Leipuri Juho
Leander Johansson
Olli Tuuri
Kasvava taajama Kristiinankaupunkiin johtavan maantien varrella alkoi houkutella kauppiaita Päntäneelle. Kehittyvän kyläkeskuksen ydinalue siirtyi Rahkolaan 1800-luvun lopussa Jaakko Vihtori Peltosen (s. 1869) vuonna 1898 perustaman kauppahuoneen myötä. Aiemmin maalaiskauppoja Päntäneellä oli ollut Halkolassa, jossa Peltonenkin oli kauppiastaitojaan kehittänyt kauppa-apulaisena ennen oman liikkeen perustamista. Peltosen viereen nousi kansakoulu vuonna 1902 ja vuonna 1904 vinosti vastapäätä Johanssonin leipomo. Peltonen vaihtui Leskiseksi, kun Leppävirralla v. 1877 syntynyt Kaarle Johannes Leskinen ja hänen laihialaissyntyinen vaimonsa ostivat Peltosen kaupan ja maaomaisuuden tammikuussa 1926. ”Leskisen mutkassa” oli keskellä kaarretta kivipylväiden ja kaiteiden rajaama kapea silta (alla kuva sillasta molempiin suuntiin). Onnettomuuksiakin sattui, mm. Käyränkylässä asunut Maria Aleksandra Rinta-Halkola jäi siinä kohtaa polkupyörineen kuorma-auton alle 1950-luvulla kohtalokkain seurauksin.
 |
| Etualalla Päntäneen Osuuskauppa ja ns. Leskisen mutka siltoineen. Kuva kirjasta Kotiseutumme sanoin ja kuvin - Etelä-Pohjanmaa |
 |
| Päntäneen Osuuskassa vastapäätä Leskisen kauppaa, 1950-luku. Kuva: Urho Malmila |
Se osa vanhaa Alarahkolaa, johon Päntäneen keskustaajama alkoi hiljalleen rakentua, oli aktiivisen kaupankäynnin kohteena jo 1800-luvun lopussa päätyen vuonna 1901 poliisikonstaapeli S. A. Kamilan (s. 1872 Laihia) ja Vihtori Myllykorven (s. 1861 Isojoki) yhteisomistukseen. Kamila luopui osuudestaan jo v. 1904, mutta Myllykorpi sai uudeksi yhtiökumppanikseen leipuri Juho Leander Johanssonin (s. 1872 Kuhmoinen), joka oli tullut Päntäneelle v. 1902 oltuaan paakarin opissa Helsingissä. Vuonna 1904 hän rakensi asuin- ja leipomorakennuksen vastahankitulle tienvarsitontilleen. Tämä uudisrakennus oli Päntäneen Rahkolaan rakennetun kyläkeskuksen toinen liikerakennus. Se sijaitsi vinosti vastapäätä Peltosen kauppaa ja siinä se edelleen seisoo muutaman muodonmuutoksen kokeneena.
Osuuskaupan perustaminen Päntäneelle sai vauhtia Johanssonin talohankkeesta. Päntäneen Osuuskaupan perustava kokous pidettiin 5.5.1906 Johanssonin uudessa talossa. Heinäkuussa tehdyn talokaupan jälkeen Johanssonin talosta muokattiin Päntäneen Osuuskauppa, joka aloitti kaupankäynnin jo saman vuoden lokakuussa. Talokaupan tehtyään Johanssonit rakensivat uuden asuin- ja liiketalon entisen viereen. Siitäkin he luopuivat jo vuonna 1909 Päntäneen maamies- ja nuorisoseura Pyrintölän ostaessa sen yhteiseksi seurojentalokseen. Pyrintölä toimi siinä seuraavat 20 vuotta, kunnes uusi seuratalo valmistui nykyiselle paikalleen vuonna 1930. Pyrintölän vanha tontti rakennuksineen siirtyi syksyllä 1928 Osuuskaupan omistukseen. Osuuskauppa myi vanhan seuraintalon rakennuksen poissiirrettäväksi huutokaupalla vuonna 1934 ja rakensi tontille uuden varastorakennuksen ja vuonna 1960 huoltoaseman huoltohalleineen. Osuuskaupalla oli ollut vanhastaan TB:n bensiinimyynti (kuva), mutta brändi vaihtui Shelliin 60-luvulla.
Johanssonin tilaosuuden ytimeen kuului tienvarsitonttien ohella Mattilan torppa, joka oli Alarahkolan perintötalon toiseksi vanhimman pojan Matti Matinpojan (1817–1868) perintötorppa. Torpan 50-vuotinen vuokrasopimus oli umpeutunut jo v. 1897, mutta lunastus takaisin taloon oli osoittautunut mutkikkaaksi. Mattilan perintötorppaa asui tuolloin leski Albertiina Kaarlentytär (1819–1901), jonka 16 lapsesta kahdeksan oli vielä tuolloin elossa. Kamilan tullessa tilan omistajaksi 1901 torpan sukuperinnön edustajia oli elossa peräti neljän sukupolven ajalta. Johansson löysi torppariitaan sovintoratkaisun hakemalla Mattilalle uuden torpan paikan Mäenpään torpan takaa Mäkirahkolan rajalta. Sopimus tehtiin lokakuussa 1905, jolloin vanha Mattilan torppa maineen ja rakennuksineen palasi Johanssonin hallintaan. Uutta torppaa ryhtyi asumaan Matti ja Albertiina Mattilan nuorin tytär Albertiina (s. 1861) puolisonsa puuseppä Hiskias Lönnqvistin kanssa.
Pitkään Johanssonin kolmilapsinen perhe ei Päntäneellä viipynyt. Perhe muutti Tiukan kylästä ostamalleen maatilalle myytyään joulukuussa 1909 loppuosan omistamastaan Alarahkolan talo-osuudesta Jaakko ja Albertiina Tainiolle, joiden koti rakentui Mattilan vanhan torpan paikalle. Albertiina Tainio (s. 1876) oli Alarahkolan perintötalon tytär. Johanssonit palasivat vielä Päntäneelle jouduttuaan myymään Tiukasta hankkimansa maatilan pakkohuutokaupassa v. 1911. Viisilapsiseksi kasvanut perhe muutti Päntäneeltä vuonna 1918 Teuvan Perälään, jossa heidän leipomotoimintansa päättyi konkurssiin v. 1932. Johanssonien aktiivikausi Päntäneellä oli lyhyt, mutta tuottelias. Heidän jälkeensä seuraava liikerakennus Päntäneen keskustaan nousi vasta 1920-luvulla Jaakko ja Alma Rahkolan rakentaessa ensimmäisen neljästä asuin- ja liiketalostaan. Kamilat jatkoivat talokaupan tehtyään asumista Tainion naapurina ns. Honkalassa vuokralaisena vuoteen 1918 asti, jolloin he lunastivat Päntäneen puhelinyhdistyksen omistaman Jukolan talon itselleen.
