Kaarlela

Kaarlelan varhaishistoriaa

Esa Tuuri

Pyy näyttää olleen talon ensimmäinen nimi, ja vasta myöhemmin, näköjään Kaarle-nimisestä isännästä, talo sai nykyisen nimensä. Talon ensimmäinen nimeltä tunnettu isäntä oli Luukas Antinpoika, jonka isännyysvuodet veroluettelon mukaan olivat 1584-1597 (Tapio Piirto). Kauhajoen Historian mukaan ensimmäinen isäntä olisi ollut Olli Klemetinpoika vuodesta 1571 alkaen vuoteen 1601 saakka. Piirron tutkimukset pohjautuvat laajempaan aineistoon.

Ennen Luukasta isäntänä oli joko Lauri Tuomaanpoika (1571–1581) tai Antti Simonpoika (1575–1582). Kaarlela on kuulunut kylän kuuteen elinvoimaisimpaan taloon, ja siksi tulkitsen, että se on joka tapauksessa jo ollut asutettuna, siis tässä kaksi vaihtoehtoa – talonnimiä ei ollut luetteloissa, siksi tämä arvuuttelu.

Vuonna 1590 oli Kaarlelan peltoala runsas hehtaari, ja talosta maksettiin nokkaveroa 6 henkilöstä ja lehmäluku oli 8. Siis se oli suhteellisen iso talo uudistaloksi. Nokka = työkykyinen henkilö, joka oli yli 15-vuotias. V. 1598 isännäksi tulee Niilo Luukkaanpoika ja hän maksaa veroa 1602 saakka, jonka jälkeen talo kirjataan veroautioksi. Vuonna 1600 oli nokkavero 4 ja lehmäluku 5, sekä peltoala oli kasvanut parilla aarilla. Veroautio ei välttämättä merkitse, että talo oli myös asumaton. Tämän vuosisadan vaihteessa oli katovuosia ja alueella kiersi kulkutauteja, jotka vaikuttivat veronmaksukyvyn huomattavaan vähenemiseen.

Kaarlen ja Prusin aika

Vuonna 1608 ottaa Kaarle Matinpoika talon ylös autiosta. Etunimestä päätellen hänen jälkeensä taloa on ruvettu kutsumaan Kaarlelaksi, vaikka virallisesti v. 1653 mainitaan talonnimeksi vielä Pyy. Saman vuoden maantarkistuksessa talo kirjataan ¼ manttaalin suuruiseksi. 1614 talosta varustetaan drabantti, siis sotilas kuninkaan henkivartiokaartiin, mutta jo seuraavana vuonna se kirjataan autioksi. Nyt viljelysala oli 3 äyrinmaata (n. 1,2 ha). 1626 alkaen vuodesta vuoteen 1630 isännöi hänen Brita-leskensä taloa. 1626 vuoden karjaluettelon mukaan talossa oli 1 ori, 3 lehmää, 2 hiehoa, 2 vasikkaa, 2 lammasta, 3 nuorta lammasta tai karitsaa ja yksi nuori sika tai porsas.

Veroluetteloiden ja ruotu- ja väenottoluetteloiden välillä näyttää olevan ristiriita. Brita siis olisi leski jo 1626 veroluettelossa, mutta ruotu- ja väenottoluettelossa on Kaarle kirjattu vielä vuonna 1627 65-vuotiaana. Syy lienee verotekninen, järjestelyllä vältyttiin Kaarle henkirahan maksusta. Kesäkäräjillä 1626 sai Kaarle myös sakkoja monen muun kanssa, koska he eivät olleet rakentaneet maantieosuuksiaan.

1631 tulee isännäksi Prusi Kaarlenpoika. Hänen isännyysaikansa kesti aina 1673 saakka, ja kymmenysveroluettelossa hän esiintyi vielä 1676 edustamassa taloa. Kaarlela oli jatkuvasti neljännesmanttaalin talo.

Prusi näyttää olleen kahdesta aviossa, sillä vuonna 1669 ei hänelle ole merkattu vaimoa. Vaimojen nimet tähän aikaan vielä pääsääntöisesti puuttuivat luetteloista. Hänellä on ollut kaksi poikaa Erkki ja Matti, sekä tyttäriä. Heistä Valpurilla oli mies, itsellinen Martti Erkinpoika ja he asuivat talossa 1672. He perustivat sittemmin Hyypän Vakkurin. Toinen tytär oli Kerttu, joka asui talossa 1674–92.

Prusi esiintyy käräjillä muutaman kerran. Ensiksi syyskäräjillä 1672 jolloin eräs Olli Jaakonpoika sai luvan perustaa uudistilan Puskanluomalle, pari kolme kilometriä Kaarlelasta länteen. Prusi kuitenkin vastusti tätä, ilmoittaen että alue kuului hänen tilaansa. Puskasta ei kuitenkaan nyt tullut verotaloa tässä vaiheessa.

Sitten Prusilla oli murheita yhdestä tervatynnyristä, jonka hän oli jättänyt Matti Tapaninpojan kanssa eräälle Matti Filpunpojalle. Asia oli esillä sekä syyskäräjillä 1651 että talvikäräjillä 1653. Matti Filpunpoika kuoli ennen, kun oli maksanut tynnyristä, ja oikeus tuomitsi ensin Matin perilliset maksamaan. Mitähän lienee tapahtunut väliaikana, sillä noilla seuraavilla käräjillä ”Prusi Kallenpoika Päntäneeltä tuomittiin maksamaan käräjäkustannukset nimismies Valentinille. Jos hänellä on joku vaatimus tervatynnyristä, jonka hän halusi laskea pois, niin hänen tulee hankkia tästä asianmukaiset todistajat seuraaville käräjille (Markku Pihlajaniemi)”. Taisi tynnyri tulla kalliiksi.

Prusin pojat

Vuonna 1674 oli Kaarlelan isäntänä Erkki Prusinpoika, ja hän asui talossa ainakin vielä seuraavan vuoden isännän veljenä. Hänen ensimmäinen vaimonsa oli Liisa Klemetintytär Rauskasta, ja toinen oli Liisan sisar Petronella.

Erkin lapset Liisan kanssa:

1. Matti Erkinpoika s. noin 1660 Kauhajoki, k. 12.9.1731 Kauhajoki.
2. Yrjänä Erkinpoika s 4.1670 Kauhajoki, k 1.12.1742 Kauhajoki.
3. Aune Erkintytär s n. 1673 Kauhajoki, k 29.3.1743 Kauhajoki.
4. Johanna Erkintytär s. ennen 1678 Kauhajoki.
5. Liisa Erkintytär s. n. 9.1677 Kauhajoki, k. 25.12.1739 Ilmajoki.
6. Antti Erkinpoika s. 1677 Kauhajoki, k. 1726 jälkeen Kauhajoki

Erkki ehti esiintyä jo vuoden 1670 talvikäräjillä. Nimittäin Pentilän Matti Simonpoika valitti Erkki Prusinpojasta, että hän oli kaatanut hänen aitaansa. Erkki ei kyennyt vapautumaan syytteestä, vaikka kertoi tapahtuman sattuneen kylän laitumella. Tämän vuoksi rangaistiin Erkkiä maksamaan 3 hopeamarkkaa, että hän oli laittomasti kaatanut aidan. Nämä isännät eivät olleet rajanaapureita, jotta myös oikeus näyttää huomanneen, että heidän välillä on täytynyt olla muutakin kaunaa. Tätä Panulan Antti Tyninpoika ja Harjan Perttu Knuutinpoika määrättiin tarkastamaan.

Erkki muuttaa kohta isännöimään Nirvaa samassa kylässä, ja tästä on veroluettelossa ensimmäinen merkintä vuodelta 1677. Kaarlelan isäntäpariksi tuli Erkin lähdön jälkeen (vuodet 1675–1690) hänen veljensä Matti Prusinpoika vaimonsa Maria Matintyttären kanssa. He jatkoivat isännyysajan jälkeen ensin talossa itsellisinä ja perustivat sitten uudistalon jossakin Päntäneellä (vuodet 1695–1698). Tämä talo häipyy sittemmin luetteloista. Matista löytyy myös maininta, että hän oli loppuaikoina sokea. Matilla oli ainakin kuusi lasta: Yrjö, Maria, Erkki, Antti, Sipi ja Susanna. Heistä moni kuoli jo lapsena ja muiden (paitsi Antin) myöhäisemmistä kohtaloista ei ole tietoa. Matti Prusinpoika on täytynyt olla naapureiden mielestä pätevä mies, sillä hänet valittiin 1680 yhdeksi pitäjän yökuntamiehistä.

Kesäkäräjillä 1688 oli taas Kaarlelan Matti-isännällä juttua aitauksista Pentilän silloisen isännän Erkki Simonpojan haastamana. Vähän toistoa vuodelta 1670. Matti ei tullut käräjille, ja sai taas siitä sakot. Nyt hypätään aina syyskäräjille 1710. Siellä käsiteltiin yhtä vähän erikoisempaa juttua.

[Kyynyn] Kustaa Mikinpoika Päntäneeltä kertoi, että niin kauan kuin Matti Prusinpoika mainitusta kylästä asui yhdessä poikansa Antti Matinpojan kanssa on hän hakannut kasken talon tiluksilta. Koska Matti on sittemmin epäsovun vuoksi eronnut pojastaan, niin hän on suostutellut Kustaan kylvämään mainitun kasken puolikasta satoa vastaan. Kustaa sekä Matti valittivat, että Antti on nyt korjannut ja ottanut sadon haltuunsa.

Antti myönsi tämän ja halusi pitää sadon, koska kaski oli hänen talonsa tiluksilla. Koska isä on kovasti tämän tarpeessa ja talossa on kyllin kaskimaata, niin Antti Matinpoika näiden olosuhteiden vuoksi antaa isän ja Kustaan pitää tekemänsä työn hyvänään, koska he sovittelivat edellä mainitusti maakaaren 19. luvun mukaan. (Markku Pihlajaniemen arkisto)

Tässä on sivuhuomiona että Matti Prusinpoika on näköjään vielä täydessä vireessä tähän aikaan, hän on siis vain häipynyt veroluetteloista ikänsä vuoksi, ja koska kirkollisia lähteitä ei vielä ole tästä kylästä, ei tätä muuten olisi voinut tietää.

Seuraava sukupolvi

Vuonna 1691 tulee Erkki Prusinpojan poika, Matti Erkinpoika Kaarlelan seuraavaksi isännäksi vaimonsa Valpuri Simontyttären kanssa, ja heidän isännyysaikansa jatkuu isonvihan yli vuoteen 1722 saakka.

Tämä isännänvaihdos ei sujunut aivan kitkattomasti. Asiaa käsiteltiin 1691 kesäkäräjillä. Asiaa hoiti itse isä-Erkki, joka oli jatkuvasti Nirvan isäntä. Erkki kanteli käräjillä veljestään Matista koskien heidän keskeistä sopimustansa Matin talosta lähdöstä. Erkki kertoi lisäksi, että hän oli sopimuksesta johtuen jo kylvänyt pellot. Matti kertoi puolestaan, että hän ei ollut luovuttanut taloa. Asian käsittely jatkui nimismiehen ilmoittaessa, että talosta oli paljon maksamattomia kruununrästejä.

Erkki totesi, että huolimatta siitä, että hän on vanhempi veli ja hänellä on etuoikeus perintötaloon, ei hän halua muuten kuin arvioinnin jälkeen sitä lunastaa, koska talo on näin velkaantunut. Niin nimettiin pari isäntää ja kruunun nimismies arvioimaan talon. Ja tuloksena oli siis että Erkki näköjään hoiti rästit ja näin pojasta Matista tuli uusi isäntä.

Isonvihan aika

Isonvihan alussa talossa siis asui Matti Erkinpoika ja Vappu Simontytär sekä heidän poikansa Antti, joka avioituu kohtapuoleen Aune Jaakontyttären kanssa ja perhe kasvaa muutamalla lapsella. Talo näyttää selvinneen suhteellisen hyvin tästä ajasta, varmastikin suureksi osaksi syystä, että se sijaitsi runsaan kilometrin päässä Kristiinan maantiestä.

Tänä miehitysaikana venäläiset rupesivat järjestelemään tilojen verotusta ja näistä asiakirjoista käytetään nimitystä ”ryssänmanttaali”. Kaarlelasta mainitaan tässä yhteydessä, että talo on maksukykyinen, yksi mies, viljelyksessä ruista ja ohraa, karjaa 3 lehmää ja 3 vasikkaa.

Kaarlelan myöhempiä vaiheita

Olli Tuuri

Kaarlelan sijainti ja rajanaapureita: etelässä Puska ja Käyrä, pohjoisessa Halkola (Karttapohja 1932, KA).

Matti Erkinpoika Kaarlela Valpuri-vaimoineen isännöi Kaarlelan taloa 1691-1722, jonka jälkeen isännyys siirtyi heidän pojalleen Antille ja edelleen hänen pojalleen Antti Antinpojalle vuonna 1739. Isäntäluettelo löytyy Liisa Ruismäen Kauhajoen Historiasta (s. 837). Matti Erkinpojan tytär Valpuri meni Rahkolaan emännäksi avioituessaan Pertteli Henrikinpoika Rahkolan kanssa vuonna 1726.

Kaarlelan kartanoalue ympyröity, Puska vasemmassa laidassa. Renovoitu versio Israel Wänmanin kartasta 1761 (Uudistusarkisto, KA)

Antti Antinpoika Kaarlelan (1715-1793) jälkeen talonpito siirtyi tyttärille ja vävyisännille. Antin kolmannesta avioliitosta syntynyt tytär Helena (s. 1760) avioitui Lohtajalla syntyneen Petteri Iisakinpoika Orjalan huhtikuussa 1780, mutta talokauppa allekirjoitettiin jo 20. tammikuuta samana vuonna. Avioliitto oli lapseton Petterin kuollessa 19.11.1805. Hän oli ennen kuolemaansa puolisonsa kanssa lahjoittanut Kaarlelan ½ manttaalin talon 28.4.1805 Helenan sisarelle Hedvigille (s. 1770) ja tämän puolisolle Iisakki Mikinpojalle (s. 1767), joka oli talollisen poika Kauhajoen Nummijärveltä, Frantin talosta. Iisakin veljen tytär, Hedvig Israelintytär oli myöhemmin Yli-Rahkolan emäntä, Eenokki Yli-Rahkolan puoliso. Kuten viereinen karttapiirros osoittaa, Kaarlelan kartano sijaitsi jo isojaon aikaan samalla paikalla, johon Johan Frösén sen myöhemmin rakensi.

Kaarlela oli jaettuna 1829-1839

4.11.1829 he luovuttivat koko ½ manttaalin Kaarlelan kahdella kauppakirjalla tasan kahdelle lapselleen. Puolet sai heidän poikansa Iisakki Iisakinpoika (s. 1807) ja hänen vaimonsa Priitta Leena maksamalla yhdelle sisarelle 200 seteliriksiä. Tätä osuutta kutsuttiin Latva-Kaarlelaksi. Toisen puolikkaan omistajaksi tuli tytär Liisa Iisakintytär, joka puolisonsa Juho Joosepinpojan kanssa oli saanut Kaarlelassa sijainneen Korpelan torpan haltuunsa 1817. Heidän lunastusosuudekseen tuli kahden sisaren osuus, yhteensä 400 seteliriksiä. Todistajina kaupantekotilaisuudessa olivat Matti Tuomaanpoika Pentilä ja Samuel Erkinpoika Käyrä.

Jälkimmäisen puolikkaan omistus vaihtui perhepiirissä jo 4.12.1829. Ostaja oli Iisakki Mikinpoika Kaarlelan vävy Herman Maunu Eenokinpoika Keturi (s. 1804), jonka vaimo oli Helena Iisakintytär Kaarlela. Myyjä Juho Joosepinpoika vaimoineen sai vaihdossa 23/144 manttaalia Keturin talosta (Mäki-Keturi) ja 350 seteliriksiä välirahaa. Juho jatkoi edelleen talokauppoja vaihtamalla saamansa Mäkiketurin Israel Eenokinpojan Keskiketurin taloon. Juho Joosepinpojan isännyys Keskiketurissa kesti vain neljä vuotta. Hän luopui talostaan 15.9.1834 ja muutti perheineen Teuvalle, jossa talo ja isännyys vaihtuivat kolmesti ennen muuttoa Isojoelle 1843.

Ns. Latva-Kaarlelan isäntä Iisakki Iisakinpoika sortui viinan kiroihin eikä pystynyt isännyyttä hoitamaan, vaan joutui myymään Kaarlelan osuutensa edellä mainitulle Herman Maunu Eenokinpojalle 2.3.1839. Näin Kaarlela siirtyi taas yhden isännän hallintaan. Kaupan myötä Iisakki sai Juho Joosepinpojalta vapautuneen Korpelan torpan, jonka hallintasopimus allekirjoitettiin samalla kerralla.

Eenokki Kaarlelan isännyys päättyy miestappoon

Hermannin poika Eenokki Kaarlela oli seuraava isäntä. Eenokki sai talon 16-vuotiaana 9.11.1844 vanhemmiltaan ottamalla heidän velat niskoilleen ja sitoutumalla maksamaan sisarelleen Maria Vilhelmiinalle 100 hopearuplaa tämän avioituessa. Vilhelmiinasta tuli Uuron emäntä v. 1855, mutta Eenokki avioitui jo v. 1847 Serafia Matintytär Pentilän (s. 1828) kanssa. Serafia oli sittemmin Pentilästä Käyrään siirtyneen talollisen, Matti Käyrän eli Käyräkosken äidin Maija-Liisa Pentilän sisar.

Eenokki syyllistyi juovuspäissään tappeluihin, hän mm. puukotti Kaarlelan torppari Herman Natanaelinpoika Isomäkeä (eli Perämäkeä) hengenvaarallisesti heidän pelattuaan korttia rahasta Puskan talossa 3.9.1848. Niinpä sakkoa tuli puukotuksen lisäksi myös uhkapelistä, juopottelusta ja sapatin rikkomisesta. Muuntorangaistus sakkovarojen puuttuessa oli Eenokille 28 päivää vedellä ja leivällä, puukotetullekin 24 päivää. Eenokille tuli lisäksi maksettavaa Hermannille lääkärikuluista, lääkkeistä, kivusta ja särystä ja oikeudenkäyntikuluista, yhteensä yli 142 hopearuplaa. Puukotuksen uhri Herman Natanaelinpoika kärsi pitkään puukotuksen vaivoista, mutta eli kuitenkin 72-vuotiaaksi kuolinsyyn ollessa lopulta vanhuus. Sama pari, Eenokki Kaarlela ja Herman Natanaelinpoika, oli talvikäräjillä 1847 syytettynä Karijoen puolella asuvan naapurinsa Adolf Malakiaanpoika Brusin karjan vahingoittamisesta.

Välikäräjiä pidettiin, jos
syytetty oli vangittuna.

Eenokki Hermanninpojan isännyys päättyi ikävästi. Hän sai pakkotyöksi muunnetun kuolemanrangaistuksen pahoinpideltyään humalapäissään renkiään Matti Malakiaanpoikaa 16.3.1854. Voimakas isku kuuden korttelin (kortteli on lähes 15 cm) koivukalikalla ohimoon johti aivoverenvuotoon ja 25-vuotiaan Matin kuolemaan kaksi päivää myöhemmin. Eenokki oli äitinsä mukaan kiivasluonteinen, mikä luonteenpiirre yhdessä viinan kanssa johti toistuviin väkivaltaisuuksiin. Ilmajoen käräjäoikeus oli asettanut Eenokki Kaarlelan holhouksen alaiseksi jo edellisen puukotuksen jälkeen lokakuussa 1844 ja uudelleen neljä vuotta myöhemmin. Ilmajoen käräjäkunnan käräjäoikeus istui välikäräjät Kurikan Reinikan talossa 24.4.1854. Sitä edelsi kuolinsyytutkimus, jonka teki 73-vuotias vaasalainen piirilääkäri, lääketieteen tohtori ja Keisarillinen pyhän Stanislauksen ritarikunnan kolmannen luokan Ritari Johan Eric Sabelli. Hän tuli Kauhajoelle Vaasan Hietalahdesta (Sandviken) Vähänkyrön, Ylistaron, Ilmajoen ja Kurikan kautta hevoskyydillä. Matkapäiviä tuli kaksi kumpaankin suuntaan ja toimenpiteet vaativat yhden päivän. Hänen palkkionsa 29,97 hopearuplaa maksettiin yleisistä varoista, mutta kruunulle palkkiosumma otettiin Eenokki Kaarlelan varoista. Ruumiinavausten ohella muuta asiaa lääkäreillä ei Kauhajoelle ollutkaan ennen 1890-luvun loppua, jolloin Kauhajoella alkoi lääkärin vastaanottotoiminta.

• Matti Malakiaanpojan (s. 22.1.1829) isä Malakias Iisakinpoika oli Käyrän Kivimäen torppari ja äiti Käyrän isännän Erkki Antinpojan (s. 1741) tyttärentytär. Matti oli avioitunut v. 1852 Maria Leena Samuelintyttären (s. 1828) kanssa. Heillä oli kaksi tytärtä.

Käräjäoikeus langetti Eenokki Kaarlelalle kuolemantuomion, mikä tarkoitti mestausta ja hautaamista kirkkomaan ulkopuolelle. Tuomittu vietiin takaisin Vaasaan Korsholman kruununvankilaan odottamaan hovioikeuden päätöstä. Läntisen Pitkäkadun päässä lähellä Korsholmanlinnan valleja sijainnut vankilarakennus oli säästynyt Vaasaa vajaa kaksi vuotta aiemmin kohdanneelta tulipalolta. Uutta, vieläkin käytössä olevaa vankilaa alettiin rakentaa meren rannalle vuonna 1861.

• Henkirikosten tuomiot alistettiin aina hovioikeuteen ja Vaasan hovioikeus vahvisti käräjäoikeuden tuomion. Kuolemantuomioita ei kuitenkaan tuolloin enää pantu täytäntöön, sillä vuoden 1826 jälkeen keisari Nikolai I päätti lopettaa rauhan ajan teloitukset. Pahimmat rikolliset karkotettiin Siperiaan. Eenokki tuomittiin Siperian sijaan pakkotyöhön Viaporiin (nyk. Suomenlinna), jossa oli satoja vankeja. Eenokki Kaarlela ja kaksi muuta vankia hukkuivat 13.11.1861 Vestersvartön (Länsimusta) ulkopuolella.

Iisakki Mikinpoika Frantti, Kaarlela, Kaarlelan vävyisäntä 1805-, s. 9.10.1767,  k. 31.10.1858.

1. puoliso: ∞ 16.10.1794 Hedvig Antintytär Kaarlela, s. 18.4.1770, k. 24.6.1826.

 Isä: Antti Antinpoika Kaarlela, Kaarlelan isäntä, s. 7.12.1715, k. 19.9.1793.

 Äiti: Liisa Matintytär Rauska, s. 11.1731, k. 2.4.1790.

2. puoliso: ∞ 1828  Maria Tuomaantytär Aro s. 1784, k. 18.6.1863

Lapset (kaikki 1. avioliitosta): 

1)  Liisa, s. 19.10.1797, k. 18.9.1860. Puoliso: ∞ 6.7.1817 Juho Joosepinpoika Niemi, s. 1.7.1793 Teuva, k. 21.3.1865. Heidän poikansa Iisakki (1819-1895) oli Majamäen torppari Kaarlelassa.

2)  Hedvig, s. 19.5.1800, k. 24.4.1852. Puoliso: Jaakko Eenokinpoika Ala-Heikkilä, talollinen, s. 13.7.1793, k. 7.12.1844.

3)  Helena (Leena), s. 8.9.1803,  k. 9.8.1857. Puoliso: ∞ 14.6.1823 Herman Magnus Eenokinpoika Keturi, Kaarlelan isäntä, s. 31.8.1804, k. 19.2.1868. Hänestä lisää Keturia koskevassa kirjoituksessa. Heidän poikansa Eenokki Hermanninpoika (s. 23.4.1828) oli Kaarlelan seuraava isäntä, joka kuoli Viaporissa rangaistusvankina 13.10.1861.

4)  Iisakki, Kaarlelan isäntä, myöh. torppari (Korpela), s. 9.10.1807, k. 5.6.1881

   1. puoliso: ∞ 10.6.1826 Priitta Leena Matintytär Ala-Kokko, s. 6.9.1806, k. 17.2.1836. Perukirja.

   2. puoliso: ∞ 16.10.1836 Isojoki Maria Juhontytär Svartti, s. 1.9.1815 Isojoki, k. 3.9.1867

5)  Alpertiina, s. 20.5.1811, k. 9.4.1872. Puoliso: ∞ 26.7.1829 Matti Israelinpoika Yrjänäinen, s. 20.2.1808, k. 4.2.1878

Vanhan Kaarlelan suku jatkui monessa Kaarlelan torpassa ja myöhemmin Kaarlelasta erotetussa itsenäisessä tilassa, mm. Myllyniemen, Pihlajaniemen, Majamäen ja Rajamäen (Onnela) taloissa.

Kaarlela siirtyy Erik Ömanille 1855 ja 1857

Erik Henrik Johansson Öman (s. 1814 Siipyy) ja puolisonsa Sofia Isaksdotter Lapväärtin pitäjästä tulivat Kaarlelan omistajiksi kaksivaiheisessa kaupassa. He ostivat v. 1855 puolikkaan eli ¼ manttaalia Kaarlelan ½ manttaalin talosta 800 hopearuplan kauppasummalla. Myyjäosapuolta, tilanomistaja Eenokki Hermanninpoika Kaarlelaa ja hänen puolisoaan Serafia Matintytärtä (o.s. Pentilä) edusti valvoja (kurator) Matti Israelinpoika Yrjänäinen, talollinen ja entinen lautamies. Hänen vaimonsa Alpertiina oli Eenokin äidin sisar. Eenokki oli tuohon aikaan linnoitusvankina Viaporissa (Sveaborg). Kauppasumma kuitattiin maksetuksi kaupantekotilaisuudessa 28.9.1855. Kaarlelassa oli tuolloin kaksi syytinkiläisparia: edellä mainitut Iisakki Mikinpoika (2. vaimo Maria Tuomaantytär) ja Hermanni Eenokinpoika (vaimo Helena Iisakintytär). Syytingin puolikas tuli ostajan maksettavaksi. Erik Ömanista käytettiin Kaarlelaan isäntänä myös nimeä Erik Kaarlela.

Toinen kauppakirja. jonka osapuolet olivat samat kuin ensimmäisessäkin kaupassa, varustettiin puumerkeillä 27.6.1857. Tällä kauppakirjalla myytiin Kaarlelan toinen puolikas, ¼ manttaalia, kauppahinnan ollessa 1000 hopearuplaa sekä syytingin puolikas.

Eenokin puumerkki Viaporissa (Sveaborg) 12.3.1858

Ömanin hakiessa Kaarlelan ½ manttaalin tilaan ensimmäistä lainhuudatusta varten Ilmajoen syyskäräjillä 1857, käräjäoikeudessa luettiin em. kauppakirjojen lisäksi valtakirja, jonka Eenokki Kaarlela oli hyväksynyt Kuopion väliaikaisessa vankilaitoksessa 5.4.1856. Siinä hän antaa suostumuksensa hänen ja vaimonsa omistaman Kaarlelan puolikkaan myyntiin (jälkimmäinen kauppa). Ennen toista huudatusta käräjäoikeus vaatii ostajan hankkimaan Eenokki Kaarlelalta suostumuksen myös toisen puolikkaan myyntiin (ensimmäinen kauppa). Ostaja sai vaaditun asiakirjan ja toinen lainhuudatus hyväksyttiin talvikäräjillä 1858. Suostumus on varustettu Eenokin puumerkillä ja päivätty Viaporissa (Sveaborg) 12.3.1858 (kuva yllä). Talokauppa sai lainvoiman syyskäräjillä 1858.

Eenokki Kaarlela haudattiin Viaporin linnoitusseurakuntaan. Leskeksi jäänyt puoliso Serafia Matintytär avioitui Havusen leski-isäntä Jaakko Matinpoika Havusen kanssa seuraavana vuonna. Aapeli Pentilä määrättiin vuoden 1862 käräjillä Eenokin isän syytinkiläinen Hermanni Eenokinpoika Kaarlelan holhoojaksi Hermannin omasta hakemuksesta hänen huomattuaan, että hänellä on taipumus vahvoihin juomiin ja hän pelkää asioiden hoidon joutuvan huonoon jamaan. Siksi hän pyysi, että oikeus määrää hänelle holhoojan, joksi hän ehdotti Aapeli Tuomaanpoika Pentilää. Aapeli Pentilän vetosi huonoon terveydentilaansa ja sai vapautuksen mainitusta holhoojan toimesta Ilmajoen talvikäräjillä 16.4.1864, jolloin tilalle valittiin Hermannin veljenpoika Jaakko Israelinpoika Keturi.

Kaarlelan talokaupat v. 1780 - 1860

Johan Frösénin isännyys alkaa 1860

Ruotsinkielisen Erik Ömanin, jota Johan Leppäsen mukaan kutsuttiin Hurri-Erkiksi, kausi Kaarlelassa jäi lyhyeksi, mutta seuraava omistaja hallitsi Kaarlelaa puoli vuosisataa. Ruotsalaissyntyinen Johan Frösén osti talon morsiamensa, Kauhajoella syntyneen Aurora Forsmanin kanssa Ömaneilta 3000 hopearuplan kauppahinnalla 8.10.1860. Tuolloin Suomessa alettiin käyttää markkaa ruplan rinnalla, hopearuplan arvoksi määrättiin 4 markkaa. Kauppahinta oli siten 12000 markkaa. Kauppahinnasta 1900 ruplaa maksettiin rahalla ja 1100 ruplalla kuitattiin tilaan kiinnitetty velkakirja. Myös Hermanni Eenokinpoika Kaarlelan 22.2.1858 päivätty syytinkisopimus tuli Frösénin hoidettavaksi. Ensimmäistä lainhuutoa haettiin vasta syyskäräjillä 1863, jolloin Maria Aurora Forsman käytti nimeä Frösén. He olivat avioituneet 16.11.1860. Edellinen omistaja Erik Öman perheineen muutti Merikarvialle keväällä 1861. Vieressä kopio Lars Frösénin kirjoittamasta pienoiselämäkerrasta kirjassa Eteläpohjalaisia Elämäkertoja (1963). Johan Frösénistä on Heleena Kokon kirjoitus Päntäneen Sanomissa 12/1993.

Kaarlelan rajanaapureina pohjoisessa oli Keturi, idässä Käyrä, etelässä Pentilä ja Puska. Lännessä Kaarlela rajoittui Lapväärtin pitäjään (nykyään Karijoki). Kaarlelan edellinen kartoitus rajamäärityksineen oli tehty isojaon yhteydessä noin 90 vuotta aiemmin. Frösén halusi selvittää rajaepäselvyydet naapuritalojen kanssa ja pani vuonna 1866 alulle rajankäynnin, joka pyykitettiin 1870. Rajankäynnin valmistuttua Frösén haki käräjäoikeudelta uhkakieltoa (vitesbud), jonka tarkoitus oli estää asiaton liikkuminen Kaarlelan mailla. Haaste (kuva vasemmalla, VMA) on päivätty 28. marraskuuta 1870. Kielto, joka kuulutettiin myös Kauhajoen ja Karijoen kirkoissa, tuli voimaan 20 markan uhkasakon turvin käräjäoikeuden päätöksellä 1. maaliskuuta 1871. Liikkuminen alueella edellytti käräjäoikeudelta haettua lupaa, jota Kaarlelan torpparit ja monet naapurit Karijokea myöten anoivat. Ikiaikaisen vapaan liikkumisen rajoittaminen herätti pahennusta, jota 50 kilometrin käräjämatka Ilmajoelle kelirikkoaikaan ei lievittänyt.

Rajaepäselvyyksien lisäksi vanhat eläke- ja torpparisopimukset olivat olleet lukuisien käräjäistuntojen aiheena. Johan Frösénin suomen kielen taidon puute toi lisähankaluuksia asioiden selvittelyssä torpparien, rajanaapureiden ja muiden asianosaisten kanssa. Tulkkina arkiasioissa toimi yleensä Johanin vaimo Maria Aurora, jonka isän kuolemaan liittyvää perintöriitaa puitiin vuosina 1866-67 Vaasan laamanninoikeutta myöten. Johan Frösén ajoi asiaa vaimonsa edusmiehenä, vastaajana oli Maria Auroran äiti Maria Elisabet (o.s. Borgeman). Maria Auroran isä Kauhajoen Ala-Knuuttilan isäntä, filosofian tohtori Johan Forsman oli kuollut 50-vuotiaana v. 1850. Leski Maria Elisabet avioitui neljä vuotta myöhemmin Carl Rudolf Carleniuksen kanssa.  Carlenius oli opiskellut teologiaa, mutta ryhtyi kuitenkin maanviljelijäksi ja oli myös Kauhajoen ensimmäinen maakauppias. Hänen isänsä oli Kauhajoen lukkari. Ala-Knuuttilaan tuli uusi isäntä Johan Bernhard Sjöberg vuonna 1874, ja Carleniukset muuttivat ensin Petolahdelle ja sieltä Alavudelle.

• Frösén oli aktiivinen järjestötoiminnassa ja neuvoi ahkerasti uusien viljelymenetelmien ja koneiden käyttöönotossa. Frösénin vuonna 1871 hankkima Paragon-niittokone oli ihmetyksen aihe vielä neljä vuotta myöhemmin maanviljelysseuran kesäkokouksessa Vöyrillä. Saman henkisiä säätyläisviljelijöitä Kauhajoella oli muitakin, mm. Hautaniemeä viljelevä tanskalainen Filip Julius Borneman Lundbyen. Entinen Lapväärtin varanimismies, Klovuksen tilaa Lapväärtissä viljelevä Fredrik August Starcke (s. 1820 Kristiinankaupunki), oli yksi niistä, jotka innostuivat uusista viljelyaatteista. Starcken tapauksessa innostus johti siihen, että hänen poikansa Janne oletti isänsä tulleen hulluksi seuratessaan hänen uusia laitehankintojaan ja viljelytapoja, jotka eivät heti onnistuneet. Tulevan perinnön tuhlauskin lienee ollut huolena. Niinpä hän toimitti isänsä Kuopioon hullujenhuoneeseen kruununnimismies Strangin, kansakoulunopettaja Nesslerin ja erään entisen lautamiehen avulla. Matka oli mutkikas: hevosella Seinäjoelle, sieltä junalla Lappeenrantaan ja loppumatka Kuopioon höyrylaivalla. (Savon rata Kouvolan ja Kuopion välillä avattiin liikenteelle vasta syksyllä 1889.) Waasan Lehti kirjoittaa tapahtumien kulusta 24.10.1885. Saatuaan tietää asiasta Frösén ja Lundbye lähtivät Kuopioon pelastamaan ystäväänsä, mutta laitoksen lääkäri tri Hårdh ei suostunut Starckea vapauttamaan ilman Starcken sinne toimittaneiden henkilöiden tai läänin kuvernöörin lupaa. Vasta monien vaiheiden kautta he saivat ystävänsä Starcken vapaaksi. Asiassa oli aktiivinen myös von Schantz Kauhajoelta.

• Frösénillä oli talo myös Kristiinankaupungissa tontilla no 154 & 165 kaupungin kolmannessa korttelissa. Talon edellinen omistaja oli yllä mainitun Starcken suku. Fredrik August Starcken isä Gustaf Starcke tuli Kristiinankaupunkiin Tukholmasta ja avioitui kauppias Johan Nagelin tyttären Christinan kanssa v. 1820. Kruununvouti Starcke asui talossa 1820-luvultä lähtien. Taloa ylläpitää nyt yhdistys nimeltä Pro Kirkkokatu 1 B ry.

Kaarlelan ja Käyrän raja 1866 ja vanha "korpraalin torppa" (KA)

Kuvernöörinvirasto antoi päätöksellään 1.6.1889 isojaon täydennyksen komissiomaanmittari Theodor Högströmin tehtäväksi. Kauhajoen maanomistajat kokoontuivat Högströmin johdolla Aronkylän Mattilan kestikievariin 7.7.1890. Päntäneen maanomistajia tilaisuudessa edustivat Aabraham Kyyny, Tuomas Nirva, Jooseppi Halkola, Juho Rahkola, Johan Frösén, Tuomas Käyrä, Konstantin Pentilä ja Matti Möykky. Isojaon rajat päätettiin paaluttaa kartan mukaan, mutta mikäli kartta oli epäselvä, päätettiin jako tehdä riidattoman nautinnon mukaan. Jakamattomia maita ei enää ollut vanhoja ruotutiloja lukuun ottamatta. Päätettiin tilata kuvernöörinvirastosta vanhat ruotukirjat ja kutsua asianosaiset keskustelemaan asiasta. Myöhemmin selvisi, että ruotukirjat tuhoutuivat Vaasan palossa 1852, joten ruotutilat jätettiin niille maanomistajille, joiden mailla ne sattuivat sijaitsemaan. Sellainen oli mm. Käyrän rajaa vasten oleva Kaarlelan "korpraalin torppa", jonka sijainti näkyy em. vuoden 1866 kartassa (kuva). Sama alue näkyy ylempänä olevassa v. 1771 Wänmanin kartassa, jossa siihen liittyi pari muutakin palstaa (merkitty E-kirjaimella). Ruotujakoarmeija oli lakkautettu jo autonomian alkaessa, vaikkakin se Krimin sodan aikaan 1850-luvulla vähäksi aikaa osittain palautettiin.

Johan Frösén ilmoitti tilaisuudessa, että hänen talonsa rajat oli pyykitetty 1870 ja vahvistettu oikeudessa 20.3.1867, jonka vuoksi hän pyysi päästä vapaaksi tässä työssä syntyvistä maksuista. Muut asianosaiset eivät sitä hyväksyneet. Päntänettä koskevia jakokokouksia pidettiin kesällä 1892 kahdesti, toinen Rahkolan ja toinen Talvitien talossa. Niissä päätettiin lähinnä hajallaan olleiden ulkoniittyjen yhdistämisestä.

1.7.1878   (Vaasan Sanomat)

Frösén laajensi viljelyksiä, hankki uudenaikaisia maanviljelyskoneita, viljeli ensimmäisenä heinää pellossa ja opetti paikkakuntalaisille uusia muokkaustapoja. Aurora kuoli 20.6.1900, mutta Johan Frösén hallitsi Kaarlelan tilaa kuolemaansa asti, vuoteen 1910. Hänen kuoltuaan tila jaettiin perillisten kesken, jolloin siitä erotettiin mm. Aurala, Kaurasalo, Korpisaari, Koskenniska ja Herrala sekä 16 torppaa. Frösén yritti myydä kartanoaan monesti, mm. vuonna 1878 lehti-ilmoituksella (viereinen kuva). Kruunun saatavien vuoksi Kaarlelan tilaa uhattiin 1870-luvun alussa myös pakkohuutokaupalla ja sitä kaupattiin myöhemmin vapaaehtoisella huutokaupalla mm. vuosina 1885, 1898, 1900 ja 1903.

Karl Johan Jonasson Frösén, muuri- ja rakennusmestari, tilanomistaja, s. 15.2.1827 Kärna, Ruotsi, k. 13.2.1910 Kristiinankaupunki. Perukirja.
Vanhemmat: Jonas Eriksson (s. 1796 Ledberg) ja Lena Greta Larsdotter (s. 1795 Kärna).

Puoliso: ∞16.11.1860 Kauhajoki Maria Aurora Forsman, s. 3.8.1840 Kauhajoki, k. 20.6.1900 Kauhajoki. Perukirja. Lapset:

1. Mimmi Aurora s. 30.3.1864, k. 14.7.1945.
2. Johan Edvard Hjalmar s. 11.10.1866 , k. 26.1.1940. Puoliso: ∞18.4.1903 Mäki-Pentilä, Hilda Maria, s. 19.1.1881, k. 4.12.1955.
3. Nils Wilhelm (Ville) s. 1.4.1868 , k. 15.9.1922. Puoliso: ∞21.12.1890 USA Vuollet, Maria Heikintytär, s. 27.10.1870 Nivala, k. 24,4,1956.
4. Gustaf Oskar Knut s. 23.12.1869 , k. 2.8.1881.
5. Fredrika Emilia Konstance s. 26.12.1871 , k. 10.1.1939. Puoliso: ∞27.9.1895  Kokko, Herman, s. 4.6.1866 ,  k. 12.12.1941.
6. Ella Matilda Elisabet s. 14.6.1875 , k. 15.6.1955. Puoliso: ∞5.7.1895  Leppänen, Johannes, kansakoulun opettaja, s. 18.9.1874 Honkajoki,  k. 16.10.1945.
7. Thyra Maria Helena, s. 24.5.1878 , k. 18.4.1958.
8. Karl Fritz Zacharias, apteekkari, s. 17.7.1879 , k. 29.12.1918 Kotka. Puoliso: Cederhvarf, Karin Sofia, s. 8.12.1883 Lappeenranta. k. 1956.

 

Kaarlelan jako 1911-12

Kaarlela jaettiin perillisten kesken Johan Frösénin kuoleman jälkeen, alla otteita jakotilaisuuden pöytäkirjoista.

8.10.1910 anoivat Johan ja Maria Aurora Frösénin perilliset Kaarlelan jakoa, jota toimitusta varten toimitusmaanmittari K. Aug. Johansson saapui Kaarlelaan maanviljelijä Herman Kokon taloon seuraavana keväänä 29.5.1911. Läsnä olivat:

1. Maanviljelijä Herman Kokko, naimisissa perillisen Emilia Frösénin kanssa, omistaa alun perin 1/7 puolen manttaalin Kaarlelasta, siis 1/14 (= 0,0714) manttaalia. Hän on kauppakirjalla ostanut 1.5.1911 Johan Hjalmar Frösénin perintöosuudesta ¼, siis 1/56 manttaalia, joten Kokon hallitsema osuus tekee 5/56 manttaalia.
2. Maanviljelijä Nils Vilhelm Frösén omistaa perintöosuutensa 1/7 eli 1/14 manttaalia Kaarlelan talosta.
3. Maanviljelijä Johan Hjalmar Frösén omisti perintöosuutenaan 1/14 manttaalia, josta hän myi 1.5.1911 neljänneksen em. Herman Kokolle ja toisen neljänneksen talolliselle Juho Antinpoika Korkeamäelle (Ranta). Hjalmar Frösénin jäljelle jäänyt osuus on siten 1/14 talosta eli 1/28 manttaalia.
4. Edellä mainittu Juho Korkeamäki omistaa 1/28 koko talosta eli 1/56 manttaalia.
5. Kansakoulunopettaja Johan Leppänen, joka on naimisissa perillisen Ella Frösénin kanssa, omistaa 1/7 Kaarlelan talosta, siis 1/14 manttaalia.
6. Neiti Thyra Frösén omistaa myös 1/7 Kaarlelan talosta, siis 1/14 manttaalia.
7. Apteekkari Fritz Frösénin puolesta, joka myös omistaa 1/7 talosta, siis 1/14 manttaalia, läsnä oli Kruununnimismies Johannes Silfverberg.
8. Yksi perillisistä, neiti Mimmi Frösén, joka myös omistaa 1/14 manttaalia, ei ollut saapuvilla eikä myöskään asiamiehen kautta edustettuna.

Tilaisuudessa oli esillä maanjakokartta vuodelta 1866. Talon ympärysrajat todettiin selviksi ja pyykitetyiksi, mutta maat päätettiin uudelleen kartoittaa ja jyvittää. Vieraiksi miehiksi mittausten ajaksi otettiin torppari Santeri Kulmala ja talollisen poika Jaakko Keturi. 14.6.1911 aloitettiin jyvitys, jossa sovittiin, että paras viljelysmaa arvostellaan 10 jyvään ja paras metsämaa kahteen jyvään. 26.3.1912 oli jako kartalla tehty pääpirteissään ja kokoonnuttiin keskustelemaan toimenpiteistä. Vieraina miehinä olivat talollinen Konstantin Pentilä ja poliisikonstaapeli S. A. Kamila.

Talon torppien suhteen meneteltiin siten, että alla luetellut osakkaat myivät torppareille itsenäisiksi tiloiksi erotettaviksi seuraavat manttaalierät:

• Vilhelm Frösén myi Matti Rajamäelle 1/56 manttaalia
• Fritz Frösén myi Juho Pihlajaniemelle 1/112 manttaalia
• Thyra Frösén myi Nestori Pihlajaniemelle 1/112 manttaalia
• Mimmi Frösén myi Kalle Hakalalle 1/112 manttaalia
• Juho Leppänen myi Herman Lehtolalle 1/112 manttaalia
• Herman Kokko myi 1/112 manttaalin Perälän Hermanni Hermanninpoika Perämäelle 29.3.1912

Herman Kokko maksoi Vilhelm Frösénille 250 markkaa siitä syystä, että jälkimmäinen oli joutunut myymään osastaan 1/56 manttaalia, kun taas Kokon osuudesta ei myyntiä tarvinnut toimittaa. Kokon palstalle joutunut Perälän torppa sai jäädä paikoilleen välikirjassa määritetyksi ajaksi, jonka jälkeen torppa tulee Kokolle. Heikki Aittomäen torppa jäi Hjalmar Frösénin tiluksille, josta Hjalmar sai sisaruksilta korvauksen.

26.4.1912 suurimmat osakkaat olivat toimituksen aikana anoneet tilojensa jakoa pienempiin osiin seuraavalla tavalla:

• Herman Kokko (5/56 manttaalia) halusi jakaa tilansa kolmeksi taloksi: Kaarlela 1/16 mtl, Isomäki 1/56 mtl ja Perälä 1/112 mtl. Juho Iisakinpoika ja Hulda Sofia Vartia ostivat Herman Kokolta Isomäen 15.7.1912.
• Mimmi Frösén ehdotti, että hänen omistamansa 1/16 manttaalia jaettaisiin Aurala-nimiseen osaan (5/56 mtl) ja Rajamäki-nimiseen osaan (1/112 mtl). 
• Thyra Frösénin osasta 1/16 manttaalia on erotettu talot Korpisaari (5/112 mtl) ja Herrala (1/56 mtl). Hän myi Korpisaaren v. 1916 Yrjö Kokolle (0,0298 mtl) ja Juho Rannalle (0,0149 mtl).
• Fritz Frösén ehdotti, että hänen osansa 1/16 manttaalia jaettaisiin Kaurasalo- ja Myllyniemi-nimisiin osiin, joista edellinen on 3/56 (= 0.0536) manttaalia ja jälkimmäinen 1/112 (= 0.0089) manttaalia.
• Johannes Leppänen on osastansa 1/16 manttaalia tahtonut muodostettavaksi kolme taloa: Koskenniska (1/28 mtl), Harjula (1/56 mtl) ja Salola (1/112 mtl).
• Lisäksi on Matti Rantamäen ostama 1/56 manttaalia jaettu kahteen osaan, 1/112 mtl kumpikin.

Jako hyväksyttiin 26.4.1912 pidetyssä kokouksessa. Paalutus tehtiin 27.4.-4.5.1912 välisenä aikana, mutta jäisen maan takia toimenpide saatettiin loppuun vasta kesäkuun aikana. Halkominen lopetettiin 22.6.1912.

Kaarlelasta muodostettiin 22 itsenäistä tilaa

Tilalliset antoivat taloilleen seuraavat nimet (yhteensä 0,5000 manttaalia):

• 3:1 Herman Kokko: Kaarlela 0,0625 manttaalia
• 3:2 Herman Kokko: Isomäki 0,0179
• 3:3 Herman Kokko: Perälä 0,0089
• 3:4 Hjalmar Frösén: Vähämäki 0,0357
• 3:5 Juho Korkeamäki: Korkeamäki 0,0179
• 3:6 Vilhelm Frösén: Korpela 0,0447
• 3:7 Matti Rantamäki: Rantamäki 0,0089
• 3:8 Nestor Majamäki: Majamäki 0,0089
• 3:9 Mimmi Frösén: Aurala 0,0536. Arvi Marttunen osti Auralasta 0,0129 manttaalin Purosaari-nimisen tilaosuuden. Halkominen toteutui v. 1928.
• 3:10 Mimmi Frösén: Rajamäki 0,0089
• 3:11 Kalle Hakala (ent. Koivukorpi): Hakala 0,0089
• 3:12 Thyra Frösén: Korpisaari 0,0447
• 3:13 Thyra Frösén: Herrala 0,0179
• 3:14 Nestori Pihlajaniemi: Pihlajaniemi 0,0089
• 3:15 Fritz Frösén: Kaurasalo 0,0536. Tila myytiin v. 1919 huutokaupassa, jossa Vilhelm Pentilä ja Yrjö Kokko ostivat sen tasan.
• 3:16 Fritz Frösén: Myllyniemi 0,0089
• 3:17 Juho Pihlajaniemi: Niemi 0,0089
• 3:18 Johannes Leppänen: Koskenniska 0,0357
• 3:19 Johannes Leppänen: Harjula 0,0179
• 3:20 Johannes Leppänen: Lehtola 0,0089
• 3:21 Valentin Hermanninpoika: Salola 0,0089
• 3:22 Matti Rantamäki: Uusitalo 0,0089

Kaarlelan omistajat 1925

Puskan koulu

Puskan koulu rakennettiin Kaarlelan maille v. 1928 käyttämällä Tarkan talon päärakennusta materiaalina. Kansakoulu ehti toimia 40 vuotta ennen lakkauttamistaan vuonna 1969. Nimestään huolimatta koulu ei siis sijaitse Puskan numerossa vaan Kauhajoen kunnan Kaarlelasta lunastamalla tontilla. Tontti kuului Anna Maria Frösénin omistamaan Korpela-nimiseen tilaan, josta kunta osti Puskalaksi nimetyn yhden hehtaarin alan 16.1.1927 tehdyllä kauppakirjalla. Saman vuoden toukokuussa Frösén avioitui Matti Onnelan kanssa.

Viereinen kuva: Suomen kansakoululaitoksen satavuotisjuhla-adressi (KA)

Heleena Kokko on kirjoittanut Päntäneen Sanomiin (joulu 1993) jutun Kaarlelan talosta http://lc-pantane.com/lehdet/Joulu_93-Copy.pdf.