0,0402 manttaalia eli tilojen 12:10-15 kanssa yhteensä 0,2917 manttaalia

Kartta 1926 (J.W. Granroth), MMH uudistuskartta (KA)

Kartta 1926 (J.W. Granroth), MMH uudistuskartta (KA)