Mäkipentilän häät 1895

Mäkipentilän häät 1895 ja poliisikonstaapeli Högander

Olli Tuuri

Kaarle Oskari Mäki-Pentilä vihittiin Äijälän pappilassa lauantaina 27. heinäkuuta 1895 Hilma Rosina Koivukorven kanssa, ja häitä juhlittiin komeasti seuraavana päivänä maanantaiaamuun saakka. Kutsuvieraita oli parisataa ja kutsumattomiakin runsaasti. Väkiviinan tarjoilun laillisuutta hääjuhlissa puitiin syyskäräjillä Kauhajoen käräjäoikeudessa 1.10.1895. Pöytäkirja on kokonaisuudessaan sanatarkasti kopioituna alla.

Pohjalainen 22.10.1895

Hääjuhliin liittyi myös dramatiikkaa. Häistä palatessaan tilaisuuden järjestyksen valvojaksi kutsuttu poliisikonstaapeli Juho Högander istui kärryllään maanneen Heikkilän torpparin Hermanni Oijennuksen päällä niin varomattomasti, että Oijennus kuoli. Höganderin etunimen kirjoitusasu vaihtelee nimien Juho, Juhana, Johannes ja Johan välillä. Alle kopioidussa pöytäkirjassa on käytetty Juhanaa. Asiaa käsiteltiin heti tapauksen jälkeen välikäräjillä ja käräjäoikeus antoi asiasta päätöksen 25.9.1895 samoilla syyskäräjillä kuin edellä mainittu viinatarjoilukin käsiteltiin. Häihin liittynyt kuolemantapaus lieneekin ollut viinatarjoilun käräjäkäsittelyn vaikuttimena. Högander erosi poliisin virastaan tapauksen jälkeen. Oikeudessa hän kiisti syyllisyytensä ja totesi perheensä joutuvan kunnan elätettäväksi, jos hänet tuomittaisiin korvausten maksuun asianomistajille ja asiassa kuulustelluille lukemattomille (45) todistajille. Hänet tuomittiin vuodeksi vankeuteen, maksettavat korvaukset ja todistajain palkkiot ilmenevät päätöksestä. Alla tuomion päätösosa kokonaisuudessaan.

Tuomittu ilmoitti tyytymättömyytensä päätökseen ja tuomio taisi jäädä lopulta kokonaan istumatta, sillä 17.12.1895 Pohjalaisessa on uutinen, jossa todetaan poliisikonstaapeli Juho Höganderin karanneen paikkakunnalta, luultavasti Lännen kultalaan.

Högandereilla oli kaksi aikuisikään elänyttä poikaa, joista ainakin toinen sijoitettiin Yli-Harjan taloon 1903. Aleksandra lähti Amerikkaan noin 1899 ja palasi Kauhajoelle keväällä 1903 mukanaan 26.5.1901 syntynyt Urho Alarik, jonka isästä ei ole mainintaa. Kaikki kolme lasta jäivät Suomeen Aleksandran lähtiessä uudelleen Amerikkaan helmikuussa 1904. Juho Jaakko oli Latva-Äijössä renkinä lähtiessään Amerikkaan v. 1909 ja Urho Alarik seurasi perässä 12-vuotiaana v. 1913.

Juho Kustaavanpoika Högander

poliisikonstaapeli, s. 10.1.1860

Asui perheineen Yrjänäisessä 1885-1895

Puoliso:  ∞1890 Aleksandra Antintytär Kulmala

s. 31.8.1871, kuollut Kanadassa v. 1953 (geni.com)

Lapset:

1)  Juho Jaakko Högander, s. 29.5.1891,  k. 1939 Jalasjärvi

2)  Bruno Matias Högander, s. 24.6.1894

Pari vuotta häiden jälkeen Kaarle Oskari Mäki-Pentilänkin elämä päättyi dramaattisesti hänen kuoltuaan 22.5.1898 Käyränkosken jääpatojen purkamiseen liittyvässä tapaturmassa. Lehtitietojen mukaan Oskari putosi 3.5.1898 jäälautalta pää edellä kuohuvaan koskeen ja kulkeutui virran viemänä 250 metrin matkan kahden myllypadon läpi kunnes toisen padon alta sai Käyrän isäntä hänet keksillä vedetyksi pahoin loukkaantuneena ja tajuttomana maihin. Hän kuoli vammoihinsa 22.5.1898, talonhoito siirtyi nuoremmalle veljelle Vilhelmille.

Avioparista ja Mäkipentilän talosta lisää Pentilää koskevassa kirjoituksessani kohdassa Mäki-Pentilän tarina alkaa vuonna 1876. Pentilää käsittelevä kirjoitus löytyy täältä.

Alla ensin käräjäoikeuden päätösosa Johan Höganderin kuolemantuottamuksesta ja sen jälkeen käräjäpöytäkirja Mäkipentilän häätarjoilusta.

24nä ja 25nä päivänä Syyskuuta vuonna 1895
§2

Kihlakunnanoikeus, joka nyt on tämän asian loppuun käsitellyt, katsoo sitä tutkittaessa kuulusteltujen todistajain kertomuksista kuin myöskin äsken syytteenalaiseksi pannun Höganderin joistakuista omista lausunnoista ja muista esiintyneistä asianhaaroista käyneen selville, että Juhana Högander on poliisimiehenä kutsuttu valvomaan järjestystä eräissä häissä, jotka on pidetty tämän Kauhajoen pitäjän Päntäneen kylässä olevassa Mäki-Pentilän talossa sunnuntaina iltapuolella ja maanantain aamuna 28 ja 29 päivänä Heinäkuuta 1895 ja että hän, Högander, sanotussa tilaisuudessa on nauttinut väkijuomia niin paljon ettei hän, Högander, enää lopulla sanotuissa pidoissa ollessaan ole ollut selväpäisenä;

että Högander tässä mielentilassa sitten maanantaiaamuna noin kello kuuden tienoissa on lähtenyt mainitusta talosta Torpparin Hermanni Hermanninpoika Oijennuksen seurassa, myöskin tämän ollessa päissään, ajamaan hevosella ja kärryissä Oijennuksen kotitorpalle päin, joka on Kauhajoen kylässä kahdeksan kilometrin matkan päässä jo mainitusta häätalosta;

että tällä matkalla Ylä-Käyrän talon kohdalla, joka on Mäki-Pentilän talosta noin yhden kilometrin päässä vielä Päntäneen kylässä, Oijennus humalaisena on saanut pudota kärryistään maahan, kuitenkaan pahemmin loukkaantumatta;

että sitten Ylikäyrän talolta eteenpäin lähdettyä Högander ajaessaan kärryissä on joutunut istumaan Hermanni Oijennuksen niskoille niin tavoin että Oijennuksen pää, kasvot alaspäin käännettyinä kärryjen istuimella olevaa pehmeänlaista istumapatjaa vasten, on ollut Höganderin takapään alla;

ja että Oijennus, tuossa tukalassa asennossa ollen, on menettänyt henkensä tukehtumalla, jonka tähden ja nähden Juhana Höganderin edellä kerrotulla huolimattomalla tavalla tuottaneen Hermanni Oijennukselle kuoleman, Kihlakunnanoikeus katsoo oikeaksi, Suomen Suuriruhtinaanmaan voimassa olevan Rikoslain 21 luvun 10§:n mukaisesti tuomita Juhana Höganderin tuosta rikkomuksestaan pidettäväksi vankeudessa yhden (1) vuoden ajan; minkä ohessa Höganderia edellä kerrotusta juopumusrikkomuksestaan Rikoslain 43 luvun 6§:n mukaan sakoitetaan kuusikymmentä (60) markkaa, mikä rangaistus vastaten kahdentoista (12) päivän vankeutta lisättynä edellä mainittuun vankeusrangaistukseen tekee kahdeksan päivää, ollen Juhana Höganderin mainituista rikkomuksistaan siis ottava kaikkiaan yksi (1) vuosi ja kahdeksan päivää vankeudessa; mitä paitsi Juhana Högander velvoitetaan maksamaan kruunulle takaisin Oijennus’vainajan ruumiin katselmuksen kustannuksiksi, asianomaisen piirilääkärin antaman laskun mukaan maksetut kahdeksankymmentä (80) markkaa viisikymmentä penniä; ollen sen ohessa Juhana Höganderin suoritettava asianomistajalle Loviisa Jaakontytär Oijennukselle asiasta hänelle olleiden käräjäkulunkien korvaukseksi kuusikymmentä (60) markkaa ja asiassa todistajina kuulustelluille Matti Ollilalle, Juho Lönnkvistille, Jaakko Kivelälle, Konstantin Pentilälle, Kaisa Pentilälle, Jaakko Haapaniemelle, Sameli Halkolalle, Amalia Haapaniemelle, Sohvia Ollilalle, Sohvia Lylykorvelle, Jaakko Halkolalle, Katariina Halkomäelle, Sameli Uuronmäelle, Kaisa Rintarahkolalle, Jaakko Peltolalle, Serahvia Rintakyynylle, Juho Mukkalalle, Akseli Uusikyynylle, Jaakko Uusimaalle, Maija Kaisa Uusimaalle, Antti Heikkilälle, Maria Auroora Mäntylälle, Heikki Harjulle, Aleksanteri Korvelle, Sere Koivuselle, Auroora Heikkilälle, Hermanni Heikkilälle, Sameli Marjamaalle, Simuna Heikkilälle, Sere Heikkilälle, Eleanoora Ilkkalalle, Matti Kuuttiselle, Vilhelmi Paulaharjulle, Serahvia Pentilälle, Juho Eerikki Mäkirajalalle, Jaakko Pihlajamäelle, Saara Oijennukselle, Johannes Leppäselle, Matti Orhaselle, Nestori Heikkilälle, Vihtori Kohtalalle ja Aleksandra Nevakyynylle viisi (5) markkaa mieheen, Albertiina Mukkalalle kahdeksan (8) markkaa ja Alfred Laingrenille kaksi (2) markkaa, mihin todistajapalkkioihin, ellei Högander niitä pian ja suosiolla suorita, saattaa lisäksi tulla lunastusmaksut tämän pöytäkirjan otteista ynnä muut niiden ulosoton takia kertyvät kustannukset.

Tähän päätökseen tyytymättömällä viimeistään perjantaina viidentenä kolmatta (25) päivänä ensin tulevaa Lokakuuta ennen kello kahtatoista (XII) päivällä = = =. Julistettiin.
Heti kun tämä päätös oli julistettu, ilmoittivat niin Kruununnimismies Johan Theodor Ahlberg kuin Juhana Höganderkin tyytymättömyytensä siihen; mikä tähän merkittiin. Aika ja paikka ennen merkityt.
Kihlakunnanoikeuden puolesta Vilho Luukkonen

Sittemmin on Juhana Högander allekirjoittaneelle tuonut asianomaisen kunnallislautakunnan esimiehen Höganderille hänen varattomuudestaan antaman todistuksen, minkä perusteella hän, Högander, on anonut maksutta saada Kihlakunnanoikeuden asiasta laatimat pöytäkirjat. Kauhajoella 19 päivänä Lokakuuta 1895.
Vakuudeksi Vilho Luukkonen

1nä päivänä Lokakuuta vuonna 1895

§ 62

Sittenkun Oikeuden esimies, tuomiokunnan wirkaa toimittava tuomari Uno Schmaltz, ollen käräjäkunnan yleisen syyttäjän Kruununnimismies Johan Theodor Ahlbergin serkku, sanotun esteellisyytensä tähden oli noussut tuomarin istuimelta ja Keisarillisen Waasan Hovioikeuden 21 päivänä viime Syyskuuta antaman määräyksen mukaan allekirjoittanut Hovioikeuden auskultantti ja Lakitiedetten kandidaatti oli ryhtynyt Oikeuden esimiehen toimeen, otti Kihlakunnanoikeus käsiteltäväkseen alempana kerrottavan jutun, mihin käräjäkunnan yleinen syyttäjä Kruununnimismies Johan Theodor Ahlberg oli vastaajiksi haastattanut Kauhajoen pitäjän Päntäneen kylässä asuvan Talollisenpojan Kaarle Oskar Juhonpoika Pentilän ja hänen vaimonsa Hilma Rosiina Juhontyttären kuin myöskin Torpparit Matti Ollilan ja Wilhelm Kustaanpoika Paulamäen samasta kylästä; ja kun asiallisia nyt huudettiin tulivat he jokainen Oikeuteen saapuville.

Syyttäjä Kruununnimismies Ahlberg kanteli nyt että kun vastaajat Kaarle Oskari Mäkipentilä ja tämän waimo Hilma Rosiina Juhontytär olivat wiettäneet viime Elokuun 28 ja 29 päivänä häitään (OT: pitänee olla heinäkuu?) Kauhajoen seurakunnan Päntäneen kylässä olewassa Mäkipentilän talossa, olivat he tuossa tilaisuudessa tarjoilleet paloviinaa kantaen siitä maksun, missä anniskelemisessa heillä oli ollut avullisena vastaajat Matti Ollila ja Wilhelm Paulamäki, jonka tähden syyttäjä nyt waatii wastaajille edesvastausta, kullekin rikollisuutensa mukaan ja jätti syyttäjä sitä vasten Oikeuteen wastaajain näin kuuluvat papin kirjat:

”Talokkaanpoika Kaarle Oskar Juhonpoika Mäki Pentilä syntynyt 23/9 1876 ja hänen waimonsa Hilma Rosina Juhontytär, syntynyt 6/9 1871 tämän seurakunnan Päntäneen kylästä, käyvät ripillä ja ovat maineensa puolesta puhtaat, todistaa Kauhajoella Syyskuun 24 pnä 1895 Edv. Lybeck, kirkkoherra”

”K. kirj. II siv 1032.

Käyrän torppari Matti Sofianpoika Ollila synt 15/2 1847 Päntäneen kylästä kuuluu tähän Evankelis-Lutherilaiseen seurakuntaan, on rokoitettu, H. P. Ehtoollisella käynyt ja maineensa puolesta puhdas; todistaa Kauhajoella Syyskuun 24 pnä 1895 Edv. Lybeck, kirkkoherra”

”K. kirj. II siv 1078.

Keturin torppari Wilhelm Kustaanpoika Paulamäki synt 4/4 1849 Päntäneen kylästä kuuluu tähän Evankelis-Lutherilaiseen seurakuntaa, on rokoitettu, H. P. Ehtoollisella käynyt ja maineensa puolesta puhdas; todistaa Kauhajoella Syyskuun 24 pnä 1895 Edv. Lybeck, kirkkoherra”

jotka luettiin.

Wastaaja Kaarle Oskari Mäkipentilä sanoi käskeneensä kutsuvierailleen antamaan yhden ryypyn heidän tullessaan häätaloon, mikä heille olikin annettu ilman maksua jotapaitsi ruokapöydässä oli annettu kaikille niille jotka kutsuttuina olivat tulleet syömään.

Wastaaja Hilma Rosina väitti ei käskeneensä kellekään antamaan wiinaa eikä itsekään antaneensa kellekään mitään.

Wastaaja Matti Ollila sanoi Kalle Oskari Mäki Pentilän pyytäneen häntä, Mattia, tulemaan avuksi kokille ja anniskelleensa muutaman ruokaryypyn sulhasen hankkimista tavaroista, vaan ei ottaneensa mitään maksua.

Wastaaja Wilhelmi Paulamäki selitti olleensa häissä palvelusapulaisena kantamassa ruokaa hääpöytään ja siinä antaneensa ruokaryyppyjä, vaan ei ottaneensa maksua niistä eikä kenenkään sitä edes tarjonneenkaan, minkä ohessa vastaaja väitti ei nähneensä kenenkään muunkaan ottavan maksua.

Kysyttäessä Kalle Oskari Mäki Pentilä sanoi hankkineensa rahteerinkitavarat lisäten maksua kyllä otetun, mutta ei ruokapöydässä, vaan kyllä sittemmin perästäpäin saaneensa lahjaksi toisilta wierailta markan toisilta 50 penniä, minkä hän itse oli kantanut, waan oli antajain tarkoitus ollut lahjoittaa nuo antimensa hääparille. Sen ohessa selitti wastaaja ettei kukaan heidän antamistaan tavaroista tullut päihinsä, vaan kuitenkin ilmestyi häätaloon joitakuita juopuneita, jotka arvattavasti olivat saaneet wiinaa häätalon läheisyydessä olevasta riihestä, missä oli luvattomasti anniskeltu wäkijuomia, lisäten wastaaja, kysyttäessä, tuoneensa häihinsä 20 kannua puhdistettua palowiinaa.

Wastaaja Hilma Rosiina, joka selitti alkujaan olevansa torpan tyttö, wäitti warattomana menneensä naimisiin niin ettei hänellä ollut puolestaan waroja hankkia wäkijuoma tavaroita eikä hänellä siis ole ollut syytäkään ottaa häävierailta mitään wastaan, minkä ohessa wastaaja wielä uudisti äsken antamansa wastauksen.

Syyttäjä Ahlberg puolestaan wäitti wastaajan antamain lausuntojen ei olevan todenmukaisia ja nimitti asiaan todistajiksi Renkimiehen Aapeli Samelinpoika Ristimäen, Sepän Matti Samelinpoika Kuuttisen, entisen Talokkaan Matti Jaakonpoika Arosen, Talokkaanpojan Sameli Samelinpoika Rinta Äijön, Maanviljelijän pojan Jalmari Frösenin, Kansakoulunopettajan Johannes Leppäsen, Nahkurinpojan Juho Samelinpoika Lindkvistin, Torpparinpojan Vihtori Hermanninpoika Kohtalan ja Kauppapalvelian Matti Orhasen, jotka kaikki huudettaessa tulivat saapuville ja huomattiin hyvämaineisiksi.

Estemuistutuksia tiedusteltaessa wäitti wastaaja Kaarle Oskari Mäki Pentilä laillisesti pestanneensa todistajaksi nimitetyn Vihtori Kohtalan rengikseen, jona hän saapi wissin määrätyn wuosipalkan.

Vihtori Kohtala selitti että wastaajan Kaarle Oskari Mäki Pentilän äiti Emma oli hänet pestannut ja maksaa wuosipalkan, waan että wastaaja Kaarle Oskari kumminkin oli isännän sijaisena.

Nyt käskettiin kaikki saapuvilla olevat poistumaan ja sittenkuin lautakunnasta ilmoitettu ja tähän merkitty että wastaaja Kalle Oskari Pentilä kotonaan on isännän sijaisena laadittiin Oikeudessa, asiasta keskusteltua, tälläinen

Ratkaisu:

Koska vastaaja Kaarle Oskari Mäki Pentilä on isännän sijoillisena siinä talossa, minkä palvelusväkeen kuuluu todistajaksi nimitetty Vihtori Kohtala, niin sentähden katsoo oikeus oikeaksi luopua tämän Vihtori Kohtalan todistajana kuulustelemisesta. Julistettiin kenenkään ilmoittamatta tyytymättömyyttä tätä ratkaisua wastaan.

Tämän jälkeen saivat muut todistajiksi nimitetyt henkilöt wannoa todistajanvalan, jonka arvosta heitä muistutettua ja kehoitettua pysymään totuudessa he erikseen kuulusteltaessa kertoivat:

1:ksi Aapeli Ristimäki: että häätaloon tultua oli Wastaaja Matti Ollila antanut todistajalle ryypyn paloviinaa, minkä jälkeen todistaja oli ruvennut syömään häävieraiden kanssa ja että ruokapöydässä istuttaessa oli siinä kädestä käteen kulkenut wiinaputeli, josta kukin sai kaataa mielensä mukaan ja oli todistajakin tietämättä kuka pullon oli pannut pöytään ottanut siitä kaksi ruokaryyppyä hyvää paloviinaa. Syötyään oli todistaja mennyt tanssimaan, jolloin oli hypellyt wuorottain sulhasen wuorottain morsiamen kanssa antaen siitä rahaa markan reissulta, waan sen kumminkin lahjaksi eikä miksikään hyvitykseksi siitä mitä oli saanut nauttia häissä. Samoin oli todistaja toisenakin hääpäivänä maksanut aina markan reissulta, waan ei silloin saaneensa mitään ryyppyä. Todistaja oli kaikkiaan menettänyt näin tavoin yhdeksän markkaa.

2:ksi Matti Kuuttinen: menneensä häihin sunnuntaina Syyskuun 28 pnä  (OT: p.o. heinäkuun 28., joka oli sunnuntai) myöhemmin iltapäivällä, jolloin oltiin ruualle rupeamassa ja oli Matti Ollila wienyt todistajan sisään ja siellä antanut ryypyn ja kahvia, minkä jälkeen todistaja oli mennyt muille asioilleen. Seuraavan puoliyön aikaan, jolloin sulhanen Kalle Oskari Mäki Pentilä, jolle todistaja ensin oli antanut markan, oli wienyt todistajan sivukamariin ja siellä antanut ryypyn ja ruokaa, minkä jälkeen jonkin tunnin kuluttua todistaja oli saanut ryypyn rahatta ja kotiin lähtiessään lähtöryypyn, jonka vastaaja Wilhelmi Paulamäki oli hänelle antanut. Kysyttäessä todistaja selitti antaneensa edellä mainitun markkansa tavan vuoksi eikä miksikään maksuksi. Wastaaja Paulamäki sanoi antaneensa ryyppyjä niille, jotka tulivat siihen kamariin, missä hän, Paulamäki, palvelusta toimitti eikä edeltäpäin ollen isännän kanssa mitään kysymystä maksusta eikä Paulamäki sanonut tietävänsä oliko todistaja antanut kellekään rahaa ja arveli muiden wieraiden ohessa todistajankin saaneen lähtöryypyn.

3:ksi Matti Aronen: samoin kuin edellinen todistaja No 2 Matti Kuuttinen, paitsi että hän, Matti Aronen, oli antanut hääpariskunnalle muistamatta kummalleko puolisolle pari markkaa, jotka piti tulla lahjaksi, waan ei miksikään maksuksi todistajan saamasta hywyydestä.

4:ksi Sameli Rinta Äijö: että kohta taloon tultua joku todistajalle tuntematon mies oli vienyt todistajan sisään ja siellä antanut hänelle ryypyn ja ruokaa, minkä jälkeen todistaja sitten oli pantu syömään muiden wieraiden kanssa hääpöytään, missä wielä oli annettu kaksi ryyppyä ja kalaryyppy kolmanneksi. Syötyä oli todistaja mennyt tanssimaan morsiamen kanssa, jolle todistaja oli antanut yhden markan lahjaksi eikä miksikään maksuksi häänautinnoista.

5:ksi Jalmari Frösén: saapuneensa kutsuvieraana häihin, missä wastaaja Paulamäki oli antanut todistajalle heti ryypyn, minkä jälkeen hetken perästä oli ruvettu ruualle, missä tilaisuudessa wiinapullo kierteli ympäri pöytää ja sai kukin siitä kaataa mielensä mukaan ja oli todistajakin naukannut siitä atrioitessaan kaksi ryyppyä. Syömisen jälkeen oli ruvettu tanssimaan polkkaa, jolloin todistaja oli tanssinut morsiamen kanssa useampia kertoja, maksaen ensi kerralta markan ja muilta kerroilta miten sattui. Seuraavana maanantaina oli todistaja wielä syönyt ja saanut jonkun kerran wiinaa ja tanssiessaan aina antanut rahaa, jonka todistaja, kysyttäessä, selitti tulleen maksuksi nautinnoista, mitä oli häissä saanut.

6:ksi Johannes Leppänen: häätaloon tultuaan saaneensa sulhaselta ryypyn wiiniä maksutta, minkä jälkeen todistaja oli muiden häävieraiden kanssa ruvennut ruualle, jolloin useampia wiinapulloja oli kiertänyt ruokapöydässä ja niistä häävieraat olivat saaneet kaataa mielensä mukaan ryyppyjä, joista todistajakin oli ottanut kahdesti. Aterioitua oli ruvettu tanssimaan, jolloin todistaja oli morsiamelle antanut kaksi markkaa lahjaksi, waan ei miksikään hyvitykseksi siitä mitä oli saanut nauttia häissä.

7:ksi Juho Lindkvist: menneensä kutsumatta häihin todistajana kuulusteltujen Aapeli Ristimäen ja Sameli Rinta Äijön kanssa kysymyksessä olevana Sunnuntaina kello 6 ja 7 välillä illalla, jolloin häätalon pihalla portaiden edessä wastaaja Matti Ollila oli pyytänyt todistajan sisään ja siellä kaatanut hänelle ryypyn wiinaa; todistaen todistaja tämän jälkeen yhtäpitävästi todistajina No 4, 5 ja 6 kuulusteltujen Sameli Rinta Äijön, Jalmari Frösenin ja Johannes Leppäsen lausuntojen kanssa, lisäten wielä kysyttäessä että oli antanut markan siitä mitä oli saanut nauttiakseen häissä.

8:ksi Matti Orhanen: kutsuwieraana menneensä häihin puheenaolevan Sunnuntain iltana kello 9 aikaan, jolloin eräs naisihminen oli haastanut todistajaa ja hänen kumppaniaan erästä Tuomas Rahkolaa kahville, jossa tilaisuudessa vastaaja Ollila oli antanut Rahkolalle pullon paloviinaa, josta todistaja ja mainittu toverinsa tekivät kahvipunssia. Sittemmin oli todistaja wielä saanut häissä kahvia ja viinaa useamman kerran, mistä hyvitykseksi todistaja oli antanut vastaajalle Kaarle Oskari Mäki Pentilälle neljä markkaa rahaa. Wastaaja Ollila väitti ettei todistajan Orhasen mainitsema Tuomas Rahkolan saama wiinapullo ollut häätavaroita, vaan jonkun wieraan tuoma. Kysyttäessä lisäsi todistaja ei tietävänsä mistä vastaaja Ollila pullon oli hankkinut ja että vastaaja Paulamäkikin oli kehottanut tuosta pullosta kahvipunssia tekemään.

Todistajat, joiden lausunnot julkisesti saneltiin pöytäkirjaan omistivat ne tulleen siihen oikein merkityiksi ja poistuivat vuorottain istuntohuoneesta anottuaan palkkiota käräjillä käynnistään kaikki muut paitsi Matti Aronen ja Jalmari Frösen.

Wastaaja Paulamäki tahtoi vielä, kysyttäessä, selittää että häävarat oli hankkinut sulhanen Kaarle Oskari Mäki Pentilä eikä morsian Hilma Rosiina, joka on köyhästä kodista, ole ottanut hääpuuhiin, jotka olivat olleet sulhasensa huolena.

Wastaaja Ollila vakuutti morsiamen äidin sanoneen itsellään ja tyttärellään olevan waroja hääpitojen kustantamiseen, waan saisi sulhanen pitää semmoiset häät kun vaan tahtoisi.

Wastaajat Ollila ja Paulamäki selittivät wielä, kysyttäessä, sulhasen käskystä tarjoilleensa tämän tavaroita. Wastaajalla Kaarle Oskari Mäkipentilällä ei puolestaan ollut asiaan mitään enään sanottavaa.

Wastaaja Hilma Rosiina puolestaan pysyi entisessä asiaan tekemässään väitteessä lisäten vielä ettei hänellä ole ollut mitään häissä myytävänä.

Tämä jälkeen saivat asianomaiset poistua istuntohuoneesta siksi aikaa kuin Oikeudessa asiasta keskusteltua ja neuvoteltua tehtiin seuraava

Päätös:

Kihlakunnanoikeus, joka tämän asian nyt on lopullisesti tutkinut, katsoo kohtuulliskesi vapauttaa kanteesta vastaajan Hilma Rosiina Juhontytär Mäki Pentilän; vaan mitä tulee ensiksi vastaajaan Kaarle Oskari Mäki Pentilään, joka puheenaolevia häitään varten on hankkinut suurenlaisen määrän paloviinaa ja sitten tuossa tilaisuudessa avuksensa kutsumain vastaajain Matti Ollilan ja Wilhelmi Paulamäen kautta on tarjoillut tuota väkijuomaa häävierailleen ja näiltä tästä saanut rahallista hyvitystä, niin sen tähden Kihlakunnanoikeus katsoo oikeaksi vastaajata, Kaarle Oskari Juhonpoika Mäki Pentilää, jota ennen ei ole tämän laatuisesta rikkomuksesta rangaistu, paloviinan myymisestä ynnä muusta 9 päivänä kesäkuuta 1892 annetun Keisarillisen asetuksen 27§:n kuin myös 35§:n 2sen kohdan mukaisesti sakottaa sata (100) markkaa, mistä sakosta, ellei Kaarle Oskari Mäki Pentilällä ole varoja sen maksamiseen, on oltava vankeudessa kaksikymmentä (20) päivää, sekä kanteenalaisessa rikkomuksessa osallisina olleita vastaajia Matti Ollilaa ja Wilhelmi Paulamäkeä sanottujen lainkohtain mukaisesti kumpaistakin sakoittaa seitsemänkymmentä wiisi (75) markkaa, joista sakoista heidän maksuvarain puuttuessa on oltava viisitoista (15) päivää vankeudessa. Tämän ohessa velvoitetaan vastaajat Kaarle Oskari Mäki Pentilä, Matti Ollila ja Wilhelmi Kustaanpoika Paulamäki tästä luvattomasta paloviinan myymisestä yhteisesti tahi kellä heistä varoja on Kauhajoen kunnalle suorittamaan kolmekymmentä (30) markkaa.

Tämän lisäksi tulee vastaajan Kaarle Oskari Mäki Pentilän maksaa käräjäkulunkien suoritukseksi asiassa todistajana kuulustelluille Aapeli Ristimäelle, Matti Kuuttiselle ja Sameli Rinta Äijölle kullekin kolme (3) markkaa, Juho Lindkvistille kaksi markkaa sekä Johannes Leppäselle ja Matti Orhaselle kummallekin kahdeksan (8) markkaa, mihin todistajapalkkioihin ellei vastaaja Kaarle Oskari Mäki Pentilä pian ja suosiolla suorita, saattaa tulla lisäksi tämän päätöksen ja pöytäkirjan otteiden lunastusmaksut ynnä muutkin näiden maksujen ulosotosta kertyvät kustannukset. Julistettiin täydellisen valitusosoituksen ilmoittamalla asianomaisille. Aika ja paikka kuin yllä.

Kihlakunnanoikeuden puolesta Vilho Luukkonen