Anna Kaisa Kariluoma, Rahkola, Kankalo

Anna Kaisa Rahkola eli Kankalo, amerikanleski

Olli Tuuri

Anna Kaisa syntyi Karijoella Kariluoman talossa 2.11.1864. Karijoella hän myös kuoli 71 vuoden iässä, mutta vietti suurimman osan elämästään Kauhajoen Päntäneellä. Hänellä oli kuusi sisarta ja yksi veli. Anna Kaisa avioitui 19-vuotiaana ikätoverinsa Juho Juhonpoika Vähämäen kanssa 16.4.1884. Juhon isä oli Alakäyrän talollisen poika, joka sai torpparin pestin vävynä Kaarlelan Vähämäessä.

Amerikkaan v. 1891 lähtenyt Juho Juhonpoika Rahkola jäi sille tielleen, joten Anna Kaisan loppuelämä lastensa kanssa poikkesi suunnitellusta. Useimmilla Amerikkaan lähteneillä, myös Juho Rahkolalla, oli tarkoitus palata aikanaan perheensä luokse, mutta toisin kävi. Kauhajoen käräjäoikeus myönsi Anna Kaisa Rahkolalle avioeron vuonna 1900. Hän asui pääosan elämästään Päntäneellä, kuten hänen kolme sisartaankin.

Juho ja Anna Kaisa Rahkolalle syntyi viisi lasta, mutta heistä aikuisikään selvisi vain Juho Jaakko (1884-1962) ja Heleena (1889-1952). Jaakko joutui isänsä Amerikkaan lähdön vuoksi jo hyvin nuorena kantamaan vastuuta talon asioista. Hänestä tuli myöhemmin Yliprosin talollinen, Heleena muutti miehensä Samuel Kuutin ja tyttärensä kanssa vuonna 1912 Yhdysvaltoihin. Siellä heille syntyi kolme lasta lisää. Lapsista nuorin Raymond Kuutti (s. 1927) kuoli Yhdysvalloissa toukokuussa 2023.

Rahkolan talolliseksi 1885

Ylikäyrän isäntä Matti Yli-Käyrä (myöh. Käyräkoski) tuli v. 1883 Eenokki Ala-Rahkolan perintöosuuden omistajaksi ostettuaan Tuomas Eenokinpoika Rahkolan omistaman 5/48 manttaalin Alarahkolan. Matti Yli-Käyrä luopui Rahkolan tilaosuudesta jo maaliskuussa 1885 löytäessään lähipiiristään taloa vailla olevan isäntäparin. Hän myi tilan Iisakki Ala-Käyrän pojanpojalle Juho Juhonpoika Vähämäelle ja tämän vastavihitylle vaimolle Anna Kaisa Antintyttärelle (s. Kariluoma) 4950 markan kauppahinnalla 27.3.1885. Edellisvuonna avioitunut kaksikymppinen nuoripari alkoi käyttämään "sukunimenään" talonnimeä Rahkola, virallista sukunimikäytäntöä ei Pohjanmaalla tuolloin vielä ollut. Kauppaan kuului ajan tavan mukaan eläke Eenokki Ala-Rahkolan elossa olevalle leskelle Liisa Salomonintyttärelle, jonka nuorempi veli Malakias viljeli Yli-Rahkolan tilaa. Talokauppaan saatiin rahoitusta mm. Anna Kaisan isäpuolelta ja Juhon serkulta, Yli-Käyrän perintöisäntä Iisakki Iisakinpojalta, jotka varmistivat saatavansa hakemalla kiinnityksen lainoituskohteeseensa.

Taloveloista ja koroista selviytyäkseen Juho Juhonpoika Rahkola lähti tammikuussa 1891 Amerikkaan tarkoituksenaan olla siellä muutama vuosi. Hän saapui New Yorkiin SS Salier-nimisellä höyrylaivalla 9.2.1891 määränpäänään matkustajatietojen mukaan Pennsylvania, mutta Michiganin kaivokset antoivat hänelle niin kuin monelle muullekin suomalaiselle toimeentulon. Jostain syystä Juho Rahkolan halu palata perheensä luo alkoi Amerikassa vietettyjen vuosien myötä hiipua. Hän lopulta luopui paluusta synnyinmaahansa jääden Amerikkaan ottamatta enää lainkaan yhteyttä kotiväkeensä. Hän asui luultavasti Michiganissa elämänsä loppuun asti. Mahtoiko Amerikassa v. 1906 käynyt poika tai sinne v. 1912 perheineen muuttanut tytär tavata isäänsä?

Kolme vuotta odotettuaan Anna Kaisa Rahkola päätti myydä puolisoiden yhdessä ostaman Alarahkolan. Talokaupasta sovittiin Sameli Juhonpoika ja Kreetta Sofia Iisakintytär Hyyppäsen kanssa keväällä 1894 kauppahinnan ollessa 7000 markkaa. Hyyppäset, jotka olivat aiemmin viljelleet Kauran Hyyppäsen torppaa, muuttivat heti Päntäneelle. Tilakauppaan Anna Kaisa oli omien sanojensa mukaan pakotettu, kun häntä ahdistaa suuri hätä ja elätettävät lapset.

Avoin asianajovaltakirja syyskäräjille.
Kauhajoen käräjäkunnan varsinaisasiain pöytäkirjat 1896 (KA)
Kuvat avautuvat isompina niitä klikkaamalla!

Lainhuudon hakeminen vaati toisenkin myyjäosapuolen vahvistuksen talokaupalle. Käräjäoikeus määräsi lokakuussa 1896 syyskäräjillä Amerikkaan jääneen Juho Rahkolan edunvalvojaksi (kuraattoriksi) Wilhelm Filipinpoika Rahkolan, joka kahden Amerikassa käyneen ja siellä Juho Juhonpoika Rahkolan tavanneen todistajan avulla selvitti Juho Rahkolan hyväksynnän tulevalle talokaupalle. Todistajat päntäneläinen torppari Valentin Samelinpoika Mäenpää ja kauhajokelainen torppari Ulrik Tyhjälä, olivat tavanneet Juho Rahkolan Michiganissa. Valentin Mäenpään vaimo Maria Loviisa oli Eenokki Ala-Rahkolan tytär.

Valentin Samelinpoika Mäenpää: että todistaja kesällä 1895 oli tavannut Juho Juhonpoika Rahkolan Amerikassa Michiganin valtiossa … ja kun Juho Rahkola sai tiedon kysymyksessä olevasta talonkaupasta, joka (tieto) todistajan kautta hänelle lähetettiin, niin sanoi hän olevansa tyytyväinen kauppaan ja siinä saatuun kauppasummaan 7000 markkaa.

Ulrik Malakiaanpoika Tyhjälä: että todistaja huhtikuulla 1895 oli viimeksi tavannut Juho Rahkolan Amerikassa Michiganin valtiossa, jossa todistaja oli Rahkolan kanssa koko talven ja oli Rahkola todistajalle kertonut, että hänen vaimonsa oli myynyt kyseessä olevan talon 7000 markasta sekä sanonut kauppaan olevansa tyytyväinen, koska se oli hyvin mennyt.

Kuva: Vaasan maakunta-arkisto 2013 (OT)

Talokaupan asiakirjat saatiin käräjäoikeuden hyväksymään muotoon vasta 17.4.1897 ja ensimmäistä lainhuutoa päästiin hakemaan viikkoa myöhemmin. Siihen kirjattiin Juho Juhonpoika Rahkolan pyynnöstä myös hänen läheisen veljenpoikansa talollinen Otto Heikinpoika Ala-Keturin suostumus kauppaan. Ottokin lähti Amerikkaan v. 1904 ja myös hänen vaimostaan Aurora Hermannintyttärestä (s. 1874 Rinta-Kyyny) tuli amerikanleski.

Rintarahkolan talollisena 1894-1898

Rintarahkolan myynti-ilmoitus 1894

Alarahkolan myynnin vahvistaminen oli viivästynyt toisen myyjäosapuolen ollessa teillä tietymättömillä, mutta esteitä kaupan toteutumiselle ei näyttänyt olevan. Anna Kaisa Rahkola oli päättänyt jatkaa asumista Päntäneellä. Myydessään Alarahkolan Hyyppäsille hän hankki kontrahdin vastamyymänsä Alarahkolan taloon kuuluvaan Rajalan torppaan, joka oli juuri jäänyt vaille torpparia. Torpparius jäi lyhytaikaiseksi, sillä Alarahkolaa pienemmän Rintarahkolan tullessa myyntiin samana keväänä 1894 huutokaupan kautta (lehti-ilmoitus ohessa) Anna kaisa Rahkola osti tilan 3175 markan kauppahinnalla.

Pitkään hän ei Rintarahkolaa asunut, vaan luopui lopulta myös siitä kaksiosaisessa kaupassa: vuonna 1896 osa siitä liitettiin perusteilla olevaan Latvarahkolaan ja vuonna 1898 loppuosan ostivat Filip Rahkolan pojat Vilhelm Harju-Rahkola ja Juho Jaakko Keski-Rahkola. Rintarahkola säilyi siten talonnimenä Päntäneellä vain noin 17 vuoden ajan ja tilukset palautuivat edeltävälle omistajasuvulle. Talo sijaitsi oheisen ilmoituksen mukaan valtamaantien varressa keskellä Päntäneen kylää, kartanoalueen tarkka sijainti ei ole kuitenkaan tiedossa.

Rintarahkolaa ei ollut enää Rahkolan halkomisessa v. 1900, jolloin maat ja metsät jyvitettiin, mitattiin ja jaettiin Rahkolan talollisten kesken. Rintarahkola syntyi Alarahkolan vävyisännän Filip Rahkolan myytyä talo-osuudestaan kolmasosan eli 5/144 manttaalia 9.4.1883 Hermanni Matinpoika Peltoniemelle, joka muutti Karijoelta Rintarahkolaksi ristitylle tilalleen lokakuussa 1883. Tuomas Eenokinpoika Ala-Rahkola muutti samaan aikaan isännäksi näin vapautuneeseen Peltoniemeen Karijoelle, jolloin Tuomaan omistama tilaosuus entisestä Eenokki Rahkolan Alarahkolasta tuli Matti Yli-Käyrän kautta Juho ja Anna Kaisa Rahkolalle. Hermanni Matinpoika oli lähtöisin Päntäneen Möykyn talosta, hänen veljensä oli Möykyn talollinen Jaakko Rinta-Möykky. Hermanni Matinpoika Peltoniemen eli Rinta-Rahkolan elämä oli Päntäneelläkin varsin dramaattinen, kuten Rahkola-blogin sivuilla olevista otsikon Rintarahkola alla olevista käräjäpöytäkirjaotteista voi päätellä.

Peltoniemen 21-vuotias isäntä Hermanni Matinpoika oli avioitunut Peltoniemen talon 16-vuotiaan tyttären Adeliina Brunmanin kanssa 17.1.1875. Heidän ensimmäinen lapsensa Selma Sofia (s. 8.6.1876) oli kuollut 3-vuotiaana v. 1879. Toinen lapsi, Frans Oskar, syntyi vuonna 1878. Peltoniemen tuore isäntä Hermanni Matinpoika jäi taloon anoppinsa ja poikansa kanssa vaimonsa Adeliinan lähdettyä teille tietymättömille v. 1879. 

Adeliina palasi kymmenen vuoden poissaolon jälkeen "maailmalta" tapaamaan Rahkolaan siirtynyttä miestään Hermanni Matinpoika Rahkolaa ja haastoi samalla hänet ja hänen piikansa Kreeta Loviisa Tuomaantyttären (s. 1859) syyskäräjille 22.11.1889 hakeakseen mm. purkua avioliittoonsa. Siitä seurasi poikkeuksellisen laaja ja monivaiheinen, vuosia kestänyt käräjöinti Vaasan Hovioikeutta myöten. Lopullinen päätös luettiin talvikäräjillä 13.2.1892. Adeliinan mukaan Kreeta Liisa Rahkola, joka piian tittelillä asui Hermanni Rahkolan luona, oli synnyttänyt Herman Rahkolalle kolme aviotonta lasta.

Muutto Karijoelle Kankalon taloon 1901

Syypohjan Kaiku 29.06.1918

Käräjäoikeus myönsi Anna Kaisa Antintytär Rahkolalle eron Amerikkaan jääneestä miehestään v. 1899, uutta avioliittoa hän ei kuitenkaan enää koskaan solminut. Hän muutti Päntäneeltä lapsineen kaksi vuotta myöhemmin (1901) Karijoelle Kankalon taloon, josta hän oli hankkinut omistukseensa Alikankalon puolikkaan (1/24 manttaalia).

Myyjänä oli hänen isäpuolensa Juho Jaakko Matinpoika Kankalo (s. 1850, k. 1924 ent. Ohmeroluoma), jonka kanssa Anna Kaisan leskiäiti Anna Maria Kariluoma (s. 1832, k. 1918, myöh. Kankalo) oli avioitunut v. 1875. Anna Kaisan isä Antti Kariluoma oli kuollut 44 vuoden iässä vuonna 1871. Juho Jaakko ja Anna Maria muuttivat Kariluomasta Kankaloon v. 1890. Ohessa kuolinilmoitus.

Anna Kaisan poika Juho Jaakko Rahkola lähti Amerikkaan tammikuussa 1906. Amerikasta palattuaan hän osti Kankalon halkomisen yhteydessä 2.5.1909 tehdyllä kauppakirjalla koko Alikankalon, johon sisältyi hänen äitinsäkin osuus. Osuudet saivat nimikseen Päntäneeltä tutut Rahkola ja Alarahkola, tilannimet näkyvät edelleen maanmittauslaitoksen kartassa. Kankalon toisen puolen omistivat Eenokki Juhonpoika Kankalo ja Erland Öman tasaosuuksin. Näiden tilojen nimiksi tuli Kankalo ja Ylikankalo.

Anna Kaisan poika Juho Jaakko Rahkola avioitui Julia Yli-Prosin (s. 1881) kanssa v. 1905 ja hänestä tuli myöhemmin Yli-Prosin isäntä, jolloin hän alkoi käyttää nimeä Jaakko Yli-Prosi. Hän oli arvostettu maanviljelijä ja oli aktiivisesti mukana kunnallispolitiikassa ja osuustoiminnallisissa hankkeissa. Hän kuului mm. Karijoen Osuuskaupan, Osuusmeijerin ja Osuuskassan hallituksiin. Päntäneläisen talollisen Konstu Mäki-Pentilän vaimo Aili (s. 1900 Karijoki) oli Julia Yli-Prosin veljentytär.

Paluu Päntäneelle 1909

Myytyään omistusosuutensa Kankalon talosta Anna Kaisa palasi Päntäneelle keväällä 1909, jolloin hän osti 0,0075 manttaalin tilaosuuden Keturin talosta Juho Benjamininpoika ja Albertiina Jaakontytär Kuja-Keturilta. Hän nimesi vuosina 1909-11 tehdyssä Keturin halkomisessa ostamansa Kujaketurin Kankaloksi, jota nimeä hän alkoi Rahkolan jälkeen käyttää myös "sukunimenään".

Valtakirjan puumerkki lainhuutoa varten v. 1910

Jo lokakuussa 1910 hän siirsi Keturin Kankalon omistuksensa 21-vuotiaalle tyttärelleen Heleena Sofialle, joka oli Karijoella ollessaan käynyt kolme vuotta kansakoulua. Hänet valittiin samana vuonna Päntäneen nuorisoseuran johtokuntaan nimellä Hilda Kankalo. Heleenan hakiessa lainhuutoa Keturin Kankaloon v. 1911, etunimen epäselvyys tulee taas esiin: Poliisikonstaapeli Sameli Aleksanteri Kamilan asiamiehenä tekemästä anomuksesta ja Kihlakunnanoikeuden asiasta päätettyä huudatettiin 23/3072 manttaalia Keturin verotaloa no 8 Kauhajoen pitäjän Päntäneen kylässä kolmas kerta julkisesti talollisentyttärelle Helena Sofia, oikeastaan Hilda Sofia Juhontytär Kankalolle...

Hän avioitui v. 1911 Rahkolan palstatilallisen Samuel Rikhard Israelinpoika Kuutin (s. 1888) kanssa. Heleena, Samuel ja heidän alle vuoden ikäinen tyttärensä lähtivät Amerikkaan vuoden 1912 lopussa. Ensimmäinen kohde oli Sudbury Ontariossa, mutta myöhemmin he päätyivät Yhdysvaltain puolelle. Mukaan lähti myös Anna Kaisan sisarenpoika Nestori Paulamäki.

Anna Kaisa jatkoi viljelyä vuoteen 1916, jolloin Salomon ja Maria Loviisa Koski ostivat Kankalon. Tila siirtyi seuraavalle polvelle vuonna 1925 Salomonin vävyn ja tyttären Aleksi ja Ellen Rajamäen tullessa uusiksi tilanomistajiksi.

Kankalon omistus vaihtui vielä kerran Kosken perheen sisäisessä kaupassa Ellen Rajamäen veljen Eino Kosken tullessa Kankalon omistajaksi v. 1935. Eino Koski oli aktiivinen nuorisoseuramies ja Päntäneen soittajien yksi perustajajäsen. Eino Kosken siirryttyä Latvaketuriin v. 1937, Kankalon  uusiksi omistajiksi tulivat Jaakko Verner ja Tyyne Maria Rinta-Halkola.

Anna Kaisa Kankalo asui myymässään Keturin Kankalossa mäkitupalaisena, kunnes muutti v. 1923 asumaan Keturin Lehtimäestä ostamaansa Pihlajamäki-nimiseen mäkitupaan, joka sijaitsi lähellä Kankalon tilaa (kartta alla). Pihlajamäki oli aikoinaan ollut Keturin torppa, joka oli palautunut talon haltuun ja muutettu mäkituvaksi. Pihlajamäen ensimmäinen torppari lienee ollut Heikki Iisakinpoika Korpi (s. 1819 Lapväärtti), joka palasi äitinsä Anna Jaakontytär Keturin (s. 1781) synnyinseudulle 1840-luvulla.

Anna Kaisa anoi lunastusta mäkitupaansa Kauhajoen kunnan 4. piirin vuokralautakunnalta kesällä 1924 avustajanaan poikansa Jaakko Yli-Prosi. Vastaajana, maanomistaja Jaakko Yli-Keturin asiamiehenä toimi valtakirjalla poliisikonstaapeli Jaakko Keski-Keturi. Jaakko Yli-Keturi omisti Lehtimäki-nimisen tilan (rek. 8:15), jonka mailla mäkitupa sijaitsi. Tilan kokonaispinta-ala oli 14,66 hehtaaria, josta vuokralautakunta oli jo aiemmin määrännyt lunastettavaksi noin yhden hehtaarin alan Matti Kohtamäelle.

Kankalon, Pihlajamäen, Paulamäen ja Latva-Keturin sijainnit Keturissa. Pohjakarttana MML pitäjänkartta v. 1932 (KA)

Lehtimäen tilan omistajan Jaakko Yli-Keturin näkemyksen mukaan hakijalla ei ollut lunastusoikeutta, koska Lehtimäen talo oli pieni ja hakija oli Kankalon tilan eläkeläinen Karijoen Ylikylästä, jossa hänellä oli syytinki. Jaakko Yli-Prosi piti kieltoa aiheettomana ja ilmoitti, että Kankalon asunto-oikeus oli luovutettu talolle ja eläke oli muutenkin pieni: 1 hl rukiita, ½ hl ohria, 3 syltä halkoja ja oikeus istuttaa ½ hl perunoita, joten hakija kuuluu tilattomaan väestöön.

Asuntolautakunta katsoi päätöksessään Anna Kaisa Kankalon kuuluvan tilattomaan väestöön, joten hänellä oli lunastusoikeus, vaikka syytinki Karijoella olisi ollutkin käytössä. Vuokralautakunta päätti päätilan pienuuteen vedoten, että mäkitupalainen saa lunastaa vain viljelyksensä ja tonttinsa, yhteensä 42 aaria.

Anna Kaisan vanhempi sisar Maria Sofia Paulamäki (s. 1858) jäi leskeksi v. 1895. Hän lunasti Keturin Linnasta erotetun 0,0075 mtl Paulamäki-nimisen tilan leskenä ollessaan vuonna 1911. Hän ja miehensä Heikki Tuomaanpoika olivat tulleet Keturiin Paulamäen torppareiksi v. 1880. Paulamäki, joka näkyy yllä olevassa kartassa Linnan eteläpuolella, sijaitsi hyvin lähellä Kankaloa ja Pihlajamäkeä.                                                                                                                                               

Viimeinen muutto Karijoelle 1935 

71-vuotias Anna Kaisa Kankalo joutui terveyssyistä luopumaan Pihlajamäen palstatilastaan marraskuussa 1935. Hän muutti Karijoelle poikansa Jaakko Yli-Prosin isännöimään Prosin taloon marraskuussa 1935 ja kuoli siellä helmikuussa 1936. Vähän ennen kuolemaansa hän myi Pihlajamäen Juho Iivari Korkeamäen 17-vuotiaalle tyttärelle Tyyne Maria Korkeamäelle 11.1.1936 tehdyllä kauppakirjalla. Juho Iivari Korkeamäki

Pihlajamäen torpan viimeinen rakennus purettavana.
Kuva Jyri Pellinen 2023 (fb: Päntälääset)

Tyyne Maria Korkeamäki avioitui v. 1938 Eino Matias Kuuttisen kanssa, jonka isä Samuel Kuuttinen oli avioitunut leskeksi jäätyään Lilja Sofia Luoma-Keturin kanssa, leski hänkin. Vuonna 1936 leskeksi jäänyt Lilja Sofia lunasti Samuel Kuuttisen kanssa puolet Luomaketurista toisen puolen jäädessä lapsille ensimmäisestä avioliitosta. Tyyne Maria ja Eino Kuuttinen muuttivat avioiduttuaan myös Luomaketuriin, jossa isä ja poika tekivät talonpidon ohella sepäntöitä.

Pihlajamäki sai uuden asujan jo 10.11.1936 tehdyllä kaupalla. Uusi omistaja oli Emilia Latva-Keturi, joka oli myös jäänyt amerikanleskeksi miehensä Juho Jaakko Heikinpoika Latva-Keturin lähdettyä Amerikkaan v. 1904 ja jäätyä sinne. Pesänjako Emilian kotitalossa Latvaketurissa tehtiin vasta vuonna 1930, kun Amerikasta saadun ilmoituksen mukaan Juho Jaakko Latva-Keturi oli kuollut siellä vuonna 1925. Juho jätti jälkeensä lesken Emilia Hermannintyttären (s. 1866) ja heidän avioliitostaan syntyneen tyttären Maria Aleksandran (s. 1894). Maria Aleksandra oli avioitunut v. 1911 Iisakki Samelinpoika Lylykorven kanssa, joka lähti Amerikkaan v. 1913 jääden hänkin sinne. Avioliitto purettiin v. 1920.

Vuonna 1937 Latvaketuri päätyi Eino Koskelle, joka luopui tuolloin Keturin Kankalosta. Ennen Eino Koskea Latvaketurilla oli lyhyen aikaa omistajana Eino Vilhelmi ja Impi Ellen Aleksandra Koskimäki. He ostivat Latvaketurin Emilia Latva-Keturilta ja hänen tyttäreltään Maria Aleksandra Lylykorvelta 21.10.1936 tehdyllä kaupalla. Latvaketurin ja Pihlajamäen kauppahinnat olivat 52000 ja 10000 markkaa, vuoden 2022 rahassa noin 23000 ja 4400 euroa.

Emilia Latva-Keturin kanssa ja myös hänen jälkeensä Pihlajamäessä asui Karijoella syntynyt Alma Mäenpää poikineen ja 60-luvulla torppaa asutti Iisakki Saari (s. 1900 Ilmajoki). Vanha torpparakennus seisoi paikallaan vuoteen 2023, jolloin se purettiin (kuva yllä).

Anna Kaisan kolme sisarta asuivat myös Keturissa

Anna Kaisa ja Juho Rahkolan sukua

Juho Iisakinpoika Käyrä, Vähämäki, s. 24.8.1820, k. 23.10.1873.

Vanhemmat: Iisakki Erkinpoika ja Ulriika Jaakontytär Käyrä, Ala-Käyrän isäntäpari 1807-.

Juho Iisakinpoika Käyrän vanhempi veli Iisakki Iisakinpoika otti Alakäyrän isännyyden lunastamalla sisarusten osuudet. Juho Iisakinpoika oli Käyrästä lähdettyään Kaarlelan Vähämäen torppari (vävy). Ensimmäisen vaimonsa kuoltua 1860 avioitui uudelleen 1861 ja muutti Karijoelle Ritaojan isännäksi kesällä 1864, josta palasi perheensä kanssa 1870 Kaarlelaan. Vanhempi poikansa Heikki Juhonpoika jatkoi Karijoella vuoteen 1876, jolloin muutti perheineen Keturiin isännöimään Ala-Keturia.

1. puoliso: ∞1.2.1846 Maija Liisa Heikintytär Vähämäki, s. 4.10.1818, k. 15.5.1860.

Lapsi:

Heikki Juhonpoika Ala-Keturi, Ala-Keturin isäntä vuodesta 1876, s. 21.8.1847, k. 6.4.1888. Puoliso: ∞30.7.1869 Ulriika Antintytär Erkkilä, s. 14.1.1842, k. 17.2.1893.

Lapset:

1) Otto Aleksanteri Heikinpoika Ala-Keturi, Ala-Keturin isäntä, s. 9.4.1871 Karijoki

Puoliso: ∞6.11.1893, eronneet 1912 Aurora Hermannintytär Rinta-Kyyny, s. 22.2.1873. Otto myi Alaketurin perintöosuutensa ja lähti Amerikkaan v. 1904. Hän jäi setänsä tavoin sille tielleen. Vaimo haki avioeropäätöstä käräjäoikeudelta v. 1912.

2) Amalia Vilhelmiina Heikintytär Rinta-Keturi e. Ala-Keturi, s. 2.6.1872 Karijoki, k. 13.10.1912

Puoliso: ∞1895 Nikolai Matinpoika Ala-Keturi e. Könnö, s. 15.11.1870, k. 28.12.1904

3) Elina Justiina Heikintytär Ala-Keturi, s. 24.3.1875 Karijoki, k. 1.10.1906

Puoliso: ∞13.6.1896 Jaakko Matinpoika Silta-Keturi e. Ala-Keturi e. Könnö, s. 1.4.1873, k. 24.3.1943

2. puoliso: ∞1861 Leena Samuelintytär Keturi, s. 23.9.1832, eli yli 80-vuotiaaksi.

Lapsi:

Juho Juhonpoika Rahkola, ent. Vähämäki, Alarahkolan isäntä, s. 8.7.1864 Karijoki. Lähti Yhdysvaltoihin tammikuussa 1891 koskaan palaamatta. Kuoli todennäköisesti 2.10.1942 Ontonagonissa Michiganissa 78 vuoden iässä (familysearch.com). Puoliso: ∞16.4.1884 Karijoki, eronneet 1900 Anna Kaisa Antintytär Kariluoma, Rahkola, Kankalo, s. 2.11.1864 Karijoki, k. 17.2.1936 Karijoki.

Lapset:

1) Juho Jaakko Yli-Prosi, e. Rahkola, Kankalo, Yli-Prosin talollinen, s. 23.11.1884 Kauhajoki, k. 24.6.1962 Karijoki. 

Puoliso: ∞1.10.1905 Karijoki Julia Eufrosyne Yli-Prosi, s. 17.2.1881 Karijoki, k. 6.3.1937 Karijoki.

Lapset

1. Femmi Selina Yli-Prosi, Kuutti, s. 16.6.1906 Karijoki, k. 6.6.1991 USA

2. Eero Johannes Yli-Prosi, s. 3.6.1909 Karijoki, k. 20.11.1987 Karijoki

3. Irma Kaarina Yli-Prosi, Mäki, s. 18.7.1911 Karijoki, k. 6.8.1989 Vaasa

 

Gilbert cemetery, St. Louis County, Minnesota (findagrave.com)

2) Heleena Sofia (Hilda) Kuutti e. Rahkola, Kankalo, s. 23.5.1889 Kauhajoki, k. 8.9.1952 Minnesota, USA. Hänen etunimensä kastetiedoissa Helena Sofia, mutta hän käytti yleensä nimeä Heleena. Hän kävi kolme luokkaa kansakoulua. Eräissä asiakirjoissa ensimmäiseksi nimeksi ilmoitetaan Hilda, jota nimeä hän käytti Yhdysvalloissa (kuva hautakivestä vieressä).

Her first name in the birth records is Helena Sofia, but in Finland she usually used the name Heleena. In some documents, the first name is Hilda, which is the name she used in the United States (picture of the tombstone above).

Puoliso /spouse: ∞17.11.1911 Samuel Rikhard Kuutti, s. 5.2.1888, k. 19.7.1968 Minnesota, USA.

Heillä oli neljä lasta, joista nuorin Raymond Richard Kuutti kuoli 95 vuoden iässä 21.5.2023 North Carolinassa. Heleena Sofian kuoltua leski Samuel Kuutti avioitui Heleenan veljen Juho Jaakko Yli-Prosin tyttären Femmi Selinan (1906-1991) kanssa v. 1953. 

Lapset /children:

1. Helen Rauha Lemmikki Kuutti, s. 1.8.1912 Kauhajoki, k. 2000 USA

2. Arvid J. Kuutti, 29.12.1913 Sparta, Minnesota, USA, k. 2010 Minnesota, USA, ∞ 1939 Alice M Petersen, s. 1917 Tanska, 2013 Minnesota, USA

3. Rachel Ann Kuutti, Fowler, s. 1917 Minnesota, USA, k. 1994 USA

4. Raymond Richard Kuutti, s. 2.6.1927 Minnesota, k. 21.5.2023 North Carolina, USA, ∞ 1948 Alice Elaine Partanen. Kuutti, s. 23.8.1930, k. 2010 North Carolina, USA

 

 

Lähdetiedot tekstissä, päälähteenä Kauhajoen ja Ilmajoen käräjäkuntain ilmoitusasiain pöytäkirjat

Lehtileikkeet digikansalliskirjasto

Amerikanleskeydestä ilmiönä lisää mm. Heli Jokisen pro gradu -tutkielmassa https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/12155/G0000522.pdf?sequence=1&isAllowed=y