Hae tästä blogista

14.12.2015

Päntäneen ravit

Päntäneen ravit
Tuomo Tuuri


Taitaa olla pitkä kun Kauhajoella viimeiseksi on raveja järjestetty. Joka tapauksessa muistan, kun Päntäneellä pidettiin kilpa-ajot. Siitä kylläkään ei ole tarkkaa kuvaa montako kertaa niitä on pidetty. Päntäneen kyläkirjan mukaan Päntäneen Hevosjalostusyhdistys, joka oli perustettu huhtikuulla 1948, järjesti ensimmäiset kilpa-ajot syyskuussa 1948 ja viimeiset vuonna 1963.

Itselleni varmaankin ensimmäinen näistä kilpa-ajoista on muistorikkain, koska äidin isä Neva-Knuuttilan paappa innokkaana hevosmiehenä tuli silloin meille kylään ja samalla ajoja katsomaan. En ole silloin ollut vielä koulussa, olin 5-vuotias ja jokin kyselykausista oli ilmeisesti menossa. Tämän muistan siksi, että pääsin yöksi paapan viereen nukkumaan ja muistan äitini pyytäneen lopettamaan kyselyn, että paappakin saisi nukkua.

Meidän tien päässä (nyk. Tuurintie) puolessa välin Ollin oikoosta, jota Käyränoikooseksikin on kutsuttu, oli silloin vielä porakivestä tehdyt veräjän pielet, joissa oli takomalla tehdyt saranat ja lukkorustinki. Nämä kivet käytti TVH myöhemmin liittymätäytteeksi. Saattaisivat vielä löytyä, jos kaivaisi liittymän auki. Sinne menimme ajoja katsomaan ja saman tien päähän oli kokoontunut runsaasti muutakin väkeä.

Kilpa-ajot alkoivat puolen päivän jälkeen ja muistan väkeä olleen runsaasti tien varrella, varsinkin Pekarilan päässä Ollin oikoosta, joka oli lähtöpää. Maali oli vanhan Puskantien risteyksen paikkeilla Ollilan mutkan kohdalla niin, että matkaksi tuli kilometri. Pekarilan päässä oli tien toisella puolen taloa vanha perunakellari tai muu varastorakennus, jonka päädyllä oli lippumies, iso valkoinen lippu varren päässä. Samanlainen varustus oli toisessa päässä Puskantien risteyksen tienoilla. Ilmeisesti ajanottajat olivat puolen matkan korvilla silloisen Martti Tuurin (nyk. Rahkola) tien päässä. Muistan vain, että esivalmistelujen ja lipunheilutuksen jälkeen lippu lyötiin vinhasti alas lähtömerkiksi ajanottajille ja katsojille. Lähtöjä oli useampia, ilmeisesti eri tason hevosille. Tiehän oli siihen aikaan kohtalaisen kapea, joten ajo ilmeisesti vaati taitoa olosuhteet huomioiden. Kun ensimmäinen hevonen tuli maaliin heilautettiin myös maalissa lippu alas.

Serkkuni Esa muisteli myöhemmältä ajalta, että heillekin tuli mummuja kylältä katsomaan raveja vähän kauempaa, eivät kehdanneet tien vieressä seisoskella. Hänen mukaansa toimitsijat hoitivat hommansa silloin kuorma-auton lavalla. Noin kello kahden aikaan meni linja-auto, muistaakseni Keto-Seppälän Vaasa-Tampere-linja. Muistan, että linja-auto odotti kiltisti Pekarilan päässä niin, että lähtö oli ajettu ja tie saatu avoimeksi. Silloin eivät linja-autot ajaneet vielä minuuttiaikataululla. Näitä ajoja oli myöhemminkin ja järjestelyt olivat saman tyyppiset, mutta aina odotin niitä nimenomaan siksi, että paappa oli odotettavissa kylään.

Ajoihin liittyi yleensä myös iltamat Seurojentalossa, jossa oli myös palkintoseremoniat. Niistä ei minulla ole henkilökohtaista kokemusta. Joka tapauksessa ravit olivat yksi kylän monimuotoisista toiminnoista. Aikanaan Kauhajoen keskustaan rakennettiin ravirata, jota alettiin puuhaamaan jo 1950 tienoilla. Siellä sitten ajettiin raveja ja moottoripyörien maarata-ajoja, se oli ”Nappi” Jousasen kulta-aikaa JAP-koneella. Muistaakseni Päntäneeltä Ala-Keturin Veikkokin Triumphilla joskus osallistui näihin kisoihin. Tällä hetkellä raviradan käyttö lienee lähes olematonta, aika ja olosuhteet muuttuvat.

Lähteet:
Tuomo Tuuri
Esa Tuuri
Päntäneen kyläkirja
Kauhajoen Kunnallislehti

Kuvat:
Eino Metsä-Pentilä, Sirkku Ylikosken arkisto 


Loppusuoralla. Takana vasemmalla Tuurinmäki, oikealla Lapikisto.

Puolimatkassa. Yleisö tarkkana. Takana oikealla Tuurinmäki.



Kuvat avautuvat klikkaamalla!














Ei kommentteja:

Lähetä kommentti