Jouko Kuisma: Vanha Alanirva ja sen torpat
Nirva
Olli TuuriKartta Israel Wänman 1771, MMH uudistuskartat, KA Helsinki Kaikki kuvat aukeavat isompina niitä klikkaamalla! |
Tekstiin liittyvä detalji käräjäpöytäkirjasta 30.11.1803 §126 (KA Vaasa) |
Iisakki Tuomaanpoika Halkola oli ollut Nirvan torpparina jo edellisten omistajien, Mikki Heikinpojan ja Markus Nirvan apen Samuel Nirvan aikaan. Kantajien näkemyksen mukaan Iisakki Halkola oli myynyt torppansa ilman talon omistajien suostumusta ja vaativat Iisakki Nirvan lähtemään torpasta. Auskultantti Forman muistutti, että jo aiempi talollinen Hannu Hannunpoika Nirva oli sallinut torppaa koskevia oikeuksia langolleen Iisakki Halkolalle ja hänen jälkipolvilleen (att nyttja och besitta uti sina barns och barnabarns lifstid). Iisakki Halkolan myydessä torppansa 14.2.1807 Iisakki Nirvalle Nirvan talo oli jo siirtynyt Hannu Nirvalta kahdelle uudelle omistajalle, Mikki Lipastille ja Eerik Koiviston kautta Samuel Nirvalle. Torpan luovutus tapahtui kesäkuussa 1807.
Todistajana asian käsittelyssä ollut Iisakki Kaarlela sanoi olleensa Nirvassa nyt jo edesmenneiden talollisten Antti Kyynyn ja Hiskias Halkolan kanssa ja tavanneensa Nirvan talolliset muutama päivä ennen kaupantekoa, jolloin talolliset olivat kertoneet olevansa tyytyväisiä vastaajien tekemään torpan kauppaan. Markus Nirvan avustaja Hanelles muistutti, että Iisakki Nirva ei ollut koskaan tehnyt taloon taksvärkkiä eikä häntä torpan kauppakirja siihen velvoittanutkaan. Hanellesin mukaan torpan säilyttäminen edellyttäisi työvelvollisuutta.
Oikeus katsoi päätöksessään Hannu Nirvan 16. kesäkuuta 1787 tekemän torpparisopimuksen velvoittavan edelleen talollisia, koska torpan kaupan yhteydessä vuonna 1807 silloiset Nirvan talolliset olivat Iisakki Kaarlelan todistuksen mukaan kaupan hyväksyneet. Osapuolet maksoivat vetorahan, joten asiaa ilmeisesti käsiteltiin vielä vuoden 1811 laamannioikeudessa Vaasassa.
Nirvan jaon alkuvaiheet 1802-06 ja vanhan Ylinirvan isäntäluettelo |
Nirva tuli kahden omistajan yhteisomistukseen v. 1802, heistä edellä mainittu Samuel Samuelinpoika Nirva haki ns. sovintojakoa käräjäoikeudelta. Vasta Ilmajoen syyskäräjillä marraskuussa 1806 esitti kruununnimismies Adam Qvist Nirvan maiden ja metsien jaosta 10.8.1804 laaditun toimituskirjan, jossa myös yhteinen kartanoalue rakennuksineen eriteltiin. Adam Qvist oli viimeinen Ruotsin vallan ajan nimismies Ilmajoella.
*Pietari Västin (s. 1751 Ilmajoki) puoliso oli Priitta Samuelintytär Koivisto (s. 1747 Kurikka), jonka veli Samuel Samuelinpoika osti Nirvan talon v. 1802 yhdessä em. Matti Kustaanpojan kanssa, joten Nirva oli vähän aikaa lankomiesten isännöimä. Perheellä oli kolmaskin yhteys Päntäneelle, sillä Priittan ja Samuelin veljen Iisakin vaimo oli Liisa Antintytär Keturi (s. 1754). Pietari Västi oli vaatimattomista oloista kohonnut vaikutusvaltaiseen asemaan. Hän oli mm. Korsholman eteläisen kihlakunnan edusmies Porvoon valtiopäivillä. Nuorena miehenä hän on kertonut olleensa renkinä Päntäneellä neljän vuoden ajan: kaksi vuotta Pentilässä ja kaksi vuotta Rahkolassa. Pietari Västistä on Kauhajoen Joulu 1982-lehdessä Lauri Tuurin kirjoittama artikkeli.
Tuomas Valentin ja Albertiina Nirva |
HUOM! Nimeä Ylinirva tilannimenä käytettiin Nirvan toisesta puolikkaasta erotuksena Alanirvasta vuodesta 1802 lähes vuoteen 1870 saakka, jolloin eräs Alanirvasta lohkaistu tilaosuus nimettiin Ylinirvaksi (halkomisessa rek.no 10:1). Tuolloin vanha Ylinirva siirtyi kokonaan Tuomas Valentin Rinta-Kyynyn (Nirva) ja Juho Ala-Kokon (Kullas) yhteisomistukseen. Halkominen vuosina 1907-09 perustui pääosin maiden jyvitykseen, mutta vastasi maantieteellisesti melko hyvin vuonna 1870 vallinnutta kahtiajakoa, jonka perusta oli vielä vuoden 1828 halkomisessa. Molemmilla Nirvoilla oli yhteinen kartano samassa pihapiirissä vielä vuonna 1828, jolloin Ylinirvan kartano siirtyi Kullan torpan paikalle. Vanha yhteinen kartano jäi siis vanhalle Alanirvalle. Siitä lohkaistiin edellä mainittu "uusi" Ylinirva (10:1), jonka kartanorakennukset jäivät samalle entiselle yhteismaalle jokivarteen sillan kupeeseen.
K. Aug. Johansson: Nirvan tilukset mitattu 1907, pyykitetty 1909, maarekisteriin merkitty 1911. MMH uudistusarkisto, KA (2015) |
10:12 Juho Erkki Juhonpoika, Kullas 0,0390 manttaalia
10:13 Herman Malakiaanpoika, Ylikullas 0,0390 "
10:14 Vilhelm Jaakonpoika, Koivisto 0,0260 "
10:15 Joonas Jaakonpoika, Hakala 0,0070 "
10:16 Vilhelm Matinpoika, Mäkikullas 0,0695 "
10:17 Tuomas Valentin Nirva eli Rintakyyny, Rinta 0,0278 "
Nirvan halkominen 1907-09, MMH uudistusarkisto, KA |
- Lakso 0,0020 mtl: Juho Jaakko Tuomaanpoika (s. 1857) ja Amalia Jaakontytär (s. 1864)
- Pahkala 0,0036 mtl: Antti Antinpoika Pahkala (s. 1881) ja Aurora Tuomaantytär (s. 1880)
- Luomala 0,0055 mtl: Juho Antinpoika Pahkala (s.1874) ja Liisa Kustaava Tuomaantytär (1878-1909)
- Pitkämäki 0,0103 mtl: Sameli ja Maria Pitkämäki. Pitkämäen torpan sopimus tehty 30.4.1833, jota muutettu 21.5.1838 Kurikasta tulleen Juho Ananiaanpoika (s. 1806) ja Kaisa Matintytär Pitkämäen ryhtyessä torppariksi. Heidän poikansa Matin (s. 1840) lapset lunastivat Pitkämäen torpan Juho Erkki Kullaalta 17.10.1919 (10:49) ja jakoivat tilan kolmeen osaan.
- Alanko 0,0058 mtl: Vihtori Antinpoika (s. 1870) ja Karoliina Alanko tekivät sopimuksen torpastaan v. 1902. Tytär Miili Sofia, s. 1897.
Nirvan halkominen 1907-1909, toimituspöytäkirjojen yhteenveto
Lähdetiedot osittain tekstissäPäälähteenä Kauhajoen ja Ilmajoen käräjäkuntain tuomiokirjojen pöytäkirjat (KA Vaasa) Kauhajoen ja lähiseurakuntien rippikirjat (SSHY)
DigikansalliskirjastoHenkikirjatMaanmittaushallitus Uudistuskartat (KA Helsinki)Raimo Ketolan henkilötietokanta www.raketola.fi/Liisa Ruismäki: Kauhajoen Historia (1987)
Ala-Nirva
Jouko KuismaKupari-, tina- ja messinkiesineitä oli vanha viinapannu hattuineen ja piippuineen. Lisaksi oli pieni rikkinainen kuparikattila, tinatuoppi ja messinkinen kynttilänjalka.
Karjasta mainittiin, että "viime kesänä sodan melskeissä keisarillisen Venäjän joukot veivät mm. talon hevoset ja kärryt sekä suurimman osan nauta karjasta, niin että taloon jäi vain kaksi lehmää". Ajo- ja peltokaluja oli kaksi rekeä, kaksi auraa ja kaksi äestä. Työkaluista oli lueteltu vain "rautaiset", joita oli mm. uusi ja vanha rautakanki, kaksi kirvestä, saha, viisi höylää, kolme kairaa, kuokka, harppi, plakkilyhty, plakkituoppi ja puntari. Tervaa talossa oli 15 tynnyriä, joka oli varattava erilaisiin ulostekoihin ja kruunun saataviin.
Vaatteita oli niukasti, musta sortuutti eli päällystakki, housut, harmaat liivit ja koirannahkainen lakki. Ehkä huonommat jätettiin luetteloimatta. Ei ole myöskään luetteloa puisista tarve-esineistä, joita oli joka talossa monenlaisia.
Lopuksi Maria-leski ilmoittaa luopuvansa talosta ja antavansa sen hallin nan tyttärelleen Liisalle ja tämän miehelle Markukselle silla ehdolla, että he vastaavat talon veloista ja syytingeistä. Nuoremmille tyttärille Marialle ja Justiinalle talon uudet haltijat velvoitettiin antamaan kummallekin lehmä sitten kun nämä sitä vaativat. (Eila Poskiparta).
Perunkirjoituksen puumerkit. |
Nirvan talon kartta vuodelta 1828. |
Tilojen merkit on lisätty: No 56, Ala-Nirva (myöhemmin nimetty RNo 10/1, vihreä raja) ja No 56a Yli-Nirva (myöhemmin nimetty RNo 10/2, punainen raja).
Matti Kaarlonpoika kuolee 20.7.1831. Hänen jälkeensä pidettiin perunkirjoitus.
Maria Markuksentr ja miehensä Juha Samuelinp. Ala-Kyyny asuvat Harjun torppaa.
1.pso Albertiina Iisakintr. s. 1.9.1826, k. 1853-54
2.pso Albertiina Samuelintr. s.1.11.1832, k. 1863
3.pso Serafia Samuelintr. Yli-Heikkilä, s. 11.8.1840, k.13.7.1929
Kauppakirja:
Täten luovutan minä Maria Samuelintytär Nirva holhoojani Heikki Jeremiaanpojan (Justiina-tädin mies, Kujalan trp) suostumuksella minulle kuuluvan kiinteän perintöosuuden Nirvan 5/24 manttaalin verotalosta no 10 sisaren tyttärilleni Kaisa Matintyttärelle ja hänen miehelleen Samuel Iisakinpojalle sekä Leena Markuksentyttärelle ja hänen miehelleen Samuel Salomoninpojalle syytinkiäni vastaan.
Kauhajoki 10. huhtikuuta 1846
Näin Ala-Nirva 5/24 mtl on jakaantunut kahdeksi tilaksi á 5/48 mtl sekä Lilla trp on lunastettu omaksi 5/144 mtl tilaksi.
Matti Matinpoika Lillan torpan kauppakirja 1881 |
1900
ALA-NIRVAN TORPAT
Kuvassa 1820 henkikirjan sivu Nirva No 10 5/12 mtl. Torpparit Yrjö Matinpoika (Udonmäki), Mikko Erkinpoika (Major), Jaakko Matinpoika (Kulla) ja Mikko Sigridinpoika |
Yli-Nirvan puolella 1800-luvun alussa oli Kullan, sekä Uudonmäki-torpat. Nämä lienee perustettu myös Suomen sodan jälkeen. Kullassa asui Jaakko Matinpoika s.1763 vaimo Anna Matintytär s.1776 ja Uudonmäessä Kaappo Matinpoika s. 1785 vaimonsa Susanna Iisakintytär s.1786 kanssa.
Ala-Nirvan talokaupan jälkeen Major-nimisessä torpassa asui edelleen Mikko Erkinpoika s.1757 vaimonsa Anna
Matintyttären s.1757 kanssa. Mikko kuolee 7.6.1830, mutta leski jatkaa asumista
Majorin torpassa kuolemansa saakka. Vuonna 1844 Majorin torppa katoaa
rippikirjoista.
SUKUTORPAT, Lilla,
Kujala ja Harju
Toinen torppa on Lilla,
jota asuu vuodesta 1824 Mikko Sigfridinpoika vaimonsa Maija Liisa
Jaakontyttären kanssa aina Mikon
kuolemaan 1826 saakka. Torppaa jää asumaan leski ja lapset Eenokki s.1.10.1813,
Heta s.13.6.1815, Heikki s.12.1.1817 ja Iisakki s.1.6.1824. Pojat ja Heta muuttavat lähitaloihin
rengeiksi (Halkola, Pentilä, Kyyny ja Heta piika Kaarlelassa). Lopuvutensa Maija on itsellinen
Nirvassa ja kuolee 15.2.1845.
Ala-Nirvan Matti
Matinpoika s.31.1.1824 muuttaa vaimonsa Albertiina Iisakintyttären s.10.9.1826 kanssa Lillan torppariksi 1844. Ruismäen (Kauhajoen Historia) mukaan tällainen
sukulaistorpparius oli yleistä Pohjanmaalla. Torpan kontrahti saattoi olla
ilman taksvärkkiäkin, siis perintöosuus.
Myös Ala-Nirvan Justiina Samuelintyttärelle ja miehelleen
Heikki Jeremiaanpojalle lohkaistaan 1830 luvulla uusi torppa, joka saa
nimekseen Kujala. Justiina ja
Jeremias asuvat Kujalaa vuoteen 1860 saakka, jolloin Kujala jaetaan kahdeksi
torpaksi heidän poikiensa Heikin
s.1.4.1827 ja Antin s.22.1.1839 kesken.
Antin puolikas on Lillan torppa, Heikin Yli-Nirvan (e. Ala-Nirva). Tässä
vaiheessa torppari Matti Matinpoika Lilla vaihtoi Yli-Nirvasta omistamansa 1/3
Kujalan torpan Antin puolikkaaseen.
Heikki ja vaimonsa Maija Sofia Juhontytär muuttavat
toiseen puoliskoon. Maija kuolee 14.4.1902 ja Heikki 19.10.1913.Heidän ollessa lapsettomia,
tämä puoli Kujalan torppaa siirtynee Yli-Nirvan hallintaan.
Antti ja Sofia asuvat toista
puoliskoa ja saavat lapset Emma Loviisan
(s.1.6.1863) ja Vihtorin
(s.15.5.1874). Heikki kuolee 4.2.1913 ja
Vihtori lunastaa torpan (0,0076 mtl). Poika Heikki Antinpoika s.7.9.1865.
Ala-Nirvan tytär Maria Markuksentytär saa miehensä Juhon
kanssa Harju-nimisen uuden torpan.
He asuvat sitä Juhon kuolemaan saakka. Kun lapset ovat jo kuolleet, torppa
siirtyy Latva-Heikkilän Samuel Iisakinpojalle vuonna 1892 ja Maria on
syytingillä Harjussa kunnes kuolee 23.9.1899.
NIRVAN TORPAT
1810-1894
ALA-NIRVA RK:ssa vuodesta
Nirva trp 1810: Major trp 1816, RK 1844: försvunnit. Lienee liitetty Ala-Nirvan kotipalstaan.
Lilla trp 1810: Mikko Sigfridinpoika, vuodesta 1840 Matti Matinpoika jatkaa (ns. sukulaisuustorppari)
Riihimäki trp 1825: Salomon Kaaponpoika pitää torppaa ja poikansa Elias jatkaa. Torppa katoaa 1870.
Kujala trp 1834: Justiina Samuelintr ja miehensä Heikki (sukulaisuus)
Harju trp 1844: Maria Markuksentytätr ja miehensä Iisakki saavat Harju-nimisen torpan (sukulaisuus)
Haaranoja trp 1844: Jaakko Mikonpoika ja vaimo Kaisa Juhontytär. Torppa poistuu 1860.
Järvenperä trp 1844-1851: Elias??
Savela trp 1852: Kustaa Salomoninpoika ja Rebekka Mikontr. Vuodesta 1885 Samuel Kustaanpoika.
Hautaoja trp 1867: Iisakki Jaakonpoika, vuodesta 1860 Sigfrid Jaakonpoika ja Sofia Heikintr.
Nevanpää trp 1875: Samuel Iisakinpoika ja vmo Anna Samuelintytär.
Mäntylä trp 1875: Mikko Kaisanpoika ja vmo Kaisa Salomonintr. (RK. 1875-1884: hör till Lilla-Nirva)??
Mäkynen trp* 1850: Juho Taavetinpoika ja Kaisa Jaakontr.
Ojanperä trp 1852: Elias Juhonpoika ja Anna Liisa Jaakontr.
”Uusi ”YLI-NIRVA (e. Ala-Nirvaa)
Kuusela trp. 1860-1875: Jaakko Matinpoika s.10.7.1824, torpparit vaihtuu tiheästi
Kujanpää 1875: Samuel Kustaanpoika ja Sofia Matintr.
Torpparit yleensä lunastivat torppansa itsenäisiksi tiloiksi, jolloin torpan nimi muuttui tilan nimeksi. Myöhemmin 1922 sukunimilain voimaantullessa tilan nimi yleensä tuli myös omistajan sukunimeksi.
Antti Nurmi s.15.9.1871 ja vaimonsa Maria Kustaava Kaisantytär Ala Nirva s.27.10.1871. Tyttäret Veera (Löytölä), Elma (Rinne) ja Laura (Mannila). |
Luoma-Nirva |
Aleksanteri Luoma-Nirva. ”Kuuluu Aleksanteri (Luoma-) Nirvan lupatodistukseen, vakuuttaa Kauhajoki 15.9.1914 J. Silfverberg, nimismies" Kuva: Saara Koskela, jonka äiti Veera Löytölä o.s. Nurmi |
Yli-Nirva (Keijo Jaakola) |
Matti Matinpoika Nirva s. 3.1.1824, k. 23.4.1904 ja vaimo Serafia s.11.8.1840, k. 13.7.1929 |
Kuvan omistaja: Lauri Jaakkola |
Osasuurennos edellisestä |