Leipuri Johansson, Alarahkolan rakentaja 1904-1909

 

Leipuri Johansson, Alarahkolan rakentaja 1904-1909

Olli Tuuri

Kasvava taajama Kristiinankaupunkiin johtavan maantien varrella alkoi houkutella kauppiaita Päntäneelle. Kehittyvän kyläkeskuksen ydinalue siirtyi Rahkolaan 1800-luvun lopussa Jaakko Vihtori Peltosen (s. 1869) vuonna 1898 ostaman Alarahkolasta lohkotun tilaosuuden ja siihen rakentamansa kauppahuoneen myötä. Aiemmin maalaiskauppoja Päntäneellä oli ollut Halkolassa, jossa Peltonenkin oli kauppiastaitojaan kehittänyt kahdeksan vuoden ajan kauppa-apulaisena ennen oman liikkeen perustamista.

Peltonen sai naapureita, kun viereen nousi kansakoulu vuonna 1902 ja vuonna 1904 vinosti vastapäätä Johanssonin leipomo. Peltonen vaihtui Leskiseksi, kun Leppävirralla v. 1877 syntynyt Kaarle Johannes Leskinen ja hänen laihialaissyntyinen vaimonsa ostivat Peltosen kaupan ja maaomaisuuden tammikuussa 1926.

”Leskisen mutka” sai merkittävän lisärakennuksen v. 1951 Päntäneen Osuuskassan rakentaessa toimitalonsa vastapäätä Leskistä tontille, jonka Peltonen oli jo vuonna 1903 Alarahkolasta ostanut. Leskisen mutkassa oli kivipylväiden ja kaiteiden rajaama kapea silta, joka näkyy alla olevissa kuvissa. Onnettomuuksiakin sattui, mm. Käyränkylässä asunut Maria Aleksandra Rinta-Halkola (s.1894) jäi siinä kohtaa polkupyörineen kuorma-auton alle kesällä 1955 kohtalokkain seurauksin.

Etualalla Päntäneen Osuuskauppa ja ns. Leskisen mutka siltoineen noin 1940-50-lukujen taitteessa. Taustalla näkyy Jaakko Rahkolan talo no2, johon Osuusliike sijoitti myymälän 1946. Kuva kirjasta Kotiseutumme sanoin ja kuvin - Etelä-Pohjanmaa.

Päntäneen Osuuskassa vastapäätä Leskisen kauppaa ja sama Rahkolanojan ylittävä silta kuin yllä, 1950-luku. Rahkolanoja alkaa Mäkirahkolasta ja laskee jokeen. Kuva: Urho Malmila

Se osa vanhaa Alarahkolaa, johon Päntäneen keskustaajama alkoi hiljalleen rakentua, oli aktiivisen kaupankäynnin kohteena jo 1800-luvun lopussa päätyen vuonna 1901 poliisikonstaapeli S. A. Kamilan (s. 1872 Laihia) ja Vihtori Myllykorven (s. 1861 Isojoki) yhteisomistukseen. Kamila luopui osuudestaan jo v. 1904, mutta Myllykorpi sai uudeksi yhtiökumppanikseen leipuri Juho Leander Johanssonin (s. 1872 Kuhmoinen), joka oli tullut Päntäneelle v. 1902 oltuaan paakarin opissa Helsingissä. Vuonna 1904 leipuri Johansson ja vastavihitty vaimonsa Alma (s. 1881 Isojoki) rakensivat asuin- ja leipomorakennuksen hankkimalleen tienvarsitontille. Tämä uudisrakennus oli Päntäneen Rahkolaan rakentuvan kyläkeskuksen toinen liikerakennus sijaiten vinosti vastapäätä Peltosen kauppiastaloa ja siinä se edelleen seisoo muutaman muodonmuutoksen kokeneena.

Juho Leander Johansson, leipuri, s. 3.2.1872 Kuhmoinen, k. 24.4.1934 Teuva

Puoliso: ∞ 23.8.1904 Isojoki Alma Eufrosyne Jaakontytär Honkaniemi, s. 12.1.1881 Isojoki, k. 10.12.1961 Teuva

Lapset (pojat muuttivat sukunimensä v. 1936): 

1)  Siiri Saima Salome Reunanen e. Johansson, s. 11.12.1904 Kj. Puoliso:  ∞ 1940 Kaarle August Reunanen

2)  Aarne Johannes Itola e. Johansson, s. 2.2.1906 Kj

3)  Sulo Aleksanteri Itola e. Johansson, s. 12.1.1908

4)  Helle Helena Vallinkoski e. Johansson, s. 18.12.1909 Kristiinankaupunki msrk. Puoliso: ∞ 1931 Teuva Arvid Edvard Vallinkoski, rautatieläinen

5)  Heimo Jaakko Hilmola e. Johansson,s. 16.12.1913 Kj, k. 1976

 

Osuuskauppa ja Pyrintölä

Johanssonin leipomo osuuskaupan kylteillä. Kuva Anna Leppä 1910.

Osuuskaupan perustaminen Päntäneelle sai vauhtia Johanssonin talohankkeesta. Päntäneen Osuuskaupan perustava kokous pidettiin 5.5.1906 Johanssonin uudessa talossa. Tarkoitus oli rakentaa kaupparakennus leipomon viereiselle Johanssonin omistamalle tontille, mutta kaupan aloittamista kiirehdittiin ja päädyttiin ostamaan Johanssonin leipomo piharakennuksineen. Heinäkuussa tehdyn kaupan jälkeen Johanssonin talosta muokattiin Päntäneen Osuuskauppa, joka aloitti kaupankäynnin jo saman vuoden lokakuussa. Talokaupan tehtyään Johanssonit rakensivat uuden asuin- ja liiketalon entisen viereen. Siitäkin he luopuivat jo vuonna 1909 Päntäneen maamies- ja nuorisoseura Pyrintölän ostaessa sen yhteiseksi seurojentalokseen. Pyrintölä toimi siinä seuraavat 20 vuotta.

Täten myymme me allekirjoittaneet omistamastamme 5/384 manttaalisesta Rahkolan verotalosta no 1 Päntäneen Maamies- ja Nuorisoseuralle omistamamme asuinrakennuksen ja siihen tonttimaaksi sen maa-alueen, jolla nykyään asuinrakennus seisoo, jota maa-aluetta rajoittaa Suomelan palstatila etelässä, yleinen maantie lännessä, osuuskauppa Suosio r.l. palsta pohjoisessa ja kantatilan maa eli vanhat Mattilan torpan pellot idässä…   Maamiesseuran puolesta kauppakirjan allekirjoittivat Johannes Leppänen ja Sameli Keturi, Nuorisoseuraa edustivat Jaakko Uusi-Käyrä, Eemil Käyrä, Joel Hietala ja Janne Pentilä.

 

Vanha Pyrintölä 1920 (kuva Irja Asukas: Päntäne 2000 projekti). Kuvaa korjattu Google Geminillä.
Pyrintölän takana vasemmalla näkyy viereisen Osuuskaupan makasiinirakennus.

Pyrintölän tontti rakennuksineen siirtyi syksyllä 1928 pidetyssä huutokaupassa (45000 mk) Osuuskaupan omistukseen. Seuraintalon uudisrakennus valmistui vuonna 1930 nykyiselle Harju-Rahkolasta erotetulle tontille, jonka Antti ja Sandra Korhonen olivat myyneet Päntäneen maamies- ja nuorisoseuroille 1.5.1928. Tontti sai nimen Seurasaari (1:80).

Osuuskauppa myi toiminnalleen epäkäytännöllisen vanhan seuraintalon rakennuksen poissiirrettäväksi huutokaupalla vuonna 1934 rakentaen tontille uuden varastorakennuksen ja vuonna 1960 huoltoaseman huoltohalleineen. Osuuskaupalla oli ollut vanhastaan TB:n bensiinimyynti (kuva ylempänä), mutta brändi vaihtui Shelliin 60-luvulla.

Mattilan torppa

Johanssonin tilaosuuden ytimeen kuului tienvarsitonttien ohella Mattilan torppa, joka oli Alarahkolan perintötalon toiseksi vanhimman pojan Matti Matinpojan (1817–1868) perintötorppa. Torpan 50-vuotinen vuokrasopimus oli umpeutunut jo v. 1897, mutta lunastus takaisin taloon oli osoittautunut mutkikkaaksi. Mattilan perintötorppaa asui tuolloin leski Albertiina Kaarlentytär (1819–1901), jonka 16 lapsesta kahdeksan oli vielä tuolloin elossa. Kamilan tullessa tilan omistajaksi 1901 torpan sukuperinnön edustajia oli elossa peräti neljässä polvessa. Johansson löysi torppariitaan sovintoratkaisun hakemalla Mattilalle uuden torpan paikan Mäenpään torpan takaa Mäkirahkolan rajalta. 50-vuotinen kontrahti tehtiin lokakuussa 1905, jolloin vanha Mattilan torppa maineen ja rakennuksineen palasi Johanssonin hallintaan. Uuden torpan otti hallintaansa Matti ja Albertiina Mattilan nuorin tytär Albertiina (s. 1861) puolisonsa puuseppä Hiskias Lönnqvistin kanssa.

Päntäneen keskustan rakennukset vuonna 1914. Piirros on peräisin Ludvig Mäki-Keturin kuolemantutkintaa koskevista käräjäpöytäkirjoista. Mäki-Keturi kuoli haavoituttuaan Päntäneen seurojentalolla 22.2.1914 sattuneessa ampumatapauksessa (KA, Vaasa). Kuvassa näkyy myös seuraintalon pohjapiirros. Piirros on tekstitetty uudelleen ja sitä on selkeytetty Google Geminin avulla.

Pitkään Johanssonin kolmilapsinen perhe ei Päntäneellä viipynyt. Perhe muutti Tiukan kylästä ostamalleen maatilalle myytyään joulukuussa 1909 loppuosan omistamastaan Alarahkolan talo-osuudesta Jaakko ja Albertiina Tainiolle, joiden koti sijoittui Mattilan vanhan torpan paikalle. Albertiina Tainio (s. 1876) oli Alarahkolan perintötalon tytär. Johanssonit palasivat vielä Päntäneelle jouduttuaan myymään Tiukasta hankkimansa maatilan pakkohuutokaupassa v. 1911. Viisilapsiseksi kasvanut perhe muutti Päntäneeltä vuonna 1918 Teuvan Perälään, jossa heidän leipomotoimintansa päättyi konkurssiin v. 1932. Johanssonien aktiivikausi Päntäneellä oli lyhyt, mutta tuottelias. Heidän jälkeensä seuraava liikerakennus Päntäneen keskustaan nousi vasta 1920-luvulla Jaakko ja Alma Rahkolan rakentaessa ensimmäisen neljästä asuin- ja liiketalostaan. Leskinen ja Osuuskauppa saivat kilpailijan Päntäneellä vasta vuonna 1935, jolloin Väinö ja Solveig Tuuri avasivat sekatavarakauppansa Jaakko ja Alma Rahkolalta ostamalleen tontille. Kamilat jatkoivat talokaupan tehtyään asumista Tainion naapurina ns. Honkalassa vuokralaisena vuoteen 1918 asti, jolloin he lunastivat Päntäneen puhelinyhdistyksen omistaman Jukolan talon itselleen.

Lähdeaineisto:

Kansallisarkisto:

o   Etelä-Pohjanmaan tuomiokunta, Ilmajoen käräjäkunta varsinaisten ja ilmoitusasiain pöytäkirjat

o   Korsholman eteläinen tuomiokunta, Ilmajoen käräjäkunta varsinaisten ja ilmoitusasiain pöytäkirjat

o   Ilmajoen tuomiokunta, Ilmajoen käräjäkunta varsinaisten ja ilmoitusasiain pöytäkirjat

o   Ilmajoen tuomiokunta, Kauhajoen käräjäkunta varsinaisten ja ilmoitusasiain pöytäkirjat

o   Kauhajoen tuomiokunta, Kauhajoen käräjäkunta varsinaisten ja ilmoitusasiain pöytäkirjat