Hae tästä blogista

18.11.2021

Päntäneen kyläkeskus

 

Päntäneen keskustaajama

Olli Tuuri


Päntäneen keskustaajaman vaiheita muistojen, keskustelujen sekä vanhojen valokuvien ja asiakirjojen kautta. Eino Metsä-Pentilän vanhat valokuvat herättävät kysymyksiä, mutta antavat myös vastauksia moniin pohdintoihin, jotka liittyvät sotien jälkeisen kylätaajaman kasvuun merkittäväksi kauppapaikaksi. Painopisteenä on Rahkolankylä, jonne ensimmäisen kauppaliikkeen perusti J. V. Peltonen v. 1898. Päntäneen ensimmäiset kauppaliikkeet avasivat ovensa kuitenkin Halkolassa, jossa kauppapuoteja oli kahdessa eri kiinteistössä.


Kauppatoiminta Päntäneellä alkoi Halkolasta

Kaupankäynti maaseudulla, ns. maakauppa, sallittiin vasta vuonna 1859 julkaistulla asetuksella. Päntäneen ensimmäinen kauppaliike oli toimintansa Keturissa vuonna 1871 aloittanut Anton Ludvig Borgin pitämä kauppa. Borg oli saanut Alaketurin talon omistukseensa viisi vuotta aiemmin. Hänen kauppapuotinsa siirtyi kuitenkin Halkolaan jo samana vuonna, jolloin Halkolaan tuli myös E. J. Ollonqvistin kauppa. Borg piti kauppaa Halkolassa vuoteen 1876, jolloin hän myi Alaketurin ja ryhtyi Vermaan kartanon pehtooriksi ostettuaan maatilan Virroilta. Liisa Ruismäki kertoo Kauhajoen Historia-kirjassa myös Nirvaan 1870-luvulla perustetusta kauppaliikkeestä. Sen käynnisti kauppakirjanpitäjä Jaakko Aronen (nuorempi), joka oli jäljempänä mainitun kauppias Jaakko Knuuttilan setä. 

Anton Ludvig Borg (ent. Hasselblatt) syntyi Kristiinankaupungissa v. 1838 ja avioitui Kauhajoella syntyneen Mathilda Christina Forsmanin kanssa v. 1864. Matilda oli Alaknuuttilan isännän Johan Forsmanin tytär ja siten Johan Frösénin vaimon Maria Auroran sisar, mikä saattoi myötävaikuttaa Alaketurin talon ostoon Päntäneeltä Kaarlelan naapurista. 

Kristiinankaupunkilainen Emilia Granholm aloitti kauppiaana Halkolassa v. 1886, mutta jo syksyllä 1887 kaupanpitoa jatkoi hänen tuttavansa Hugo Sjöblom parin vuoden ajan. ”Emmy” Granholm jatkoi kauppiaana Isojoella (siis toisin kuin linkin lehtijuttu väittää) ja piipahti hän 1912-13 Päntäneen Osuuskaupan hoitajanakin. Carl Wilhelm von Schantz perusti Kauhajoelle useita kauppoja, joista yksi jatkoi Sjöblomin kauppapaikalla Halkolassa vuoteen 1898. v. Schantzin kauppapuotia hoiti kansakoulun ja Vaasan teollisuuskoulun käynyt kauhajokelainen Jaakko Vihtori Peltonen kahdeksan vuoden ajan. v. Schantzin lopettaessa Peltonen perusti oman kaupan Alarahkolaan. Granholmin, Sjöblomin ja v. Schantzin kauppa sijaitsi Isohalkolan mailla maantien varressa paikassa, jossa myöhemmin oli Huvila-niminen lohkotila. Sen sijainnista saa käsityksen alla kuvatusta Hugo Sjöblomin tekemästä vuokrasopimuksesta. Etäisyys Rahkola/Halkola tilarajaan, jossa alempana kuvattu toinen kauppakiinteistö "Rauhala" sijaitsi, on 400-500 metriä.

Hugo Sjöblom syntyi Kauhajoella v. 1862. Hänen vanhempansa tulivat Kauhajoelle vuonna 1861 Hugon isän metsänhoidon tarkastaja Carl Sjöblomin työn vuoksi. Vuonna 1864 perhe muutti Kristiinankaupunkiin, josta Hugo palasi Alma-vaimoineen Kauhajoen Päntäneelle 23 vuotta myöhemmin maakauppiaaksi Jaakko Matinpoika Halkolan eli Iso-Halkolan (s. 1846) taloon. Käräjäpöytäkirjan mukaan Sjöblom haki 1.9.1887 vuokrasopimuksensa kiinnitystä Halkolan taloon. Sopimuksen mukaan hän sai käyttöönsä 40 syltä pitkän ja 9 syltä leveän palstan joen puolelta maantietä Tuomas Halkolan maanrajalta. Tontilla oli kauppahuoneisto ja ulkorakennus. Sjöblomin kauppiastoiminta Halkolassa jatkui vain pari vuotta. Vuonna 1889 Sjöblomit muuttivat Vaasaan, jossa Hugo aloitti työt Suomen Höyrylaiva Oy:n siirtolaistoimistossa. Vuonna 1891 hän perusti oman yrityksen, jonka toimipaikoissa Vaasassa, Seinäjoella, Kristiinassa ja Hangossa myytiin lippuja valtamerilinjojen aluksiin. Hän kuoli sydänkohtaukseen nuorella iällä v. 1912, mutta jätti Vaasan kaupunkiin monumentin, jonka kaikki vaasalaiset tuntevat: Wasaborgin talo keskellä kaupunkia.

Isohalkolan mailla sijainneen, myöhemmin Huvila-nimellä tunnetun talon omistusketju alkaa Jaakko Iso-Halkolan tyttärestä Ilmi Jaakontytär Seppäsestä, joka myi Isohalkolan lohkomisessa saamansa Huvila-nimisen 0,33 ha tienvarsitontin Uljas ja Alma Granholmille v. 1925. Samana vuonna Granholmit myivät sen Tuomas Ketolalle (eli Rinne-Nirvalle) ja hän edelleen 6.9.1925  Jaakko Oskarinpoika Alangolle. Vuoden 1925 kauppakirjoista ilmenee paikalla olleen tuolloin asuinrakennus talousrakennuksineen ja navettoineen. Huvila siirtyi Alangolta keväällä 1935 Valte Johannes Halkolalle (s. 1911).

Jaakko ja Aina Knuuttila aloittivat kauppiaina Halkolan talossa, jossa sijainneen kauppakartanon Jaakko Knuuttila osti kauppias Juho Saaren konkurssia seuranneessa huutokaupassa 21.3.1901. Jaakko Knuuttila oli Peltosen tavoin ollut aiemmin kauppapalvelijana v. Schantzin liikkeessä Halkolassa. Juho Saarikaan ei ollut ensimmäinen yrittäjä tässä Halkolan toisessa kauppakiinteistössä, jossa maakauppaa on käyty jo 1870-luvulla.. Alla kopio em. huutokauppailmoituksesta (Pohjalainen 15.3.1901):

Konkurssihuutokaupalla, joka pidetään Kauhajoen pitäjän Pantäneen kylässä torstaina 21 p:nä Maaliskuuta (1901) klo 12 päivällä myydään entisen Kauppiaan Juho Saaren konkurssipesään kuuluvat:
1:si noin 8 tynnyrinalan viljelty vuokramaa, vuokra-aikaa kestää vielä 33 vuotta ja on vuotuinen vuokra ainoastaan 16 mk.
2:si Kauppakartano, siihen kuuluvan arenttimaan kanssa. Päärakennuksessa on paitsi puotia, 6 lämmintä huonetta, hyvässä kunnossa. Tarpeellisia ulkohuoneita niin kuin navetta, talli, vajoja, liiteriä, 2:si makasiinia y. m. löytyy tilalla. Vuokra-aika kestää vielä noin 19 vuotta, ainoastaan 5 markan vuokralla vuodessa. Ja on talonomistaja, kontrahdin mukaan, velvollinen vuokra-ajan kuluttua lunastaa maan ja kartanon, arviomiesten arvostelun mukaan.
3:si Leipomo, siihen kuuluvan arenttimaan kanssa, josta vuokra-aikaa noin 19 vuotta.
Tila soveltuu erittäin hyvin kauppiaalle, leipurille ja käsityöläiselle, joita viimeiseksi mainituita ei löydy koko kylässä ollenkaan.
Maksuajasta ym. sovitaan tarkemmin huutokauppatilaisuudessa ja pidättävät myyjät itselleen ½ tunnin ajan hyväksyä eli hyljätä tehtyjä tarjouksia.
Puotikalusto ja J. Saaren epävarmat saatavat myydään samassa tilaisuudessa.
 
Kauhajoki 25 p. Helmik. 1901.
Otto Holm, August Blomberg, Toimitsijamiehet.

Kesällä 1914 valmistuneessa Halkolan talon halkomisessa Rauhalaksi nimetty kiinteistö, jossa kauppakartano sijaitsi, kuului talollinen Juho Erik Jaakonpoika Luhtalan puolison Aleksandra Eliina Samuelintytär Luhtalan (s. 1885 Teuva) perintöosuuteen vuonna 1905 kuolleen äitinsä Ulrika Helena Antintytär Yli-Halkolan jälkeen. Ennen siirtymistä Knuuttiloiden omistukseen 2.4.1910 Rauhalaksi nimetyllä tilaosuudella ehti olla kaksi muuta omistajaa, joiden mielenkiinto kohdistui lähinnä tilan pelto- ja metsäpalstaan. He olivat Jaakko Matinpoika Luomaketuri (1908) ja Joonas Salomoninpoika Yrjänäinen (1909). Kuten huutokauppailmoituksestakin ilmenee, kauppakartano sijaitsi vuokramaalla vuoteen 1910 saakka, jolloin Knuuttilat ostivat kiinteistön.

Toivo ja Fiina Latva-Lusan talo, jossa Knuuttilan kauppa sijaitsi.
Kuva: Keijo Jaakola
0,0047 manttaalin Rauhala sijaitsi Rahkolan rajalla maantien molemmin puolin; siihen kuului tien itäpuolella sijainnet asuin- ja kauppahuoneisto sekä leipomo ja sauna. Samalla tontilla asui myöskin Sameli Yli-Halkola, joka oli em. Aleksandra Luhtalan isä. Samelin talon siirtämisestä Rauhalan mailta tehtiin päätös Halkolan talon halkomisen yhteydessä. Talon siirrolle jouduttiin hakemaan päätös maanjako-oikeudelta Sameli Yli-Halkolan vastustettua sitä. Uudet rajat paalutettiin maastoon kesällä 1914.

Rauhalan kotipalsta (Halkola 1911, MMH uudistuskartat, KA)
Rauhalan kokonaispinta-ala oli lähes 12 hehtaaria; siitä 10 ha metsää, loppu peltoa, niittyä ja tonttimaata. Knuuttilan vararikon (v. 1916) jälkeen Rauhala siirtyi Akseli ja Hilda Herralan (ent. Kyyny) omistukseen. Taloa kutsuttiinkin sen jälkeen yleensä Herralaksi. Herrala siirtyi seuraavaksi vävylle ja tyttärelle Toivo ja Fiina Latva-Lusan testamentin (1931) ja kaupan (1934) kautta. Väinö Tuuri osti heiltä siihen kuuluvan metsäpalstan vuonna 1943.

Knuuttilan jälkeen Herralan talossa asui Kauhajoella nimismiehenä vuosina 1906-20 toiminut Johannes Silfverberg ison perheensä kanssa parin kolmen vuoden ajan ennen saamaansa komennusta Laihian nimismiehen virkaan v. 1920. 

Rauhala ja Touhulat 2000-luvun kartalla
(Karttapaikka MML). Klikkaa isommaksi!
Rauhalan sijainti vilkkaan maantien varressa loi perustan hyvälle kauppapaikalle. Knuuttilaa edeltävä kauppias oli Kurikasta Halkolaan vuonna 1890 muuttanut Juho Iisakinpoika Saari (s. 1847 Seinäjoki). Hänen toimintansa päättyi konkurssiin vuonna 1899. Jaakko ja Aina Knuuttila aloittivat kauppiaina samassa Saaren rakentamassa Halkolan kiinteistössä, mutta myöskään Saari ei ollut kyseisen kauppapaikan perustaja. Jo vuonna 1876 teuvalainen Samuel Komsi kävi kauppaa samalla paikalla.

Jaakko Knuuttilan isä oli Keski-Knuuttilan talollinen Iisakki Knuuttila, jonka isä oli maakauppias Juho Jaakko Korpi-Aro. Toivo ja Fiina Latva-Lusa myivät edellä mainitusta Rauhalasta lohkaistun vuonna 1936 Touhulaksi nimetyn 6,7 aarin palstan leipuri Sulo Mäelle (s. 1897 Muurame), joka aloitti liiketoiminnan vaimonsa Ainon kanssa. Kuten oheisesta lehtileikkeestä ilmenee, liike ei ollut pelkkä leipomo. Mäen perheeltä maantien varressa sijainnut Touhula siirtyi v. 1939 Väinö ja Tyyne Pohjolalle ja vuotta myöhemmin Kyllikki Saarelalle.

Kyllikki ja Jalmari Saarela ostivat Rahkolan rajaa vasten olevan omistamansa Touhulan laajennukseksi määräalan rajanaapuri Rahkolan puolelta vuonna 1947. Määräala sai myös nimekseen Touhula (kts ylempänä oleva kartta). Myyjänä oli Viljo Korhonen, jonka perintöosuus Harjurahkolan maista sijoittui Halkolan rajaa vasten. Saarelat myivät Touhulat Matti ja Anni Tasangolle ostettuaan tontin Päntäneen keskustasta v. 1950. Tasangoilta ne siirtyivät Erkki Mannilan kautta Urho ja Sylvia Lainoselle. Eino Ketolakin piti siinä kauppaa ja leipomoa ja vieläpä kirkonkylässäkin ennen kuin rakensi leipuri Salomon Hulkin vieressä olevalle tyhjälle tontille. 

Hulkin talon edellinen omistaja oli Yrjö ja Tyyne Kujanpää, jotka olivat ostaneet talo Oskari ja Alma Rinta-Halkolalta 25.6.1927. Kujanpäät myivät talon v. 1936 talollisenleski Emilia Uusi-Keturille, joka avioitui pari vuotta myöhemmin leipuri Salomon Hulkin kanssa. Talo oli myöhemmin Armas ja Anja Latva-Lusan perheen asuintalo.
 
Armas ja Anja Latva-Lusa harjoittivat linja-autoliikennettä ja taksitoimintaa naapurinaan Eino Ketolan kauppa ja leipomo. 1930-luvulla viereiselle Lepola-nimiselle tontille oli noussut vapaussodan veteraani Oskari Salosen kahvila vieressään Päntäneen rukoushuone. Samalle puolelle tietä sijoittui myös Mauno Hautamäen puusepänverstas ja vaimonsa Allin kampaamo sekä edellä kuvattu Touhula. Rukoushuonetta vastapäätä oli Tauno Latva-Aron puusepänverstas. Lähialueella oli paljon muitakin pienyrittäjiä ja yrityksiä, mm. kuorma-autoilija Aarno Joki-Kyyny, Palomäen veljesten kehräämö, räätäli/ränkimestari Juho Vainionpää ja suutari Voitto Kuja-Halkola.

Kuva** Halkolan raittia 1940-luvun lopulta. Vas. Salomon ja Serafia Hulkin talo, jossa myöhemmin asuivat Armas ja Anja Latva-Lusa. Sen jälkeen Salosen kahvila ja rukoushuone. Tien päässä näkyy Päntäneen seurojentalo. Oikealla Tammela ja puiden takana Keski-Rauska. Tekstissä mainittu Huvila sijaitsee kuvauskohdan takana oikealla puolella,


Kaupan painopiste siirtyi Rahkolaan

Kauhajoelta Kristiinankaupunkiin Päntäneen halki kulkeva tie "valmistui" v. 1686. Tien varrella sijaitsevassa Keturin talossa oli Kauhajoen kolmas kestikievari aloittanut jo pari vuotta aiemmin. Kievarilaitos tuli sen jälkeen olemaan Päntäneellä joko Keturin tai saman tien varrella sijaitsevan Rahkolan talojen hoidossa.

Päntäneen kyläkeskuksena pidän sitä kauppaliikkeiden ja muiden palvelupisteiden keskittymää, joka Rahkolankylää halkovan ja Päntäneenjoen itäreunaa seuraavan maantien varteen alkoi muodostua. Kauppapuoteja oli Päntäneelle perustettu aiemminkin lähinnä Halkolankylän alueella, mutta sen kuten myöhemmin useimpien muidenkin kylänosien kauppatoiminta jäi lopulta paikalliseksi ja verrattain lyhytaikaiseksi. Rahkolankylän kohdalla maantien varteen alkoi rakentua nauhamainen, koko Päntäneen seutua palveleva liikekeskus. Ostovoima kasvoi jyrkästi 1950-luvulla Korean sodan aiheuttaman puunhinnan nousun myötä. Niinpä erityisesti kylä taajaman pohjoisosaan Harjurahkolan alueelle vuonna 1950 rakennetut kauppaliikkeet toivat lisää tarjontaa Päntäneelle ja pääsivät nauttimaan talouden noususta. Laajimmillaan tarjonta lienee ollut 1970-luvun alussa.

Jaakko Vihtori Peltonen (s. 1869 Kauhajoki) oli liike-elämän ohella mukana monessa yhteiskunnallisessa toiminnassa. Hän oli kunnanvaltuuston edeltäjän kuntakokouksen puheenjohtajana vuosina 1911–1918, jäsenenä vuoteen 1925 asti ja kuului verotus- ja tutkijalautakuntaan monet vuodet. Valtiollisten vaalien lautakunnan puheenjohtajana hän toimi 20 vuotta, Päntäneen kansakoulun johtokunnassa 27 vuotta ja Päntäneen nuoriso- ja maamiesseuran toimihenkilönäkin pitkään. Lisäksi hän on harjoittanut maanviljelystä, mistä todisteena monet maanviljelysseuran antamat palkinnot. (lähde: Vaasa 13.08.1927 Joh. Leppänen)

Myös maanviljelys liittyy Peltosen v. 1899 ostamaan Alarahkolan tilaosuuteen, jossa hänen edellisvuonna perustamansa kauppaliike sijaitsi. Sameli Juhonpoika Hyyppänen myi v. 1894 ostamansa Alarahkolan puolikkaan (5/48 manttaalia) pojilleen tasan v. 1899. Toisen pojan Sameli Samelinpojan, jonka puoliso Justiina Iisakintytär oli kauppias J. V. Peltosen sisar, osuudesta (Kalliorahkola 5/96 manttaalia) Peltonen osti samassa yhteydessä viidenneksen eli 1/96 manttaalin osuuden, joka vuotta myöhemmin tehdyssä Rahkolan talon halkomismenettelyssä sai nimekseen Toivola. Loppuosa Kalliorahkolasta säilytti nimensä ja päätyi v. 1902 Nikolai ja Vilhelmiina Tuurille. Myytyään kauppaliikkeensä ja tilansa Leskiselle tammikuussa 1926 Peltonen jatkoi Kauhajoella muita liiketoimia, jotka johtivat vararikkoon 30-luvun alussa. 

Israel Wänman 1771
Viereinen Isojaon aikainen kartta osoittaa tielinjan kulkeneen jo tuolloin siten kuin se Päntäneen paikallistien nimellä kulkee nykyäänkin. Rahkolan talo oli tuolloin jakamaton ja talon kartanoalue näkyy karttakuvan keskellä. Rahkolan jakauduttua kahtia vuonna 1804 Ylirahkola sai vanhan kartanon ja Alarahkola rakennettiin 575 kyynärän (345 m) päähän entisestä asuinpaikasta. Ilmeisesti Alarahkola rakennettiin tilojen rajaa pitkin kulkevan väylän varteen, johon sijoittui myöhemmin rakennettavan Möykkytien alkupää. Myös Ylirahkolan kartano sai uuden sijainnin ennen 1800-luvun puoliväliä. Sijainnit näkyvät alemmassa vuodelta 1900 olevan kartan alalaidassa nimillä Ala- ja Ylirahkola. Kartassa näkyy Peltosen kauppiastalo (20
L.P. Pitkänen 1900 (MMH uudistuskartat, KA)
) jo tutulla paikallaan, muita taloja tulevan kyläkeskuksen tienvarressa ei vielä ollut. Lähinnä tulevaa keskustaa ovat Ylirahkolan, Alarahkolan, Keskirahkolan ja Harjurahkolan 
päärakennukset sekä Alarahkolaan kuuluva Mattilan torppa (myöh. Tainio).

Rahkolan kantatalo no 1 oli manttaaliluvultaan 5/12 eli 0.4167. Vuoden 1900 halkomis-toimituksessa talon maat ja metsät jyvitettiin, kartoitettiin ja lopulta paalutettiin kahdeksan maan-omistajan kesken (luettelo alla). Aiemmat rajat olivat syntyneet aikoinaan ns. sovintojakojen perusteella.

Viereisessä kartassa (v. 1900) näkyy J. V. Peltosen v. 1899 ostama tila Toivola (1:8) ja siihen rakennettu kauppakiinteistö (20) 1850-luvulla rakennetun Möykkytien risteyksessä. Vasemmalla alhaalla olevasta Ylirahkolan talosta (1:6) on vieläkin jäljellä tiensuuntainen (Ollin oikoonen) päärakennus, jossa Päntäneen kansakoulu aloitti toimintansa v. 1894.

1:1 Wilhelm Filpuksenpoika: Harjurahkola 5/128 manttaalia
1:2 Jaakko Filpuksenpoika: Keskirahkola 5/128   ”
1:3 Hermanni Juhonpoika: Latvarahkola 5/192   ”  
1:4 Juho Samelinpoika: Alarahkola 5/96   ”
1:5 Hermanni Hermanninpoika: Mäkirahkola 5/48  ”
1:6 Malakias Salomoninpoika: Ylirahkola 5/48   ”
1:7 Sameli Samelinpoika: Kalliorahkola 4/96   ”
1:8 Jaakko Wihtori Peltonen: Toivola 1/96  "

Toivolan tila (1:8) ja tilalla sijainnut Peltosen kauppa (20) siirtyivät tammikuussa 1926 Kaarle Johannes (Kalle) Leskisen (1877-1930) omistukseen. Kalliorahkola (1:7) ja Toivola (1:8) olivat Rahkolan halkomisessa vuonna 1900 jo erillään Alarahkolasta (1:4).

Alarahkolasta v. 1902 ostamalleen tilaosuudelle leipuri Juho Leander Johansson (1872-1934) rakensi ensimmäisen asuin- ja leipomorakennuksensa (6) vuonna 1904. Tämä rakennus sijaitsi vinosti vastapäätä Peltosen kauppaa. Leipuri Johanssonin asuin- ja leipomorakennusta hieman muokaten sijoitti Päntäneen Osuuskauppa "Suosio" vuonna 1906 siihen ensimmäisen myymälänsä (kuva jäljempänä), jonka tueksi rakennettiin ulkorakennus, ns. makasiinirivi. Päntäneen Osuuskauppa perusti Koskenkylään vuoden 1907 alussa sivutoimipisteen, joka kuitenkin jo v. 1909 irtosi omaksi Kosken Osuuskaupaksi ja lopulta laajennuttuaan Aron- ja kirkonkylään Kauhajoen Osuuskaupaksi.

Talokaupan jälkeen leipuri Johansson rakensi välittömästi uuden asuintalon ja leipomon viereiselle tontille (7). Jälkimmäinen tontti rakennuksineen siirtyi Päntäneen maamies- ja nuorisoseuran käyttöön jo vuonna 1909, jolloin Johansson myi loputkin omistamastaan Alarahkolan talo-osuudesta Jaakko ja Albertiina Tainiolle muuttaessaan Tiukan kylästä ostamalleen tilalle. Johansson palasi vielä Alarahkolaan jouduttuaan myymään tilansa rannikolla pakkohuutokaupassa v. 1911. Viisilapsinen perhe muutti lopulta Teuvan Perälään v. 1918.

Osuuskauppaa uudistettiin ja sitä laajennettiin vuonna 1929 sen ostettua viereiset maamies- ja nuorisoseurain tilat, joille löytyi uusi tontti (17) nykyisestä paikasta vuonna 1928.

Naapurustoon Keskirahkolan puolelle oli kohonnut uusi Päntäneen Osuusmeijerin (18) rakennus jo pari vuotta aiemmin (1926). 1920-luvun puolivälissä Jaakko Rahkola rakensi ensimmäisen talonsa (JR1) (10) Päntäneen keskustaan. Se oli, kuten hänen kolme myöhempääkin taloaan, yhdistetty asuin- ja liiketalo. Tässä talossa hän asui perheineen vuoteen 1941 asti, jolloin viereiselle tontille (9valmistui 2-kerroksinen asuin- ja liiketalo (JR2). 19.7.1940 hän myi JR1:n Räisälästä evakkoon lähteneille veljeksille Armas ja Vilho Kuismalle, joiden perheet asuivat talossa vuosina 1940-41 ja pitivät siinä myös kauppaa. Väinö ja Solveig Tuuri ostivat naapurinaan sijainneen talon Kuisman veljeksiltä vuonna 1942. Talo toimi monen pienyrittäjän toimipaikkana ja Kauhajoen Säästöpankin Päntäneen konttorina vuodesta 1946 lähtien.

Maan Sana 12.5.1938
Peltosen kauppa- ja asuinrakennus uudistui v. 1914 ja toiminta jatkui vuodesta 1926 lähtien
kahden sukupolven ajan 
Leskisen perheen vetämänä. Kansakoulurakennuksen sijoittuminen viereiselle tontille (21
) vuonna 1902 tuki rakenteilla olevaa kyläkeskusta. Kansakoulurakennus toimi alkuaikoinaan myös postin ja Päntäneen Osuuskassan toimipaikkana. Leskinen ja Osuuskauppa saivat kilpailijan Päntäneellä vasta vuonna 1935, jolloin Väinö ja Solveig Tuuri avasivat sekatavarakauppansa (11) Jaakko ja Alma Rahkolalta ostamalleen tontille.

Sotien jälkeen kylätaajama laajeni pohjoiseen päin, kirkonkylän suuntaan, vasta 1950-luvulla liikerakentamisen alettua Harjurahkolan tienvarsilohkolla, jossa ennen sitä oli rakennettuna vain Päntäneen maamies- ja nuorisoseuratalo, ns. seurojentalo, kuten alla olevasta ilmavalokuvasta vuodelta 1947 ilmenee.

Vuoden 1947 ilmavalokuvasta (MML) huomaa Päntäneen kylätaajaman rakennuskannan melko suppeaksi. Taajama päättyy länsipuolella Seurojentaloon ja itäpuolella Väinö Tuurin kauppaan. Jaakko Rahkolan asuin- ja liiketaloista kolme (JR1-3) on valmiina, neljäs tuli JR3:n viereen poikittain.

Yllä olevassa ilmavalokuvassa vuodelta 1947 näkyy keskustan tuolloinen vielä varsin vähäinen rakennuskanta. Taajama päättyy pohjoispäässä Rahkolankylän osalta tien länsipuolella Seurojentaloon ja itäpuolella Tuurin kauppaan. Lisää rakennettiin kirkonkylän suuntaan vasta vuonna 1950. Tuurin omistukseen siirtyneessä Jaakko Rahkolan rakentamassa naapuritalossa (JR1) oli Kauhajoen Säästöpankin Päntäneen konttori jo tuolloin avattu. Sen vieressä J. Rahkolan (JR2) toinen talo oli saanut tiloihinsa postin lisäksi Suupohjan Osuusliikkeen myymälän. Jaakko Rahkolan kahdesta seuraavasta talosta (JR3 ja JR4) tien länsipuolella vasta toinen on valmiina. Vähän myöhemmin valmistuneessa JR4:ssa aloittivat Ketolan veljekset Eino ja Erkki kauppatoimintansa, mistä osoituksena alla oleva valokuva (~1949). Vasemmanpuoleisen talon (JR4) päädyssä on teksti "Sekatavarakauppa Velj. Ketola". Kauppa siirtyi tästä Väinö Tuurin naapuriin 50-luvun alussa (kts. talo no 12). Kaupan tilalle talon päätyyn sijoittui Peltosen linja-autoyhtiön autotalli ennen muuttoaan Keturinkylään. Maantien eteläpuoli Osuuskaupasta Karijoen suuntaan on vielä rakentamaton. Urheilukenttää, joka näkyy karttaversiossa vasemmalla alhaalla, alettiin rakentaa pari vuotta myöhemmin. Sodasta toipuminen vei aikansa, mutta asteittainen elpyminen oli näkyvää. Möykkytien varrella ennen Tainion taloja näkyy Uuno ja Impi Laitilan silloinen talo, jossa oli myös leipomo.

Kuva* Jaakko Rahkolan talot JR4 ja JR3. Vasemmassa talossa (JR4) oli Ketolan veljesten sekatavarakauppa noin vuonna 1949. Taustalla Osuusmeijeri.

Kuvassa* vas. Osuuskauppa, tienpäässä näkyy Möykkytien varressa oleva Laitilan talo (myöh. Jouko Metsälä)


Ilmakuva Päntäneen keskustasta noin v. 1962, siis suunnilleen samalta ajalta kuin alla oleva karttakuva. (Kuva: Kauhajoen kuvakirja)

1 Lylykorpi, Möykky, 2 Yli-Pentilä, 3 Osuuskassa, 4 Puhelinyhdistys, 5 Laitila, 6 Johansson, Osuuskauppa, 7 Johansson, Seurojentalo, Osuuskauppa, 8 Harjurahkola (myöh. BP huoltoasema ym.), 9 J. Rahkola (JR2), Suupohjan Osuusliike, Päntäneen vehnämylly, 10 J. Rahkola (JR1), Kuisma, Tuuri, 11 Tuuri, 12 Ketola, 13 Saarela, 14 Vegelius, 15 Palomäki, 16 Puhelinyhdistys, 17 Seurojentalo, 18 Osuusmeijeri, 19 J. Rahkola, 20 Peltonen, Leskinen, 21 Kansakoulu, 22 Terveystalo, 23 Ylirahkola, Pekarila.


MMH:n kartta v. 1966 (perustuu ilmakuvaukseen v. 1964). Kohteiden numerointi alla olevan tekstin mukainen. Ylempänä oleva ilmavalokuva vuodelta 1947 on rajattu samalla tavalla.


Päntäneen keskustan talot ja tontit


 
1 Möykky

Urho Möykyn asuin- ja liiketalo, kahvila. Alun perin (1950-luvun alussa) Lylykorven kahvila ja kemikalio. Sekä Yli-Pentilän että Lylykorven (Möykyn) talot rakennettiin Lapikiston eli vanhan Ylirahkolan maalle, joka oli siirtynyt 1940-luvun jälkipuolella Ulla ja Uuno Pekarilan omistukseen.

Kuva** Kuvassa Alfred (s. 1910) ja Anni (s. 1911) Lylykorven perhe ja kotitalo, jossa heillä oli kahvila Tarina ja kemikalioliike. Kuvassa lapset Olavi (s. 1933), Kyllikki (s. 1935) ja Kaarina (s. 1945). Myöhemmin 50-luvulla Lylykorvet vaihtoivat taloa Urho ja Ellen Möykyn kanssa, jotka jatkoivat kahvilanpitoa. Lylykorvet muuttivat Päntäneeltä Pietarsaareen v. 1962.


2 Yli-Pentilä

Ilmari Yli-Pentilän asuin- ja liiketalo 1948, Ilmari Yli-Pentilän Vaate- ja lyhyttavaraliike vuodesta 1948. Talossa oli myös Päntäneen Posti- ja lennätintoimisto 1948–53 ennen kassataloon siirtymistä. Ilmari ja Laina Yli-Pentilä ostivat tontin taloa varten Uuno ja Ulla Pekarilalta v. 1947.

Ilmari Yli-Pentilän asuin- ja liiketalo.  Mikko Yli-Pentilän valokuva maalauksesta.


3 Päntäneen Osuuskassa 

Päntäneen Osuuskassa 1953-, talon pohjoispäässä myös Päntäneen postitoimisto 1953–1963. Tämä Leskistä vastapäätä sijainnut tontti lohkaistiin Leskisen omistamasta Alarahkolaan kuuluvasta Suomela-nimisestä tilasta Päntäneen Osuuskassalle, kauppakirja allekirjoitettiin 9.3.1951. Talo valmistui v. 1953. Yläkerrassa oli asuintilojen ohella aluksi neuvola, kunnes Päntäneelle saatiin oma terveystalo v. 1963. Tilojen vapauduttua postilta talon pohjoispää oli muussa liikekäytössä, kunnes koko alakerta tuli pankin käyttöön vuonna 1972. Silloin pankin nimi muuttui Päntäneen Osuuspankiksi. Jaakko Puska oli pankin toimitusjohtajana, kunnes Severi Kallio-Könnö aloitti vuoden 1958 alussa. Nimi muuttui vielä kerran Suupohjan Osuuspankiksi kunnes pankkitoiminta talossa päättyi v. 2014.

Kuva** Päntäneen Osuuskassan talo 1950-luvulla. Toivolan tilan lisäksi Leskisen omistukseen tuli Peltosen hankkima Suomela-niminen palsta, joka oli Ala-Rahkolaan kuulunut maa-alue Leskisen kauppaa vastapäätä. Suomelasta lohkaistiin myöhemmin tontti Päntäneen Osuuskassalle, kauppakirja allekirjoitettiin 9.3.1951. Päntäneläinen kivimies Yrjö Kujanpää on tehnyt Osuuskassan kiviportaat.


4 Vuonna 1907 kauppias J.V. Peltonen osti kauppaliikettään vastapäätä sijainneen Alarahkolaan kuuluneen silloisen peltoalueen, joka sijaitsi Möykkykylään lähtevän tien molemmin puolin. Suomelaksi nimetty alue, jonka ulkorajat ilmenevät alla olevasta kartasta, siirtyi Leskisille v. 1926. Kauppias K. J. Leskisen perikunta myi 18.7.1934 tehdyllä kaupalla Suomelasta 8 aarin kokoisen tontin Kauhajoen puhelinosuuskunnalle Päntäneen keskusasematalon rakentamista varten. Tontti sijaitsi myöhemmin rakennetun Osuuskassan takana ja käsitti yhden pellon, joka rajoittui lännessä Möykkytiehen ja etelässä "Rahkolan ojaan". Oja sai alkunsa Mäki-Rahkolan mailta ja laski jokeen alitettuaan maantiesillan ns. Leskisen mutkassa. Erotettu tontti sai nimekseen Virranmaa (1:90). Kauhajoen Puhelinosuuskunta myi tontin Eteläpohjanmaan Puhelinosakeyhtiölle yhdessä kirkonkylässä Topeekan varrella sijainneen Keskus-nimisen "puhelintalon" kanssa v. 1939. Talo jäi edellä mainitulle Päntäneen tontille rakentamatta ja keskus pysyi Kamilan talossa vuoteen 1950, jolloin puhelinkeskus muutti uuteen taloon seurojentalon viereen.

Osasuurennus ylempänä olevasta v. 1966 kartasta (MMH), jossa näkyy v. 1907 J.V. Peltosen ostama ja Leskisille v. 1926 siirtynyt sinisellä rajattu Suomela ja siitä lohkotut Osuuskassan (1951), Laitilan (~1938) ja Virranmaan (1934) tontit. Yli-Pentilän naapuritontti (1:83) jäi rakentamatta.


5 Laitila

Hieman paikallistien ulkopuolelle jäi Laitilan leipomoliike, joka sijaitsi kivenheiton päässä edellisen kuvan pankkitalosta Möykkytien varressa. Uuno ja Impi Laitila pitivät leipomoa asuintalonsa yhteydessä vuodesta 1939 alkaen. Talon osti Hiukkajärven "luonnonparantolassa" vuodesta 1937 asti toiminut terapeutti Sofia Myllykorpi v. 1950 Laitiloiden muuttaessa Pentilän kansakoululle. Myllykorven jälkeen vuodesta 1954 talossa asui Jouko Metsälä perheineen. Möykkytien varressa oli myös Sylvi Lindholmin ompelimo (40-luvun lopulta 80-luvulle) ja Martti Lindholmin autokorjaamo, Matti Kamilan puusepänverstas sekä teurastaja Edvin "Ervi" Rajalan lahtiliiteri. Lindholmin talo oli toiminut aiemmin Urho Möykyn autotallina, josta käsin hän hoiti mm. koululaiskuljetuksia kirkonkylään.

Kuva* 1950-luvulta Keturin suunnasta. Vas. Möykyn kahvila, liikennemerkin oikealla puolella Impi Hirvelän talo. Impi oli konekutoja, joka kutoi villasta vaatteita. Kuvan oikeassa laidassa Martti ja Sylvi Lindholmin talo. Metsän siimeksessä Pentti Möykyn talo, jolla paikalla sijaitsi tulipalossa v. 1915 tuhoutunut Latvarahkolan kartanoalue.


6 ja 7. Päntäneen Osuuskauppa

Leipuri Johanssonin ensimmäinen asuintalo ja leipomo vuosilta 1904-06 (numero 6) siirtyi Päntäneen Osuuskaupan omistukseen v. 1906.

Alarahkolasta v. 1902 ostamalleen tilaosuudelle leipuri Juho Leander Johansson (1872-1934) rakensi ensimmäisen asuin- ja leipomorakennuksensa vuonna 1904. Tämä rakennus, joka oli rakentuvan kyläkeskuksen toinen liikerakennus, sijaitsi vinosti vastapäätä Peltosen kauppaa. Leipuri Johanssonin vanhaa rakennusta hieman muokaten sijoitti Päntäneen Osuuskauppa vuonna 1906 siihen ensimmäisen myymälänsä (kuva alla), jonka tueksi rakennettiin makasiinirivi.

Kuva vuodelta 1911 (kirjasta "Päntäneen Osuuskauppa 1906-1966") (6). Molemmat kuvan päärakennukset ovat leipuri Johanssonin rakentamia. Maamies- ja nuorisoseurat ostivat takana näkyvän Johanssonin toisen asuin- ja liikerakennuksen (7) v. 1909 lopussa. 20 vuotta myöhemmin sekin tontti tuli Osuuskaupan käyttöön.

Leipuri Johansson rakensi välittömästi uuden asuintalon ja leipomon viereiselle tontille (7). Jälkimmäinen tontti rakennuksineen siirtyi Päntäneen maamies- ja nuorisoseuran käyttöön vuonna 1909, jolloin Johansson muutti Päntäneeltä Tiukan kylästä ostamalleen maatilalle myytyään loputkin omistamastaan Alarahkolan talo-osuudesta Jaakko ja Albertiina Tainiolle.

Juho Johansson palasi vielä Alarahkolaan jouduttuaan myymään tilansa rannikolla pakkohuutokaupassa v. 1911. Viisilapsinen perhe muutti lopulta Teuvan Perälään v. 1918. Leipomotoiminta Teuvalla päättyi konkurssiin v. 1932. Johansson kuoli v. 1934.

Kuva**** Päntäneen Osuuskauppa Suosio 1932. Paikka on sama kuin ylemmässä kuvassa, mutta talo on kokenut ison muutoksen v. 1929 laajennuksen jälkeen, kuvaussuunta on vastakkainen. Taustalla näkyy Jaakko Keski-Rahkolan ensimmäinen asuin- ja liiketalo JR1 (10), joka tuli Väinö Tuurin omistukseen v. 1942. Väinö ja Solveig Tuurin oma kauppa ja asuintalo vuodelta 1935 on vielä tuolloin rakentamatta. Kuva Alfred Niemistö.

Tätä tonttia (7) leipuri Johansson tarjosi ensin Osuuskaupalle v. 1906, mutta kauppatoiminnan aloittamiseksi jo samana syksynä päätettiin suostua Johanssonin tarjoamaan jo olemassa olevaan rakennukseen (6). Leipuri Johansson rakensi uuden asuintalon ja leipomon jo samana vuonna tälle naapuritontille. Vuonna 1909 Päntäneen maamies- ja nuorisoseurat ostivat sen yhteiseksi seurojentaloksi. Seurahuone Pyrintölä oli siinä käytössä seuraavat 20 vuotta (1909-1929), kunnes uusi talo valmistui nykyiselle paikalleen vuonna 1930. Alla oleva vanhan Pyrintölän pohjapiirros on peräisin Ludvig Mäki-Keturin kuolemantutkintaa koskevista käräjäpöytäkirjoista v. 1914. Mäki-Keturi kuoli 12.3.1914 haavoituttuaan Päntäneen seurojentalolla 22.2.1914 sattuneessa ampumatapauksessa.

Vanhan Pyrintölän pohjapiirros (1914).
Päntäneen Osuuskaupan päärakennusta uusittiin v. 1929 ja toiminta laajeni muutenkin sen saatua käyttöönsä myös vanhan Pyrintölän huoneiston tontteineen samana vuonna. Vanhan Pyrintölän rakennus myytiin pois siirrettäväksi huutokaupalla v. 1934, jolloin tontille rakennettiin tiilinen vilja- ja varastosuoja sekä makasiini ja v. 1960 huoltoasema, joka oli aluksi TB, mutta vaihtui Shelliksi 60-luvulla. Lauri Rannan talo Puskankylässä sai runkovärkit vanhan Pyrintölän rakennuksesta. Bensiininmyyntiä Osuuskaupalla oli ollut jo vuodesta 1926 lähtien, kuten v. 1932 kuvasta näkyy. Vuoden 1975 alusta Päntäneen Osuuskaupan toiminta yhdistettiin Kauhajoen Osuuskauppaan ja vuonna 1981 toiminta Päntäneellä loppui kokonaan. Samoissa tiloissa jatkoi vähän aikaa E-osuusliike, ja senkin lopettaessa v. 1986 toiminta talossa jatkui Seppo Halkolan yksityiskauppana.

8 Huoltoasematontti

Entinen huoltoasema (Kuva: Google 2009)
Keskirahkolaan kuuluva Aleksi ja Martta Korhosen omistama tilaosuus (8) Osuuskaupan vieressä oli keskustan alueella pitkään rakentamatta. Vuonna 1968 siihen rakennettiin BP-huoltoasema, silloin tienvarsitontin omisti Eino Ketola. 70-luvulla sen taakse nousi Lauri Ala-Kokon liikekeskus, jossa kauppatoiminta jatkui v. 1994 Nevanpään veljesten toimesta. Samoissa tiloissa jatkaa edelleen Tapio ja Eeva Nevanpään luotsaama Tapion lankakauppa.

9 J. Rahkolan 2. talo (mm. ent. Suupohjan Osuusliike)

Kuva* 1940-luvun lopulta. Etualalla Jaakko Rahkolan toinen talo JR2, ns. Suupohjan talo (12), joka valmistui 1941. Sen takana vas. Jaakko Rahkolan ensimmäinen talo JR1 (11), jossa oli mm. kahvila vielä 30-luvun lopussa ja vuodesta 1946 mm. Säästöpankin konttori.

Kuva* 1940-luvun alusta. Kuvauspaikka on sama kuin
ylemmässä kuvassa.
Päntäneen vehnämylly rak. 1950. Kuvassa Seppo Kankaanpää.
Kuva: om. Jussi Myllymäki, Päntäneen kuvakirja
Seuraavat tontit kirkonkylän suuntaan kuuluivat Jaakko ja Alma Rahkolan osuuteen Keskirahkolan talosta. (9) Heidän toinen koti- ja liiketalonsa (JR2) valmistui välirauhan aikaan v. 1941 ja parhaiten se muistetaan siihen vuonna 1946 muuttaneesta Suupohjan Osuusliikkeestä. Talossa oli kahvila heti sen valmistuttua, kuten viereisestä kuvasta ilmenee. Kahvila siirtyi siihen kuvassa vasemmalla näkyvästä Rahkolan vanhemmasta talosta, jossa se aloitti v. 1937.

Takana oleva Rahkolan ensimmäinen talo (JR1) on alemmassa kuvassa vielä alkuperäisessä asussaan ilman kattofronttia. Etualalla olevassa talossa (JR2) on jo kahvila-kyltti, mutta pintalaudoitus vielä puuttuu. Päntäneen Posti- ja lennätintoimisto sai JR2:sta tilat vuosiksi 1945-48. Seuraavat viisi vuotta posti toimi Yli-Pentilän talossa ennen siirtymistään Osuuskassan taloon.

Osuusliikkeen jälkeiset vaiheet selvittämättä. Talossa on toiminut mm. pesula. Talo vaurioitui pahoin tulipalossa ja se purettiin. Rahkolan talon takana oli v. 1950 rakennettu vehnämylly, jonka omistivat Niilo Myllymäki ja Vilho Luoma. Viereinen kuva myllystä on Päntäneen kuvakirjassa s. 13. Mylly näkyy myös alussa olevassa ilmavalokuvassa. Keskustassa oli myös kaksi sirkkelisahaa eli kenttäsahaa, niistä toinen em. myllyn vieressä.

Päntäneellä oli vuonna 1938 kaksi kahvilaa, joista toinen oli J. Rahkolan ensimmäisessä rakennuksessa (JR1) samoissa tiloissa, joissa vuodesta 1946 lähtien oli Väinö Tuurin hoitama Kauhajoen Säästöpankin Päntäneen konttori. Toinen kahvila, Salosen kahvila "Leila", oli Halkolassa. 

Kuva* noin vuodelta 1945 samasta suunnasta kuin ylempi kuva. Etualalla Jaakko Rahkolan toinen talo JR2, jonka taakse jää Jaakko Rahkolan ensimmäinen talo JR1. Takana vas. Väinö Tuurin talo ulkorakennuksineen.

10 J. Rahkolan 1. talo (mm. ent. Säästöpankin konttori)

Kuva lienee noin v. 1942 kuvatekstistä poiketen.
Kuva: Päntäneen Kuvakirja.
Seuraavalla tontilla (10) on Jaakko ja Alma Rahkolan ensimmäinen, vuonna 1925 valmistunut koti- ja liiketalo JR1. Tiloille oli kova kysyntä. Aluksi talon yläkerrassa toimi reilun vuoden ajan kansakoulun tiloissa v. 1915 toimintansa aloittanut Päntäneen Osuuskassa, joka siirtyi v. 1926 meijerin taloon. Talossa oli myös kahvila, joka sai luvan toimintaansa v. 1937. Räisälästä talvisodan takia evakkoon lähteneet Kuisman veljekset Armas ja Vilho ostivat talon 19.7.1940 ja pitivät siinä myös kauppaa. Kuismat myivät talon v. 1942 Väinö Tuurille, jonka myötä alakertaan tuli Kauhajoen Säästöpankin Päntäneen konttori v. 1946. Talossa oli myös terveyssisaren vastaanotto vuodesta 1943. Ensimmäinen sisar oli lappajärveläinen Kerttu Harvio (s. Murtoniemi) ja hänen jälkeensä Eila Kauramo (s. Mäki). Talon yläkerrassa Alli Hautamäki piti kampaamoaan v. 1951-57. Piharakennuksessa oli Tauno Latva-Aron puusepänverstas. Se tuhoutui tulipalossa v. 1954, jolloin Latva-Aro siirsi toimintansa kotitaloonsa Halkolaan rukoushuonetta vastapäätä.
                

11 Tuuri

Rahkolan viereiselle tontille (11) Väinö ja Solveig Tuuri rakensivat kauppa- ja asuintalon vuonna 1935. Alla olevassa kuvassa talon takaa oikealta pilkistää J. Rahkolan ensimmäinen talo (JR1), joka oli vuodesta 1942 myös Tuurin omistuksessa ja toimi mm. Kauhajoen Säästöpankin paikalliskonttorina.

Taustalla Tuurin sekatavarakauppa. Kuvassa Reino Salo, Laura Marila, Soilikki Tuuri, Alli Salo ja Laila Marila. Salon isä oli seurojentalolla vahtimestarina ja Marilat olivat Karjalasta paenneita evakkoja. Keskellä istuva kauppiaan tytär Soilikki (nyk. Suoranta) tunnisti katraan! 

12 Ketola

Seuraava talo, Erkki Ketolan (12) kaksikerroksinen asuin- ja liiketalo (rauta- ja ruokakauppa), poikkeaa kattotyyliltään muista kylän taloista. Ennen Erkki Ketolan taloa tontilla oli Ketolan veljesten sekatavarakauppa, joka siirtyi siihen J. Rahkolan talosta (JR4). Erkki Ketola rakensi tontille uuden, vieläkin sijoillaan seisovan talon 50-luvun jälkipuolella. Aiemman talon ja sen tontin omisti Toivo Korhonen ennen Ketolaa. 

Ketola ja sitä seuraavat talot kuuluvat Harjurahkolan talo-osaan, joka rajoittuu pohjoisessa Halkolaan. Harjurahkolan isäntä Antti Korhonen kuoli v. 1945 ja vuonna 1950 tila lohkottiin lesken ja lasten kesken. Seurtaloa ja Toivo Korhosen taloa lukuun ottamatta Harjurahkolan kaistale keskustassa oli rakentamatta vuoteen 1950 asti, vaikka tienvarren palstat olivat vaihtaneet omistajia jo vuodesta 1947 lähtien. Tuolloin paikallistien varteen syntyi lisää ”liiketontteja”, joiden myötä keskustaajama laajeni Väinö Tuurin sekatavarakaupasta pohjoiseen päin.

13 Saarela

Ketolan vieressä (13) oli Jalmari ja Kyllikki Saarelan asuintalo ja kauppa vuodesta 1950. Saarelat olivat ostaneet Viljo ja Annikki Korhoselta määräalan v. 1947, mutta myivät sen Matti ja Anni Tasangolle ostettuaan v. 1950 Saara Viitaselta tontin lähempänä kasvavaa liikekeskustaa. Kyllikki Saarela piti talossa kukka-, kirja-, kemikaali- ja ruokakauppaakin, kunnes Saarelan tytär Kaija ja vävy Lauri Ala-Kokko muuttivat liikehuoneiston ruokakaupaksi v. 1969. Piha-alueella oli kesäisin myös kioskikauppaa 60-luvun jälkipuoliskolla.

14 Vegelius (ent. Haapaniemi)

Saarelan naapuritalo (14) aloitti Haapaniemen kauppana (Uuno ja Laura Haapaniemi), mutta muistetaan varmaan paremmin leipuri Väinö Vegeliuksesta, jonka leipomo talossa sijaitsi. Vegeliuksen perhe muutti Ruotsiin 70-luvun alussa.

15 Palomäki

Neljäs ja viimeinen Harjurahkolaan kuuluvista tien eteläpuolisista taloista oli Veikko ja Bertta Palomäen asuin- ja liiketalo (15), joka sekin valmistui vuonna 1950. Palomäen talossa oli ompelimo ja kangaskauppa.

Kuva**** 1950-luvulta. Vasemmalla näkyvät Palomäki, Vegelius, Saarela, Ketola ja Tuuri, oik. edessä puhelinosuuskunnan talo, jonka taakse jää seurojentalo, Osuusmeijeristä näkyy yläosa. Tien kohdalla taustalla siintää Osuuskaupan talo. (kuva: Esa Tuuri)

... siirrytään tien länsipuolelle Karijoen suuntaan edeten


16 Puhelinkeskus

Päntäneen puhelinyhdistys osti tontin Möykkytien varresta jo v. 1912. Sinne rakennetussa "Jukolassa", joka v. 1918 tuli S. A. Kamilan omistukseen, puhelinkeskus toimi vuoteen 1950 asti. Silloin uusi Puhelinkeskus (Kauhajoen Puhelinosuuskunta r.l.) tuli Palomäkeä vastapäätä (16) rakennettuun uudisrakennukseen. Talossa oli aluksi myös Peltosen kauppa (Ilmari ja Linnea Peltonen) vuodesta 1950. Puhelinkeskuksen tilojen jäätyä tyhjiksi tuli tilalle Päntäneen posti- ja lennätintoimisto sen siirtyessä pois Osuuskassan talosta vuonna 1963. Viimeinen postitoimipaikka Päntäneellä oli Ala-Kokon liiketalossa 1979-1991.

Kuva* 1940-luvulta, jolloin Harjurahkolan kiinteistöistä vain oikeassa reunassa näkyvä seurojentalo oli rakennettu. Kuvassa näkyy Keskirahkolan puolella olevat Osuusmeijeri ja sitä vastapäätä oleva Tuurin kauppa (vas.). Tuurin talon takaa näkyy osittain J. Rahkolan kaksi ensimmäistä taloa.

Osasuurennos ylemmästä 1940-luvun kuvasta. Vasemman ympyrän sisällä Ketolan veljesten kauppa ennen Erkki Ketolan samalle tontille rakentamaa uudisrakennusta. Oikealla ympäröity seurojentalon tontilla oleva palokalustovaja, jossa säilytettiin mm. paloruiskua ja muita sammutusvälineitä. Rakennus on vielä jäljellä.


17 Seurojentalo

Päntäneen maamies- ja nuorisoseurat (17) ostivat tontin vuonna 1928, talo valmistui 1930. Talossa on ollut myös liiketoimintaa, mm. Kaarlo Hirvelän kutomaliike (kuva oik.) ja alan tarvikekauppa vuodesta 1930. Vuodesta 1948 talossa toimi myös elokuvateatteri. Sen toiminnan käynnistivät Väinö Tuuri, Edvin Renko ja Toivo Kauramo. Kahden viimeksi mainitun tilalle tuli myöhemmin Kauko Kullas. Seurojentaloa laajennettiin vuonna 1970. Samalle tontille tienvarteen rakennettiin noin v. 1935-36 palokalustovaja. Siinä säilytettiin ns. Isku-ruiskua ja pienempää käsiruiskua, jotka hankittiin v. 1934 Kauhajoen paloapuyhdistyksen ja Päntäneen Osuuskaupan lahjoitusvaroilla. Ennen kalustovajan rakentamista laitteet olivat Lapikiston hoidossa vanhassa Ylirahkolassa. Vaja näkyy yllä olevassa valokuvassa. Seurojentalo on edelleen käytössä ollen yksi viimeisistä kylää yhdistävistä tekijöistä.
Kuva** Seurojentalo alkuperäisasussaan.


18 Päntäneen Osuusmeijeri

Päntäneen Osuusmeijeri (18) sai toimitilat seuraavalle tontille vuonna 1926. Sen tiloissa toimi myös Päntäneen Osuuskassa vuoteen 1953 asti, jolloin oma toimitalo valmistui. Jaakko Rahkolan osuus Keskirahkolasta oli aktiivisen rakentamisen kohteena. Hän urakoi Päntäneellä muuallekin kuin omistamaansa Keskirahkolaan, mm. v. 1936 uuden alakoulurakennuksen Päntäneen kansakoulun yhteyteen. Vuonna 1999 purettu alakoulu näkyy ylempänä olevassa ilmakuvissa.

Oma arkisto, kuvaaja ja kuvausaika tuntematon.

Kuva** Osuuskassa toimi meijerin tiloissa 1950-luvulle saakka.


19 J. Rahkolan 3. ja 4. talo

Jaakko Rahkolan
Kuva* Jaakko Rahkolan kolmas talo JR3 rakenteilla
 neljästä liike- ja asuintalosta kolme on yhä jäljellä. Ensimmäinen asuin- ja liiketalo (JR1) tuli myöhemmin tutuksi Säästöpankin talona. Se valmistui v. 1925, siis hiukan ennen meijeriä ja toinen liike- ja asuintalo, joka muistetaan Suupohjan Osuusliikkeen talona, vuonna 1940. Tien toiselle puolelle valmistui vielä kaksi J. Rahkolan taloa 40-luvun lopussa (JR3 ja JR4, kuvat alla ja vieressä), jotka edelleen seisovat sijoillaan samoin kuin J. Rahkolan ensimmäinen talo (JR1). ”Osuusliikkeen talo” (JR2) vaurioitui tulipalossa ja on purettu.

Kuva* Jaakko Rahkolan seuraavat kaksi asuin- ja liiketaloa (19) valmistuivat sotien jälkeen 40-luvun lopussa. Oikealla oleva tiensuuntainen rakennus (JR3) valmistui ensin (1947). Sen meijerin puoleisessa päässä oli mm. E. Pussisen kellosepänliikkeen toimipiste 1950-luvulla. Vasemmanpuoleisessa talossa (JR4) aloittivat Ketolan veljekset kauppiastoimintansa.

Kuva**** Oikealla Osuuskauppa, vasemmalla J. Rahkolan talot JR3 ja JR4 ja niiden edessä "lippakioski", jota piti 60-luvulla Heikki Kantokoski. Vasemmalla näkyy myös Osuusmeijeri. Oikealla Osuuskaupan takana Osuusliikkeen talo (JR2) ja tienpäässä näkyy Tuurin kauppa.

20 Leskinen (ent. Peltonen)

Möykkytien risteystä vastapäätä sijaitsi J. W. Peltosen asuin- ja liiketalo (20) vuodesta 1898. Liiketoiminta jatkui Peltosen jälkeen vuodesta 1926 lähtien kahden sukupolven ajan Leskisen perheen vetämänä. Kaarle (Kalle) Johannes ja Anna Liisa Adele Leskinen ostivat talon v. 1926. Kallen kuoltua v. 1930 kauppaa jatkoi leski poikansa Jorman kanssa ja Jorma puolisonsa Ainon kanssa piti kauppaa vuoteen 1970 saakka.

Kuva**** Leskisen kauppa (kuvan om. Heljä Järvelä)

21,22,23 Kansakoulu Vuonna 1898 naapurukset Malakias Yli-Rahkola ja Hermanni Mäki-Rahkola myivät vierekkäiset tontit uutta koulurakennusta varten. Rahkolan halkomisen yhteydessä koulutontti sijoittui lopulta kokonaan Mäkirahkolan tilaosuudelle (21), jonne kansakoulun ensimmäinen vaihe valmistui v. 1902. Sitä ennen vuodesta 1894 lähtien koulu toimi Ylirahkolan toisessa päärakennuksessa, joka vieläkin seisoo sijoillaan (23).

Kuva* Päntäneen kansakoulu 1940-luvulla

Päntäneen Osuuskassa toimi koulun tiloissa vuosina 1915-25, myös postitoimisto aloitti toimintansa siellä. Vuonna 1963 koulun viereen valmistui terveystalo (22), joka näkyy otsikkokuvassa ja alla olevassa ilmakuvassakin.

Ilmakuvassa osa Päntäneen keskustaa keväällä 1976 (kuva Olli Tuuri)

Yritystoiminta ei suinkaan rajoittunut Rahkolan ja Halkolan kylätaajamaan, toimintaa löytyi kaikkien kyläteiden varsilta ja teiden ulkopuoleltakin. Mm. Keturin sillan kupeessa oli hevosjalostusyhdistyksellä kengityspaja, jossa Eino Kuuttinen kengitti hevosia. Sillankorvassa asuva Martti Mäki-Rahkola piti Päntäneen sähköosuuskunnan toimistoa kotonaan toimiessaan osuuskunnan isännöitsijänä vuodesta 1953. Sillan toisella puolella Keturissa oli Alaketurin saha, mylly ja höyläämö sekä Matti Kuusiston tiilitehdas. Sähköä oli saatu kylän hehkulamppuihin sekä Kullaan että Käyrän sahamyllyistä 1920-luvun alusta vuoteen 1935 asti. Päntäneen sähköosuuskunta perustettiin 30.12.1934. 

Vuonna 1977 valmistunut uusi Päntäneen keskustaajaman ohi linjattu tie kirkonkylän suuntaan tarjosi entistä nopeamman yhteyden kirkonkylän palveluihin ja kylän läpi kulkeva vanha tieosuus jäi paikallistieksi. Lauri Ala-Kokko rakensi vielä v. 1979 uuden tien varteen liikekeskuksen, jossa toimi parhaimmillaan kuusi eri yritystä. Väen väheneminen, mikä alkoi jo hiukan aiemmin, laski kuitenkin vähitellen palvelukysyntää. Päntäneellä oli vuonna 1920 henkikirjan mukaan 2256 asukasta. Välirauhan aikaan 1941 asukkaita oli 2423, joista siirtoväkeen kuuluvia 270. Asukasluku oli suurimmillaan 1960-luvulla noin 3000, nyt alle tuhat.

Riku Keski-Rauska sanoi Päntäneen seuratalossa 11.8.2019 pitämässään puheessa sen, minkä moni entinen, ehkä nykyinenkin, kyläläinen tunnistaa: Kulkiessani kylänraitilla haen ehkä enemmän menneisyyttä kuin ihmettelen nykyisyyttä. Mies voi lähtiä Päntälästä, mutta Päntälä ei lähäre miehestä”.

Kuvissa osa Päntäneen keskustaa vuosina 1771 ja 2021. Jokiuoma haaroineen ja lampineen sekä vanha maantie kertovat pysyvyydestä. Kuvasta voi päätellä myös sen, että jo 250 vuotta sitten maanmittarit olivat ammattimiehiä. Maanmittari Israel Wänman teki mittaukset verollepanoa varten Kauhajoella. Vuoden 1771 kartassa näkyvä sinisen ympyrän sisällä oleva Rahkolan kantatalo oli isojaon aikaan vielä jakamaton. (MMH)


Valokuvien lähdemerkintöjä:
* Eino Metsä-Pentilän arkisto, om. Marja-Liisa Vuorela
** Eino Metsä-Pentilän arkisto, om. Antti Isoniemi
***Päntäne-projekti 2000
****Fb-ryhmä Kauhajoen vanhat valokuvat

Lähdeaineisto:

Kansalliskirjasto (https://digi.kansalliskirjasto.fi)
Liisa Ruismäki: Kauhajoen Historia (1987)
Kuvateksteissä ja tekstin lopussa mainitut valokuva-arkistot
Päntäneen kyläkirja 1993, kuvakirja 1995
Kauhajoen vanhat valokuvat fb-ryhmä
Päntälääset fb-ryhmä
Päntäneen Sanomat
Kauhajoen Joulu 1979, Lauri Tuuri: Päntäneen vähittäiskaupan historiaa
Raimo Ketola tietokanta

Kansallisarkisto:
o   Ilmajoen tuomiokunta, Ilmajoen käräjäkunta varsinaisten ja ilmoitusasiain pöytäkirjat
o   Ilmajoen tuomiokunta, Kauhajoen käräjäkunta varsinaisten ja ilmoitusasiain pöytäkirjat
o   Kauhajoen tuomiokunta, Kauhajoen käräjäkunta varsinaisten ja ilmoitusasiain pöytäkirjat
o   Maanmittaushallitus Uudistuskartat (MMH)
o   Käyttökarttakokoelma Päntäne 1932
o   Korkeimman hallinto-oikeuden kartat ja piirustukset (kokoelma)
o   Tie- ja vesirakennushallituksen vesistöosaston arkisto
o   Kauppa- ja teollisuusministeriön teollisuusosaston arkisto
o   Vaasan lääninhallituksen ja lääninkanslian arkisto
o   Vaasan läänin henkikirjat (KA ja digitaaliarkisto)

2 kommenttia:

  1. Kohtaan ”numeroidut rakennukset/nro 11 arvelisin kuvassa olevan vasemmalta lukien: Reino Salo, Laura Marila, Soilikki Tuuri, Alli Salo ja Laura Marila.
    Salon isä oli seurojentalolla vahtimestarina ja Marilat olivat Karjalasta paenneita ”evakkoja”, jotka asuivat meidän yläkerrassa. Huoneet säilyivät pitkään nimellä ”Marilan kamarit”

    VastaaPoista